PROperuskoulu2007

Raija Vahasalo sivistysvaliokunnan pj:ksi

2007-04-29T12:26:00.000-07:00

PRO PERUSKOULU-listalta läpimennyt Raija Vahasalo (Kok) on valittu sivistysvaliokunnan puheenjohtajaksi. Upeaa.

23 peruskoulun kehittämiseen sitoutunutta ehdokasta eduskuntaan

2007-03-18T23:56:00.000-07:00

Tämän aamun tietojen mukaan Luokanopettajalehden haasteeseen tarttuneista PRO PERUSKOULU 2007-ehdokkaista meni peräti 23 läpi. Näissä edustajista on siis peruskoulun toivo seuraavat neljä vuotta:

KESKUSTA:(3)

Kerola, Inkeri

Mirja Vehkaperä

Lauri Oinonen:
...............................................................................................................

KOKOOMUS (6)

Risikko, Paula

Vahasalo, Raija

Hemming, Hanna-Leena

Lauslahti, Sanna

Timo Heinonen

Arto Satonen:

..................................................................................
SDP (8)
Tuomioja, Erkki

Urpilainen, Jutta

Kiljunen, Kimmo

Filatov, Tarja

Saarinen, Matti

Peltonen, Tuula

Asell, Marko

Lipponen, Päivi

...................................................................................................
VIHREÄT (6)
Brax, Tuija

Andersson, Janina

Järvinen, Heli

Ojansuu, Kirsi

Karimäki, Johanna

Forsius, Merikukka
..................................................................................................

VASEMMISTOLIITON ja KRISTILLISDEMOKRAATTIEN pro peruskouluehdokkaista ei valitettavasti kukaan mennyt läpi.
RKP, PERUSSUOMALAISET (eivätkä MUUT puolueet) eivät ilmoittaneet blogiin yhtään pro peruskouluehdokasta.

Suomen Kristillisdemokraatit/PROperuskoulu2007ehdokkaita

2006-10-29T08:03:00.028-08:00

..................................................................................................................................

Annika Kokko:
PERUSKOULU ON KOULUTUKSENKIVIJALKA

PÄÄTÖKSENTEOSSA on kyse arvovalinnoista, niin myös koulutusasioista päätettäessä. Valtiovallan tulee huolehtia yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutumisesta koko maassa. Kunnille tulee osoittaa riittävästi varoja hoitaa peruskoulutus laadukkaasti. Myös vammaisten ja muiden erityisryhmien laadukkaat koulupalvelut tulee turvata.

OPPILAIDEN lisäksi pitää huolehtia opettajien hyvinvoinnista. Opettajillepitää tarjota riittävästi koulutusta ja huolehtia, että opetustyön lisäksi teetetystä työstä maksetaan korvaus. Opettajan työtä tulee arvostaa ja palkkausta tarkistaa koulutustasoa vastaavaksi. Opettajien työssä jaksamista tulee tukea turvaamalla edellytykset sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin.

PERUSKOULU on koulutuksen kivijalka. Perusopetuksen riittävistä toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Kouluihin tulee taata pätevä opettajakunta ja terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, koulukuraattorin sekä koulupsykologin riittävät palvelut. Kouluille tulee taata riittävät tuntikehyspuitteet toimia. Tuntikehyksessä tulee olla riittävästi tuki-, jako- ja kerhotunteja.
Oppilashuoltoryhmän työn merkitys on kasvanut ja kasvaa yhä. Varhaisella puuttumisella ja riittävillä tukitoimilla ehkäistään oppilaiden syrjäytymistä. Koululaisia tulee kohdella mahdollisuuksien mukaan yksilöllisinä oppijoina ja antaa jokaiselle hänen tarvitsemansa tuki.

LUOKKIEN oppilasmäärät eivät saa kasvaa kohtuuttomiksi. Erityisopetukseensekä oppilashuoltoon ja oppilaanohjaukseen on turvattava riittävät voimavarat.

PERUSKOULU on monien uusien haasteiden edessä. Reaaliaineiden lisäksi tuleekoululaisille antaa monipuolinen taito- ja taidekasvatus. Paitsi tietoja jataitoja tarvitaan yhä enemmän eettistä ja yhteiskunnallista kasvatusta. Ihmisiltä edellytetään entistä suurempaa oma-aloitteisuutta ja itsenäistä tiedon hankintaa, kriittistä tiedonkäsittelyä sekä kykyä tiedon
soveltamiseen. Jo perusopetuksessa tulee huolehtia oppilaiden riittävistä valmiuksista tietotekniikan hallintaan.

KANSAINVÄLISYYS on EU:n myötä lisääntynyt ja sen merkitys on tulevaisuudessa tärkeää. Koulujen on tuettava oppilaiden kasvamista kansainvälisyyteen sekä maahanmuuttajataustaisille lapsille pitää antaa heidän äidinkielensä opetusta.

EHEYTETYN koulupäivän ideaan liittyvä tarve niveltää ja kytkeä harrastustoiminta koulun perustoimintaan, ihmetyttää minua.
Samaan lopputulokseen päästäisiin palauttamalla kouluille rahoitusta pitää kerhoja ja antaa aamu- ja iltapäiväkerhojen jatkaa toimintaa aloittamallaan tavalla. Mielestäni tällä kevyemmällä ja jo olemassa olevalla mallilla toteutuu oppilaiden vapaaehtoinen osallistuminen eheytettyä koulupäivää paremmin.

Annika Kokko, Hyvinkää, Uusimaa
Puoluesihteeri, Kasvatustieteiden maisteri
Kolmen kouluikäisen äiti
www.annikakokko.fi
......................................................

Tarja Saurio
PERUSOPETUKSESTA EI TULE TINKIÄ

Olen ollut luokanpettajana nyt 21 vuotta. Peruskoulun elämä iloineen ja suruineen on tullut minulle hyvin tutuksi. Myös kolmen pojan äitinä olen hyvin läheltä kokenut myös koulun toisen pään , kodin näkökulman peruskoulussamme. On ollut hyvin terveellistä olla sekä äiti että opettaja näin opettajankin työtä ajatellen. Kodin ja koulun yhteistyön merkitys on tästä näkökulmasta kirkastunut. Olen ollut siitä hyvin kiitollinen !

Koulun merkitys lapsen elämälle on hyvin merkittävä. Perusopetuksen riittävistä toimintaedellytyksistä on huolehdittava ihan koko maassa. Koulun koko henkilökunnalle tulee antaa mahdollisuus tehdä työtään rauhassa ja sillä ammattitaidolla, jonka he ovat itselleen kalliisti hankkineet. Oppilaslähtöinen opetus on mahdollista, jos oppilaiden erilaisuus tunnustetaan ja kouluille turvataan riittävät resurssit tuntikehyksiin toteuttaa mahdollisimman eriyttävää opetusta. Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen, tukiopetuksen ja erityisopetuksen resurssien sekä opetuksen tukipalvelujen lisääminen ovatkin aivan välttämättömiä toimenpiteitä monilla paikkakunnilla.

Oppilaiden kannalta on aivan ensiarvoisen tärkeää, että opettajakunnan pysyvyydestä, pätevyydestä ja jaksamisesta pidetään huolta. Kouluyhteisöihin tulisi lisätä opettajien jaksamiseen liittyyviä toimenpiteitä. Mm. johtajuutta tulee kehittää yhteistoiminnallisempaan suuntaan. Kouluihin tuleekin taata kaikin puolin pätevä henkilökunta.Tuki-,jako- ja kerhotunnit pian takaisin! Kaiken kaikkiaan juuri oppilashuoltotyöryhmille tulee antaa resursseja ja mahdollisuuksia tehdä työtään rauhassa.

Peruskoulun tulee antaa laaja tiedollinen sivistyspohja sekä monipuolinen taito- ja taidekasvatus. Koulun tulee vaalia myös hyvää käytöstä ja huolellisuutta. Paitsi tietoja ja taitoja tarvitaan yhä enemmän sisäistettyä, vahvaa käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä sekä kykyä arvioida erilaisia ajattelutapoja. Siksi laadukkaan eettisen ja yhteiskunnallisen kasvatuksen sekä uskonnonopetuksen merkitys on yhteiskuntamme kannalta kovin tärkeää.

Ihmisiltä edellytetään entistä suurempaa oma-aloitteisuutta, itsenäistä tiedon hankintakykyä, kriittistä tiedonkäsittelyä ja kykyä tiedon soveltamiseen. Koulujen tuleekin tukea oppilaidensa osallisuutta, kansalaistaitoja ja yrittäjyyttä kasvattavia työskentelytapoja. Tiedän, että opettajat ovat erittäin taitavia eriyttämään, kunhan siihen annetaan riittävät resurssit. Koulutuksen olisi hyvä tukea oppilaidensa kasvamista kansainvälisyyteen sekä ymmärtämään kestävän kehityksen merkitys ja ihmisen toiminnan vaikutus ympäristöön. Koko ikäluokan tulisi saada riittävät valmiudet tietotekniikan hallintaan. Kuitenkin tietotekniikka on ymmärrettävä apuvälineenä, ei koskaan itsetarkoituksena.

Syrjäytyminen koulutuksesta ja työelämästä alkaa jo valitettavan varhain. Oppimisen ongelmat johtavat helposti myös käytöshäiriöihin. Varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimenpiteillä ehkäistään oppilaiden mahdollista syrjäytymistä. Apuna tässä voisivat olla mm. kymppiluokat, ja ns. omaura-projektit, joissa peruskoulun yhdeksännen luokan opetusohjelmassa teoriatunnit ja työssäolo vaihtelevat.

Myös lahjakkaat oppilaat tarvitsevat omien oppimisedellytystensä mukaista opetusta. Erillisiä lahjakkaiden kouluja tai luokkia en olisi kuitenkaan perustamassa, koska runsaan 20 vuoden opettajaurani aikana olen tullut siihen tulokseen, että lapsen sosiaaliset taidot pääsevät kehittymään heterogeenisissä ryhmissä paremmin kuin homogeenisissa ryhmissä. Me opimme aina myös toisiltamme.Koulun on nähtävä tehtäväkseen oppilaidensa kasvattaminen ja opettaminen ensijaisesti elämää varten.

Tarja Saurio
luokanopettaja/vararehtori, KM
Kristillisdemokraatit, Pirkanmaa
...........................................................................................................................

Pasi Jalonen:
ONKO TASAPÄISTÄMISEN AIJA JO OHI?

Yhteiskunnan yhä kiihtyvän kehittymisen takia peruskoulutuksen oppimistavoitteiden tasoa on ollut välttämätöntä nostaa. Tämän seurauksena erityisopetuksen ja tukiopetuksen tarve on kasvanut huomattavasti. Nykyperuskoululaisista jo lähes 30 % saa erityisopetusta. Koulu on keskittynyt hoitamaan oppilaiden ongelmia ja hakemaan selitystä kasvaviin ongelmiin oppilaista, eikä itse peruskoulun ongelmista ja puutteista ole keskusteltu tarpeeksi.
Kun lapsi ei kykene oppimaan opetussuunnitelman perusteiden mukaisessa tahdissa, syntyy keinotekoinen oppimisongelma, joka koulutusjärjestelmän mielestä on lapsessa. Voidaan aiheellisesti kysyä, tuottaako nykyisenkaltainen peruskoulu ongelmia oppilaille.

Oppiakseen kunnolla uutta on hallittava aikaisemmin opetettu oppiaines. Peruskoulussa opiskelurytmi etenee kuitenkin kaikilla tasapäisesti samaa tahtia. Mikäli oppilas ei ole kyennyt oppimaan jotain asiaa, häntä pyritään auttamaan, mutta samanaikaisesti tulee koko ajan uutta opiskeltavaa liian nopeasti, ja noidankehä on valmis.

Lahjakkaimpien eriyttäminen ei onnistu, koska annettu lisätieto jää sirpalemaiseksi. Heidän kokonaisoppimisprosessiaan ei ole muodostettu järjestelmällisesti, eivätkä he voi edetä omaan tahtiinsa opinnoissaan kokonaisvaltaisesti.

Opettajilla on selkeä tarve ottaa oppilaat huomioon opetuksessa yksilöllisesti, mutta opetussuunnitelma määrittelee tavoitetason, joka kussakin oppiaineessa täytyy saavuttaa. Opetussuunnitelma on lainomainen asiakirja, jonka oppiainekohtaisten opiskelutavoitteiden mukaiset asiat on oltava esillä opetuksessa, vaikka kaikki oppilaat eivät ole omaksuneet edellisiäkään asioita kunnolla.

Opetussuunnitelman perusteisiin tulee laatia esimerkiksi kolmet eritasoiset tavoitteet ja sisällöt välineaineisiin. Tämä mahdollistaisi todellisen oppilaslähtöisen opetuksen. Tavoitetasojen on oltava hyvin joustavia, ja oppilaalla on oltava mahdollisuus vaihtaa tasoja nopeallakin aikataululla. Opetusjärjestelyiden tulee olla mahdollisuuksia antavia; oppilaista voidaan muodostaa erilaisia opetusryhmiä pedagogisin perustein. Tällä hetkellä opetusryhmien muodostaminen oppilaiden osaamistasojen mukaan on kiellettyä. Oppilaille ja heidän huoltajilleen on jatkossa taattava enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa opintojen sisältöön ja tasoon kuin nykyään. Onko tasapäistämisen aika jo ohi?

Tutkimustulokset kertovat toistuvasti, että kaikki ei ole kunnossa peruskoulussa (esim. syrjäytymisen lisääntyminen, viihtymättömyys). Yleisesti kuvitellaan tämän johtuvan resurssien niukkuudesta. Ajatellaan, että kun on asetettu korkeat oppimistavoitteet, kaikki saavuttavat ne, jos resursseja vain olisi riittävästi. Nykyperuskoulun käytössä on kuitenkin kohtuulliset resurssit, jotka pitää muuttuneessa tilanteessa organisoida uudelleen. Tarvitsemme vain uudenlaista ajattelua koulutusjärjestelmäämme. Oppimistavoitteiden on oltava yksilöllisiä, koska oppilaatkin ovat erilaisia. Tämän tietävät jo vanhemmat, opettajat ja oppilaat, mutta kukaan ei ole muistanut kertoa sitä peruskoululle.

Oppilaslähtöisessä opetuksessa erityisopetuksen tarve ei enää kasva, vaan ymmärrämme erityisopetuksen todennäköisesti aivan uudella tavalla tulevaisuudessa. Edellä mainittujen muutosten jälkeen peruskoulun oppimistulokset perusopetuksen päättyessä eivät ainakaan muutu huonommiksi; jokainen oppilas saavuttaa omat tavoitteensa omassa aikataulussaan, jolloin kaikki oppilaat voivat kokea onnistumisen iloa. Tämä on todellista tasa-arvoa.

Pasi Jalonen
rehtori
www.pasijalonen.net
....................................................................................................................................

Meri Rawstorne:
KUTSUMUSTÖISTÄ

Muistan lämmöllä ja kunnioituksella alaluokkien opettajaani. Hän muovasi
sekalaisesta sakistamme kunnon koululaisia ja kansalaisenalkuja.

Mielestäni opettajan tärkein työväline on hyvä sydän. Mutta sekin voi väsyä
jos työnteolle annetut kehykset ovat vinksallaan.

Opettajia kannattaa kuunnella. Jos kenttäväki sanoo, että luokkakoot ovat
liian suuria tai taito- ja taideaineille ei ole riittävästi tilaa koulun
arjessa, on päättäjien syytä ottaa viesti vakavasti.

Opettaja on hyvin tärkeä aikuinen lapsen elämässä. Kouluilla pitää olla
riittävästi voimavaroja oppilaan hyvinvoinnin seurantaa ja tukemista varten.
Opettajia ei saa uuvuttaa vaatimaalla aina vaan enemmän, tehokkaammin ja
nopeammin. Oppiminen vaatii aikansa.

Meri Rawstorne
Varsinais-Suomi/ Kristillisdemokraatit
meri.rawstorne@helsinki.fi

...................................................................

Pauli Tuohioja:
PERUSKOULU ON ”KANSAKUNNAN KYSYMYS”

PERUSKOULUSSAMME heijastuu jo se tahto, jolla koulaitostamme todellisesti tahdotaan kehittää. Asiallisesti ja oikein painotetaan sitä, että opettajan on oltava oman alansa asiantuntija, jonka persoona, tieto ja taito punnitaan jokaisessa tuntikohtaamisessa. Sama vaatimus on kohdistettava päättäjiin, jotka vaikuttavat koulun työskentelymahdollisuuksiin. Onko päättäjillä ammattitaitoa, asiantuntevuutta ja halua mahdollistaa luova, inspiroiva ja resurssoitu opetus peruskoulussa toimiville. Tämä tulee olemaan ”kansakunnan kysymys”.

TÄSSÄ muutamia asioita, joita itse olen ajanut Kauniaisten koululautakunnan monivuotisena jäsenenä ja toivottavasti myös tulevana kansanedustajana:

1. LUOKKAKOOT PIENIKSI. Näin mahdollistetaan oppilaan kohtaaminen ja hänen oppimisensa kaikille rauhallisessa oppimisympäristössä. Resurssia on kasvatettava, jotta ryhmäkoot saadaan pienemmiksi. Vain näin menetellen koululaisia voidaan kohdella yksilöinä.

2. AMMATTITAIDON YLLÄPITO. Kouluille on annettava riittävästi resurssia opettajien jatkuvan kouluttautumisen ylläpitämiseksi. Siten mahdollistetaan opettajien motivaation ja työilon säilyttäminen.

3. TIETOTEKNIIKAN KÄYTTÖ. Maailmamme muuttuu ja niin muuttuu tiedon hallintakin. Jo peruskoulusta lähtien oppilaat on ohjattava tietotekniikan käyttöön. Tietotekniikka ei saa olla itseisarvo, mutta sen käyttö tulee saada kaikkien ulottuville.

4. TAITO- JA TAIDEAINEITA ei saa unohtaa. Kokonaisvaltainen ihminen kasvaa myös tekemällä käsillään, näkemällä silmilläään ja omaksumalla sydämellään. Näin menetellen luomme edellytyksiä kasvaa monialaisiksi nuoriksi ja aikuisiksi.

5. KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖTÄ VAHVISTETTAVA. Koulu ei voi ottaa vastuulleen kodin tehtäviä eikä päin vastoin. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että yhteistyö näiden kahden välillä toimii hyvin. Tällä yhteistyöllä voisimme auttaa poistamaan erilaisia ongelmia, kuten koulukiusaamista, jonka kohdalla nollatoleranssi on ainut mahdollisuus. Yhteistyöllä voimme estää myös monimuotoisten päihdeongelmien kehittymistä.

6. MONIARVOISTUVA MAAILMA luo sekä mahdollisuuksia että ongelmia. Siksi on tärkeää, että peruskoululaisemme saavat oikeaa tietoa muista uskonnoista, kulttuureista, kansanryhmistä ja heidän tavoistaan. Pystymme jäsentämään tämän kaiken vain, jos meillä on siihen riittävä oman kulttuurimme, uskontomme ja tapojemme tuntemus. Siksi pidän tärkeänä uskonnonopetusta, joka nousee kansallisesta pohjastamme ja jonka uskontohistoriallinen ymmärtämys antaa meille mahdollisuuden arvostaa ja ymmärtää toisin ajattelevia.

Pauli Tuohioja
rovasti
Kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokas, Uusimaa
www.saunalahti.fi/tuohioja

.............................................................................................................

Iiro Silvander:
PRO PERUSKOULU – kirjoitelma

Viime aikoina kouluasioista on puhuttu runsaasti julkisuudessa. Etenkin perusopetuksen (yhtenäiskoulu) sekä lukion opetuksen yhdistäminen on noussut voimakkaasti esiin. Samassa yhteydessä on myös tullut julki eri koulujen (kouluyksikköjen) mahdollinen lakkauttaminen lähitulevaisuudessa samoin kuin niiden uusiokäyttökin. Tämänkaltaisia keskusteluja on käyty muiden muassa Helsingissä sekä Keravalla kuin muuallakin maassamme.

Hyvä, että asioista keskustellaan – se on ihan oikein. Keskustelun taso ei mielestäni ole ollut kuitenkaan ”hääppöistä” johtuen keskustelijoiden piirin pienuudesta. Itse opettajat samoin kuin koululaisten vanhemmatkin on jätetty keskusteluista lähes kokonaan pois. Nyt keskustelua ovatkin käyneet lähinnä virkamiehet sekä konsultit keskenään. Konsulteiltahan saadaan aina sellainen tulos tilattua kuin kulloinkin halutaan (lue: toiminnan tehostaminen ja järkiperäistäminen = koulujen (pienyksikköjen) lakkauttaminen).

Itse en kannata pien- tai lähikoulujen lakkauttamista enkä suuryksikköjä. Pienemmissä kouluissa saa parempaa yksilöllisempää opetusta, joissa henkilökuntakin viihtyy paremmin. Pienissä kouluissa oppilas myös tunnetaan omana persoonanaan, eikä hän ole vain pelkkä numero eri listoissa. Tämän kokoisissa kouluissa myös turvallisuus sekä turvallisuuden tunne on parempaa luokkaa. Tämä on asia jota ei voi väheksyä. Sosiaaliset ongelmat, jos niitä ylipäänsä esiintyy, saadaan hoidettua aina tehokkaammin pienissä (yksiköissä) kouluissa kuin muualla.

Yhteistyöterveisin,
Iiro Silvander, KD – Kristillisdemokraatit
kansanedustajaehdokas – Helsinki
http://www.kristillisdemokraatit.fi/vaalit.2007/helsinki
iiro.silvander@kd.fi
.................................................................................................................................

Jaana Shelby (sit.):
HYVÄ PERUSOPETUS TULEVAISUUDESSAKIN

Nykyhallituksen ansiot perusopetuksessa ovat surkeita. Kun hallituspuolueet nyt vaalien alla ovat keksineet miten peruskoulua on kehitettävä, mikseivät ne ole tehneet asialle mitään vallassa ollessaan? Nyt on meidän vanhempien aika nousta barrikadeille ja puolustaa lastemme oikeuksia hyvään peruskouluun, jossa opettajille on annettu työrauha ja riittävät resurssit. Tässä superlyhyesti omat teesini siitä, miten Suomen perusopetuksen tilannetta voitaisiin parantaa:

1. OPETTAJIEN KOULUTUS
Suomen opettajien koulutus on ihan oikeasti maailman huippuluokkaa, mutta kahta asiaa voisi painottaa entistä enemmän:
- yhdysluokkapedagogiikan opetusta ainakin valinnaisesti, sillä yhdysluokat tulevat lisääntymään, jos opetuksen haasteet otetaan vakavasti,
- kursseja kodin ja koulun yhteistyön hoitamiseen (vaikka tätä saisivat usein enemmän opetella vanhemmat, jotka vaativat kohtuuttomia eivätkä aina näe lastensa parasta).

2. OPETUKSEN JÄRJESTÄMINEN
- Opetusryhmien koolle tulee laatia kansallinen katto.
- Perusopetuksen valtionosuudet tulee ohjata opetustoimeen ohi kuntatalouden, etteivät rahat mene muihin tarkoituksiin.
- Koulumatkojen päivittäinen katto ei saa ylittää 1,5 tuntia (nykyinen 2,5 tuntia on liikaa ja sitäkin jatkuvasti ylitetään.)
- Lähikouluja pitää valtion tukea taloudellisesti ja rangaista kuntia niiden lakkauttamisesta valtionosuusjärjestelmän avulla.
- Maaseudun kyläkoulujen lakkauttamisen jälkeen perustettujen kotiopetusryhmien oppilaista tulee maksaa valtionosuudet kuten kuntien koulujen oppilaista.
- Opetuslupia tulee myöntää vaihtoehtoisille, joko erityispedagogiikkaan tai elämänkatsomukseen perustuville kouluille. Näin nämä koulut voivat työllistää opettajia mielekkäisiin töihin.

3. OPETTAJIEN PALKKAUS
Oppilashuoltotyö, yhteistyö kotien kanssa ja yhteydenpito vanhempiin, eri alojen ammattilaisten verkottuminen jne. vaativat todella paljon aikaa ja energiaa, jota nykyisellään ei huomioida palkassa. Tämä on järkyttävää eikä sitä pidä hyväksyä. Tuntuvat korotukset ovat siis paikallaan. Rahan puutteesta ei ole kysymys, vaan siitä, että nykyisin halutaan maksaa paljon virheiden korjaamisesta, ei investoida niiden ehkäisyyn.

4. OPETUSSUUNNITELMAT
Opetussuunnitelmien ei pidä olla kuin markkinointipapereita, vaan niiden tavoitteiden tulee olla realistisia ja konkreettisia. Opetushallituksen tulee herkällä korvalla kuunnella peruskoulujen opettajien kantoja opetussuunnitelmaa laadittaessa.

Nyt on aika lopettaa rahan valta ja löytää arvo siinä, että lapsillamme on tulevaisuus. Toivotan kaikille kullanarvoisille peruskoulun luokanopettajille voimia ja vanhemmille kapinamieltä taistelussa peruskoulun alasajoa vastaan.

Jaana Shelby (sit.)
5 lapsen äiti
Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokas Varsinais-Suomessa
http://www.jaanashelby.fi

................................................................................................................

Säde Johanna Tamminen
MIHIN SUUNTAAN KEHITÄN PERUSKOULU

Vaaliteemojani ovat mm. lasten- ja nuorten ongelmien ja pahoinvoinnin ennaltaehkäisy.Joku viisas on sanonut, että "On helpompi rakentaa lapsi, kuin korjata aikuinen". Jälkikäteen korjaaminen vie paljon yhteiskunnan varoja ja saattaa joissakin tapauksissa olla liian myöhäistä. Varoja tulisi suunnata jo peruskouluikäisten valistukseen ja ennaltaehkäisevään kasvatustyöhön voimakkaammin, kuin aiemmin. Päihdeongelmat ovat lisääntyneet rajusti ja vaikuttavat koulumenestykseen. Opintojen keskeytyminen on lisääntynyt huolestuttavasti. Opettajat tarvitsevat työkaluja, materiaalia ja koulutusta lasten ongelmien ennaltaehkäisevässä valistustyössä. Kouluterveydenhuollon- ja kuraattorien tulisi saada myös lisää resursseja lapsen hoitoon ohjauksessa, kun ongelmia ilmenee. Tämä on myös koko KD:n tavoite.

Toisena teemana nostan esiin peruspalvelujen tasa-arvoistamisen. jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus peruspalveluihin asuinpaikasta, iästä, sosiaalisesta- ja etnisestätaustastaan huolimatta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsilla tulisi olla oikeus opetukseen lähikouluissa. Koulujen lakkautus tulisi lopettaa. Pienten koulujen lakkauttaminen ja suurten luokkien luominen aiheuttaa sen, että entistä useampi oppilas jää vaille erityisohjausta ja oppimisvaikeuksia ja niissä auttamista on entistä vaikeampi huomata. Pienen ihmisen ongelmat jäävät huomioimatta ja niihin ei pystytä puuttumaan ajoissa. Puolueeni
tekee joka vaalikudelle esityksen vaihtoehtobudjetista, jossa tukia suunnataan tärkeinä pitämiimme asioihin, kuten koulutukseen ja peruspalveluihin ja vaihtoehtoisesti lisätään esim. pörssiveroa 0,1% ja väkevien alkoholien verotusta nostetaan 12:sta --> 15%.

Peruskouluissa tulisi suoda lapsille mahdollisuus oppia ja saada valittavakseen kristilliset arvot elämän eväiksi. Nämä arvot korostavat tasa-arvoa, lähimmäisenrakkautta ja vastuunkantamista. Nämä ovat yhteiskuntamme kantavat tukipilarit ja niitä ei tulisi poistaa kouluista eu-direktiivien sanelemana. Olemme menossa yhteiskunatana huolestuttavaan suuntaan, jos näiden arvojen opettaminen kielletään kouluista. Surullisia esimerkkejä on Yhdysvalloissa, joissa nuorille, ei anneta suuntaa elämään ja arvopohjaa elämän valinnoille, sillä uskonnon opetus on poistettu kokonaan koululaitoksista. On äärettömän tärkeää,
että nuori saa hyvän lähtökohdan kasvulleen. Jokainen kuitenkin tekee omat valintansa sen pohjalta, mitä eväitä on matkalle saanut.

Toivon jokaiselle lasten ja nuorten parissa työskentelevälle ja arvokasta kasvatustyötä tekevälle voimia ja siunausta!

Säde Johanna Tamminen
26- vuotias ehdokas Pirkanmaan Kristillisdemokraateista.

.................................................................................................

Teuvo V. Riikonen:
KOKONAISNÄKEYMYSTÄ KOULUTUKSEEN

Suomalainen koulutusjärjestelmä on todettu Pisa-tutkimuksia myöten maailman kärkiluokkaan kuuluvaksi.
Ja näin onkin. Suomalaisen sivistyksen takana on kolme K-kirjaimella alkavaa instituutiota, joiden varassa
pitkälti suomalainen sivistys lepää. Kirkko, koulu ja kirjasto ovat kaikki osaltaan huolehtineet siitä, että
olemme esimerkiksi maailman vähiten korruptunein yhteiskunta. Koulutuskeskusteluun on viime vuosina tullut
puhe huippuyksiköistä. Useimmiten se liitetään korkeakouluihin, vaikka todellisia huippuyksiköitä ovat
esikoulut ja peruskoulujen ala-asteet. Puuhun mennään juurta pitkin eikä suoraan latvaan.Siksi politiikassa tulee huolehtia siitä, että perusopetuksen ryhmäkoot ovat riittävän pienet, tukiopetukselle ja erityisopetukselle luodaan lisää
resursseja ja opetuksen tukipalveluja lisätään. Erityistä huolta on kannettava siitä lisääntyvästä joukosta, joka
putoaa jo peruskoulun jälkeen pois koulutuksesta ja jää vaille lukio-koulutusta ja ammatillista tutkintoa.

Tavoitteena tulee olla, että keskeyttäminen vähenee kaikilla koulutustasoilla. Myös liian suoraviivaista putkiajattelua tulee välttää. Koska ihmisten taustat ja kokemukset ovat erilaisia, tulee suoda myös erilaisia koulutusväyliä, jota tarjoavat esimerkiksi oppisopimuskouluts, kymppiluokat ja kansanopistojen vapaan sivistystyön linjat. Nämä jälkimmäiset linjat tulee
saada myös opinto-sosiaalisten etujen piiriin, niinkuin muukin koulutus.

Ammatillisen koulutuksen arvostusta tulee lisätä ja ammattikorkeakoulutukselle ja yliopistolliselle koulutukselle sekä turkimukselle tulee taata ne resurssit, jotta Suomi pysyy kilpailussa mukana.Yleensäkin ihmisiä tulisi kannustaa elinikäiseen oppimiseen, mihin eri oppilaitosmuodot ja erilaiset oppimismetodit antavat mahdollisuuden. Myös vapaatavoitteista koulutusta tulee tukea opintokeskusten, kansalaisopistojen, kesäyliopistojen, urheiluopistojen, musiikkiopistojen ja vastaavien kautta.Opettajien ja muun koulujenhenkilökunnan työhyvinvointiin ja lisäkoulutukseen tulee luoda resursseja.

Kouluihin ja oppilaitoksiin tulee saada päteviä opettajia ja muuta henkilökuntaa. Toimivien oppilaitosten rakennuskanta on
saatava kuntoon. Myös eri arvotaustoista tulevat pienet oppilaitokset sekä lähi-koulut tulee nähdä arvona sisänsä
moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Kaiken koulutuksen perusta on kuitenkin hyvin hoidetussa perusopetuksessa.Koulutus ja sivistys tulee nähdä arvona ja satsauksena tulevaisuuteen, jonka hedelmiä ei aina heti nähdä. Suomalaisen sivistysvaltion perusteita ei tule enää
kuoria, vaan kouluille tulee antaa resurssit hoitaa arvokasta tehtäväänsä. Tarvitsemme kokonaisnäkemystä koulutukseen, jossa erilaiset oppilaitosmuodot nähdään mahdollisuuksina ja Suomalaisen sivistyksen ylläpitäjinä.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
Savonlinnan kristillinen opisto
Kristillisdemokraatit
Etelä-Savon vaalipiiri
........................................................................................

Niklas Andersson:
KYLÄKOULU- TARINA ERILAISESTA PERUSKOULUPOLITIIKASTA

Kyläkoulu on tänä päivänä uhanalainen koululaji. Näen politiikan tehtävänä huolehtia resursseista jotta ne olisivat riittävät erillaisille kouluvaihtoehdoille. Kyläkoulu pitäisi olla ainakin kylän lapsille vaihtoehto. Tässä tarinassa kerron hieman millaista koulupolitiikkaa maaseudulla voi olla. Lukijan voi tarinan perusteella itse päätellä maaseutukoulupolitiikan järkevyysasteesta.

Perheeseemme kuuluu kaksi poikaa. Olimme iloisia kun löydettiin talo vähän matkaa keskustan ulkopuolelta ja huomasimme, ett lapsemme saavat mahdollisuuden käydä koulua pienessä saaristolaiskyläkoulussa.

Vuosi muuton jälkeen kuultiin radiosta kaupungin säästösuunnitelmista ja päätös lakkauttaa koulumme. Ihmeteltiin miten meidän pienen koulun lakkauttaminen voisi pelastaa kaupungin budjettivajeen. Lakkauttaminen ei toisi säästöjä kun murtoosaa lautakunnan budjettiiin ja samalla se toisi usean miljoonan investointitarpeet toiseen kouluun, johon oppilaitten olisi määrä siirtää.

Me vanhemmat menimme tapaamaan kaupungin päättäjiä. Lakkauttamispäätöksestä huolimatta onnistuttiin saamaan kahden vuoden jatkolupaus, joka myöhemmin muutettiin yhdeksi lukukaudeksi. Päätöstä perusteltiin laskevalla oppilasmäärällä. Kaupungin mukaan oppilaitten lukumäärä koulussa alittaisi asetetun rajan muutaman vuoden kuluttua eikä enää nousisi.

Epäilimme ettei laskelmat pitänneet paikkansa. Mehän tunsimme ne perheet jotka asuivat alueella, ja tiesimme useat lapsiperheet jotka parhaillaan rakensivat taloa alueella. Kaupunkihan oli markkinoinut aikanaan tontteja juuri koulun läheisyyttä porkkanana. Niinpä lähdimme tekemään omaa tutkimusta.

Oman tutkimuksemme mukaan kouluun oli tulossa kaupungin laskelmia huomattavasti enemmän lapsia. Kun laskettiin mukaan kaikki syntyneet lapset kylässä, olisi muutaman vuoden notkahduksen jälkeen koulussa lähes kolmeakymmentä oppilasta. Iloisina lähdimme tutkimuksen ja nimikirjoituksien kanssa taas tapaamaan päättäjiä. Nyt meillä oli kaikkien vanhempien ja lapsiperheiden allekirjoitukset paperissa joissa todistettiin, että kyseiset lapset tulee aloittamaan koulunsa meidän kyläkoulussa. Olimme lähes varmoja siitä että nyt saataisiin pitää koulumme.

Toisin kävi. Vaikka lähes puolet kaupungin päättäjistä oli allekirjoittaneet aloitteen lakkauttamispäätöksen kumoamisesta nojaten siihen, ettei lautakunnalla ollut oikeata tietoa kun se teki päätöksensä, ei lautakunta halunnut muuttaa päätöstään. Haluttiin näyttää että osataan tehdä vaikeitakin päätöksiä, meille sanottiin. Taas perusteltiin päätöstä rahalla. Haluttiin säästää 100 000 ja sen sijaan investoida 2,7 milj euroa.

Taas oltiin nollaruudussa. Muutama vanhemmista tiesi kuitenkin että oli olemassa säätiö, josta ehkä olisi mahdollista hakea rahoitusapua. Paikallinen saaristolaisyhdistys päätti hakea säätiöltä tukirahoja koulun ylläpitämiseen. Hakemus hyväksyttiin, ja saatiin päätös kahden vuoden rahoituksesta saaristolaisyhdistyksen kautta. Näin ollen esitettiin kaupungille, että saaristolaisyhdistys lahjoittaisi 50 000 euroa, eli puolet koulun säästöpaineista, kahden vuoden aikana, jos koulu saisi jäädä. Tämän ajan kuluessa olisi myös perheet saanneet talonsa valmiiksi, ja virallinen tilasto muutuisi meidän eduksi.

Mutta kaupunki hylkäsi rahamme. Nyt ei enää puhuttu oppilasmäärästä, opetuksen laadusta eikä edes rahasta. Puheenvouroissa sanottiin nyt avoimesti, että oli epäreilua jos meidän lapset saavat tällaista ekstraa. Jos eivät kaikki saa osansa rahoista, ei meidänkään lapset saisi. Painotan tässä ettei koulu sinänsä ole hieno ja moderni vaan vanha puurakennus kohtuullisessa kunnossa. Rahat oli tarkoitettu kuluihin kuten rakennuksen lämmitykseen ja opettajapalkkoihin.

Kyläkouluja lakkautetaan tänä päivänä kovaa vauhtia. Niillä on kuitenkin ainakin joissakin kylissä vielä suuri merkitys kylän elämään. Koulu on usein viimeinen palvelu joka vielä on jäljellä. Monimoutoisuus myös peruskoulussa on rikkaus yhteiskunnassamme. Investoiminen myös pienimpiin yksikköihin kuten kyläkouluihin vaatii poliittista rohkeutta toteuttaa jotain erillaista.

Niklas Andersson
Kristillisdemokraatit
Ehdokkaana Uudellamaalla

...............................................................................................

Juha Turkia
KOULU KAIPAA KODIN TUKEA .

Vanhemmuuden karattua yhä enenevässä määrinlapasesta on koulu joutunut kasvatuksellisten puutteiden
paikkaajaksi. Tästä on opetustyö kärsinyt jo pitkään.

Jos perustukset eivät ole kunnossa, ei ole myöskään minkä päälle rakentaa. Siihen ei pysty edes peruskoulu.
Kasvatukselliset lähtökohdat kuntoon, niin kouluillakinon mahdollisuus toteuttaa niille suunniteltua roolia.

Tämä hallitus on epäonnistunut kodin ja koulun tukemisessa. Arvot ja yhteistö ovat vähentyneet entisestään.

JUHA TURKIA
perheenisä, yrittäjä
Kristillisdemokraatit
..........................................................................................

Veijo Kilpeläinen
PERUSOPETUKSEEN LISÄPANOSTUKSIA

Opettaja-lehden (38/2006) kolumnissa opetusministerimme Antti Kalliomäki kirjoittaa seuraavaa: ”Hallituksen juuri sopima budjettiesitys tuo perusopetukseen yli 50 miljoonaa lisäeuroa. Lisärahoitusta kohdennetaan erityisesti lasten aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä kouluhyvinvoinnin edistämiseen.”

Opetusministeri Kalliomäki jatkaa kolumnissaan: ”Kaiken kaikkiaan kunnat saavat yli 400 miljoonaa euroa lisärahaa valtionosuusjärjestelmän kautta. Nyt kysymys on siitä, mitä ne tekevät tuolla jättipotilla. Suuntaavatko ne lisärahoitusta perusopetukseen, kuten pitäisi, vai painottuvatko kuntapäättäjien arvostukset johonkin muualle.”

Nämä ovat hienoja sanoja opetusministeriltä, mutta kuntien näkökulmasta valitettavasti vain sananhelinää. Valtio on ajanut kunnat rahavaikeuksiin ottamallaan pakkolainalla kuntien rahakirstuista. Käytännössä kunnat ovat pakotettuja laittamaan nämä hallituksen perusopetukseen antamat lisärahat ”tärkeämmiksi” katsomiinsa kohteisiin.

Viimeisten viiden vuoden aikana opetustoimen määrärahoja on leikattu todella rankasti ja monia kouluja on jouduttu sulkemaan. Tämä on johtanut suurempiin oppilasmääriin toimivissa kouluissa.

Peruskoulun arkipäivää, niin ala- kuin yläkouluissakin, on ylisuuret luokat, joissa on lisäksi erityisoppilaita, jotka vaativat suuren osan opettajien huomiosta. Lisäksi suuret ryhmät ruokkivat häiriökäyttäytymiseen taipuvia oppilaita häiritsemään opetusta. Eräs kotkalainen opettaja valittikin: ”Käytöshäiriöiset ja oppimisvaikeuksista kärsivät tulevat samaan luokkaan ja vievät kaiken ajan. Kiltit ja työtätekevät lapset, jotka ansaitsisivat yhtälailla opettajan aikaa, jäävät täysin paitsioon. Tämä mättää ainakin minua kaikkein eniten.”

Määrärahat oppikirjoihin ja muuhun opetusmateriaaliin ovat riittämättömät. On järkyttävää kuulla, että kouluissa joudutaan jakamaan monistenippuja, koska oppikirjoja ei riitä kaikille. Oppilaiden pulpetit ja reput pursuavat epäsiistejä ja epäkäytännöllisiä A4-kopioita. Nämä materiaalisäästöt vievät sekä opettajilta että oppilailta työmotivaatiota. Tätä menoa emme kauaa pysty röyhistämään rintaamme hyvillä oppimistuloksilla Pisa-tutkimuksessa.

Eduskunnassa olisikin kiireesti saatava päätöksiä, joilla kuntien taloudet saataisiin kuntoon ja sitä kautta koulutoimen rahoitus oikealle tasolle. Peruskoulu on koko koulutusjärjestelmämme vankka perusta. Turvaamalla laadukkaan perusopetuksen, mahdollistamme lapsillemme pääsyn hyviin oppimistuloksiin myös jatko-opinnoissa.

Veijo Kilpeläinen
Yläkoulun ja lukion liikunnan ja terveystiedon opettaja, Kotka
Kolmen alakouluikäisen isä
Eduskuntavaaliehdokas (kd)
www.veijokilpelainen.fi

........................................................................................................

Kyllikki Malkki
OPETTAJA-KANSANKYNTTILÄ

Ihailin suunnattomasti opettajaani pienenä alakoululaisena. Hän oli nuori vastavalmistunut, joka tuli korpikylän kouluun opettajaksi miehensä kanssa jostain kaukaa Etelä-Suomesta. Hän hymyili usein, oli mielestäni viisas,ymmärtäväinen ja kaunis. Hän osasi kaikkea. Silloin puhuttiin opettajista kansankynttilöinä. Lapsuuteni kesiin kuului myös tarmokas "opettajaserkku", joka aikoinaan 50-, ja 60-luvulla saapui Mikkelistä lomalle maalle kotiimme. Hän toi tuulahduksen sivistyksestä, tarinoiden iltapuhteella monia mielenkiintoisia asioita. Hän istutti sydämeeni ajatuksen sydämen sivistyksestä, joka on enemmän kuin pelkkä pääntieto. Sen pohjalta minulla oli unelma tulla opettajaksi. Se unelma ei ole toteutunut vaikkakin olen saanut olla äärettömän lähellä seuraamassa opetukseen liittyviä asioita.

Eikä ihailuni ole miksikään muuttunut. Kunnioitan entistä enemmän opettajia, heidän tehtävässään vinhasti muuttuvan ajan keskellä. Opettajat tarvitsevat paljon tukea meiltä vanhemmilta tehdessään työtään lastemme parhaaksi. Itse olen jo siirtynyt siihen ikäpolveen, joka odottaa lastenlastensa opintielle lähtöä.

Olen vuosien saatossa seurannut opetustyötä hyvin läheltä, en ainoastaan omien lasteni kautta vaan olemalla koulutuslautakunnan jäsenenä 16 vuotta Porvoossa. Toimin siinä ohessa myös vapaaehtoisjärjestöissä. Ollessani Porvoon Raittiusseuran puheenjohtajana koimme selvästi tehtäväksemme lapset ja nuoret. No, missä heitä on. Kouluissa. Raittiusseuralla oli mm kummiluokkia. Teimme yhdessä matkoja, leivoimme pullaa ja järjestimme kilpailuja lapsille, Yhdeksänkymmentä luvun lopulla puhuttivat paljon pienten ekaluokkalaisten yksinäiset iltapäivät. Huoli oli aiheellinen. Aloitteestani 90-luvun lopulla käynnistyivät Porvoon ala-asteen ekaluokan oppilaille iltapäiväkerhot. Raittiusseura sai olla tässä asiassa tukena kaupungin koulu- ja nuorisotoimelle. Sain olla tuomassa yhdessä raittiusseuralaisten kanssa hedelmällisen yhteistyön kolmannen sektorin ja opetustoimen kanssa. Työ jatkuu edelleenkin saaden aina ajanhaasteisiin sopivia muotoja.

Asioita, joihin haluan kiinnittää huomiota:
Koululaitoksen on voitava stressittä vastata ajan haasteisiin.
Koulukiusaamiseen puuttuva välittömästi. Kolmannen sektorin resurssit huomioitava.
Luokkakoot eivät saa paisua liian suuriksi.
Mammuttikouluja vierastan, siis pienille kylä- kuin korttelikouluillekin on taattava mahdollisuus opetukseen antamiseen.
Kouluissa tulee olla työrauha opettajilla kuin myös oppilailla sekä muulla henkilöstöllä.
Lapsen kehityksen, ruumiin,sielun ja hengen seuraaminen yhteinen asia vanhempien kanssa.
Opettajille heille kuuluva auktoriteetti. Pois oppilaiden haistattelut ja tottelemattomuus.
Kristillinen kasvatus myös vahvemmaksi, tunnustuksellisen uskonnonopetuksen asemaa vahvistettava. Se on paras perusta lapselle ja nuorelle tämän moniarvoistuvan yhteiskunnan keskellä.
Valtiovallan tulee antaa riittävät taloudelliset resurssit kouluille aina pohjoisen tai ruuhka Suomen kouluja myöten. Erityisopettajia riittävästi.
Kodin, koulun ja neuvolatyön yhteistyön tiivistäminen ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä.
Erityisesti haluan muistuttaa kädentaitojen ja liikunnan merkityksen vahvistamisesta opetussuunnitelmissa. Kaikki lapset ja nuoret eivät ole pelkkiä teoreettisesti suuntautuneita. Lahjakkaita oppilaita tulee tukea. Kaikkien pitää oppia kaikki ja yhtä paljon on mahdoton ajatus. Jumala on luonut ihmisen ja antanut jokaiselle omat erityiskyvyt ja lahjat. Tasapäistämiselle meillä Suomessa ei ole varaa.

Kyllikki Malkki
Kristillisdemokraatit – Uusimaa - Järvenpää
suurtaloustyönjohtaja, toimistosihteeri
äiti ja isoäiti
www.kyllikkimalkki.net
.........................................................................................

Kalevi Komppa
PERUSKOULUSTA ELÄMÄÄN

Politiikassa on sekin mielenkiintoinen puoli, että saa kertoa mielipiteensä sellaisistakin asioista, joista ei ole omia kokemuksia. Itse olen käynyt kouluni silloin, kun vielä oli erikseen kansakoulu ja oppikoulu. Aihe on kuitenkin niin tärkeä, etten voi olla siihen puuttumatta.

Peruskoulujen toimintaedellytyksistä on huolehdittava koko maassa. Kuntia on tuettava niin, että lähikoulujen asema pystytään säilyttämään ja ainakin pienimmillä oppilailla on mahdollisuus käydä koulua kotinsa lähellä.

Vaikka suomalainen peruskoulu on saanut tunnustusta maailmalla opetuksen hyvästä tasosta, on kuitenkin syytä olla huolissaan koulupudokkaiden suuresta määrästä. Oppilaiden syrjäytymistä voidaan parhaiten ehkäistä mahdollisimman varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimilla. Se edellyttää pätevää opettajakuntaa sekä tarpeellista määrää terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, koulukuraattorin tai –psykologin palveluja. Lisäksi apuna peruskoulun loppuvaiheessa voi olla esim. kymppiluokat sekä jo ysiluokalla yksilölliset ohjelmat, joissa voi olla mukana työharjoittelua. Myös teoreettisesti lahjakkaat oppilaat tarvitsevat omien edellytystensä mukaista opetusta motivaation säilyttämiseksi.

Oppilaslähtöinen opetus edellyttää oppilaiden erilaisuuden tunnustamista ja sitä, että kouluille turvataan tarpeelliset resurssit toteuttaa eriyttävää opetusta. Perusopetuksen ryhmäkoko on koko maassa saatava niin pieneksi, että opettajilla on mahdollisuus oppilaiden yksilöllisyyden huomioimiseen. Oppilaiden tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että he löytävät omat lahjakkuutensa. Toiset ovat teoreettisesti, toiset käytännöllisesti lahjakkaita. Siksi myös liikunnalle ja kädentaitoja kehittäville aineille täytyy löytyä tilaa opetussuunnitelmassa.

Maahanmuuton lisääntymisen vuoksi erilaisista kulttuuritaustoista tulevien oppilaiden määrä on lisääntynyt. Heidän erityistarpeensa on huomioitava ja pyrittävä antamaan heille myös heidän äidinkielensä opetusta.

Yksityiset kristilliset ja muut elämänkatsomukseen tai vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuvat koulut rikastuttavat koulujärjestelmää, kun se ei tapahdu perusopetuksen kustannuksella. Turhat esteet kristillisten koulujen perustamiselta tai laajentamiselta on poistettava.

Mielestäni kouluasiat on Suomessa melko hyvin hoidettu, mutta käytännöllisesti lahjakkaat ja syrjäytymisvaarassa oleviin oppilaisiin on panostettava enemmän kuin nykyään tehdään.

Kalevi Komppa
Kristillisdemokraatit
Kuusankoski, Kymen piiri
.........................................................................................

Saara Ruokonen
PERUSOPETUS ON AVAINASEMASSA, KUN HALUTAAN VÄHENTÄÄ TYÖELÄMÄN JAKAUTUMISTA NAISTEN JA MIESTEN TÖIHIN

Ammatinvalinnassa vaikuttaa hyvin paljon se, millaisia malleja lapset saavat kotoaan, muusta elinympäristöstään ja koulusta. Siksi perusopetuksessa, oikeastaan jo päivähoidossa, on kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia ammatti- ja urakehitysmalleja lapsille annetaan.

Jo oppikirjoissa näkyy, millaisia rooleja niissä on annettu miehille ja naisille niin kotona, vapaa-aikana kuin työelämässä. Onko naisia myös johtajina, professoreina ja asiantuntijoina sekä miehiä hoiva- ja palvelutehtävissä tai luokanopettajina? Ovatko sekä naiset että miehet aktiivisia toimijoita vai onko se varattu vain miehille? Saako mieskin olla ns. pehmeä?

Koska erilaiset lahjakkuudet eivät ole kiinni sukupuolesta, on tärkeää kannustaa myös matemaattisesti ja teknisesti lahjakkaita tyttöjä. Opettajilla on tässä aivan ratkaiseva rooli, myös yleisen ilmapiirin luomisessa. On poistettava luokittelu kovista ja pehmeistä aloista ja korostettava kaikenlaisen työn arvoa. Tärkeintä on se, että jokainen löytää oman alansa.

Työelämän jakautuminen ns. nais- ja miesvaltaisiin aloihin ylläpitää myös matalapalkka-aloja. Luokanopettajat tekevät arvokasta työtä ja ansaitsevat paremman palkan. Tämä on tärkeää minulle myös ammattiyhdistysaktiivina.

Saara Ruokonen
Kristillisdemokraattisten naisten toiminnanjohtaja
SPECIA – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt, hallituksen jäsen
Helsinki
www.saara-ruokonen.net
........................................................................................................

Enni Vainionpää,
KOULU ON TÄRKEIMPIÄ ASIOITA LAPSEN ELÄMÄSSÄ

Luokanopettajaksi opiskelevan aviomieheni kautta olen saanut seurata läheltä opiskelun eri vaiheita, luokanopettajan työtä sekä työssä kohtaamia haasteita. Suomalaista tasokasta opettajakoulutusta tulee vaalia, sillä koulu on tärkeimpiä asioita lapsen elämässä. Siellä hän saa eväitä tulevaisuuteen ja jatko-opintoihin. Hyvälle perustalle on helppo rakentaa ja se antaa lapselle enemmän mahdollisuuksia suunnitella elämää jatkossa. Koulu on lapsen ja opettajan työpaikka, johon tulee panostaa yhtälailla kuin muihinkin työpaikkoihin.

Luokkien oppilasmäärää tulee rajoittaa lailla, jotta ne saataisiin pysymään kohtuullisen kokoisena. Se loisi myös todellisia edellytyksiä oppilaslähtöisen opetuksen toteuttamiseen. On tärkeää, että oppilaiden erilaisuus tunnustetaan, sillä silloin on mahdollista ottaa jokaisen lapsen tarpeet opetuksessa huomioon. Kouluille tulee turvata riittävät resurssit tuntikehyksiin, jotta eriyttävän opetuksen toteuttaminen olisi mahdollista. Näin hitaimmilla oppilailla on riittävästi aikaa oppia ja nopeimmilla mahdollisuus saada tarpeeksi haasteita.

Lapsen perusturvallisuus lähtee kotielämän turvallisuudesta ja tasapainoisuudesta. Lisääntyneet erot, vanhempien päihdeongelmat ja työttömyys koskettavat lasta ja hänen perusturvallisuuden kokemustaan. Lapsen paha olo ja ongelmat näkyvät koulumaailmassa häiriökäyttäytymisenä ja oppimisen ongelmina. Sen vuoksi kouluihin tulee taata pätevä opettajakunta ja terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, koulukuraattorin tai –psykologin riittävät palvelut sekä erilaisia tuki- ja kerhotunteja.

Väkivallalla ja erotiikalla mässäily on lisääntynyt mediassa eikä lapsi voi siltä välttyä. Lapsen tulee oppia mediakriittisyyteen ja arvioimaan erilaisia ajattelutapoja. Sen vuoksi tarvitaan yhä enemmän sisäistettyä, vahvaa käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Mielestäni tämä onnistuu parhaiten laadukkaan eettisen ja yhteiskunnallisen kasvatuksen sekä uskonnonopetuksen kautta. Näiden oppiaineiden tärkeys tulisi tunnustaa ja niiden opetukseen panostaa.
Vanhemmat ovat päävastuussa lapsensa kasvatuksesta, mutta opettaja voi kouluympäristössä huomata jotain, mikä kotona ei tule näkyviin. Opettajan ja vanhempien yhteistyötä tulee tukea ja kehittää erityisesti nyt, kun maahanmuuttajien määrä Suomessa kasvaa. Maahanmuuttajalapsella saattaa olla ongelmia sopeutua uuteen kouluun. Jotta lapsen oppiminen onnistuisi parhaimmalla mahdollisella tavalla, hän tarvitsee paljon vanhempiensa kannustusta ja tukea.
Taideaineiden kuten kuvaamataidon ja musiikin perusopetus tulee turvata. Näiden aineiden kautta lapsi oppii ilmaisemaan itseään ja voi niiden avulla tuoda turvallisesti esiin tunteitaan ja ajatuksiaan. Liikunnanopetusta pitäisi lisätä, sillä lapsena opitut liikuntatottumukset säilyvät myös aikuisena. Näin voidaan ennaltaehkäistä erilaisten elämäntapasairauksien syntymistä.

Enni Vainionpää,
Oulun vp./Kristillisdemokraatit
fysioterapeutti AMK, terveyshallintotieteen opiskelija
.............................................................................

Toni Toivonen
PERUSOPETUKSEN KEHITTÄMINEN / 5.1.2007

Pelimerkkejä perusopetukselle

-Niin, perusopetus on tärkkeä assia, toteaa poliitikko syvällä rintaäänellä. Opettajana ja päättäjänä olen huomannut, että arvostuksen ja tekojen välimatka on usein kuitenkin yllät-tävän pitkä. Yhteiskunta osoittaa arvostuksensa koulutusta kohtaan muun muassa takaa-malla sille riittävät resurssit toiminnan pyörittämiseksi. Kun koululle annetaan uusi tehtävä, on myös huolehdittava, että koululla on riittävästi mahdollisuuksia asian hoitamiseen kun-nolla. On tekopyhää vaatia ilman panostusta. Tällainen ongelma on tullut esille viime vuo-sina esimerkiksi erityisopetuksen rakennemuutosten yhteydessä.

Tasavertaisuus

Peruskoulu luotiin kansalaisten tasavertaisuuden takaamiseksi koulutuksessa. Tämä on perusopetuksen keskeinen tehtävä yhä nytkin. Tämä ei tarkoita tasapäistämistä, vaan yhtenäisten perusmahdollisuuksien takaamista koko valtakunnassa. Kunnat ovat avainase-maassa perusopetuksen järjestämisessä. Jotkut kunnat panostavat asiaan enemmän kuin toiset. Joissakin tapauksissa voisi olla paikallaan jopa korvamerkitä valtion antamaa ra-haa, jotta koulurahoja ei käytetä asfaltin tekoon.

Kasvatus ja perustaitojen opettaminen

Perusopetus ei ole pelkästään vastaus joutilaisuuden ongelmaan tai lasten säilytyspaikka, vaan tarkoitus on oppia tietoja, taitoja ja asenteita koko tulevaa elämää varten. Tätä kas-vatustehtävää on syytä tukea. Toivon perusopetuksen tuottavan hyviä ihmisiä, jotka otta-vat vastuuta yhteiskunnan rakentamisesta. Kotien tehtävä on antaa peruskasvatus ja eväät elämään asennepuolella. Koulutyö on myös osaltaan aina kasvatusta. Toimiessaan tämä työnjako kasvattaa oppilaista tasapainoisia kansalaisia, jotka ottavat myös lähimmäi-set huomioon.

Ennalta ehkäisy ja syrjäytymisen ehkäisy

Perusopetus antaa omalta osaltaan vastauksen syrjäytymisen ongelmaan, joka on todelli-nen myös tämän päivän Suomessa. Kouluissa tehdään entistä enemmän moniammatillista yhteistyötä opettajien, terveydenhoitajien, kuraattorien psykologien jne. kesken. Tämä pitää huomioida entistä selkeämmin myös opettajien palkkauksessa.
Opettajat tulosten takana

Opettajankoulutuksen pitää ponnistaa perusopetuksen tarpeista käsin ja opiskelijat pitää perehdyttää paremmin koulun käytännön tason toimintaan jo opiskeluaikana. Yhteistyökyky on yksi opettajan tärkeimmistä ominaisuuksista ja tätä pitää edelleen korostaa opettajankoulutuksen sisäänotossa. Opettajien täydennyskoulutukseen on saatava ryhtiä ja opet-tajille on osoitettava koulutustarjontaa enemmän myös varsinaisten työpäivien puitteissa. Nykyinen koulutuspäiväjärjestelmä on aikansa elänyt. Pätevien opettajien valumista muille aloille voidaan vähentää parantamalla opettajien työehtoja ja palkkatasoa. Esimerkiksi luokkakoon ja erityistukea tarvitsevien aiheuttaman lisätyön on näyttävä palkassa. Yhtenäinen peruskoulun mukanaan tuomat palkkausongelmat on ratkaistava tasapuolisesti ennen kuin joistakin opettajaryhmistä tulee perusopetuksen halpatyövoimaa. Kaikille perus-koulun opettajille on taattava sama palkkataso.

Toni Toivonen
kaarinalainen luokanopettaja
kaupunginvaltuutettu
Luokanopettajaliiton Varsinais-Suomen piirin varapj.
www.tonitoivonen.net
etunimi.sukunimi@kaarina.fi
...........................................................

Juha Sirviö
PERUSOPETUS ON TULEVAISUUDEN MENESTYSTEKIJÄ

Suomi on maailmankuulu hyvin järjestetystä peruskoulustaan, kiitos siitä opettajille! Viime aikojen poliittiset päätökset ovat kumminkin heikentäneet opettajien mahdollisuutta tehdä työtänsä. Tuntuu, että koululaitoksemme kustannustehokkuudesta on tullut tärkeämpi päämäärä kuin laadukas ja monipuolinen opetus lapsille ja nuorille.

Kristillisdemokraatit korostavat laaja alaisen koulutuksen ja korkeatasoisen sivistyksen merkitystä yhteiskuntamme menestystekijänä. Peruslähtökohtana on, että jokaiselle annetaan tasa-arvoinen mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja oppimiseen. Koulutukseen panostaminen on yhteiskunnan sijoitus niin henkiseen kuin taloudelliseenkin hyvinvointiin. Koulutuksen on tuettava ymmärtävää, elinikäistä oppimista, elämänhallinta ja vuorovaikutustaitoja sekä kestävien elämänarvojen omaksumista.

Perusopetuksen ideana on koko ikäluokan kouluttaminen, mikä merkitsee opiskelun mahdollistamista oppilaan sosio-ekonomisesta taustasta riippumatta. Vammaisten ja muiden erityisryhmien opiskelumahdollisuudet tulee myös turvata. Suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeinen periaate on koulutuksen maksuttomuus, mikä tulee olla linjana myös jatkossa perus- ja ammatillisen sekä korkeakouluopetuksen kohdalla.

Varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimilla ehkäistään oppilaiden syrjäytymistä sekä eriarvoistumista. Näin voidaan luoda paremmat edellytykset sille, että kaikilla on mahdollisuus toteuttaa itseään ja olla omalla panoksellaan edistämässä hyvinvoinnin lisääntymistä yhteiskunnassa. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tuki- ja erityisopetuksen sekä oppilashuollon ja oppilaanohjauksen riittävät resurssit ovat ensiarvoisen tärkeitä.

On aivan liikaa, jos 30 oppilaan luokasta 3-5 syrjäytyy. Koulupudokkaiden määrää on saatava pienemmäksi. Apuna tässä ovat mm. koululuokkien pienentäminen, kymppiluokat ja ns. omaura-projektit, joissa peruskoulun yhdeksännen luokan opetusohjelmassa teoriatunnit ja työssäolo vaihtelevat.

Yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutuminen on taattava koko maassa. Koulutuksen vahvistaminen on kehityksen kannalta keskeistä. Perusedellytyksenä koulutuksen perusturvalle ovat kuitenkin riittävät toimintamäärärahat koko Suomessa.

Perusopetuksen riittävät toimintaedellytykset merkitsee kouluihin pätevää opettajakuntaa, terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan ja koulupsykologin riittäviä palveluja, tuki-, jako- ja kerhotunteja koulujen tuntikehyksiin sekä maksimikokoja luokkien oppilasmääriin.

Pieni opetusryhmä edistää oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Ylisuurissa opetusryhmissä tähän ei ole mahdollisuutta. Ylisuuret luokkakoot lisäävät myös opettajien työtaakkaa ja heikentävät opettajien työssäjaksamista.

Opettajien työssä jaksaminen edistää myös oppilaan oppimista. Suomalaisessa peruskoulussa kaikki opettajat ovat oman ammattinsa asiantuntijoita ja ansaitsevat työstään kunnon palkan. Lisäksi opettajille kuuluu kunnon työolosuhteet ainaisen rahapulan sijaan.

Edelleen on syytä olla huolissaan taideaineiden ja liikunnan eloonjäämisestä. Asioita opitaan myös tekemällä ja kokeilemalla, ei ainoastaan kirjoista. Liikunta ja urheilu yhdessä yhteisöllisen tekemisen ja toimimisen kanssa edistää kansalaisten hyvinvointia. Monipuoliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet antavat lapsille mahdollisuuden kasvaa eheiksi ja omaaviksi aikuisiksi.

Aluetyöntekijän työssäni olen huomannut, että tukea tarvitsevien koululaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi on kiinnitettävä huomiota moniammatilliseen yhteistyöhön. Päiväkodin, koulun, neuvolan, sosiaalityön yhteistyöllä saamme kattavan tukiverkoston lapsen ja nuoren eduksi.

Juha Sirviö
Aluetyöntekijä, Tradenomi ja Fil. yo
Kristillisdemoraattien kansanedustajaehdokas, Oulun vaalipiiri
www.juhasirvio.fi

RKP/PROperuskoulu2007ehdokkaita

2006-10-29T08:03:00.022-08:00

PERUSSUOMALAISET/PROperuskoulu2007ehdokkaita

2006-10-29T08:03:00.021-08:00

SDP/PROperuskoulu2007ehdokkaita

2006-10-29T08:03:00.019-08:00

....................................................................................................................................

Jutta Urpilainen:
LUOKKAKOOT KURIIN LAILLA

TASA-ARVOINEN perusopetus on Suomen menestyksen perusta. Tähän tarvitaan erityisopetusta, opetuksen tukitoimia sekä ammattitaitoisia pedagogeja niin varhaiskasvatukseen kuin perusopetukseen.

Perusedellytyksenä koulutuksen perusturvalle ovat kuitenkin riittävän pienet opetusryhmät. Me opettajina toimineet tiedämme, että oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen kärsii suuressa ryhmässä. Tiedämme myös, kuinka ylisuuret luokkakoot lisäävät opettajien työtaakkaa ja heikentävät työssäjaksamista.

TILASTOJEN valossa keskimääräinen opetusryhmän koko ei ole viime vuosina suurentunut. Pikemminkin keskimääräinen oppilas/opettaja -suhde on hieman parantunut. Valtionosuuksien tason nousu on siis tukenut keskimääräisen ryhmäkoon säilymistä ja jopa pienentymistä.

Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä todelliseen ongelmaan, joka on ryhmäkokojen suuri vaihtelu. Olen saanut eri puolilta palautetta siitä, että ryhmäkokojen ylärajat ovat nousseet paikoin kohtuuttomiksi. Nyt olisi tärkeää pohtia, kuinka tähän löydetään ratkaisu tilanteessa, jossa kunnilla on päätösvalta perusopetuksen järjestämisestä.

KOULUT tekevät päätöksiä opetusryhmien koon vaihtelusta oppiaineittain. Koulutuksen arviointineuvoston (10.8.2005) mukaan pienin opetusryhmä oli vuonna 2004 keskimäärin 13,3 ja suurin keskimäärin 22,4. Osa opetuksesta annetaan siis isoissa luokissa ja osa pienemmissä ryhmissä. Osin tämä on pedagogisesti perusteltua, mutta joidenkin aineiden opetus ja opettajat ovat joutuneet kärsimään ylisuurista ryhmistä.

Suurin haaste on ryhmäkokojen vaihtelu koulujen ja alueiden välillä. Opetusryhmien keskikoko vaihtelee merkittävästi koulun koon mukaan, mikä heijastuu myös alueellisina eroina. Kun opetusryhmän keskikoko oli Ahvenanmaalla 14, Etelä-Suomessa se oli 19,4. Kunta- ja koulukohtaiset erot ovat tietenkin vielä suurempia. Yli 30 oppilaan luokkia on edelleen. Ryhmäkokojen ylärajan vaihtelu on saattanut oppilaat eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan.

KESKIMÄÄRÄINEN luokkakoko ei siis kerro koko totuutta, kuten OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemikin muistutti viime elokuussa. Vallitsevassa tilanteessa on perusteltua selvittää edellytykset valtionohjauksen lisäämiseen. Itse olen sillä kannalla, että opetusryhmien enimmäismäärät tulisi kirjata lakiin niin alkuopetuksen kuin muunkin perusopetuksen osalta.

Ennen lakiesitystä tai lakialoitetta monia asioita on syytä perusteellisesti selvittää, koska valtionohjauksen tiivistäminen ei ole ongelmatonta. Kuinka kouluille turvataan pedagogisesti perusteltu joustavuus eli opetusryhmien kokojen vaihtelu eri oppiaineissa. Myös taloudelliset vaikutukset valtiolle ja kuntatalouteen on selvitettävä ennen lain säätämistä.
Koulutusalan sosiaalidemokraattien (KSY) puheenjohtajana olenkin laatinut valtioneuvostolle selvityksestä toimenpidealoitteen. Sen ovat allekirjoittaneet myös muut sdp:n sivistysvaliokuntaryhmän jäsenet sekä valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja Maija Rask (sd).

Selvityksessä saadun tiedon perusteella myös eri puolueet voivat muodostaa asiaan kantansa. Näin seuraavassa hallitusohjelmassa voitaisiin päättää sopivasta mallista ohjata luokkakokojen kehitystä kunnissa.

Jutta Urpilainen
Kansanedustaja (sd), Sivistysvaliokunnan jäsen, Kokkola

................................................................................................................................................................

Mia Hahtala-Koponen:
MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVO

PERUSKOULUMME on kansainvälisessä vertailussa huippuluokkaa. Opetuksen tasoon ja opettajien koulutukseen on maassamme panostettu ja nämä panostukset ovat tuottaneet tulosta. Maamme on kilpailukykyinen, uutta teknologiaa kehittävä hyvinvointiyhteiskunta. Lahjakkaille lapsille käy koulumaailmassa yleensä hyvin. Mutta mitkä ovatkaan heikompiosaisten, enemmän tukea tarvitsevien lasten mahdollisuudet? Valtakunnassamme keskustellaan kuntien talouden tasapainottamisen tiimoilta luokkakokojen kasvattamisesta. Mitä tämä tekee sille pienelle koululaiselle, joka ei omien kykyjensä ja ominaisuuksiensa mukaan pysy opetuksen kelkassa? Miten hän oppii suuressa luokassa etenkin kun kouluavustajia palkataan useissa kunnissa entistä vähemmän?

Mielestäni peruskoulun eräänä tärkeänä tehtävänä on luoda oppimisympäristö, jossa jokaisella niin pienellä kuin isommallakin koululaisella on mahdollisuus oman kehitystasonsa mukaiseen oppimiseen. Oppimisvaikeuksia ja erilaisia ongelmia perheissä on yhä useammalla koululaisella. Siitä valitettavana todisteena ovat huostaanottojen lisääntymiset ja kuntien kasvavat lastensuojelumenot. Lastensuojelunäkökulmiin tulisi entistä enemmän puuttua myös koulumaailmassa. Erityistä tukea antamalla vaikeuksista kärsiville pienokaisille pystyttäisiin mahdollistamaan mielekäs oppimisen ilo niin heille kuin muillekin lapsille.

TUKEA tarvitsevien koululaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi kunnissa on kiinnitettävä huomiota eri sektoreiden väliseen yhteistyöhön ja sen joustavuuteen. Opettajat, koulukuraattorit, terveydenhoitajat, opot, sosiaalityöntekijät ja muut lasten hyvinvoinnista vastaavat toimijat tekevät hyvää työtä tahoillaan. Mutta miten yhdessä? Mielestäni lapsen ja hänen perheensä edun mukaista olisi se, että kaikki toimijat toimisivat tiiviimmässä yhteistyössä lapsen ja hänen perheensä asioissa. Konkreettisesti koulun tiloissa tulisi toimia koulukuraattori ja terveydenhoitaja. Näin on isoissa kouluissa, mutta pienten maaseutukoulujen lapset ovat eriarvoisessa asemassa tässä asiassa. Palvelu- ja hoitoketjun tulisi olla saumaton. Lasten ja heidän perheidensä tulisi tietää, mistä saa apua ja työntekijöiden tulisi pystyä avoimeen keskusteluun raja-aitoja ylittämällä. Tavoitteena kuitenkin on aina oltava lapsen etu.

Mia Hahtala-Koponen
terveydenhuollon opettaja, TtM, sh
kansanedustajaehdokas (SDP)
Pohjois-Savo
...........................................................................

Arto Bryggare
PERUSKOULUN TULEVAISUUS

PERUSKOULU on ollut yksi keskeisimmistä instituutioista, millä hyvinvointiyhteiskuntaa Suomessa on luotu ja ylläpidetty. 1960-luvulla Suomi oli vielä köyhä maa, eikä koulutus ja kouluttautuminen ollut itsestäänselvyys. Sosialidemokraatit ajoivat peruskoulua määrätietoisesti, oikeiston vastustaessa uudistusta yhtä ponnekkaasti. Demarit näkivät peruskoulun tienä aidosti tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Tänä päivänä kaikki puolueet puolustavat peruskoulua yhteen ääneen ja muualta tullaan hakemaan mallia huippukoulutuksesta.

Periaatteessahan järjestelmä voi olla millainen tahansa, sillä kaiken ytimessä ovat osaavat ja innostavat opettajat. Tulevaisuudessakin on pidettävä huoli siitä, että opettajilla on mahdollisuus jatkuvasti kouluttautua ja kehittää taitojaan.

Takavuosien pakkolomat olivat vastenmielinen ilmiö. Nykyään valtion budjetista tulevat rahat eivät ole enää korvamerkittyjä, joten kunnat voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä varojen käytöstä. Tämä on johtanut siihen, että kunnat käyttävät opetustoimeen tarkoitettuja varoja muihin tarkoituksiin. Olisi luotava järjestelmä, millä varmistettaisiin, että kuntien laskennallinen tuki opetustoimeen todella myös ohjautuisi sinne. Näin vältyttäisiin ainakin pahimmilta ylilyönneiltä

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa opetus ja koulujen tulevaisuus on terveydenhoidon ohella keskeisessä roolissa. Kuntien väestöpohja on saatava sellaiseksi, että palvelurakenne pystytään turvaamaan. Ei ole mitään järkeä ylläpitää kalliita seiniä hinnalla millä hyvänsä, vaan on keskityttävä riittävän tasokkaan opetuksen turvaamiseen toimintakykyisissä kouluyksiköissä.

Jos Suomessa olisi nimettävä yksittäinen asia, mistä voimme olla ylpeitä, on se ehdottomasti peruskoulu ja sen opettajat.

Arto Bryggare

....................................................................

Kimmo Kiljunen:
PIENTEN KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA

Kello on vähän yli puolen päivän. Koulussa loppuivat tunnit. Kouluun ei voi enää jäädä. Kotiinkaan ei huvittaisi mennä. Kukaan ei ole kotona. Äiti ja isä tulevat ehkä viideltä, jos hyvin käy. No, onhan kotona videot ja tietokone... Ehkä soitan naapurin Valtterille.

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen on ollut tapetilla viime vuosina. Ympäri maata on ryhdytty eri keinoin aktivoimaan koululaisten pitkää iltapäivää. Lasten yksinäisyyttä ja turvattomuutta halutaan lievittää.

Nykyisten iltapäiväkerhojen laatu ja kattavuus on monenkirjavaa. Toiminta perustuu järjestöjen ja vapaaehtoisten aktiivisuuteen, työllistämistukiin ja vaihtuviin, usein nuoriin ohjaajiin.

Lakisääteinen aamu- ja iltapäivätoiminta vähentäisi lasten yksinoloa ja siitä johtuvia ongelmia. Se takaisi pienelle koululaiselle turvallisen ja ohjatun iltapäivän ja olisi luonteva jatko hyvin järjestetylle päivähoitojärjestelmälle.

Virikkeellinen aamu- ja iltapäivätoiminta antaa lapselle harrastuksia ja suojaa häntä epäsosiaa-liselta kehitykseltä. Harrastus ja sen piirissä saadut onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itsekunnioitusta ja kunnioitusta myös toisen ihmisen taitoja kohtaan.

Perusopetuslaki on ollut voimassa reilut seitsemän vuotta. Laissa säädetään perusopetuksesta ja oppivelvollisuudesta. Koulujen kasvatusvastuusta ei laissa sanota mitään. Se on selkeä epäkohta. Suomalaisella koululaisella ei ole lakisääteistä oikeutta valvottuun ja ohjattuun aamu- ja iltapäivätoimintaan.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen sisältyy hallituksen ohjelmaan. Kyse on pitkälti suosituksista, eivätkä ne velvoita kuntia. Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta pitäisi järjestää kattavasti ja perheiden tarpeita vastaavasti kaikissa kunnissa.

Olen tehnyt eduskunnassa lakialoitteen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämises-tä. Aloitteessa esitettiin perusopetuslakia muutettavaksi niin, että koulujen kasvatusvastuuta vahvistetaan ja kunta velvoitetaan järjestämään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa alle 12-vuotiaan koululaisen huolenpito ja ohjattu kerhotoiminta aamu- ja iltapäivisin koulupäivinä. Harrastuspainotteinen aamu- ja iltapäivätoiminta tulee järjestää pitkäjänteisesti ja laadukkaasti niin, että lapsen koulupäivästä muodostuu oppitunteja ja kerhotoimintaa yhdistelemällä eheä kokonaisuus.

Monien vanhempien toive on, että harrastustoimintaa ja läksyjen tekoa järjestettäisiin koulupäi-vien puitteissa. Näin jäisi iltaisin enemmän aikaa perhe-elämälle ja perheen yhteisille harrastuk-sille. Näinhän asian pitäisi olla.

Kimmo Kiljunen
kansanedustaja
........................................................................

Susanna Iivonen-Pekesen
YHTEISKUNTA JA LAPSET

Olen toiminut koulukuraattorina yhteensä yli viiden vuoden ajan,
kahteen eri otteeseen. Olen läheltä nähnyt sen, miten lapsiperheiden
tilanne heijastuu koulumaailmaan.

Kävin äskettäin opetushallituksen ja Helsingin yliopiston
järjestämässä koulutuksessa. Kurssin nimi oli "Suunnitelmallisuus
oppilashuollossa" ja siellä käytiin mielenkiintoista ajatustenvaihtoa
opettajien, rehtorien ja oppilashuoltohenkilöstön kesken.

Kouluttaja totesi, että aivan kaikki, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa
tapahtuu,
vaikuttaa myös kouluun. Lainsäädäntö, yleinen yhteiskunnallinen
mieliala, talouden notkahdukset: kaikki tämä näkyy koulussa.

Luokallesi voi saapua lapsi vaikkapa maahanmuuttajaperheestä,
sateenkaariperheestä, yksinhuoltajaperheestä, päihdeperheestä tai
perinteisestä työssä käyvästä kahden huoltajan perheestä.

Elämän yllätyksellisyys voi näkyä siten, että avioero, sairastuminen
tai työttömyys koskettaa yhä useampaa opettamaasi lasta. Tämä vaatii
opettajalta paljon empatiaa ja jaksamista.

On jaksettava uskoa parempaan huomiseen, sillä lapset ovat ikuisia
optimisteja. Ja elleivät sitä jonain päivänä ole, hälytyskellojen on
soitava. Masentunut lapsi ei opi.

Uskotaan siis tulevaisuuteen ja parannetaan sinnikkäästi maailmaa,
myös eduskunnan avulla!

Susanna Iivonen-Pekesen (sd)
YTM, koulukuraattori
Lahti
Hämeen vaalipiiri
http://www.iivonenpekesen.net
......................................................................................................................

Johanna Autio
JOKAINEN KOULULAINEN ON TÄRKEÄ

Kaikille koululaisille on turvattava laadukas opetus sekä pedagogisesti että toiminnallisesti hyvässä ympäristössä. Kunnille pitää luoda mahdollisuudet saavuttaa tämä tavoite taloudelliset tosiasiat huomioon ottaen, mutta ensisijainen kriteeri päätöksien taustalla ei saa olla raha, vaan kaikkien koululaisten hyvinvointi. Peruskoulussa luodaan pohja lapsen tulevaisuudelle. Kannustava ja tukea tarjoava sekä käden taitoja korostava oppimisympäristö innostaa oppimiseen.

Oikean kokoista opetusta

Pienellä lapsella on oikeus saada opetusta turvallisessa ympäristössä, mahdollisimman lähellä kotia. Silti mielestäni pienimmässäkin koulussa pitäisi olla vähintään 40 oppilasta ja kolme opettajaa. Vähintään tämän kokoinen koulu on niin oppilaiden ja opettajien kuin vanhempien, kylän ja maksajankin näkökulmasta katsoen toimiva. Oppilaalla on useampi oman ikäinen luokkatoveri. Kavereita riittää ja lapsi voi verrata omaa osaamistaan ikäisiinsä. Opettajalla on vastuullaan kaksi vuosiluokkaa, mikä taas on opetuksen näkökulmasta mahdollista hallita hyvin. Kylälle sopivan kokoinen kyläkoulu on aidosti vetovoimatekijä. Ikäluokkien pienentyessä ei ole oikein, että kunta pitää väkisin pystyssä seiniä ja samalla rahapulassaan kurjistaa kunnan muuta opetusta.

Lisää liikuntaa ja kädentaitoja

Taito- ja taideaineiden osuus opetuksessa on pienentynyt vuosien saatossa. Lapset ovat entistä rauhattomampia. Meidän pitää löytää keinoja nostaa taito- ja taideaineiden osuutta koululaisen päivässä. Tapahtuuko se opetuksen yhteydessä, kerhoissa vai kokopäiväkoulussa, valmista mallia ei ole. Pääasia on, että liikunnan ja tekemisen riemua ei sammuteta. Lapsena luodaan pohja läpi elämän jatkuvalle tavalle liikkua ja huolehtia omasta terveydestä. Lapsi juoksee, hyppii, maalaa ja vasaroi mielellään, koululle pitää antaa keinoja pitää yllä tuo aktiivisuus.

Tekemistä pitää arvostaa. Tekijöitä tarvitaan myös työelämässä. Meillä on huutava pula hitsareista, rakentajista, putkiasentajista, eri alojen osaavista tekijöistä. Arvostamalla kaikkea osaamista tasapuolisesti jo opetussuunnitelmassa, voisimme auttaa lapsia ehkä myös tulevaisuuden ammatinvalinnassa.

Johanna Autio
SDP:N puoluevaltuuston 2. vpj
Seutukoordinaattori, VTM
Kansanedustajaehdokas (SDP)
Satakunta
www.johannaautio.fi

..................................................................................................................................

Hanna Kuntsi
KOLMANNEN SUKUPOLVEN KOULUPÄIVÄ

Pisa-ihmeiden tekijä, suomalainen peruskoulu on jo vuosikymmeniä ollut esimerkkinä muille maille. Viime vuosina kouluruokailuamme on käyty ihastelemassa, mutta ylivoimaisena tähtenä on silti loistanut tasalaatuinen ja tasa-arvoinen opetus. Taustalla on peruskoulu-uudistuksen alkuajoista asti ollut arvo mahdollistamisesta, samojen rakennuspalikoiden tarjoamisesta pienille ihmisille. Yksi on rakentanut huojuvan tornin ja toinen heittänyt palikat seinään, mutta yhdessä on jälleen joko kerätty tai nostettu - tai katsottu vierestä sujuvampaa urakointia.

Maailma kuitenkin muuttuu. Opetusvälineet kehittyvät, yhteiskunnallinen ilmapiiri on toisenlainen kuin 70-luvulla ja vaatimukset ovat koventuneet. Lapsuus tuntuu jäävän vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Työelämän arvot ovat valitettavasti koventuneet, vähäisemmin käsiparein on ehdittävä hoitaa, harvemmin aivoin tuottaa uutta. Työvoimasta on monilla aloilla tullut vain tuottavuuden maksimoivaa joustosakkia. Kärsijöiksi joutuvat lapset. Aamut ja iltapäivät ovat yksinäisiä, turhan audiovisuaalisen melun kyllästämää joutoaikaa. Ja illansuussa juostaan harrastamaan, mikäli varaa on ja vanhemmat jaksavat.

Sipoolla olisi nyt tuhannen taalan paikka näyttää, mihin yhteisellä halulla päästään. Peruskoulussa pysyköön Suomen malli, mutta eheytetyssä koulupäivässä olkoon Sipoon malli. Etelä-Sipoon koululla on loistavia, esittelykelpoisia tuloksia järjestöjen, yhdistysten, seurakunnan, musiikkiopiston ja koulun joustavasta yhteistyöstä. Eheytetty koulupäivä ei tarkoita oppitunteja aamusta iltaan, eikä palkatonta ylityötä opettajille, vaan mahdollistavaa päivän uudelleenjärjestelemistä. Oppilaan omat tarpeet ja vanhempien työajat huomioiden voidaan koululaiselle tarjota turvallisia aikuiskontakteja, laatuaikaa, harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tutussa ympäristössä. Vain taivas on rajana ideoinnissa ja järjestelyissä, mikäli tahtotila on sama.

Sipoo luottamushenkilöineen olkoon siis suunnannäyttäjä, positiivisen viestin viejä. Nykyinen opetusministeri Kalliomäki on jo vakuuttunut, ensi vuoden budjetissa on lisävaroja erityisen kouluhyvinvointiohjelman kehittämiseen ja tätä tukevan opettajien täydennyskoulutuksen tehostamiseen. Viime kädessä vastuu on kuitenkin kunnilla koulutuksen järjestäjinä. Kolmas sukupolvi kaipaa muutakin kuin it-innovaatioita.

Hanna Kuntsi
SDP:n eduskuntavaaliehdokas
Uudenmaan vaalipiiri
.................................................................................................................................

Heli Puura
ERITYISOPPILAILLE RIITTÄVÄ JA VARHAINEN TUKI

MAKSUTON, laadukas perusopetus on asia, josta suurimmassa osassa maailmaa voidaan vain uneksia. Peruskoululaistemme hyvät Pisa –tulokset ovat ihmetyttäneet kansainvälisesti vuodesta toiseen. Vaikka kaikki ei ole suomalaisessakaan peruskoulussa auvoista, monessa asiassa olemme onnistuneet.

Perheemme koululaiset menevät mielellään kouluun. Vaikkakin läksyjä on kuulemma turhan paljon. Pääsin osallistumaan heidän uuden koulunsa johtokunnan työskentelyyn ensimmäisten vuosien aikana. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka koulu on muuttunut sitten omien oppivuosien. Valmistelimme hyvässä yhteistyössä mm. opetus- ja toimintasuunnitelmaa, hyväksyimme koulun säännöt ja arviointiperiaatteet sekä tuimme kannustavan koulukulttuurin syntymistä.

Koulun ja kotien yhteistyö, vanhempien toiminta on koulussamme vilkasta. Kasvatuskumppanuus toimii arjessa, pienten koululaisten hyväksi. Myös yhteistyö esiopetuksen kanssa toimii.

Koulun hengen luovat opettajat, omalla ammattitaidollaan ja innostuksellaan. Keskeinen suomalaisen peruskoulun menestystekijä onkin korkeasti koulutetut, työhönsä sitoutuneet opettajat. Myös muu koulun henkilöstö on tärkeä osa hyvin toimivaa koulua. Valtion ja kuntien on tärkeää luoda hyvät toimintaedellytykset kouluille. Vaativaa työtä on syytä arvostaa.

Olen viimeiset kaksi vuotta ollut kaupunginhallituksen seuraajajäsen Helsingin opetuslautakunnassa. Sosialidemokraatit ovat Helsingissä olleet aloitteellisia tuntikehyssäästöjen purkamiseksi. Säästöt on purettu 1-2 luokilta ja ensi vuonna säästöt puretaan kuudenteen luokkaan saakka. Tämä tarkoittaa käytännössä tarpeellisia lisäresursseja opetukseen ja pienempiä opetusryhmiä. Tuntikehyssäätöjen purkamista on syytä jatkaa myös ylemmillä luokka-asteilla.

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ja maahanmuuttajalasten määrä kasvaa, ja useinmiten he ovat integroituna tavallisissa luokissa. Tämä on tärkeää huomioida opetusryhmien koossa ja opettajien osaamisen kehittämisessä. Pätevistä erityisopettajista on pulaa, ja asiaan on syytä saada korjaus. Oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon voimavarat ovat monin paikoin riittämättömät, ja myös lain velvoitteet ovat turhan löyhiä. Näin ei voida jatkaa. Koulunkäyntiavustaja voi olla elintärkeä apu erityistä tukea tarvitsevalle koululaiselle. Koulunkäyntiavustajan työehdot tulee järjestää niin, että työllä voi tulla toimeen. Opettajat eivät voi toimia sairaanhoitajina ja lääkäreinä, onkin tärkeää, että sairastunut lapsi tai nuori saa ajoissa tarvitsemansa avun terveydenhuollosta/tukipalveluista.

Koulujen työskentelyoloista on syytä pitää huolta. Huono sisäilma on ongelma monissa kouluissa. Suurien opetusryhmien sullominen liian pieneen luokkahuoneisiin pahentaa tilannetta. Lasten ja aikuisten keskittyminen kärsii, ja myös flunssat leviävät vauhdilla. Myös koulukirjat ja –materiaalit sekä tietotekniikka vaativat kasvavia panostuksia. Meillä on oltava varaa huolehtia hyvän koulupäivän edellytyksistä.

Ystävällisin terveisin,

Heli Puura
kansanedustajaehdokas (SDP)
valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen
Helsinki
.....................................................................................................

Hannele Rämö
KOULURAKENNUKSET EIVÄT SAA SAIRASTUTTAA OPPILAITA EIVÄTKÄ OPETTAJIA

Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot ovat merkittävä riski opettajien terveydelle, ilmenee Riitta-Liisa Patovirran väitöskirjatutkimuksesta. Puolet Suomen koulurakennuksista kärsii merkittävästä homeongelmasta. Maassamme on kuntia, joissa ei ole yhtään kosteusvauriotonta koulua. Patovirran tutkimuksessa opettajilla todettiin runsaasti hengitystietulehduksia, kuten poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia, silmätulehduksia sekä yleisoireita, kuten väsymystä ja päänsärkyä. Yhdessä tutkimuksen piirissä olleesta homekoulusta todettiin joka neljännen opettajan sairastavan astmaa.

Parhaidenkin opetussuunnitelmien toteutuminen vaikeutuu, jos opettajat ja oppilaat ovat jatkuvassa infektio- tai sairastelukierteessä. On hämmästyttävää, että tällaisissa olosuhteissa peruskoulumme on yltänyt kansainvälisesti huipputuloksiin. Se on monien opettajien osalta epäilemättä vaatinut suuria henkilökohtaisia uhrauksia ja ponnisteluja.

Kosteus- ja homevaurio-ongelma aiheuttaa merkittäviä inhimillisiä kärsimyksiä, jotka vaikuttavat myös oppilaiden oppimistuloksiin, ongelma on myös kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti huolestuttava. Kansanterveyslaitos on laskenut, että yksi estettävissä oleva lapsen homeperäinen astma säästäisi yhteiskunnan terveydenhoitokuluja 434.000 euroa ja aikuisen astma 200.000 euroa (KTL julkaisu B5/2002). Koulujen korjausinvestointien säästöt ovat täysin järjettömiä. Se, mikä koulurakennusten kunnossapidossa ja huollossa laiminlyödään sekä kuntien talousarvioissa korjausinvestointien osalta kuvitellaan säästettävän, kostautuu moninkertaisesti sosiaali- ja terveyspuolella. Myös itse korjaamisen kustannukset kasvavat sitä mukaa, kun vauriot ja niiden seuraukset saavat edetä. Tämä absurdi toiminta köyhdyttää huomattavasti kuntia, jolloin rahaa varsinaisen peruskoulutoiminnan kehittämiseen on yhä vaikeampi löytää.

Kunnissa ja kuntayhtymissä on mahdollisuus laiminlyödä koulurakennusten välttämättömät kunnossapito-, huolto- ja korjaustoimet puutteellisen lainsäädäntömme takia. Myös vastuutahoja on vaikea löytää. Opettajien ja oppilaiden oireilu voidaan vuosikausia kuitata kuvitteluksi tai hysteriaksi. Kyseenalaisilla tutkimuksilla - yksittäisillä vaatimattomilla sisäilmamittauksilla tai kosteuskartoituksilla - yritetään todistaa, että mitään ongelmaa ei löydy. Tilanteissa, joissa vauriota ei voida enää kieltää, korjaukset tehdään pintapuolisesti.

Toimin Asumisterveysliitto AsTe ry:n toiminnanjohtajana, peruskoulutukseltani olen rakennusalan ammattilainen sekä lisäksi VTT:n sertifioima rakennusterveysasiantuntija. Eduskunnassa ei tähän mennessä ole ollut lainkaan tämän alan asiantuntemusta ja epäilemättä se on osasyynä myös siihen, että alan lainsäädäntö vastuukysymyksineen on jäänyt kauaksi todellisuudesta. Tarkoitukseni on panna erityisosaamiseni voimallisesti likoon eduskunnassa. Toimin sen puolesta, että kiinteistöjen kunnossapitoon saadaan velvoittavat määräykset ja -ohjeet.

Hannele Rämö (sd)
Toiminnanjohtaja
VTT:n sertifioima rakennusterveysasiantuntija
Hämeen vaalipiiri
hannele.ramo@phnet.fi
Piakkoin avautuva nettisivu www.hanneleramo.fi

................................................................................................................

Tuula Petäkoski-Hult
LAADUKAS PERUSKOULU TARJOAA HYVÄT TYÖOLOSUHTEET JA HYVÄN OPPIMISYMPÄRISTÖN

Suomalaiset lapset saavat kansainvälisesti tunnustettua, korkealaatuista opetusta. Lapsemme menestyvät hyvin PISA- tutkimusten valossa. Peruskoulun luokanopettajat ovat olleet avainasemassa opetuksen toteuttamisessa ja päättäjät ovat olleet vastuussa taloudellisten ja fyysisten puitteiden toteuttamisesta. Ennen kaikkea oppilaat ovat oppineet ja siten saaneet hyvän tuloksen. Menestys on saavutettu opettajien ja oppilaiden hyvällä yhteistyöllä. Tähän ovat auttaneet motivaatio opettaa ja oppia.

Tulevaisuudessakin on pidettävä huolta siitä, että kouluissa on riittävät aineelliset ja henkiset resurssit laadukkaan opetuksen toteuttamiseksi. Kouluissa tulee olla myös hyvä yhteistyön henki niin opettajien kuin oppilaidenkin keskuudessa.

Yhteiskunnan muuttuessa myös koulu työympäristönä muuttuu ja kehittyy. Elämän tahti on nykyisin kiireisempi kuin aikaisemmin. Tämä näkyy myös opettajien työssä. Vanhemmat ovat siirtäneet jopa huomaamattaan osan kasvatusvastuustaan kouluille, vaikka vanhemmat ovat ensisijaisia lasten kasvattajia. Tämä suuntaus on huolestuttava ja tulisikin pohtia keinoja tilanteen muuttamiseksi.

Nykyinen peruskoululainsäädäntö ottaa hyvin huomioon vammaisten lasten mahdollisuudet opiskella samassa koulussa, missä muutkin lapset käyvät koulua. Tietotekniikan kehittyminen on mahdollistanut monen vaikeavammaisen lapsen ja nuorten opiskelun aina ammattiin saakka. Omassa asuinkunnassani Lempäälässä on pyritty kehittämään erityisopetuksen järjestämismuotoja yhdessä normaaliopetuksen kanssa ja tulokset näyttävät hyvältä. Kaikilla kunnassa asuvilla lapsilla on mahdollisuus käydä koulua omassa kunnassa ja pääperiaatteena on opetuksen järjestäminen lähikoulussa, vaikka EHA2 –oppilaille onkin perustettu oma ryhmänsä yhden peruskoulun yhteyteen.

Valitettavasti on todettava, että lapset ovat eri kunnissa keskenään erilaisessa asemassa, koska kuntatalouden tilanne on vaihteleva. Isommissa kaupungeissa on käytettävissä monipuolisemmat ja suuremmat resurssit kuin pienissä, väestökadosta kärsivissä kunnissa. Isoissa kunnissa on ollut mahdollisuus hankkia enemmän vaikkapa tietokoneita kuin pienissä kunnissa. Valtion voimin olisikin turvattava sekä opettajille että oppilaille riittävät opetuksessa tarvittavat resurssit. Nämä ovat osa hyviä työolosuhteita ja hyvää oppimisympäristöä. Hyvässä koulussa on otettu huomioon niin opettajien kuin oppilaiden ja muun henkilöstön työhyvinvointi ja työssä jaksaminen.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Fil.tri, ft, erikoistutkija, Pirkanmaa

..........................................................................................................

Jorma Kallio:
PERUSKOULUSSA ON KANSAKUNNAN TULEVAISUUDEN PERUSTA

Suomi ja suomalainen koulutus on saanut paistatella päivää kansainvälisten Pisa-tutkimusten lämpimässä auringonvalossa. Olemme saaneet poimia 70-luvulla tehtyjen kauaskantoisten koulutuspoliittisten ja koulutusrakennetta uudistaneiden päätösten hedelmiä. Yliopistojen laadukas opettajakoulutus, peruskoulun erinomaiset opetussuunnitelmat, valtion ja kuntien merkittävä panostus peruskoulutukseen 80-luvulla, korkeatasoinen oppimateriaali, kouluruokailu sekä tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta, ovat mahdollistaneet ilmiön, mitä arvostetaan ympäri maailmaa.

Maamme kouluissa vierailevat ulkomaalaiset delegaatiot ja tutkijat eivät välttämättä näe tämän pisa-ilmiön taustalla vaikuttavaa kokonaisuutta. Toisin kuin suuret kansakunnat ja väkirikkaat valtiot, pieni Suomi ei ole voinut haaskata eikä jättää hyödyntämättä yhtäkään potentiaalista oppijaa kansakuntamme henkisenä voimavarana. Meille on ollut tärkeää, että mahdollisimman moni tyttö ja poika, perheen varallisuudesta riippumatta, on voinut saada mahdollisimman hyvän koulutuksen. Peruskoulun tasa-arvoinen, sivistyksellinen ja humaani lähtökohta ei ole tuottanut vain hyviä kansainvälisiä testituloksia, vaan on myös luonut pohjan suomalaisen teollisuuden ja elinkeinoelämän kasvulle. Uusia innovaatioita edellyttäneet paperi-, metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuuden kehittämishankkeet sekä palveluyhteiskunnan uudet tuotantomuodot ovat saaneet monipuolisesti ja laajasti oppineita osaajia ja aktiivisia kansalaisia.

Suomalaisessa demokratiassa on arvostettu eurooppalaisia humanistisia arvoja, miesten ja naisten tasa-arvoa, yhteiskunnan terveys- ja sosiaalipalvelujen tuottamaa perusturvaa sekä hyvää elämää. Me suomalaiset olemme pitäneet peruskoulua itsestään selvänä asiana ja kaikille tarjolla oleva ilmainen opetus on rahoitettu yhteisesti verovaroin. Korkeatasoisten yhteiskunnallisten palvelujen rahoittaminen on ollut mahdollista 70-luvulla luodun progressiivisesti tuloeroja tasaavan verotuksen sekä tehokkaan ja vahvan demokraattisen päätöksenteon pohjalta. Kansakuntamme historia ja koetut vastoinkäymiset ovat opettaneet meitä pitämään yhteisöllisyyden voimaa tärkeänä.

Itsekkyys ja ahneus ovat 2000-luvulla alkaneet nakertaa pohjaa kansakuntamme saavutuksilta. Epäterve kilpailuajattelu ylikorostaa yksilön henkilökohtaista menestymistä koko yhteisön menestymisen kustannuksella. Kovien arvojen kannattajat heikentävät toimillaan suomalaisen tasa-arvon, terveyden ja sivistyksen pohjaa. Suomi on rikkaampi kuin koskaan ja silti peruskoulu on 2000-luvulla pantu toimimaan alati pienenevien tuntikehysten puitteissa ja riittävien resurssien puutteessa. Vuosikymmenten saatossa peruskouluun luotua hyvän oppimisen kulttuuria ollaan murentamassa. Jatkuvien veroalennusten ja yhteiskunnan niukkenevien resurssien sijasta olisi pitkästä aikaa arvioitava uudelleen yhteiskunnan verotusta ja palvelutuotantoa. Suomi on mittavien uudistusten ja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavien valintojen edessä. Onko tulevaisuuden suuntana koviin arvoihin perustuva angloamerikkalainen uusliberalistinen talousajattelu, Aasian tarjoama yksilöä väheksyvä epädemokraattinen yritysveroparatiisi vai Euroopan ja Suomen tavoin humanismia korostava luovuuden yhteiskunta. Luovuus syntyy vain turvallisesta ja yksilöä arvostavasta yhteisöllisyydestä. Välittävä, kannustava ja luova Suomi ei pärjää optiomiljonäärien itsekkäillä opeilla.

Jorma Kallio, kulttuurisihteeri/ kulttuurituottaja AMK
kansanedustajaehdokas Kymen vaalipiiri (SDP)
jorma.kallio@cab.inet.fi
www.jormakallio.fi

.........................................................................................................................

Esa Suominen:
TOIMIVA PERUSKOULU TASA-ARVON JA MENESTYKSEN EDELLYTYS

Suomalainen peruskoulu on yksittäisistä palveluista tärkein suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliselle koheesiolle, tasa-arvoisuudelle ja tulevaisuuden menestykselle. Yhtenäistä, lähikouluperiaatteeseen ja alueelliseen tasa-arvoon nojaavaa järjestelmäämme tullaan ihailemaan eri puolilta maailmaa. Kehittämisen varaakin kuitenkin luonnollisesti on.

Peruskoulun syntyvaiheessa vallitsi ajatus, jonka mukaan kaikille tarkoitetut julkiset palvelut, myös koulut, olivat paitsi
tehokkaampia, myos tasa-arvoistavia. Vanhan sääty- ja sittemmin luokkayhteiskunnan eriytynyt koulu, jossa köyhät kävivät huonompaa koulua tai jaivat kokonaan opetusta vaille, oli pitkälti vastuussa sosiaalisen liikkuvuuden vähäisyydestä ja jäykän luokkarakenteen uusintamisesta. Kun kahden kerroksen koulut poistettiin peruskoulu-uudistuksen myötä, avattiin tie myös heikommista lähtokohdista tulevien lasten menestymiselle ja yhteisen kansalaisuuden syntymiselle.

Viime vuosina kovin muodikkaaksi tullut valinnaisuuden korostaminen kuulostaa alkuun hyvältä. Vanhemmat voivat valita lapselleen sopivan koulun, jonka ei tarvitse sijaita omalla alueella ja yhä aikaisemmassa vaiheessa lapset voivat tehda valintoja, jotka määrittelevät heidän jatkomahdollisuuksiaan. Lopputulokset tällaisesta järjestelmästa voivat kuitenkin olla vähemman mairittelevia.

Yutkijat varoittavat tosiasiallisen valinnan mahdollisuuden jäävän huono-osaisista lähtökohdista tuleville hyvin suppeiksi. Seurauksena on lähikouluperiaatteen rapautuminen ja tasa-arvoperiaatteen murtuminen. Syntyy "hyviä kouluja" ja "huonoja kouluja". Pitemmallä aikavalillä tämä uhkaa koko yhteiskuntamalliamme, joka perustuu yhteiseen kokemusmaailmaan ja vertaisuuteen.

Kansainväliset tutkimukset kertovat omaa kieltään siitä, miten yhtenäinen koulu paitsi tasa-arvoistaa, tuottaa erinomaisia
lopputuloksia. Tasapäistävyydestä puhuminen on monella tapaa perusteetonta. Civic-tutkimukset ovat puolestaan vähemmän mairittelevia. Suomalaisnuoria ei kiinnosta yhteiskunnallinen toiminta tai oma roolinsa siinä. Tässä osasyy saattaa olla tuntikehyksen korostunut suuntautuminen luonnontieteisiin ja kieliin.

Lapsistamme emme voi säästää. Emme myös heidän kanssaan työtä tekevistä. Ennen 1990-luvun lamavuosia peruskoulun yhteydessä toimi varsin mittavaa koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa. Tämä toiminta ulottui aina ykkösluokkalaisista yläastelaisiin. Aamu- ja iltapäiväkerhojen ideana oli siis turvata sitä tarvitseville koululaisille virikkeellistä ja ohjattua toimintaa koulupäivän ulkopuolella ja täten estää nuorten turvaton yksinolo vanhempien työpäivän aikana. Tähän tulee suunnata resursseja yhdessä opettajien työolojen ja palkkatason parantamisen kanssa.

Esa Suominen
kansanedustajaehdokas (SDP)
Varsinais-Suomi

...............................................................................

Anna Mäenpää
ONNEA PERUSKOULU!

Nyt vuoden 2007 kevättalvella on erinomainen hetki pysähtyä miettimään suomalaisen sivistyksen perustaa ja kasvualustaa. Meille niin tärkeä peruskoulu täyttää 30 vuotta, vaikka iän mittaaminen tässä tapauksessa on hankalaa. Peruskoulu-uudistus laitettiin alkuun vasemmiston vaalivoiton seurauksena jo vuonna 1966, ja reilut 10 vuotta myöhemmin homma oli paketissa. Viimeisenä alueena yhtenäiseen peruskouluun siirtyi Helsinki, siis vasta vuonna 1978.

Koko ikäluokan kattava laadukas peruskoulutus on hyvinvointiyhteiskuntamme kaikkein perustavin lähtökohta. Se luo yhteiskuntaan koheesiota, turvallisuutta ja sivistystä. Unohtaa ei tietenkään pidä näiden kautta syntyvää hyvinvointia ja vaurautta. Peruskoulun voinnista ja kyvystä täyttää sille asetetut tavoitteet onkin pidettävä huolta jatkuvasti. Ei-toivottuihin kehityssuuntiin pitää havahtua ajoissa.

Helsinkiläinen kaupunkitutkija ja jatko-opiskelija Venla Bernelius on sekä gradutyössään että jatko-opinnoissaan törmännyt koulutuksen alueellisen eriytymisen voimistumiseen Helsingissä. Hänen havaintojensa mukaan koulutukseen liittyvät erot varallisuustasossa ja asumispreferensseissä ohjaavat asukkaita kaupungin eri osiin, ja syntyneet erot alueiden hyvinvoinnissa ja koulutusasenteissa heijastuvat puolestaan nuorten oppimiseen eri alueilla. Näin koulutus on sekä alueellisen eriytymisen lähtökohta että sen lopputulos.

Hänen mukaan oppimistuloksiltaan sekä Suomen paras että heikoin koulu löytyvät juuri Helsingistä.

Bernelius on osoittanut, että oppimistulokset ovat hyvin voimakkaasti riippuvaisia alueellistuneesta hyvä- tai huono-osaisuudesta: muutaman keskeisen kaupunkirakennetta kuvaavan muuttujan avulla on mahdollista selittää noin 70 % Helsingin ala-asteiden oppimistulosten vaihtelusta. Tällöin tapahtuu käytännössä niin, että koulutuksellisesti eriytynyt kaupunki uusintaa itsensä lasten ja nuorten oppimisen kautta.

Tutkija Venla Berneliuksen löytämät tulokset ovat hätkähdyttäviä ja erittäin huolestuttavia. Tähän asti Suomessa ja Helsingissä on lähdetty siitä, että eri sosioekonomiset luokat eivät eriytä alue- tai koulutusrakenteita kovin voimakkaasti, vaan kehitys on tasapainoista ja alueellisesti monimuotoista. Nyt näyttää siltä, että nämä tavoitteet vaativat uusia, voimakkaita toimenpiteitä toteutuakseen. Peruskoulujen eriytyminen ja tasoerojen kasvu on pysäytettävä alkuunsa. Ellei tähän pystytä, koulutusmallimme on muuttumassa epätasa-arvoisemmaksi ja seurauksista kärsii pitkällä aikavälillä koko muu yhteiskunta.

Ei ole siis mitään syytä tuudittautua hyviin, keskiarvoihin perustuviin Pisa-vertailuihin. On toki enemmän positiivista kuin negatiivista se, että suomalaiset lapset ja nuoret lukevat paremmin, ymmärtävät lukemansa paremmin, osaavat matematiikkaa paremmin ja tietävät enemmän mm. biologiasta kuin samanikäiset muissa maissa. Mutta ellei silmiä pidetä, auki tasoerot pääsevät kasvamaan eri koulujen kesken Suomessa. Koulutuspoliittiset tavoitteemme eivät täyty, vaikka parhaimmat koulut tuottaisivat millaisia huippuoppilaita, jos samanaikaisesti joissakin toisissa kouluissa oppimistulokset jäävät merkittävästi huonommiksi.

Haluan olla kaikin tavoin ennaltaehkäisemässä peruskoulujen eriytymistä ja taistelemassa riittävien resurssien puolesta suomalaiselle tasokkaalle koululaitokselle. Koulutuksessa peruskoulusta ammattikouluihin ja korkeakouluihin on suomalaisen yhteiskunnan menestyksen avain.

Anna Mäenpää
Viestinnän suunnittelija
SDP
..................................................................................................

Armas Lahoniitty:
KOULUTUS ON YKSILÖN JA KANSAKUNNAN MENESTYKSEN TAE

Koulutus on ollut keskeisin tekijä Suomen menestykselle. Koulutus, joka on tasavertaisesti kaikkien saatavilla. Seitsemänkymmentäluvulla toteutettu peruskoulu on ollut suurimpia suomalaisia innovaatioita.
Peruskoulun rakentaminen ei ollut itsestäänselvyys. Sillä oli paljon sekä ammatillisia että aatteellisia vastustajia. Mutta viimeistään nyt kun kansainvälistä kiitosta tulvii monelta suunnalta on kiitettävä menneiden sukupolvien työtä.

Tällä hetkellä ikäluokat ovat pienentyneet, mutta samalla uudet haasteet näyttävät nousseen esille. Yhdeksänkymmentäluvun lama jätti jälkensä ja uusi kiireinen elämäntapa on tuonut ongelmia lasten elämään. Monikulttuurisuus on suuri haaste koulujärjestelmälle mutta samalla mahdollisuus Suomelle.

Esiopetus on ollut tärkeä uudistus alle kouluikäisille lapsille. Se on ikään kuin valmennusta varsinaiseen opetukseen ja koulunkäyntiin. Esiopetus on saatava kattamaan koko maa ja kaikki lapset.

Peruskoulu on lapsen oppimisen ja kasvamisen kannalta ehkä tärkein elämänvaihe. Lasten kotitaustat antavat erilaiset lähtökohdat ja mm. näiden erojen tasoittaminen on suuri haaste. Tutkimukset osoittavat että tässä ei peruskoulukaan ole hyvistä tuloksista huolimatta onnistunut kaikkien kohdalla. Ponnistuksia on jatkettava.

Ryhmien tulee olla riittävän pieniä, jotta mahdollisimman yksilöllinen opetus olisi mahdollista. Tämä on välttämätöntä, jotta liiallista erityisopetukseen siirtämistä voitaisiin välttää Suomen peruskoulun yksi tärkeimmistä menestystekijöistä on ollut korkealaatuinen opettajakoulutus, joka on yliopistojen vastuulla ja suorassa yhteydessä yliopistolliseen tutkimukseen. Peruskoulun tehtävä ei ole vain saada oppimaan vaan myös kasvattaa ja saada kasvamaan.
Monikulttuurisuus ja oppilaiden levottomuuden lisääntyminen vaativat entistä parempaa koulutusta opettajilta. Se vaatii myös erikoishenkilöstön kuten psykologien, kouluterveydenhuollon ja kuraattorien palveluja. Perusvastuu on kuitenkin opettajilla ja heidän ammattitaidollaan. Siitä on huolehdittava. Tämä on yhteinen tehtävä valtiolle ja kunnille

Monilla paikkakunnilla käydään kiivasta keskustelua koulujen lakkauttamisesta vähäisen oppilasmäärän vuoksi. Ratkaisuissa on syytä ensisijaisesti pitää kriteerinä sitä mikä on paras ratkaisu oppilaan oppimisen ja tulevaisuuden kannalta. Muut seikat tulevat tämän jälkeen. Koulu ei saa olla niin pieni, että valinnanmahdollisuuksia ei ole tai että ryhmässä on liian monta vuosiluokkaa. Mutta koulu ei myöskään saa olla liian suuri, tällöin ongelmia ei pystytä hallitsemaan.

Jotta saadaan pätevää henkilöstöä ja ryhmäkoot kohtuullisiksi on peruskoulun rahoituksen oltava kunnossa. Koko ikäluokan pieneneminen antaa hiukan liikkumavaraa, joka olisi käytettävä nimenomaan opetuksen kehittämiseen. Nyt ei ole syytä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä määrärahojen siirrosta muiden sektoreiden käyttöön. On tärkeätä että opetus pidetään ilmaisena ja että se on yhtä pätevää koko maassa.

Alussa sanoin, että koulutus on sekä yksilön että kansakunnan tulevaisuuden perusta niin hyvä peruskoulu on koulutuksen perusta. Meidän on pidettävä siitä huolta, sen toimintaedellytykset on turvattava. Siksi ei myöskään veroja voida kohtuuttomasti alentaa. Lapsilla on oikeus hyvään tulevaisuuteen.

Armas Lahoniitty,
kaupunkineuvos Turku
kansanedustajaehdokas (SDP)
........................................................................................................

Pekka Posti:
HYVÄ KOULU ANTAA PARHAAT EVÄÄT ELÄMÄLLE

Suomalainen koulu on kansainvälisesti mitattuna korkeatasoinen. Se ei ole sattuma, vaan kovan työn tulos. Kansainvälistä menestystämme samoin kuin oppilaiden tietoja ja taitoja mitataan kansainvälisellä PISA-tutkimuksella. Toistaiseksi olemme pärjänneet hyvin. Entä jatkossa?

Edellytyksiin menestyä tulevaisuudessa on meidän huolehdittava myös seuraavista oppimisen ja opettamisen peruslähtökohdista.

Opetusta ja siihen liittyvää suunnittelua on jatkuvasti kehitettävä. Ylisuuria luokkia on karsittava. Erityisopetusta on tarjottava kaikille, jotka sitä suinkin tarvitsevat. Vanhoissa koulurakennuksissa ilmenevät terveyshaitat on tutkittava ja välittömästi korjattava.

Koulun sisäinen rauha on erityisen tärkeä niin opiskelun kuin oppilaitten kannalta. Koulun on annettava nuorelle sellaiset arvot ja asenteet, joitten pohjalta on hyvä rakentaa omaa elämäänsä. Koulukiusaamisen seuraamukset ovat kiusatulle hyvin kohtalokkaat, siksi henkilökunnan on aina ja heti puututtava näihin ilmiöihin. Turvallinen koulupäivä on hyvinvointimme yksi kulmakivistä.

Yksi koulutuksemme perusta on myös meidän korkealaatuinen opettajakoulutuksemme. Sen tasoa ei saa millään tavalla heikentää, koska kärsijöinä ovat ensisijaisesti meidän lapsemme ja nuoremme ja lopulta koko suomalainen yhteiskunta.

Pekka Posti
rehtori, LUO
SDP Kotka
pekkaposti.net
............................................................................................

Eeva-Johanna Eloranta
PERUSKOULUN SAAVUTTAMASTA KOULUTUKSEN TASA-ARVOSTA PIDETTÄVÄ KIINNI

Peruskoulu on suomalaisen koulutusjärjestelmän perusta. Jokaiselle lapselle pitää antaa mahdollisuus samaan hyvään koulutukseen, sillä jokaisessa lapsessa piilee mahdollisuudet vaikka mihin. Lahjakkuudesta ei saa tehdä kilpailulajia, muuten voidaan saada aikaan psyykkisiä ongelmia.

Suurin uhka peruskoululle on, että se rapautetaan pilalle kiristämällä sen rahoitusta äärimmilleen. Tämä on suuri uhka lähivuosina, kun kuntien tulojen ja menojen epäsuhta kasvaa mm. ikääntymisen myötä. Valtion on kannettava kuntien lisäksi vastuunsa opetuksen rahoituksesta. Muussa tapauksessa lasten opetuksen määrä ja laatu on liian riippuvainen kunkin kunnan taloudellisesta tilanteesta ja siten mahdollisuudet saada opetusta eivät ole yhteneväiset eri puolilla Suomea. Pitäisi vakavasti harkita jonkinlaisten luokkakokomaksimien määrittelyä lainsäädännöllä samaan tapaan kuin päivähoidossakin on määritelty hoitajien määrä tiettyä lapsimäärää kohden.

Esi- ja alkuopetuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä ne luovat pohjan koko tulevalle koulu-uralle. Jos lapsi jo heti ensi vaiheessa putoaa kelkasta, joudutaan usein turvautumaan erityisiin tukitoimiin. Monta kertaa tilanne, varsinkin pienissä kunnissa on se, että näitä tukitoimia ei ole riittävästi tarjolla. Kaikkien ulottuvilla ei ole koulukuraattoreita eikä –psykologeja. Pitäisikö näistä tukitoimista tehdä subjektiivinen oikeus? Oppivelvollisuus voisi alkaa nykyistä varhemmin ja päättyä vasta täysi-ikäisyyteen. Näin estettäisiin monen nuoren kohdalla syrjäytyminen jatkokoulutuksesta heti peruskoulun jälkeen.

Koulurakennusten ylläpitoon tulee kiinnittää lisää huomiota suuressa osissa kuntia. Liian monessa suomalaisessa koulussa on vakavia kosteusongelmia. Oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä ei saa vaarantaa homeiden vuoksi. Siksi on tärkeää, että koulurakennusten kunnosta pidetään hyvää huolta ja että valtio edelleen jatkaa peruskorjausten tukemista.

Kouluja on lakkautettu viime vuosina runsaasti. Näin tulee oppilasmäärien pienentyessä jatkossakin tapahtumaan. Perusopetuksen alakoulut tulee kuitenkin aina nähdä sellaisena lähipalveluna, että koulu on lapsen kannalta turvallisen ja lyhyen koulumatkan päässä. Muutaman sadan metrin välein emme kouluja tarvitse, mutta pitkät koulumatkat eivät saa muodostua peruskoululaiselle kohtuuttomaksi. Valintatilanteessa on kuitenkin parempi että niukat verovarat laitetaan mieluummin opetuksen tasoon, sopivan kokoisiin luokkakokoihin, riittäviin tukipalveluihin kuin tyhjien luokkatilojen ylläpitoon.

Taito- ja taideaineiden tuntimääriä tulee kiireesti lisätä, sillä ilman luovuutta ei tulevaisuuden työelämässä pärjää. Taito- ja taideaineet antavat onnistumisen kokemuksia ja auttavat lapsia jaksamaan tässä niin kovin suorituskeskeisessä maailmassa.

Eeva-Johanna Eloranta
Kahden koululaisen ja kahden päivähoitoikäisen äiti
FM, VTM, Lastensuojelujärjestön aluesihteeri
Raisiolainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja
SDP:n kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomesta
www.eeva-johanna.net

.............................................................................................

Jacob Söderman
OPETUKSEN JA KASVATUKSEN HAASTEET

Suomalaiset opettajat ovat luultavasti maailman parhaita. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja monet jatkavat opintojaan tavoitteenaan elinikäinen oppiminen.

Koulun arjessa on monta haastetta, johon koko kouluyhteisön on vastattava. Erityisopetuksen tarve on valitettavasti nousussa. Siihen on vastattu mm. perustamalla erityisopettajien virkoja. Kouluissa tarvitaan lisää koulukuraattoreja sekä psykologeja.

Nämä eivät yksin ratkaise tilanteita. Opettajat tunnistavat opetustyössään oppilaiden ongelmat, etsivät ratkaisuja niihin heidän ja kuraattoreiden kanssa. Erilaiset oppilaat pyritään sijoittamaan normaaliin koululuokkaan, mikäli lapsi ei ole erityisluokan tai erityiskoulun tarpeessa. Tässä tehtävässä opettajat tarvitsevat muun henkilökunnan ja vanhempien tukea.

Peruskoulu on perinteisesti taannut jokaiselle oppilaalle tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen.
Valtion ja kunnan toimet ovat viimeaikoina vaarantaneet peruskoulun tasa-arvon periaatteen toteutumisen. Kunnissa säästetään ja erityisesti kouluja suljetaan vedoten taloudellisiin resursseihin. Jäljelle jäävien koulujen kapasiteetti asetetaan äärimmilleen oppilasmäärien suhteen. Tämän seurauksena luokkien oppilasmäärät kasvavat, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että opettajan mahdollisuus seurata jokaisen oppilaan edistymistä ja edistää hänen oppimista, vähenee. Opettajalla saattaa olla luokalla samanaikaisesti erityisoppilaita tai muuten vaikeimpia lapsia, jotka vaativat opettajan ajasta ja huomiosta suurimman osa. Onko tällainen opetus enää tasa-arvoista?

Kouluille tulee antaa riittävät taloudelliset resurssit. Jokainen lapsiin ja nuorisoon sijoitettu euro on sijoitus tulevaisuuteen. Opettajilla tulee olla aikaa jokaiselle oppilaalle, jolloin hän tunnistaa heti mahdolliset oppimisen esteet. Oppilasryhmät on pidettävä kooltaan kohtuullisina. Liian isot oppilasryhmät tekevät opettajan tuloksellisen työn mahdottomaksi. Peruskoulussa on kehitettävä erilaisia vaihtoehtoja erityisesti kielienopetuksen suhteen niin että oppilaat purkavat energiansa hyödylliseen oppimiseen.

Kodin ja koulun yhteistyöhön tulee löytää uusia muotoja, jotta lapsen etu turvattaisiin kaikissa tilanteissa. Koululle tulee taata mahdollisuudet joustavaan ja toimivaan yhteystyöhön kotien kanssa ja tarvittaessa sosiaaliviranomaisten kanssa.

Suomalaiset opettajat ovat saaneet paljon kansainvälistä tunnustusta ja kiitosta.Tämän tunnustuksen ja kasvava työmäärä tulee myös näkyä palkkauksessa.Heidän työtään lastemme ja nuorisomme hyväksi tulee arvostaa ja kunnioittaa.

Jacob Söderman
Oikeustieteen lisensiaatti, Helsinki, SDP

..................................................................................................................

Päivi Lipponen:
TULEVAISUUS TEHDÄÄN LUOKKAHUONEISSA

Peruskoulu oli 70-luvulla suuri koulutuspoliittinen reformi. Se oli osa hyvinvointivaltion rakentamistyötä. Koulusta tuli koko kansan koulu. Tavoite oli vähentää oppilaan sosiaalisen taustan vaikutusta hänen kouluvalintoihinsa ja antaa kaikille oppilaille jatko-opintokelpoisuus kaikissa keskiasteen oppilaitoksissa. Nyt koulutuksen arvioinnit osoittavat, että peruskoulun käyneiden alempien sosiaaliryhmien lapset hakeutuvat entistä useammin jatkokoulutukseen. Peruskoulu on avannut todellisia jatkokoulutusmahdollisuuksia yhä suuremmalle osalle ikäluokasta samalla kun jatkokoulutuspaikkoja on lisätty. Me olemme siis onnistuneet!

Kansainväliset tutkimukset ylistävät suomalaista peruskoulua ja opettajia maailman parhaimmiksi. The Programme for International Student Assessment (PISA) ja World Economic Forumin kilpailukykyraportti 2006 – 2007 kertovat selkokieltä. Maailman kilpailukykyraportin mukaan Suomi oli ensimmäisellä sijalla koulutuksessa ja matematiikan ja luonnontieteiden opetus oli suomessa toiseksi parhainta maailmassa. Yksi PISA - tulosten selittäjä on se, että suomalaiset opettajat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Peruskoulu on nostanut lahjakkuusreservit esille. Sen uusi haaste on tukea yksilöllisemmin oppilaan tarpeita ja lahjakkuutta. Luki- ja kirjoitushäiriön omaavat oppijat tarvitsevat erityistukea. Arviolta jopa kaksikymmentä prosenttia väestöstä kärsii oppimisen vaikeudesta. Maailmankuulu arkkitehti Alvar Aalto kärsi lukihäiriöstä. Opetuksen suuri haaste on myös tunnistaa ja huomioida lasten erilainen ja erityinen lahjakkuus. Lahjakkuuden muotoja tai lajeja on kymmenittäin. Jokaisella lapsella on oikeus kokea onnistumista koulussa.

Kansainvälistyvässä maailmassa suomalaisen koulujärjestelmän suuri haaste on kasvattaa nuorista kansalaisia. Maahaanmuuttaja lasten kohdalla koulu vastaanottaa erilaisen kulttuurin. Nuorelle maahanmuuttajalle on synnytettävä vahva ylpeys omasta taustastaan ja suomalainen identiteetti. Tehtävä ei ole vähäinen.

Koulutuspolitiikkaa on tarkasteltava suurena kokonaisuutena. Suomen tulevaisuus on kyvyssä tuottaa innovaatioita. Koulutus ja tutkimus ovat tärkeät tekijät, kun maan pitää pärjätä globalisaatiossa. Me suomalaiset opettajat ja oppilaat olemme nyt huipulla. Siellä pysyminen onnistuu vain jatkuvalla kehitystyöllä. Koulua on kehitettävä pedagogisista lähtökohdista. Koulutuspolitiikan haasteena on nostaa esiopetuksen ja peruskoulun ansiot näkyviksi myös jatkokoulutuksen tuloksissa, kuten korkeakoulujen ja yliopistojen tekemässä tutkimuksessa. Tämä kaikki edellyttää resursseja. Valtion pitää investoida koulutukseen, opettajien jatkokouluttamiseen ja tutkimukseen.

Koulutusosaamisesta voidaan rakentaa jopa Suomen vientituote, kuten paperikoneet olivat aikoinaan. Delegaatiot ympäri maailmaa tulevat Suomen koululaitosta ihastelemaan.

Suomalaisella koulutuksella on vaalittavanaan arvokas perintö - demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta kunnioittava yhteiskunta. Meidän opettajien on syytä tuntea ylpeyttä ammatistamme ja osaamisestamme.

Päivi Lipponen
kansanedustajaehdokas
Helsinki
..............................................................................................................

Ulla Appelroth
PERUSKOULUSSA KASVATETAAN JA KASVETAAN IHMISIKSI

Luokanopettajaopiskelijana suomalainen peruskoulu ja sen tulevaisuus merkitsevät minulle paljon. Koulutus on asia, josta meillä jokaisella on varmasti oma mielipide. Itse olen iloinen siitä, että olen saanut tutustua peruskoulun maailmaan myös toisesta näkökulmasta. Luokanopettajaopiskelijana on ollut mahdollisuus, ja pakkokin, syventää omaa ajattelua ja tarkastella asioita erilaisista näkökulmista. Seuraavassa valotan lyhyesti näkemyksiäni suomalaisesta peruskoulusta ja sen tulevaisuudesta.

Olen ylpeä siitä, että meillä on maksuton peruskoulujärjestelmä. Se, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, on ensimmäinen edellytys tasa-arvon toteutumiselle yhteiskunnassa. Opettajat suomalaisissa kouluissa tekevät ansiokasta työtä lasten ja nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tärkeää on ymmärtää se, ettei kouluissa opita tai opeteta pelkästään tiedollisia valmiuksia, vaan nimenomaan kasvetaan ja kasvatetaan ihmisiksi. Oppilaiden kasvattaminen osallistuviksi yhteiskunnan jäseniksi on nyky-yhteiskunnassa erityisen tärkeää.

Muitakin haasteita peruskoulullamme on. Erilaiset oppijat tuovat väriä koulunkäynnin arkeen. Yhä useammat oppilaat tarvitsevat erityisopetusratkaisuja ja henkilökohtaisia opetussuunnitelmia. Toisaalta oppimisvaikeuksiin ei ole koskaan ennen ollut yhtä suurta mahdollisuutta puuttua kuin tänä päivänä. Valitettavaa on, että perheiden ongelmat näkyvät myös koulun arjessa lasten lisääntyneenä pahoinvointina.

Koulukiusaaminen on asia, johon yhdelläkään koulumaailmassa työskentelevällä aikuisella tai lapsen vanhemmalla ei ole varaa olla puuttumatta. Koulukiusaamisessa on pyrittävä nollatoleranssiin. Koulukiusaamiseen on mahdollisuus puuttua. Se on meidän aikuisten velvollisuus. Koulukiusaamisen jättämät jäljet näkyvät kiusatussa vielä vuosia kiusaamisen jälkeen.

Pienten koulujen lakkauttaminen on ollut viime vuosina kovassa huudossa. Valitettavasti sama kehitys näyttää jatkuvan tulevaisuudessa. Oppilasmäärien vähetessä koulujen lakkauttaminen on joskus perusteltuakin, mutta toisaalta juuri nyt olisi mahdollisuus tämän varjolla pienentää luokkakokoja. Oppimisen ja lapsen kasvun kannalta on suuri ero sillä onko luokassa 20 vai 30 oppilasta.

Tulevaisuudessa emme voi myöskään tuudittautua Pisa-tulosten aikaan saamaan illuusioon suomalaisen peruskoulun ylivertaisuudesta. Pisa-tutkimus ei mittaa kaikkea sitä, mitä koulussa opitaan ja opetetaan. Huipulla suomalainen koulutusjärjestelmä ei pysy, ellei sen eteen tehdä jatkuvaa ja sinnikästä työtä. Laadukas suomalainen luokanopettajakoulutus on keskeinen tekijä Pisa-ihmeen säilyttämisessä. Koulutus tulee säilyttää yliopistollisena, mutta sen kehittämiseen on panostettava.

Ulla Appelroth
luokanopettajaopiskelija
SDP/ Häme

.................................................................................................................................

Anu Rajajärvi
PAREMPI PERUSKOULU

Suomalainen peruskoulu on maailman paras. Jotta pysymme kärkipaikalla myös tulevaisuudessa, on peruskoulua kehitettävä edelleen aktiivisesti.

Eheytetty koulupäivä, jossa varsinainen opetus nivoutuu joustavasti aamu- ja iltapäivätoiminnan keskelle, antaa mahdollisuuden koulutyön uuteen tarkasteluun. Jyväskylän yliopistossa tehty Mukava-tutkimus osoitti että järjestely lisäsi kouluviihtyvyyttä. Mahdollisuus kiireettömään taide- tai liikuntaharrastukseen koulupäivän päätteeksi lisää perheen yhteistä aikaa arki-iltoina. Monelle perheelle on helpotus kun ei tarvitse kiirehtiä kuljettamaan perheen pienimpiä harrastuksiin heti työpäivän päätyttyä. Yhtenäinen koulupäivä ei myöskään sulje pois iltaharrastuksia. Mielestäni kaikki harrastustoiminta lisää lasten sosiaalisia taitoja ja ehkäisee syrjäytymistä. Kokonaiskoulupäivässä on lisäksi se etu, että myös ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa tai eivät muuten halua tai jaksa tukea lasten harrastustoimintaa, saavat mahdollisuuden.

Taloudellisesta näkökulmasta eheytetty koulupäivä tuo tehokkuutta. Kalliit koulutilat saadaan laajempaan käyttöön myös iltapäivisin ja kouluavustajien pätkätyöt voidaan muuttaa kokopäiväisiksi.

Esitys kokonaiskoulupäivästä on kokenut muutosvastarintaa. Tätä ”tautia” voidaan lääkitä tiedolla ja laajalla keskustelulla. Toimiakseen uudistus vaatii ehdottomasti nykyistä enemmän rahaa. On myös hyvä muistaa että pienelläkin satsauksella voidaan saada paljon aikaan. Uudistuksella ei haluta pidentää lapsen koulupäivää vaan tarjota heille mahdollisuus yksinolon sijaan virikkeelliseen ja turvalliseen ympäristöön aikuisten seurassa. Sillä on todellisuutta että vanhempien työpäivät ovat pitkiä ja isovanhemmat asuvat usein toisella paikkakunnalla.

Kouluviihtyvyyttäkin tärkeämpää on oppiminen. Peruskoulun tason säilyttämiseksi on pidettävä huolta siitä että koulutyölle on parhaat mahdolliset puitteet; terveet tilat sekä ammattitaitoiset ja motivoituneet aikuiset ohjaamassa oppimista. Enimmäisryhmäkoko on määriteltävä, mutta siitä ei saa tehdä keppihevosta. Tapauskohtaisesti 25 oppilaan ryhmä voi olla parempi oppimisympäristö kuin 15 lapsen ryhmä. Joustavuus on arjessa tärkeää. Koulussa kuten muuallakin kannustan varhaiseen ongelmiin puuttumiseen. Koulussa tarvitaan toimiva verkosto kodin, erityisopetuksen ja terveydenhoidon välillä, jotta vaikeudet saadaan hallintaa ja korjatuiksi jo varhaisessa vaiheessa.

Meillä Suomessa on vara panostaa koulutukseen. Valtion ja kuntien yhteistyöllä ja poliittisilla päätöksillä on mahdollista rakentaa opettajille ja muulle kasvatushenkilöstölle hyvät puitteet onnistua työssään, sillä ammattitaitoahan opettajilla on.

Anu Rajajärvi
Lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori
Kansanedustajaehdokas, SDP, Uusimaa

............................................................................................................

Mirka Oksa
ERITYISOPPILAIDEN MÄÄRÄ LASKUUN INNOVATIIVISUUDELLA

Erityisoppilaiden määrän arvioidaan nousevan lähivuosina jopa kymmeneen prosenttiin kaikista oppilaista. Etenkin kielellisten vaikeuksien ja tarkkaavaisuusongelmien määrä on kasvanut. Helsingissä ollaankin tilanteessa, jossa viimeistään nyt on pakko miettiä keinoja erityisoppilaiden määrän kasvun pysäyttämiseksi. Kasvun pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi laskuun on käytettävä kaikki jo olemassa olevat resurssit. Lisäksi on kehitettävä uusia toimintatapoja, yksistään vanhoilla emme enää pärjää.

Koulujen luokkakokojen pienentäminen on hyvä keino ennalta ehkäistä ongelmien kasvua, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan myös eri hallintokunnat – ainakin sosiaali- ja opetusviraston- ylittävää yhteistyötä ja muita keinoja. Tässä asiassa ihmiset eivät saa jäädä byrokratian väliin ilman tarvitsemaansa apua, vaan organisaatioiden on vastattava ihmisten tarpeisiin moniammatillisella yhteistyöllä.

Yksi esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on se, että kouluihin tarvitaan koulusosionomeja kuraattorien työpareiksi. Koulusosionomin työnkuva on jo olemassa Stadian Koulua elämää varten - hankkeen toimesta. Nyt se täytyy ottaa käyttöön. Koulusosionomit toimisivat kouluissa ongelmia ennakoiden, niihin varhaisessa vaiheessa puuttuen kouluissa, edistäen oppilaiden elämänhallintaa, koulun yhteisöllisyyttä sekä vanhempien osallisuutta koulunkäyntiin. Koulusosionomit toimisivat tietenkin moniammatillisessa yhteistyössä lasten arkeen kuuluvien ammattilaisten kanssa.

Uuden vuosituhannen haasteiden edessä tarvitsemme ennen kaikkea innovatiivisuutta. Keskustelu ei voi pyöriä pelkän euroköydenvedon ympärillä, vaan tarvitsemme konkreettisia keinoja ja sitoutumista niiden toteuttamiseen. Ihminen tulee nimittäin aina ensin.

Mirka Oksa
Kansanedustajaehdokas (SDP)
Helsinki
.........................................................................................................

Harry Wallin
ELÄKÖÖN MAKSUTON KORKEATASOINEN OPETUS

OECD:n järjestämä kansainvälinen oppimistulosten arviointitutkimus PISA on saanut runsaasti huomiota ympäri maailmaa. Kahdessa tähän mennessä julkaistussa tutkimuksessa (lukutaito ja matematiikka) suo-malaiset koululaiset ovat saaneet ykköstilan. Suomalainen koulutusjärjestelmä on siis vankka ja voi hy-vin. Sen perustana ovat maksuton opetus kaikkialla maassa, jokaisen lapsen ja nuoren oikeus ja velvolli-suus opiskelemiseen ja oppimiseen.

Yli sadan vuoden ajan kansakouluopetuksemme kehittäjien keskuudessa eli unelma koko ikäluokan käsit-tävästä pohjakoulusta. Edellytykset unelman toteuttamiselle syntyivät kuitenkin vasta 1960-luvulla. So-dan jälkeisen nopean taloudellisen kasvun ohella nousi poliittiseksi keskeiseksi tavoitteeksi yhteiskunnal-linen tasa-arvo. 1960-luvun puolivälissä sai vasemmisto tuekseen keskustan ja näin syntyi tarvittava po-liittinen voima yhtenäisen peruskoulun toteuttamiseksi. Vuonna 1968 eduskunta hyväksyi lain, jonka mu-kaan jokaiselle lapselle ja nuorelle turvataan korkeatasoinen yhdeksänvuotinen peruskoulutus riippumatta hänen asuinpaikastaan tai vanhempiensa varallisuudesta. Huomattavaa on myös, että koulutusjärjestelmän uudistaminen edellytti myös opettajankoulutuksen uudistamista.

On hyvä muistaa, että vastuu peruskoulun toteuttamisesta ja sen jatkuvasta kehittämisestä on Suomessa yksiselitteisesti kunnilla. Se korostaa koulutuksen keskeistä merkitystä peruspalveluna. Viime aikoina ei ole riittävästi huomioitu, että peruskoulutus on koko korkeatasoisen koulutusjärjestelmämme lippulaiva. Kaikki me tiedämme, että perustuksen pitää olla kunnossa mille rakentaa.

Ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen 1990-luvun alussa oli alueellemme äärimmäisen tärkeä han-ke. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli korkeatasoisen koulutuksen tarjoaminen työelämän muuttuviin ja kansainvälistyviin tarpeisiin. Toiminnan alkuvaiheesta asti on korostunut yhteistyö alueen elinkei-noelämän kanssa. Ammattikorkeakoulujen tehtäväkenttä laajentui siirryttäessä 2000-luvulle. Mukaan tulivat koulutustehtävän lisäksi tutkimus- ja kehitystyö sekä elinikäistä oppimista edistävien toimintamuo-tojen kehittäminen. Tällä hetkellä Seinäjoen ammattikorkeakoulu on laaja-alainen maakunnallinen kor-keakoulu, joka tarjoaa koulutusta sekä tutkimus- ja kehityspalveluja seitsemällä koulutusalalla ja kuudella paikkakunnalla. On kiistatta selvää, että maakunnallisella ammattikorkeakoululla yhdessä työvoima- ja elinkeinokeskuksen ja maakuntaliiton kanssa oli ratkaiseva vaikutus alueemme nopealle nousulle laman jälkeen.

Viimeisten vuosien aikana on vihdoinkin ryhdytty arvostamaan ammatillista koulutusta, sillä takavuosina ei riittävästi yhteiskunnassamme arvostettu kätten taitoja. Muutos on kuitenkin tapahtunut, siitä kertovat kasvavat hakijamäärät. Mielestäni ratkaisevassa asemassa ovat käsitykset työelämästä sekä ammatillisen koulutuksen tarjoamat näköalat tulevalle ammattiuralle. Hyvää imagotyötä on myös tehty jokavuotisilla taitajakisoilla. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan puolet alan yrityksistä näkee ammattilaispulan kasvavana esteenä. Esimerkiksi rakennusalalla on huutava pula kirvesmiehistä ja muurareista. Lisäksi työntekijäpula vaivaa yllättävän paljon myös palvelualoja. Kaupanalalle kaivattaisiin lähivuosina tuhansia uusia perusammattilaisia. Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalainen koulutusjärjestelmä on korkea-tasoinen, tasa-arvoinen ja vastaa hyvin tulevaisuuden haasteisiin.

Harry Wallin sd.
kansanedustaja

...........................................................................................

Anna-Kristiina Mikkonen
POHJA HUIPPUOSAAMISELLE

Kaikille peruskoululaisille on pystyttävä takaamaan jatkossa alueellisesti tasa-arvoiset mahdollisuudet laadukkaaseen perusopetukseen. Opetuksen laadun ja opiskelumahdollisuuksien takaaminen edellyttää valtiovallalta toimia kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi.

Opetusryhmien kokoja ei tule kasvattaa niin, että opetuksen laatu kärsii. Oppilaiden yksilöllisiä tarpeita on pystyttävä ottamaan huomioon opetuksessa. Oppilaiden aamu- ja iltapäivätoimintaan tulee panostaa ja sitä tulee kehittää oppilaiden ja perheiden tarpeet huomioiden.

Tietotekniikan käyttö opetuksen apuvälineenä on huomattvasti lisääntynyt ja tulee jatkossakin lisääntymään. On tärkeää, että perähikiän peruskouluista sekä pääkaupunkiseudun peruskouluista saa tasa-arvoiset lähtökohdat jatkokoulutukseen ja työelämään.

Opetusohjelmassa tulisi entistä enemmän panostaa kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatukseen. Lapsia on pienestä asti hyvä valmistaa entistä kansainvälisempään yhteiskuntaan. Vieraiden kielten opetus jo peruskoulun alaluokilta luo vakaan pohjan vieraiden kielten hallintaan.

Erityisopetukseen ja sen kehittämiseen tulee panostaa. Panostus maksaa
ajan myötä itse itsensä takaisin. Erityisopetuksen kehittäminen on
taloudellisista ja yhteiskunnallisista syistä kannattavaa. Panostukset tukevat
myös opettajien jaksamista työssään.

Suomalainen peruskoulujärjestelmä on luonut pohjan suomalaiselle
huippuosaamiselle.

Anna-Kristiina Mikkonen
Yht.yo, Savonlinnan kaupunginvaltuutettu
Kansanedustajaehdokas (SDP), Etelä-Savo
mikkonen.blogspot.com
..............................................................................................................

Erkki Tuomioja
PERUSKOULUN PUOLESTA

Suomalaisen hyvinvointivaltion menestyksen tärkeimpiä pilareita onperuskoulu. Koko ikäluokan yhtenäiskoulua toteuttaa universalistisestahyvinvointivaltiosta. Koko väestölle tarkoitetut laadukkaat julkiset palvelut, myös koulut, luovat ja ylläpitävät yhteisöllisyyttä jatasa-arvoa.

Pieni maa tarvitsee kaikki lahjakkuutensa. Kaikkien erilaiset lahjakkuudet huomioiva maksuton peruskoulu tuottaa myös koko maan kilpailukyvyn ja talouden menestyksen kannalta parhaat tulokset.Peruskoulujärjestelmässä lapsilla on vanhempien tulotasostariippumatta ja asuinpaikkaan katsomatta mahdollisuus korkeatasoiseenopetukseen. Pisa-tutkimukset osoittavat puheet peruskouluntasapäistävästä vaikutuksesta perusteettomiksi. Päinvastoin, nopeasti oppivien oppilaiden läsnäolo kannustaa heikompia eikä etevien oppimistuloksissa näy eroja niiden maiden lahjakkaimpiin lapsiin, joissa opetus perustuu tasoryhmiin. Yhtenäinen koulu siis paitsi tuottaa sosiaalista tasa-arvoa ja opettaa kohtaamaan erilaisuutta,
myös onnistuu perustehtävässään eli osaamisen ja kykyjen tuottamisessa.

Peruskoulun toiminnassa on kuitenkin myös parantamisen varaa. Vaikka oppimistulokset ovatkin huippuluokkaa, on suomalaisnuorten yhteiskunnallinen lukutaito heikko. Koulu ei nykymuodossaan kykene tukemaan nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta tai saa heitä kiinnostumaan yhteisten asioiden hoidosta. Lisäksi koko ajan käynnissä oleva koulujen eriytymiskehitys uhkaa tasa-arvoista yhteiskuntaamme. Erityishuomiota tarvitsevat myös maahanmuuttajanuoret. Kieltä
taitamattomina he putoavat helposti kelkasta ja jäävät tyhjän päälle.

Opettajat, kuten monet muutkin julkisen sektorin työntekijät, ovat avaintehtävässä koko yhteiskuntamme toiminnan kannalta. Tämän tulee näkyä arvostuksen lisäksi myös heidän työoloissaan ja palkkauksessaan. Opettajakunnan korkea taso ja arvostus on peruskoulun hyvien tulosten perusedellytys.

Erkki Tuomioja
kansanedustaja, ulkoministeri, VTT
Helsinki
www.tuomioja.org

...................................................................................

Tarja Filatov
HYVÄ PERUSKOULUTUS PARANTAA TYÖLLISTYMISTÄ

Perusopetus on koko yhteiskuntamme osaamisen ydin. Ilman sitä korkeinkaan tutkimus- ja tuotekehitys on mahdotonta. Itse asiassa taloustiede on tullut tutkimuksissaan perusopetuksen tueksi. Taloustieteen näkökulmasta parhaan tuoton sijoitukselle saa panostamalla peruskoulutukseen, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Nyt siis ekonomistitkin puolustavat yhteistä hyvää.

Tämä on hyvä asia, koska liian usein Suomen menestystekijänä nähdään vain korkeakouluopetukseen panostaminen ja tutkimus- ja tuotekehitys panostukset. Inhimillisen pääoman käsittely on ollut taloustieteen tutkimuksen kohteena jo pitkään. Yhtä mieltä ollaan siitä, että inhimillisen pääoman kasvattaminen koulutuksen avulla hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa.

Yksilötason hyödyt eivät ole pelkästään teoreettisia. Suomessa koulutuksen, inhimillisen pääoman tuotto näkyy ennen muuta hyvänä työllistymisen todennäköisyytenä.

Monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta erityistä huolenpitoa, kasvatusta ja opetusta tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt.

Hyvinvointierojen kasvu, yhteiskunnassa vallitsevien arvojen koveneminen, työelämän vaatimusten kiristyminen ja perheinstituution muutokset heijastuvat väistämättä myös lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Näiden muutosten seurauksena myös kouluun kohdistuvat odotukset ainoana koko ikäluokan tavoittavana lakisääteisenä toimintana ovat kasvaneet ja moninaistuneet.

Hyvien oppimistulosten lisäksi koulun tulee pystyä pitämään huolta lasten ja nuorten terveestä kasvusta ja hyvinvoinnista. Tämä ei onnistu, jos emme pidä huolta myös opettajien ja muun kouluhenkilökunnan jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää lasten ja nuorten elämän tarkastelua kokonaisvaltaisena, hallintokuntien rajat ylittävänä kysymyksenä unohtamatta kotien kanssa tehtävää yhteistyötä. Kouluhyvinvointiin panostaminen on tärkeää, koska alkuvaiheessa meihin istutetaan suhteemme oppimiseen.

Aamu- ja iltapäivätoiminta on parantanut kaikkien lasten mahdollisuuksia osallistua ohjattuun, virkistävään ja turvalliseen toimintaan aamulla ennen koulupäivän alkamista ja iltapäivällä koulupäivän päättymisen jälkeen, vähentänyt lasten yksinäistä aikaa ilman aikuisen läsnäoloa sekä helpottanut perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamista.

Oppimisen ilo on ihanaa. Sen toivoisi pysyvän aina ihmisellä, nuorella ja vanhemmalla. Lapsihan on luonnostaan aktiivinen, suorastaan utelias tiedonkerääjä. Ehkä muistatte esimerkiksi Peppi Pitkätossun ”Nuuskija”-leikin. Sellaista tiedonjanoa ei koulun eikä kodin pidä tukahduttaa, vaan jatkuvaan kyselyyn ja kyseenalaistamiseen pitää suorastaan kannustaa.

Tarja Filatov
Työministeri (SDP)
..............................................................................................................

Zahra Osman-Sovala
PERUSKOULU ON HYVINVOINNIN KULMAKIVI

Turvallinen koulu on erityisen tärkeä asia lapsille ja perheille joka päivä.Peruskoulu ja mahdollisuudet opiskelun jatkamiseen läpi koko elämän antavat Suomelle ja suomalaisille eväät menestymiseen.

Lapsien on tärkeätä elää hyvä lapsuus mahdollisimman onnellisina lapsina.Siitä alkaa mahdollisuus onnellisen aikuisuuteen. Suomalaisen lapsen kehittyminen kohti hyvää aikuisuutta perustuu keskeisesti onnistuneeseen koulunkäyntiin. Kaikille lapsille ja nuorille taattu tasaveroinen oikeus käydä koulua ja saada hyvää opetusta on kansanvaltaisen yhteiskunnan
perusedellytys. Hyvä koulu opettaa tärkeitä asioita eri oppiaineissa. Hyvässä koulussa
opitaan myös kaikenlaisia yhteisen elämisen ja yhdessä tekemisen taitoja.

Peruskoulu on tärkeä tekijä erityisesti niille lapsille, joilla on syystä tai toisesta poikkeavat edellytykset elämässään. Näitä poikkeavuuksia ovat esimerkiksi oppimisvaikeudet, kielelliset vaikeudet tai kodin sosiaaliset ongelmat. On huolehdittava siitä, että koulu on todella jokaiselle tarkoitettu ja sellainen, että se ottaa vakavasti huomioon oppilaiden erilaisuuden ja
tarjoaa jokaiselle juuri hänen edellytystensä mukaisen mahdollisuuden koulukäyntiin. Myös ne lapset, joilla on poikkeavaa lahjakkuutta, tarvitsevat peruskoulua. Yhteiskunnan tarjoamaa peruskoulua on edelleen kehitettävä todella kaikkien kouluksi.

Erityisesti pienimpien lasten osalta on otettava huomioon se, että nykyinen yhteiskuntamme ja työelämämme rajoittavat vanhempien mahdollisuuksia auttaa lapsiaan kouluasioissa. Lapset joutuvat sidotuiksi koulunkäyntiin ja erilaisiin
iltapäivän järjestelyihin kovin pitkäksi ajaksi. Sen vuoksi on tärkeätä kehittää koulupäivän työskentelyä ja lasten kouluun liittyvän ajankäytön hallintaa ja järjestelyä. Tavoitteena tulee olla lapsen kehityksenkokonaisvaltainen huomioon ottaminen. Ansiotyön viedessä suuren osan vanhempien ajasta on koululle luotava mahdollisuuksia tukea lasta koko päivän ajan.
Iltapäivän ohjelman on kehityttävä lapsen kasvua ja oppimista vahvistaviksi. Nykyisin iltapäivätoiminta on liian usein vain sitä, että varjellaan lapsia joutumasta heitteille. Koululle on annettava mahdollisuudet tarjota niille lapsille, joille se on tarpeen, täysipainoista toimintaa ja sopivaa lepoa sekä virkistystä koko sinä aikana, jona vanhemmilla ei siihen ole mahdollisuuksia.

Zahra Osman-Sovala
(www.zahra.nu)
Helsingin Sosialidemokraattien ehdokkaana
Eduskuntavaaleissa 2007
................................................................................................

Thomas Wallgren
BRA SKOLOR KAN BLI BÄTTRE

Finlands skolor är fantastiskt bra. Efter Pisa-studien vet halva världen det. Skolan kan förstås bli ännu bättre. Men jag skulle förhålla mej lite konservativt till radikala förändringar av det som fungerar så bra. Här är några utgångspunkter för utvecklingsarbetet.

1. Förändringarna måste bygga på deltagande av lärare, föräldrar och elever och ta hänsyn till individens många olika behov. Det finns i all pedagogik och all utbildingspolitik en spänning mellan individens bildning som mål och allmänna samhälleliga mål. Vi vet alla att ekonomismen är ett problem idag. Vi borde försvara skolan och hela utbildningsväsendet mot en politik som för mycket gör skolan till ett medel för att uppnå förstärkt konkurrenskraft eller andra ekonomiska mål. Barnets och de ungas liv värld har ett värde i sej och lärarnas pedagogiska uppgift har många sidor som inte är enkelt mätbara.

2. Byskolan kan vara en värdefull pedagogisk resurs och har dessutom ofta många andra uppgifter i närsamhället än de rent pedagogiska. Svenskspråkiga barn i städerna kan inte alltid ha lika kort väg till skolan som finskspråkiga barn. Men de har behov av ett relativt tätt nätverk av skolor. Detta gäller särskilt Helsingfors. Spareffekterna av att minska antalet skolor kan vara kortsiktiga och nedläggningarna borde bedömas också ur rättviseperspektiv.

3. Grundskolereformen var en jätteframgång också med tanke på just rättvisa möjligheter till jämlikhet i utbildningen. Just nu står vi, t.ex. genom världshandelsorganisationen och inom EU, inför krav på privatisering av offentliga tjänster, inklusive daghem och högre utbildning. Senare kan till och med grundskolan som offentlig service komma under tryck. Vi står faktiskt mitt i en snabb global förändring som kan hota jämlikheten i utbildningen. Men vi måste se klart varifrån hotet kommer. Idéell, icke-vinstbringande medborgarverksamhet för att utveckla pedagogiken och erbjuda alternativ kan ofta vara berikande och behövs. Det pedagogiska utvecklingsarbete som görs inom Montessoripedagogiken, i Steinerskolor och i många andra “alternativa skolor” är viktigt också för grundkolan. Däremot skall vi vara väldigt skeptiska mot företagsägda skolor, och mot affärsverksamhet som gäller “utbildningstjänster”.

4. I ett hårdnande samhällsklimat bör skolan mera än förr satsa på en pedagogik för samarbete och solidaritet och på att förebygga utslagning som lätt kan följa av överdriven konkurrens och specialisering.

Thomas Wallgren
Universitetslektor, docent, Helsingfors universitet
Kandidat i riksdagsvalet i Helsingfors för SDP
Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja
.......................................................................................................................

Risto Kuisma
PERUSKOULUN YSTÄVÄ

Olen peruskoulun ystävä.Minulla oli mieluinen tehtävä puhua oman kotikuntani Pornaisten peruskoulun yläasteen itsenäisyysjuhlassa viime itsenäisyyspäivänä. Minulla on myös perheeni kautta elävä kosketus peruskouluun, sillä samassa pihapiirissä asuva pojanpoikani Joonas on peruskoulun 6. luokan oppilas. Muutama vuosi sitten sain kunnian pitää oman vanhan kouluni - Savonlinnan Kallislahden koulun - sata- vuotisjuhlassa juhlapuheen. Aikanaan oma kouluni jäi kansakouluun. Silloin ei ollut vielä peruskoulua. Myöhemmin aikuisena korjasin asian ja opiskelin aina akateemiseen loppututkintoon asti.Ymmärrän omien kokemuksieni pohjalta peruskoulun arvon ja merkityksen.

Suomalainen koululaitos on huippuluokkaa maailmassa. Kansainväliset vertailut ovat nostaneet sen oppimistulokset aivan maailman kärkitiloille. Me voimme olla ylpeitä koulustamme. Suomalaisina kansakoulu aiemmin ja nyt peruskoulu on ollut
suuri menestystarina.

Arvostan suuresti koulua, koulutusta ja oppimista. 1990-luvun loppupuolella toimin eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä. Koko koululainsäädäntö uudistettiin silloin. Kymmenien lakien säätämisessä kuunneltiin eduskunnassa
vuoden aikana monta sataa asiantuntijaa. Halusin osallistua tähän tärkeään prosessiin ja hakeuduin valiokunnan jäseneksi, kun siihen silloin tarjoutui mahdollisuus.

Suomalaisen peruskoulun vahvuus on ollut tasa-arvossa. Peruskoulu on antanut mahdollisuuden kaikille kansalaisille. Hyvä yleissivistävä koulutus on ollut alueellisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoista. Kaikkiin suomalaisiin ulottuva peruskoulu on taannut myös sen, että pienelle maalle tärkeät lahjakkuusreservit on otettu laajasti käyttöön. Tehokas, laaja koulujärjestelmä on ollut tärkeä tekijä Suomen menestykselle. Peruskoulun alueellisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta on pidettävä edelleen hyvää huolta.

Hyvää yleissivistystä tarvitsevat kaikki. Koulua ei tarvitse vain työelämä ,vaan koko elämä. Laaja yleistietämys nostaa elämisen laatua.

Risto Kuisma, kansanedustaja (sd)
Pornainen, Uusimaa
...............................................................................................

Leea Oksiala
MINUN KOULUPÄIVÄNI

Herään naisena, äitinä, vaimona, opettajana ja luottamushenkilönä. Mielettömän tärkeänä monelle, niin luulen ja sydämestäni toivon. Yön unessa hyvä haltija kysyi minulta kolme tärkeintä asiaa, mitä toivoisin tämän hetken ja tulevaisuuden peruskoulussa toteutuvan. Lupasin miettiä ja palata asiaan seuraavana yönä.

Suihku, meikit, mitä päälle tänään? Mies jo mennyt. Kaksi vanhinta lastani eivät enää asu kotona. Helppo nakki, patistan ainoastaan 13- ja 14-v. pojat sängyistään aamutoimiin. Huh, millaisia olivatkaan aamut, kun kaikki neljä pyörivät jaloissa. Noista ajoista on vain selvitty.

Pidän siitä, että olen koulussa hyvissä ajoin. Tsekkaan meilit, katselen poissaolokirjaa, viimeistelen tunteja. Onhan varmasti kaikki tarvittavat kalvot, kuvat, oheismateriaali, harjoitukset ja tehtävät? Olenko unohtanut tarkistaa 7C:lle pitämäni pistarit? Tuntien kulut ovat jo selkäytimessä vai kokeilisinkohan tänään jotain uutta? Onko tänään koulussa jotain erikoista, koska olikaan Zest ja Samppa Lajusen vierailu? Eilisillan puhelu Kallen äidille muistuu mieleen. Edessä tänään kuusi monella tapaa erilaista tuntia.

Kun menen luokkaan, oppilaan kohtaaminen on kaiken opetustyön lähtökohta. Haluan olla läsnä, pyrkiä aitoon dialogiin ja uskoa omaan asiaani. Haluan innostua ja olla innostava. Aito vuorovaikutus ei onnistu suurissa luokissa, ryhmäkoon tulee olla inhimillinen, jotta minusta riittäisi aivan jokaiselle. Kehystä tulee olla myös jakotunteihin. Opettajien koulutukseen tulee panostaa ja toivon, että tulevia suomalaisia opettaa rautainen kasvatusalan ammattilainen, jonka ammattitaidon pysymisestä ajan tasalla myös huolehditaan. Oppimisympäristön soisi olla 2000-luvulta, se luo myönteistä ilmapiiriä. Ensimmäinen toiveeni haltijalle olisikin riittävät resurssit, niin fyysiset kuin henkisetkin siihen, että kaikki oppilaat huomataan, kukaan ei jää yksin.

Kun näen, että Maija ei taaskaan osallistu, ei itse asiassa ole viitannutkaan aikoihin, mistä kiikastaa? Tuntuvatko asiat liian vaikeilta? Heikkoja koetuloksia, läksyjen laiminlyöntiä. Yhteys kotiin, huoltajan tapaaminen. Ohjaus erityisopettajalle. Koululla on monet konstit. Viimekädessä HOJKS. Ne oppilaat, jotka eivät ole alun alkaenkaan olleet tunneillani, saatikka koulussani, ovat saaneet opetusta pienryhmissä tai erityiskouluissa, jokainen jostain erityisestä syystä. Hyvä niin. Vain siten turvataan kaikille oppijoille onnistumisen elämyksiä heidän omista lähtökohdistaan käsin. Toinen harras toiveeni olisikin, että tulevaisuudessakin olisi ymmärrystä siihen, että kaikki ei opi kaikkea eikä samaan tahtiin ja siksi erityisopetukseen panostaminen maamme kouluissa on ensisijaisen tärkeää.

Koulupäivä on usein hektinen. Tunnen ajoittain olevani myös sosiaalityöntekijän, poliisin ja papin roolissa. Jos jotain ikävää sattuu, työpäivä venyy pitkään iltaan. Väsyn itsekin, inhimillistä. Kaikkea vastuuta en minäkään voi kantaa, täytyy olla armollinen itseään kohden. Työn vastapainona luen, kävelen, uin, kalastelen, istun valtuustosalissa ja omassa lautakunnassa. Työpäivän aikana haluan antaa kollegoilleni parastani, olla yhteisön jäsen, joka on luomassa yhteishenkeä. Opehuoneen hyvä meininki on voimavara, josta ammentaa ja joka koituu myös oppilaiden hyödyksi. Kolmantena toiveena olisikin, että opettajien jaksaminen ja hyvinvointi työyhteisössä olisi eräs keskeinen arvo.

On ilta. Nukkumaan kirjan kanssa. Uni tulee ja vastaukset hyvälle haltijalle mietittynä.

Leea Oksiala
Uskonnon, historian ja äidinkielen aineenopettaja
Kuoppakankaan koulu 7-9 Varkaus
Kansanedustajaehdokas SDP/ Pohjois-Savo
www.leea.fi, leea.oksiala@varkaus.fi
....................................................................................

Markku Sistonen
MISTÄ ON KYSYMYS?

Vihje: viisi kirjainta, alkaa k:lla.
Missä tehdään huipputuloksia pienellä palkalla epäinhimillisissä olosuhteissa vanhoilla työvälineillä?

Suomen koululaitos paistattelee kunniassaan kansainvälisissä PISA-tutkimuksissa. Meidän on kuitenkin myönnettävä kansallinen häpeämme siitä, että nämä huipputulokset on usein saatu aikaan homekouluissa vanhoin ja vaillinaisin apuvälinein. Opetusvälineistö kierrätetään oppilailla niin kauan kuin sivut ja kannet kirjoissa kiinni pysyvät ja tietotekniikan käyttö jää vähäiseksi koneiden puutteen takia.

Suuret opetusryhmät ja laaja oppilaiden integrointi aiheuttavat omat paineensa opetustyön onnistumiselle. Erityisoppilaiden suuri määrä ei leikkaannu taikatempuilla. Tarvitsemme selkeän kriteeristön erityisopetuspäätöksien tekemistä varten sekä sen myötä riittävästi voimavaroja hyvän opetuksen järjestämiseen.

Opettaja tarvitsee työrauhan ja mahdollisuuden opettamiseen, oppilas mahdollisuuden oppimiseen. Suurissa integroiduissa ryhmissä koulunkäyntiavustajan työ auttaa luokassa juuri tähän päämäärään. Tämän vuoksi koulunkäyntiavustajien asian edistäminen on myös opettajien asia. Avustajien palkan saaminen kokopäiväiseksi on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus ja oikeus käydä kotia lähinnä olevaa koulua. Lasten pallottelu koulusta toiseen on saatava loppumaan. Kasvaminen yhteisöllisyyteen ja parhaimmillaan jopa lähialueensa vaikuttamiseen saa alkunsa siitä, että käydään ”omaa koulua”.

Kodin ja koulun yhteistyöstä on tullut tärkeä oppilaan eduksi toimiva työväline. Opettajat ja vanhemmat tekevät tätä tärkeää työtä omalla vapaa-ajallaan palkatta. Toiminnan kehittymisen paras tae on sen virallistaminen reilusti palkalliseksi työajaksi sekä opettajille että oppilaiden vanhemmille.

Kaikki edellä mainittu on toteutettavissa. Valtion toimenpiteenä on kuntien oppilaskohtaista osuutta lisättävä ja huolehdittava siitä, että kunnat myös ohjaavat varat opetukseen. Siellä missä nämä päätökset tehdään, tarvitaan näkemystä ja kokemusta nykykoulun tilasta ja kehittämisen tarpeista. Eduskunnan tulee huolehtia suomalaisen koululaitoksen tulevaisuudesta. Jokaisen äänestäjän päätettäväksi jää, millainen näkemys jatkossa saa jalansijaa. Olen käytettävissäsi.

Markku Sistonen
Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 2007-
opettajana vuodesta 1983
eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla
www.sistonen.fi
..................................................................................

Osku Pajamäki
PERUSKOULU

Kirjailija Erno Paasilinna on kuulemma sanonut aikoinaan, että peruskoulu on jumalasta. Valitettavasti en pääse enää häneltä kysymään, mitä Erno Paasilinna tällä tarkoitti. Pitää miettiä itse. Heti huomaa, ettei Paasilinnalle kaikki täällä maanpinnalla ole jumalallista, vaan peruskoulu on lähinnä poikkeus.
Poikkeus joka vahvistaa yleisesti ja yhtäläisesti hyväksytyn eriarvoisuussäännön: olemme erilaisia ja auttamattoman individualistisia markkinapellejä. Täällä tosiaan on hyväksytty eriarvoisuus.

Peruskoulu on tässä mielessä vieläkin divine, sillä siellä peruskoulussa lähdetään vielä ainakin teoriassa samalta viivalta.- ja oikeastaan vielä samalta aaltopituudeltakin. Näin voidaan sanoa, että Suomessa kaikki onnistuvat lähdössä, vaikka itse lähtökohdat ovat koko ajan eriarvoistumassa.

Lähdön lisäksi peruskoulu tarjoaa, ainakin minulle tarjosi, tähtihetkiä, joita ei oikeastaan voi saada muualta. Seuraavaksi luettelo omista peruskoulu-muistoisista tähtihetkistä: Päärooli näytelmässä Lintu sininen, kehut Nalle Karvatassu kirjaesitelmästä, selviytyminen luokan kuoroon arvosanalla 8-, häviön välttäminen yhdessä haasteellisessa pihatappelussa ja onnistuminen koulun diskossa ruutuhousuista huolimatta.

Ilman peruskoulua minä en olisi minä, etkä sinä sinä.

Osku Pajamäki (sd. Helsinki)
Kaupunginhallituksen jäsen
Kaupunginvaltuutettu
Tv-tuottaja (Filmiteollisuus)
36 v. perheellinen, jolla tokaluokkalainen poika
http://oskupajamaki.blogspot.com/

P.S. Nyt kun tätä maailmaa katselee, ei pelätty tasapäistäminen tunnu pahimmalta ongelmalta.
.......................................................

Marko Asell
PERUSKOULU- INSTITUUTION NYKYAIKAISTAMINEN/ 11.12.2006

Suomalainen peruskouluopetus on tutkitusti maailman parasta luokkaa. Opetus on yleisesti ottaen tasokasta ja oppilaat oppivaisia. Hyvä niin. Aina on kuitenkin parantamisen varaa ja pitää muistaa sanonta ”ketju on juuri niin vahva, kuin sen heikoin lenkki”. Koulumenestys kansainvälisillä areenoilla ei kerro sitä tosiasiaa, että oppilaamme eivät viihdy koulussa, koulupudokkaiden määrä on edelleen korkea ja opettajien työolosuhteet ovat huonontuneet liian suurten ryhmäkokojen takia. Lisäksi opettajien työn määrä on monen asian johdosta lisääntynyt ja jos opetusvelvollisuustuntien määrää vielä lisätään, niin ollaan samassa tilanteessa kuin hoiva-aloilla nykyään. Ylikuormittunut ja alipalkattu henkilöstö polttaa itsensä loppuun, asiakkaat (oppilaat) jäävät vaille hoitoa tai pidetään aisoissa lääkkeillä, hoitajia (opettajia) ei ole saatavilla, koska kukaan ei halua kouluttautua alalle, jossa on epäinhimilliset olosuhteet. On tärkeää puuttua ongelmakohtiin ajoissa, sillä jos heikkojen lenkkien määrä kasvaa tai sellaiseksi vajoaa opettaja itse, on ketju poikki. Epäkohdat on nostettava esille. On kuunneltava opettajien ja muiden asiantuntijoiden neuvot ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin asioiden parantamiseksi.

Seuraavaksi kommentoin kolmea ajankohtaista kysymystä peruskouluopetuksen sisällöstä.:

Liikunta on niistä hyvinvoinnin kannalta mielestäni tärkein teema. Liikuntatuntien määrää on vähennetty samaan aikaan kun koko kansakunnan terveydellinen taso ja kunto ovat heikentyneet. Elintasosairauksien määrä lisääntyy huimaa vauhtia. Tyypin 2 diabetes on esimerkiksi lähes kymmenkertaistunut parissa kymmenessä vuodessa ja sitä tavataan jo lapsilla. Tämä johtuu liikunnan vähyydestä, huonoista ruokailutottumuksista ja konsolipelien passivoittavasta vaikutuksesta. Yhteiskunnan tulee lisätä resursseja liikunnan ja terveiden elämäntapojen opettamiseen, jotta muutosta voidaan saada aikaan. Liikuntatunteja on lisättävä ja opettajien tulee määrätä myös ”liikuntaläksyjä”. Liikuntatarjontaa tulisi monipuolistaa, jotta jokainen löytäisi itselleen mieluisa lajin ja sitä kautta avaimet terveisiin elämäntapoihin. Tällä menolla suomalainen sairaanhoitojärjestelmä murtuu laajenevan diabeteksen ja lihavuuden kaksoisepidemian taakan alla ilman tehokkaita ehkäisevän kansanterveystyön toimia. Näen peruskoululla olevan tässä merkittävän roolin.

Kielipolitiikka vaatii tarkastelua myös. Nykyään kun tehokkuus, taloudellisuus ja globalisaatio sekä valinnan vapaus ovat usein tapetilla, niin peruskoulussa on jämähdetty menneisyyteen, Ruotsin vallan aikaan edellyttämällä toisena kielenä ruotsin opiskelua. On resurssien tuhlausta opettaa kieltä, jonka käyttö rajoittuu länsinaapuriin ja osin rannikkoa. Kannatan edelleen toisen pakollisen kielen opiskelua, kielen opetusta ei saa kaventaa, mutta sen pitäisi olla valinnainen. Suomen kilpailukyvyn kannalta järkevämpiä vaihtoehtoja olisivat saksa, ranska, venäjä, kiina, espanja jne. Tästä aiheesta olisin halukas kuulemaan kielenopettajien mielipiteitä.

Uskonnolliset asiat ovat myös olleet viime vuosina voimakkaasti esillä. Se on myös aiheena arka, koska monet kokevat uskonasiat erittäin vakavina ja henkilökohtaisina. Viime vuosina uskonto ja väkivalta on liitetty toisiinsa Lähi-idän tapahtumien vuoksi. On puhuttu myös yhteiskuntamme yhteisöllisyyden murenemisesta, ihmisten erkaantumisesta läheisistään ja välinpitämättömyyden lisääntymisestä. Ihmisten moraaliset ja eettiset arvot ovat väljähtyneet ja ”harmaan alueen” käyttö on pikemminkin viisasta kuin tuomittavaa. Siitä huolimatta, että uskontoa ja kymmentä käskyjä opiskellaan. Olen pohtinut, että pitäisikö uskontotunnit muuttaa etiikan tunneiksi, jossa opiskellaan kaikkien uskontojen merkityksiä ja mikä on oikein tai mikä väärin? Opiskellaan yhteisvastuun merkitystä ja uskontotuntien tapaan lähimmäisen rakkautta. Perusajatus on se, että voisiko uskontotunnit käyttää jotenkin tehokkaammin. Aiheesta kuulisin mielelläni uskonnonopettajien mielipiteitä ja perusteluja.

Ja joku historian ”ope” tai muu asiantuntija voisi kertoa, miksi suomalaislapsille pitää näillä pienillä resursseilla opettaa kreikkalaisen mytologian jumalat ja tarinat. Opiskeleeko kreikkalaisetkin Kalevalan ulkoa?

Hyvää loppuvuotta toivottaen

Marko Asell (sd)
Pirkanmaa
.........................................................................................

Harri Lehtonen
PERUSKOULU - SUOMALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN KIVIJALKA 12.12.2006

Monien mittareiden mukaan Suomea pidetään yleisesti ottaen koulutuksen mallimaana. Lähtökohtana kaikelle on suomalainen peruskoulujärjestelmä, joka tarjoaa jokaiselle tasapuolisesti mahdollisuudet tähdätä elämässä eteenpäin. Suomalaisen yhteiskuntaelämän ja ennen kaikkea kuntatalouden muutoksessa laadukas perusopetus ei ole enää itsestäänselvyys.

Kuntien talouskurimus säästöineen, leikkauksineen ja karsintoineen ei ole kaikkein vähiten vaikuttanut suomalaiseen perusopetukseen ja sen eri osa-alueisiin. Lähes vuosittain koulutoimi on joutunut karsimaan tuntikehystään, mikä yksinkertaisuudessaan tarkoittaa oppituntien karsimista jopa lähelle minimirajaa. On jouduttu kasvattamaan ryhmäkokoja ja on tingitty sijaisten palkkauksesta. Kaikki tämä vaikuttaa opetuksen tasoon ja tehokkuuteen.

Yllä mainitut seikat ovat vain osa siitä, millaisia ongelmia säästötoimenpiteet ovat aiheuttaneet jokapäiväiseen koulutyöhön. Paitsi, että nämä seikat vaikuttavat oppilaisiin, vaikuttavat ne myös opettajakuntaan. Opetustyön tekijöiden kuormitus kasvaa koko ajan. On tosiasia, että suomalainen korkeasti koulutettu opettajakuntakin väsyy ja on havaittavissa selkeää loppuunpalamista. Opettajakunnan väsyminen heijastuu suoraan oppilaisiin.

Peruskoulutuksessa työskentelevien, ennen kaikkea luokanopettajien, palkkataso on selkeästi jälkeenjäänyt yleisestä korkeakoulutettujen palkkatason kehityksestä. Enää ei riitä jaksamisen perustaksi tuo klassinen lause opettajien pitkästä kesälomasta. Havaittavissa onkin selkeää luokanopettajakoulutuksen saaneiden suuntautumista muille aloille. Perusopetuksessa toimivan henkilöstön hyvinvointi on asia, johon on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota.

Yksi tärkeä seikka perusopetuksen tason säilyttämisessä on opettajankoulutus ja sen taso. Meidän on pidettävä huoli siitä, että luokanopettajakoulutus on laadukasta ja tarkoituksenmukaista. Yhteiskuntamme murroksessa oppilasaines on hyvin moninaista. Opetustyön lisäksi opettajakunnalle on monen kodin taholta sälytetty myös kasvatustehtävä. Myös tämä seikka kasvattaa perusopetuksessa työskentelevien työtaakkaa.

Yllättävää on, että edellä mainitut todella tärkeät perusopetukseen vaikuttavat tekijät ovat jääneet suhteellisen vähälle huomiolle. Enemmänkin keskustellaan isoilla kirjaimilla esim. koulukuljetuksista ja kuntien kouluihinkin liittyvistä ruokahuoltopalveluista. Itse perusasia on päässyt osittain unohtumaan.
Huomionarvoista on ollut erityisopetuksen osuuden lisääntyminen perusopetuksen rinnalla. Selkeästi on ollut nähtävissä perusopetuksessa tehtyjen karsintojen korrelaatio erityisopetuksen tarpeen lisääntymiseen. Kaikki mikä otetaan pois perusopetuksesta, tulee ikään kuin kantapään kautta takaisin.

Nykyisin esiopetus aloittaa lapsen tutustuttamisen koulumaailmaan. Suomessa väki ikääntyy ja vanhushuolto vaatii ja tarvitsee lisää resursseja. Näenkin, että olisi tarkoituksenmukaista ja pitkäjänteistä siirtää esiopetus jokaisessa Suomen kunnassa koulutoimen alaisuuteen, selkeästi perusopetukseen. Näin selkeä linkki vahvistaisi perusopetuksen alkuvaiheita jokaisen yksilön kohdalla.

Kouluverkon karsiminen on myös asia joka on puhuttanut ja puhuttaa. Tarkoituksenmukainen ja järkevä kouluverkon muutos on asia, josta hyötyvät ennen kaikkea oppilaat. Päämääränä pitäisi mielestäni olla, ettei monikaan suomalainen lapsi joutuisi opiskelemaan yhdysluokassa, missä on oppilaita useammalta kuin kahdelta vuosiluokalta. Neljä vuosiluokkaa samassa opetustilanteessa ei voi olla oppimisen eikä opettamisen kannalta tehokasta.
Laadukas ja tasokas perusopetus antaa eväät matkalle loppuelämää varten. Jo perusopetuksessa luodaan kivijalka ja lähtökohdat tuleville opiskelusuuntauksille ja työuravalinnoille. Omalta osaltaan perusopetuksella tuetaan myös sosiaali- ja terveystyötä.

Suomalaisella hyvinvoinnilla ei ole varaa tinkiä peruskoulutuksen tasosta.

Harri Lehtonen Eura
Satakunnan vaalipiiri
Kansanedustajaehdokas (sdp)
Peruskoulun luokanopettaja
Euran kunta Kauttuan koulu
.........................................................................................

Matti Saarinen
KOULUSSA KAIKKI OPETTAVAT

Isoäitini oli opettajana Kerimäellä. Vaimoni on luokanopettaja. Veljeni on ala-asteen rehtori. Omalta osaltani olen ollut koulutusalan monitoimikuntayhtymän talousjohtajana Lohjalla yli kymmenen vuotta.

Koulu kulkee aina ajassa. Meidän koulujärjestelmäämme arvostetaan ympäri maailmaa. Monet vieraat ovat kysyneet, miten tasa-arvoinen peruskoulumme voi yltää maailman parhaisiin opiskelutuloksiin. Emme saa kuitenkaan pysähtyä aloillemme. Kaukana maailman markkinoista sijaitseva maamme joutuu väistämättä antamaan kilpailijamaillemme etumatkaa.

Kilpailukykymme kannalta meidän pitää olla monessa asiassa muita parempia. Pelkkä kansan ahkeruus ja korkea työmoraali eivät riitä. Tarvitsemme halpaa energiaa ja toimivan liikenneväyläverkoston. Nekään eivät vielä riitä, jos koulutus- ja osaamistasomme on heikkoa. Tätä kautta on helppo ymmärtää miten ratkaisevassa asemassa juuri koulutus ja tutkimus ovat maamme kilpailukykyä ajatellen. Jos emme pysy kilpailukunnossa, niin tulevaisuudessa meille on tarjolla vain EU:n hanttihommia.

Jokainen oppilaitos on oma maailmansa missä on oma henkensä. Opetusvälineet ovat kehittyneet, mutta edelleen ratkeisevin tekijä on opettaja. Nostan esiin myös koko kouluhenkilöstön tärkeän roolin. Jokainen aikuinen on omalla tavallaan opettaja. Hänen käytöksensä ja työtapansa on mallina nuorille.

Opiskelumotivaation ja oppimistulosten saavuttamisen kannalta pidän ensisijaisina työskentelyrauhaa, kodin ja koulun yhteistyötä, henkilöstön jaksamista sekä tavoitetta ryhmäkokojen pienentämiseksi.

Matti Saarinen
Kansanedustaja (sd) Uusimaa
........................................................................

Tuula Peltonen
JAKSAVA IHMEENTEKIJÄ?

Peruskouluamme kummastellaan ja ihannoidaan aina ulkomailta asti oppimistulostensa johdosta. Miten suomalainen peruskoulu onkaan saavuttanut niin mahtavia tuloksia ja niin tasapuolisesti? Miten tämä on aikaan saatu? Kuka on kaiken tämän takana?

Syyksi epäillään hyviä opetusmetodeja, joita on hiottu kaiken aikaa yhä paremmiksi ja oppilaskeskeisimmiksi. Opetusympäristöjä on muokattu tehokkaammiksi ja toimivimmiksi. On pohdittu erilaisia lähestymistapoja ja persoonallisia oppimismenetelmiä.

Varmasti on paljon tehty juuri näillä alueilla. Liian usein unohdamme kuitenkin tuon kaiken työn takana olevat raatajat. Ne todelliset ihmeentekijät. Ammattilaiset, jotka puurtavat 8-10 tunnin työpäiviä ja osittain siitä ajasta myös kotoa käsin puhelimeen vastaillen ja kokeita korjaillen. Ainoa arvonanto oppilaiden oppimisen tuoman kiitoksen lisäksi onkin varmasti ehkä korkeakoulututkinnon omaaminen ja opettajan nimen käytön mahdollisuus. Palkan suuruus ei ylemmyydestä tai ihmeentekijän suuruudesta kerro. Se on siitä suorastaan kaukana.

Mielestäni eduskunnan tulee seuraavalla vaalikaudella löytää koulutuksen alueelta kansallinen kehittämishanke. Meiltä suorastaan odotetaan sitä. Ehkä siinä voisi pääosassa ollakin opettajien ammatillinen osaaminen ja työssäjaksaminen. Se voisi tuoda mukanaan myös arvostusta opettamisen perustyötä eli sitä ruohonjuuritasoa kohtaan.

Mutta opettajahan on joka tapauksessa aina kiltti ja tunnollinen. Hänelle tärkeää on lapsen kirkkaat silmät ja onnellinen hymy tuloksena siitä, että on juuri voinut opettaa oppilaalle ihan uuden ja tärkeän asian. Niin kauan kuin tuon ilon huomaamme ja pystymme aikaansaamaan, on asiat hyvin. Siitä ilosta kertovat varmaan myös ne PISA-tuloksetkin.

Tuula Peltonen
erityisluokanopettaja, KM
SDP, Keski-Suomi
www.tuulapeltonen.net

Olen erityisluokanopettaja ja toista kautta myös OAJ-valtuutettu. OAJ:n valtuustossa olen pitänyt yhteyttä puolueemme koulutusyhdistykseen ja uskon, että eduskunnassa tulen puolustamaan koulutuksen ja oppimisen etuja kokonaisvaltaisesti. Suomalainen peruskoulu tarvitsee hyvistä tuloksistaan riippumatta vakavaa tarkastelua tulevaisuudessa. Asiat eivät koulussa ole välttämättä niin hyvin kuin PISA-tulokset väittävät. Lapset ja nuoret voivat tänä päivänä usein myös huonosti. Erityisopetuksen täytenä pullistelevat ryhmät kertovat tästä kipeästi. Omaa sydäntäni lähellä ovat juuri erityisopetuksen resurssit ja tulevaisuuden keinot. Valmistelen parhaillaan myös väitöskirjaa lahjakkuudesta ja sen huomioimisesta luokkamuotoisessa opetuksessa opetusohjelman turvin.
................................................................................................................

PERUSKOULUN PUOLESTA!

Peruskoulu ei ole syntynyt itsestään. Tasa-arvoinen ja maksuton koulu on
kovalla työllä aikaansaatu, pitkäaikainen tavoite.

Tänä päivänä peruskoulua on puolustettava.
Erityisesti heikommin menestyvien turvaksi on rakennettava toimiva
kouluverkko tukipalveluineen.

Monet kunnat teettävät edelleen tärkeän osan opetustyötä pätkätöinä.
Kunnon työsuhde on hyvän ja ammattitaitoisen opetustyön perusta.

Koulukiusaamiseen on puututtava nykyistä enemmän. Ihmisen haavoittaminen
nuoruudessa kostautuu ajan myötä. Käsitys jokaisen ihmisen ihmisarvo
syntyy kotona ja koulussa.

Yhteistyötä lastensuojelun, terveydenhuollon ja koulupuolen kanssa tulee
lisätä. Hallinto ei saa muodostua esteeksi rakentaa hyvää koulua, joka
ottaa jokaisen oppilaan tarpeet huomioon.

Antti Vuolanne
Cygnaeuksen koulun
Vanhempainyhdistyksen johtokunnan jäsen
SDP
Satakunta
antti.vuolanne@nic.fi

VASEMMISTOLIITTO/PROperuskoulu2007ehdokkaita

2006-10-29T08:03:00.013-08:00

............................................................................................................................

Laura Tohka:
PERUSKOULUN RAHOITUS ON ARVOKYSYMYS

SUOMALAISESSA peruskoulussa kaikki opettajat ovat oman ammattinsa asiantuntijoita ja suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon. Siksi on naurettavaa että työntekijöille, joilla olisi loistavat edellytykset hoitaa työnsä hyvin, annetaan rahanpuutteeseen vedoten huonot työolosuhteet.

USEIMMAT opettajat kaipaavat luokkahuonetta, oppikirjoja ja tarpeeksi pieniä opetusryhmiä, joissa heidän on mahdollista kohdata oppilaat yksilöinä. Useimmat opettajat kaipaavat rauhaa tehdä työnsä hyvin ja jos rauhaa ei ole, seurauksena on työuupumusta ja sairaseläkkeitä, jotka toisenlaisella panostuksella olisi ollut helppo välttää.

MONEN oppilaan äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Kun äidinkieltä puhutaan kotona, suomen tai ruotsin taito voi maahanmuuttajataustaisella lapsella olla peruskouluun siirryttäessä runsaasti jäljessä suomalaistaustaisten lasten kielitaidosta. Kuitenkin opetus tapahtuu valtakielellä, eikä eri kieltä puhuville oppilaille useinkaan ole mahdollista järjestää riittävästi heidän tarvitsemaansa pienryhmä- ja tukiopetusta.

TULOKSENA on peruskoulun päättäviä nuoria, joitten koulumenestys ja sitä kautta jatkokoulutusmahdollisuudet jäävät paljon heikommiksi kuin mihin heidän älykkyytensä ja lahjakkuutensa muuten antaisi edellytykset. Seurauksena yhteiskunta polarisoituu hyvin ja huonosti pärjääviin.

EDELLEEN on syytä olla huolissaan taito- ja taideaineiden eloonjäämisestä kilpailtaessa tilasta tuntikehyksissä. Asioita opitaan myös kädellä ja sydämellä, ei ainoastaan kirjoista. Lapset ansaitsevat mahdollisuuden kasvaa eheiksi ja monipuoliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet omaaviksi aikuisiksi. Yhteiskunnan arvot mitataan siinä, miten hyvin tämä tavoite toteutuu. Peruskoulut tarvitsevat yksinkertaisesti lisää rahaa, ja se annetaanko sitä, paljastaa yhteiskunnan arvot. Ylevät juhlapuheet mitataan aina käytännön teoilla.

VANHASEN hallitus lähti johdonmukaisesti alentamaan verotusta eri muodoissa. Lyhytnäköisen talouspolitiikan nimissä Suomessa ollaan valmiita uhraamaan tulevaisuuden kannalta kaikkein oleellisin: luova ja tasapainoinen nuori aikuisväestö. Minä maksan mielelläni enemmän veroja, mikäli saan takeet siitä, että poikani saa koulussa parempaa ja monipuolisempaa opetusta, hänellä on koulussa turvallista ja hän voi keskittyä opetukseen. Verotulojen kerääminen ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan poliittisilla päättäjillä pitää myös olla tahtoa puolustaa tasa-arvoista peruskoulua. Vasemmistoliitosta tätä tahtoa löytyy.

Laura Tohka
9-vuotiaan kuvisluokkalaisen äiti ja
Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas
Pirkanmaalta
...................................................................

Leena Savolainen
PRO PERUSKOULU

Tässä kirjoitussarjassa kirjoittavat ne kansanedustajaehdokkaat, jotka ilmoittautuvat edistämään peruskoulun ja peruskoululaisten etuja, jos tulevat valituksi.
No, minunhan ei tarvitse sitten kuin ilmoittaa ammattini: luokanopettaja.

Luokanopettaja joka on ollut opettajana 31 vuotta, tuntee taatusti kouluelämän ilot ja kirot. Kun kerron, että päivittäin teen työni 26:n mahdollisimman erilaisen ekaluokkalaisen kanssa, niin kaikki heti arvaavat, että luokkakokoasiahan se open mielessä päällimmäisenä pyörii: Luokkakohtainen enimmäisoppilasmäärä pitäisi palauttaa takaisin peruskoululakiin. Keskiarvolukujen käyttäminen luokkakokojen tarkastelussa ei anna todellista kuvaa koko tilanteesta.
.
Ja koska luokkani on täynnä hyvinkin erilaisia oppilaita (rikkaus ja voimavara, tottakai), joista
osa vaatisi sellaista erikoisosaamista, jota minulla ei ole, niin seuraavaksi mieleen tulee erityisopetus. Erityiskouluja tarvitaan ehdottomasti myös tulevaisuudessa. Niiden alasajo on todella lyhytnäköistä toimintaa. Myöskin kouluilla toimivat erityisopettajat ovat aivan välttämättömiä.

Koulun kehittäminen on tärkeää, mutta kehittely pelkästä kehittämisen ilosta on aika rasittavaa.
Nyt kun olemme taas saaneet vaivalla tehtyä uudet opetussuunnitelmat, toivoisin aikaa ja rauhaa
työskennellä niiden mukaan. Kaikenlaista uutta kyllä yritetään tuoda kouluun (Kalliomäen malli etc.), mutta rahaa niihin ei ole. Kun ei tunnu olevan tähän nykyiseen toimintaammekaan; joka vuosi kalutaan yhä lihattomammaksi käyvää luuta. Ja suoraan sanoen en noita kaikkia uusia tuulia kaipaa, vaan rauhaa ja rahaa toteuttaa tätä nykyistä.

Taide- ja taitoaineita lisää, tottakai. Mutta taas vanha laulu: mistä rahoitus? Se raha, joka koulutukseen ja erityisesti perusopetukseen kunnille valtiolta tulee, pitäisi menneiden vuosien tapaan ”korvamerkitä”. Opetukseen käytettävien rahojen jatkuva höylääminen tulee lopulta romuttamaan Suomen koululaitoksen ja maan tulevaisuuden. Missä silloin on PISA-ihme?

Se opettaja, joka jaksaisi ihmeitä tehdä, kaipaa myös arvostusta joka näkyy myös tilipussissa. Mutta nämä kirjoittamani asiat ovat kristallinkirkkaita kaikille luokanopettajille. Eivätkä ajamani tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuuskaan opeille vieraita ole. Vaalit ovat tulossa, sen huomaa siitä, että kaikki politiikot kantavat yhtäkkiä taas huolta koulusta ja opettajista, mutta…

Äänestäkää opettajaehdokkaita kaikista puolueista! Opet eivät omiaan unohda vaalien väliajallakaan. Ja vaikka ajattelisitte, ettei ehdokas kuitenkaan läpi pääse, niin jokainen ääni vahvistaa opettajan painoarvoa omassa puolueessaan. Ja minä ainakin olen omalle opettajainhuoneelleni luvannut puhua opettajien puolesta aina ja kaikkialla.

Leena Savolainen
luokanopettaja
Lahti
Vasemmistoliitto
Häme

J.K. Eivätkä luokanopettajat varmaankaan hämmästele puoluevalintaani, sillä ei näillä
tuloilla paljon suurpääomaluokkaan pääse.

...........................................................................................................................................

Jarmo Linden:
PERUSKOULU JA OPETTAJAT TARVITSEVAT LISÄÄ RAHAA

Suomessa käydään eduskunta- ja kuntavaalit eri aikoina. Valitettavasti. Eduskuntavaaleissa suuret puolueet käyvät kisaa veroalelupausten suuruudesta. Kuntavaaleissa samat puolueet lupaavat taata hyvät peruspalvelut.

Hassisen Kone lauloi vuonna 1980 näin: ”Ja kun poliitikot puhuvat paskaa, kermaleivokset täyttävät maan.” Itse koetan olla puhumatta paskaa ja lupaamatta kermaleivoksia.

Peruskoulu on koko sivistyksemme reikäleipä. Sitä on oltava tarjolla kaikille - sen on oltava hyvää ja ravitsevaa. Neljä kärkikeinoa pitää peruskoulu kaikkien kouluna ovat:
1) pienentää nykyistä maksimiluokkakokoa selvästi
2) maksaa luokanopettajille työn vaativuuden mukaista palkkaa
3) turvata lähikouluperiaatteen toteutuminen ja
4) antaa lisätukea heikompien alueiden kouluille.

Tämä ohjelma on mahdoton toteuttaa, jos samalla vaaditaan hyvätuloisia suosivaa veroalea. Kunnioitan julkista palvelutyötä ja erityisesti pienten lasten opettamista niin paljon, että vastustan veroalepuheita ja haluan kerätä julkiseen kassaan niin paljon rahaa, että neljän kohdan ohjelmani voi toteutua.

Olen työläisperheen lapsena voinut kouluttautua maisteriksi asti hyvän koulujärjestelmämme ansiosta. Koulutukseni ja yhteiskunnallisten harrastusteni ansiosta olen saanut tehdä mielenkiintoista työtä, mm. vuosina 1995 -1999 kulttuuriministeri Claes Anderssonin ja Suvi-Anne Siimeksen erityisavustajana opetusministeriössä.

Koulutusmenomme ovat OECD-vertailuissa hämmästyttävän alhaiset. Koulutuksesta ”säästäjät” ovat ampumassa omaan jalkaansa, ellei peräti päähänsä: koulusäästöt vievät ihmisiltä mahdollisuuden kehittää itseään, syrjäyttävät yhä useampia, mutta ne heikentävät myös taloudellista kilpailukykyämme.

On aika muuttaa suunta takaisin kohti sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Jarmo Lindén (Vasemmistoliitto/ Varsinais-Suomi)
www.jarmolinden.fi
...............................................................................................

Hanna-Kaisa Siimes
PERUSKOULUA TULEE KEHITTÄÄ

Peruskoulua tulisi kehittää tulevaisuudessa enemmän lasta ja lapsen tarpeita kuuntelevaksi. Jotta lapsi tai nuori tulisi koulussa kuulluksi ja kohdatuksi tulee huolehtia koulujen taloudellisista resursseista niin että ryhmäkoot säilyvät inhimillisinä ja opettajilla säilyy mahdollisuudet tarjota laadukasta opetusta, oppimisen iloa sekä aikaa oppilailleen. Resurssien jaossa tulee huomioida erityisoppilaiden tarpeet sekä tukituntien riittävyys.

Tulevaisuuden yhtenä haasteena on miten koulu osaa huomioida eri kulttuureista tulevat lapset ja nuoret. Alueilla, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, tulee heidän erityistarpeensa ottaa huomioon myös taloudellisten resurssien jaossa. Näin myös niille lapsille joiden vanhemmilla ei oman kielitaidon puutteen vuoksi ole mahdollista tukea lastensa koulunkäyntiä, tarjoutuu mahdollisuus päästä osalliseksi oppimiseen, koulussa menestymiseen, ammattiin ja yhteiskuntaamme osallistumiseen tasa-arvoisena muiden ikätovereittensa kanssa.

Ammattitaitoisten opettajien lisäksi kouluissa tulee olla myös saatavilla terveydenhoitaja, koululääkäri ja kuraattori. Itä-Helsingissä on hyviä kokemuksia sosionomien palkkaamisesta koulupudokkuuden ehkäisemiseksi. Moniammatillisuus luo uusia mahdollisuuksia lasten ja nuorten tukemiseksi koulussa.

Koulut ovat ensiarvoisessa asemassa syrjäytymisen ehkäisemisessä. Lähes kaikki oppilaat suorittavat oppivelvollisuutensa koulua käymällä. Koulu tavoittaa neuvolan jälkeen lähes koko ikäluokat ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan. Erinomaista syrjäytymisen ehkäisemistä on pitää luokkakoot maltillisina, kehittää opetusta erityisryhmiä huomioon ottavaksi (huomioiden niin heikommat kuin lahjakkaimmatkin oppijat), ja pitää perusopetus ja opettajankoulutus laadukkaina.
Opettajiksi opiskeleville on tarjottava perustiedot ryhmädynamiikasta, koska opetus on ryhmäopetusta aina.

Vuorovaikutustaitojen kehittämiselle on löydyttävä sija opettajankoulutuksessa. Opetus on vaativaa ihmissuhdetyötä.
Taide- ja taitoaineiden tunteja ei tule vähentää. Monelle syrjäytyvälle lapselle taideaineet voivat olla syy tulla kouluun ja ne ylläpitävät positiivista kouluasennetta. Taideaineet tukevat henkistä kehitystä ja ihmisenä kasvamista. Kulttuurin merkitystä hyvinvoinnille ei tule unohtaa.

Kestävän kehityksen ja eettisyyden periaatteiden on tultava yhä vahvemmalle sijalle koulussa. Kouluissa on uskallettava puhua nykyistä enemmän arvoista.

Hanna-Kaisa Siimes
eduskuntavaaliehdokas 2007
Vasemmistoliitto
Helsinki
...........................................................................................................................

Mirjami Parant
PRO PERUSKOULU 2007

Hei ystävät, olen Mirjami Parant, 58 v. Tervehdin teitä Vasemmistoliiton (sit.) kansanedustajaehdokkaana Uudenmaan vaalipiiristä. Tällä hetkellä työskentelen perheiden ja parisuhdeongelmaisten auttamistyössä Espoon Tapiolassa. Lasten pahoinvointi ei voi olla näkymättä myös kouluissa, tästä syystä perheiden tukeminen on osa opettajien tukemista.
Kokonaisvaltaisesti nähtynä koulun kehittämistoimet ja resurssit sekä kodin /vanhempien jaksamisen merkitys lapsen oppimiselle ja sosiaalistumistaidoille kulkevat rinta rinnan.

Tämä merkitsee käytännössä uudenlaisen ajattelumallin tuomista koulumaailmaan. Nyt opettajat joutuvat ottamaan liikaa vastuuta perheiden jaksamisesta ja voimavaroista. Usein he kamppailevat myös vanhempien syyllistämiskehässä, joka aiheuttaa väsymistä ja pahaa oloa.

Kokemukseni koulumaailmasta ajoittuu vuosille 2000-2004, jolloin minulla oli ilo tehdä työtä Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa henkilöstö- ja taloushallinnon tehtävissä. Koulussa on oppilaita vuosittain noin 850 ja opettajakuntaa 70-100, joista 20 % tulee Ranskasta. Työskentelyni aikana suoritin kouluauditoijan kurssin ja toimin työsuojeluvaltuutettuna. Näissä rooleissa tutustuin perusteellisesti koulumaailman problematiikkaan.

Suomen peruskouluissa v. 2006 on oppilaita 578 918, joista Uudenmaan osuus on n. 160 000.
Opettajista 72 % on naisia ja opettajia koko maan oppilasmäärää kohden 44 623. Näistä luvuista voidaan päätellä, että miesten osuus opettajakunnasta on riittämätön tasavertaisen sukupuolijakauman toteutumiseksi. Poikien osuus koko oppilasmäärästä on 51,2 %, joka sekin on selvä viesti siihen suuntaan, että miesten osuutta opettajakunnassa on nostettava. Tarvitsevathan pojat oppilasvuosiensa aikana myös miehen mallin.
On selvää, että peruskoulun luokanopettajien palkat ovat jääneet kehityksessä jälkeen siinä määrin, että miehet valmistuttuaan usein hakeutuvat yksityissektorille muihin tehtäviin paremman palkan perässä. Tässä kohdin on hyvä pysähtyä miettimään keinoja, millä tavoin vinoutuma saadaan korjattua.
Parannusehdotukseni kansanedustajana olisi ehdottomasti palkkakehityksen ja tehtävän arvostuksen uusarviointi. Keinot tilanteen korjaamiseen on löydyttävä lainsäädännön puolelta.

Luokkakoot ovat tällä hetkellä mitoitettu liian suuriksi. Lapsenlapseni käy koulua toisella luokalla, jonka koko on 28 oppilasta. Yhden luokanopettajan on mahdotonta seurata jokaisen lapsen päivittäistä oppimista, saati pitää kuria. Lakisääteisesti luokka-avustajia tulee palkata kaikille 1-3 luokille ja heistä tulee tehdä kokopäivätoiminen, pysyvä ammattikunta. Tämä ammattiryhmä tuo luokkaan vakautta ja saattaa olla monelle oppilaalle äiti- tai isähahmo, jonka puoleen on helpompi kääntyä kuin opettajan, joka on keskityttävä lähinnä opetuksen antamiseen.

Opetusvälineistö on oltava tasaveroinen kaikille oppilaille. Nythän useat kunnat kamppailevat
verorahojen riittämättömyyden suossa. Liian monet kuntien päättäjistä aloittavat säästötoimet koulujen toimintavälineistöistä, joka näkyy mm. tietotekniikkavälineistön puutteina. Kuntien on pystyttävä takaamaan kaikille oppilaille samanveroiset mahdollisuudet oppimiseen nykyaikaisin menetelmin. Tämä merkitsee valtion osuuksien turvatakuuta kunnille ATK –laitehankintoihin.

Annoin tyttärelleni lupauksen, että kansanedustajana tulen panostamaan 1-4 luokkalaisten kokonaisvaltaiseen koulupäivään, jossa lapset voivat kokea turvallisuutta valvotuissa olosuhteissa niinä vanhempien työpäivän viimeisinä tunteina, jotka nykyoloissa lapsi viettää yksin kotona. Tämä tarkoittaa käytännössä koulupäivien organisointia eri muotoisilla toiminnoilla siten, että tuntien päätyttyä oppilailla olisi mahdollisuus levätä, syödä pieni välipala, tehdä läksyjä ja/tai harrastaa.

Toimenpiteet on käynnistettävä lastemme näkökulmasta, heissä on tulevaisuutemme, he tarvitsevat oikeat tasa-arvoiset mallit, opetusmetodit, kasvuympäristön ja turvallisuuden. Niistä ei voida enää tinkiä. Perheiden voimavarojen tukeminen on myös osa tulevaisuuden visiota, johon työssäni tähtään.

Mirjami Parant (Vas)
Uudenmaan vaalipiiri
..............................................................................................................................

Hannu Lehikoinen:
KAMREERITKO PÄÄTTÄVÄT OPETUKSESTA JA KASVATUKSESTA

Suomalainen koulu voi hyvin –oppilaat ja opettajat eivät aina niinkään hyvin. Koulutuksen resursseista ja sen kautta valitettavan paljon koulutyöskentelystä päättää kuntien ja kaupunkien kamreerit. Hyvä ajatus kunnallisesta itsehallinnosta on johtanut tilanteeseen ,jossa euro määrittää miten koulussa opetetaan.

Tässä ehdotuksiani ensi vaalikaudelle:

1.Luokkien enimmäiskooksi 20 oppilasta. Kaikki siitä yli on oppilaiden yksilöllisestä ja tehokkaasta opetuksesta ja oppimisesta pois.
2.Opettajan tehtävän arvostusta on saatu juhlapuheissa riittävästi. Nyt on saatava valtion budjettiin selvästi enemmän rahaa ja ”korvamerkittynä” kouluun. Myös kasvatuksesta opetuksen ohella on saatava taloudellista korvausta.
3.Tämän päivän lapset ovat huomisen aikuisia joiden on osattava toimia tietoteknistyvässä maailmassa. Tietotekniikan opetukseen on saatava resursseja jo esiopetuksesta lähtien.
4.Opetussuunnitelmia, joiden tavoitteisiin ei pääse kuin pari prosenttia ikäluokasta, on järkeistettävä. Saavuttamattomat tavoitteet turhauttavat ja stressaavat meitä kansankynttilöitä. Panostamalla taito- ja taideaineiden opetukseen annetaan onnistumisen elämyksiä myös eri tavoin kuin tiedollisesti lahjakkaille oppilaille koulussa.
5.Koulun ja kodin väliselle yhteistyölle on saatava oikeasti tukea myös koulutuksen ylläpitäjiltä. Taloudellinen korvaus ja panostus hallintokuntien väliseen yhteistyöhön maksaa kyllä itsensä takaisin.
6.Opettajuus tulevaisuuden koulussa on jakamaton. Kaikki opettajat eri koulumuodoissa ovat yhtä tärkeitä. Panostus opettajien samanpalkkaisuuteen on aloitettava jo tulevalla vaalikaudella.
7.Kattava kouluverkko on oikeus ei rasite. Hyvää opetusta voi saada olipa koulu suuri tai pieni. Koulu on osa ihmisen sosiaalista rakennetta ja lähikoululla on muutakin arvoa kuin että se on olemassa.

Nyt on se aika jolloin kaikki lupaavat olla opettajien puolella. Kysykääpä ehdokkailta miten hyvä ja laadukas opetus ja veronalennusvaatimukset sopivat samaan vaalilupaukseen. Meidän opettajien palkka maksetaan verovaroista ja mielestäni pienemmät verot tarkoittavat vähemmän rahaa myös opetukseen. Opettajana en voi luvata veronalennuksia, sillä pidän työtäni erityisen tärkeänä lasten kannalta. Tavallaan olen siis kutsumusammatissa niin kuin uskon monen meistä olevan.

Äänestämällä opettajaa tietää varmasti saavan vastinetta opetuksen puolelle.

Hannu Lehikoinen
LTO, LO ,matematiikan opettaja Sääksjärven yhtenäisessä peruskoulussa.
kansanedustajaehdokas (vas)pirkanmaalla
hlehikoinen.nettisivut.fi

Ps Kouluamme on kehitetty kasvatuskeskusteluilla kohti jälki-istunnotonta koulua. Jos kiinnostaa ota yhteyttä os.hannu.lehikoinen@lempaala.fi
..................................................................

Salla Salo:
ERITYISOPETUSTA - SPONSORED BY IKEA?

"Hei ope, me käytiin viikonloppuna Ikeassa ja tuotiin sieltä tuliaisiksi näitä kyniä", ilmoittaa joukko erityisopetuksen poikia ja kaivaa ylpeänä repuistaan kasat huonekalujätin porstuasta sosialisoimiaan lyijykynänpätkiä. Opettaja ei tiedä pitäisikö tilanteessa itkeä vai nauraa. Edellisellä viikolla oli tunnilla puhuttu siitä, että tänä syksynä koululla on varaa antaa oppilailleen vain yhdet lyijykynät ja kumit.

Tutkimukset kertovat, että suomalainen peruskoulu on maailman paras. Tasa-arvoinen, maksuton ja laadukas koulujärjestelmä on asia, josta monessa maassa ei osata edes unelmoida.
Pisa-ihmettä on syytä iloita, mutta tosiasia on kuitenkin myös se, että ilonkiljahdusten lisäksi kouluista kuuluu tänä päivänä yhä voimistuvaa hätähuutoa: luokkakoot ovat ylisuuria, opetusvälineistä on pulaa, pieniä kouluja lakkautetaan, opettajat ovat väsyneitä ja yhä useampi oppilas on erityisopetuksen tarpeessa.

Perusopetuslain mukaan peruskoulun tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.
Kuitenkin opetushallituksen tuoreen raportin mukaan tasa-arvo ei peruskoulussa enää toteudu esim. erityisopetuksessa. Joissakin kunnissa tuki- ja erityisopetusta pystytään tarjoamaan niin vähän, että oppilaan oikeuksien toteutuminen on vaarassa.

Tämä tilanne on tuttu myös miehelleni, joka on toiminut viimeiset 6 vuotta yläasteen erityisopettajana ensin Itä-Helsingissä ja nyttemmin maaseutukunnassa Länsi-Uudellamaalla. Hänen mukaansa on tavallista, että yläasteelle tuleva oppilas on jo leimautunut täysin toivottomaksi tapaukseksi. Kun apua ei ole saatu ajoissa ja koulu-ura on alusta asti lähtenyt menemään pieleen, on murrosikäisen nuoren itsetunnon ja oppimisinnon nostattaminen enää hyvin hankalaa. Syrjäytyminen uhkaa.

Opettajien valvovien silmien alla vilistää koko yhteiskuntamme kirjo: mahdolliset huippu-urheilijat, putkimiehet, insinöörit, sairaanhoitajat ja rocktähdet - mutta myös potentiaaliset pitkäaikaistyöttömät, alkoholistit ja rikolliset.
On tärkeää, että lasten erityistarpeet, niin vahvuudet kuin heikkoudetkin, tunnistetaan. Näihin tarpeisiin on oltava myös resursseja vastata. Lasten erilaisuuden tukeminen peruskoulussa on kehitystä kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Salla Salo (VAS.)
yht. yo, toimittaja
kahden alle kouluikäisen tytön äiti
Uudenmaan vaalipiiri
www.sallasalo.com

Ps. Toimittajana en voi olla korostamatta mediakasvatuksen merkitystä osana peruskoulun opetussuunnitelmaa. Informaation ja mainosten tulva on nykyään niin valtava, että mielestäni jo lapsille olisi hyvä tarjota välineitä ymmärtää ja käsitellä viestinnän merkityksiä. Onhan sanottu, että medialukutaito on nykyajan aktiiviselle kansalaiselle miltei yhtä tärkeä kuin 1800-luvun lopulla oli lukutaito. Kyvystä arvioida kriittisesti mediasisällön todellista arvoa on tullut aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian edellytys.

...............................................................................................................

Jukka Karhula
KASVATUS, SIVISTYS JA HYVINVOINTI KUULUU KAIKILLE

Meillä Suomessa on maailman paras koulu. Jos perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen resursseja ei paranneta ja puututa koulun ohjaamisen tapaan, voimme vähän ajan kuluttua sanoa, että meillä oli.

Peruskoulun resurssit ovat jääneet lamanaikaiselle, 90-luvun leikkausten jälkeiselle tasolle. Valtio on vähentänyt pysyvästi määrärahoja. Niistä paniikkileikkauksista, joihin lama kunnat pakotti, tuli maan tapa säästää koulukustannuksissa. Leikkaukset jäivät päälle. Se ei ole sattumaa, valtiovalta on määrätietoisesti pyrkinyt koulutusmenojen supistamiseen. Itse näen valtiota ja kuntia ohjaavan uusien periaatteiden – markkinaperiaatteiden: eriarvoisuuden, kilpailun, tehokkuuden, tuottavuuden ja dynaamisuuden. Ne ohjaavat myös perusopetusta. Uudet periaatteet ovat monin tavoin ristiriidassa niiden lähtökohtien kanssa, joilla koulua on ennen resursoitu ja ohjattu.

Kansan valtaenemmistö haluaisi laittaa koulun resurssiasiat kuntoon, vaikka veroja korottamalla. Hallitukset ovat nähneet muut asiat tärkeämmiksi. Muut asiat on kilpailukyky. Valtionhallinnon toimia ohjaa myytti, että kaikkea toimintaa voi ja pitää tehostaa vähentämällä työntekijöitä tai työaikaa. Puolelle kaikista eläkkeelle jäävistä valtion työntekijöistä aiotaan jättää seuraaja palkkaamatta. Ei tunnusteta, että julkishallinnon tehostamistoimet eivät voi ihmissuhde- ja kasvatustyössä olla samanlaisia, kuin työskenneltäessä papereiden, rahan tai tavaratuotannon kanssa. Opetustyö ei tehostu työvoimaa vähentämällä. Opetus- ja kasvatustyötä ei voi automatisoida eikä ihmistyön määrää vähentää ilman tuhoisia seurauksia.

Kansanedustajat eivät ole korjanneet perusopetuksen resursseja. Koulujen tilannetta on vaikeuttanut se, että laman aikana nakerrettiin myös neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon määrärahoja. Heikoista resursseista kärsivät koulussa eniten juuri suurimmassa lisäopetuksen tai muun avun tarpeessa olevat lapset. Nyt näkyvät ensimmäiset laman laskut kasvavana erityisoppilaiden määränä. Ero juhlapuheiden ja toteutuneen politiikan välillä on tullut koko ajan selvemmäksi. Poliitikot puhuvat kauniisti perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen tärkeydestä. Määrärahoja ei palauteta aiemmalle tasolle, saati nosteta, vaikka 15 % ikäluokasta jää ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta, merkittävä osa heistä perusopetuksen tai -kasvatuksen antamien heikkojen valmiuksien takia. Koulusta ollaan tekemässä yhtä kylmää kuin työelämästä on jo tehty.

Valtion on korjattava opetuksen ja varhaiskasvatuksen sekä lasten terveydenhuollon resurssit. Kuntien taloutta on tarkoituksellisesti kiristetty, kunnat säästävät kaikkialla, missä voivat. Uuden valtionapujärjestelmän myötä osa kunnista ei ole käyttänyt opetukseen sitäkään, mitä valtio olisi sinne suonut. Valtion on luotava tapa ohjata koulun resurssit nimenomaan kouluun. Tarvitaan kansanedustajia, jotka osaavat ja uskaltavat nostaa ongelmat esiin jäsentyneesti niin, että korjaus saadaan. Tehtävä ei ole helppo. Nykyinen linja perustuu voimakkaaseen uskoon, että talouselämän kilpailua matkiva tapa ohjata julkisia palveluita, New Public Management, on paras ja ainoa oikea tapa. Toimintatapaa on ajettu kouluun 15 vuotta. Uuden toimintatavan kylmyys ja piittaamattomuus toiminnan tarpeista, kun päätetään resursseista ja uusista tavoitteista näkyy peruskoulussa, päivähoidossa ja oppilashuoltopalveluissa.

Peruskoulua puolustaville Ciceroille on tilausta. Ilmoittaudun.

Jukka Karhula
www.jukkakarhula.fi
jukka.karhula@kolumbus.fi
kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Espoo
.............................................................................................................

Marja Kolu:
PERUSKOULU – TOTTAKAI! HETKI ENNEN PERUSKOULUA 60-LUVULLA

Olen syntynyt uudelle kansakoululle hehkulampun valossaViitakosken kylässä Kemin maalaiskunnassa kansakoulunopettajan tyttärenä 1956.Koulu oli 6-luokkainen.

Sodan jälkeen joka kylään rakennettiin kansakoulu. Haluttiin nostaa kansakunta jaloillleen järjestämällä kansakoulu joka kylän kolkkaan ja taata kaikille yleinen ja yhtäläinen opetus. Opettajat muualta Suomesta houkuteltiin pohjoisen syrjäkyliin maksamalla syrjäseutulisää. Äitini päätti myös jatkaa opettajanuraa pohjoisessa.

Kunnasta puuttui oppikoulu ja vanhemmat sisareni kävivät maksullista oppikoulua Kemissä. Kortteerin he saivat Heinon mamman luolta.

Koulu oli siihen aikaan kuusipäiväinen ja osuipa oppilaiden kylältä huvetessa sellainenkin kouluviikko välillä ,että osalla meistä oppilaista oli koulua vain lauantaina. 3. ,4. ,j 5. luokat olivat samassa luokkahuoneessa.-Opetuksen eriyttäminen ei siis ole nykyajan keksintö.

Äitini oli minulla opettajana ala-asteella. Muistan hänen lukeneen meille luokassa viikottain Grimmin satuja. Viitakoskella lapsia ei kylällä riittänyt kaksiopettajaisen koulun tarpeisiin kuin vuoteen 1966. Koulu lakkautettiin.

60-luvulla pyrittiin vielä keskikouluun. Pääsykokeet olivat vaativat. Reputtaminen pääsykokeissa tarkoitti joutumista kansalaiskouluun- tyhmien joukkoon! Radikaali 60-luku tuotti hyvääkin; suunnittelman PERUSKOULUSTA!

70-luvun alussa alkoi pohjoisessa kokeiluna paljon arvostelua ja kuumia tunteita nostattanut kaikille tasa-arvoiseen opetukseen pohjaava peruskoulu!

Saimme Kemin maalaiskunnassa ensimmäisinä nauttia ilmaisesta, kunnallisesta keskikoulusta; uudistuksen tuomasta jännityksestä ja huomiosta ja tietenkin siitä , että saimme opiskella kieliä, matematiikkaa, voimistelua , kuvaamataitoa, musiikinopetusta erinomaisen innokkaan opettajakunnan laadukkaasta opetuksesta. Koimme olevamme etuoikeutettuja-olimmekin. Samaan aikaan peruskoulun kanssa rantautuivat Kemin seudulle kouludiskot,Uriah Heepit, Steppenwolfit, Deep Puprlet ja Led Zeppelinit.Nyt nautimme rockpopmusiikin vientieuroista Suomessakin-kiitos korkeatasoisen musiikkikasvatuksen musiikkiopistoissa.

Perukoulussa 70-luvulla ryhmäkoot olivat isoja ,yli 35oppilasta luokassa.Kurinpito-ongelmia ei ollut.Lapset olivat kotona kurissa ja herran pelossa kasvatettu. Ja YO-lakki oli arvossa. Luokalle jäämistä ja ehtoja pelkäsivät kaikki.

Peruskoulu ja edullinen jatko-opiskelu laadullisesti hyvin järjestetyssä kouluyhteisössä on ollut siunauksellista koko sodan jälkeiselle Suomen teolliselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Viisautta on ollut taata kaikille yhtäläinen koulutus taustasta tai älykkyysosamäärästä riippumatta. Viisautta on myös ollut , että lapset saavat olla osaamistasoltaan erilaisten lasten kanssa. Se on tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja rikastuttava kokemus.Emmehän aikuisenakaan toimi vain yhdessä eriössä
kaltaistemme valopäiden kanssa.

Suomalainen Peruskoulu on jo useiden PISA-tutkimusten antamien tulosten perusteella onnistunut erinomaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Muualta maailmasta käydään jatkuvasti opintoretkillä tutustumassa hyviä tuloksia
tuottavaan suomalaiseen peruskouluun. Opettajat ovat sitoutuneet peruskouluun hyvin- työ on vaativaa
edellyttäen jatkuvaa omien tietotaitojen päivittämistä- opettajat opiskelevat pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Pakolliset VESO-päivät ovat ajat sitten olleet riittämätön määrä nykyaikaisen koulun vaatimaa lisäkoulutusta. Opettajalta vaaditaan yhä suurenevissa ryhmissä taitoa ja osaamista käsitellä yhä syvällisemmistä ongelmista kärsiviä lapsia – samalla tavoitteelisen opetuksen tulisi sujua.

Jo pitkään on näkynyt hälyttäviä puheenvuoroja opettajien jaksamisesta sekä koulujen eriarvoisuuden lisääntymisestä.

Valio -opettajat hakeutuvat parhaisiin kouluihin – kunnat käyttävät sumeilematta itsenäistä päätäntävaltaansa usein maallikkoaivoihinsa pelkästään luottaen lakkauttaen pienempiä kouluja tai niukentamalla koulujen henkilöstö- ja kalustoresusseja. Suunta näyttää olevan taantuva peruskoulu ja koulujen ghettoutuminen. Puhumattakaan taito-, ja taideaineiden ja liikuntatuntien vähättelystä nykyisessä opetus-suunnitelmassa. Puhumattakaan siitä miten moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita jatkuvassa muutospaineessa ja resussien puutteessa.

Kolmenkymmenen vuoden tasa-arvoinen ja yhtäläinen , laadukas peruskouluopetus on monella tapaa vaarassa. Nyt tarvitaan peruskoulun puolestapuhujia ja useita – ei riitä yksi kansanedustaja – tarvitaan kokonainen sivistyksellinen ryhtiliike yli
puoluerajojen!

Marja Kolu
Kuvataiteilija, taideaineiden opettaja
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan jäsen
ProLähikirjasto-aktiivi
Kansanedustaehdokas (Vas)
Jyväskylä
.............................................................

Sirpa Puhakka
JÄITÄ HATTUUN HELSINGISSÄ- KOULULEIKKURI PYSÄYTETTÄVÄ/14.12.2006

Helsingin koulukeskustelu käy kuumana. Kaupungin opetustoimi tilasi konsulttiyritykseltä selvityksen kaupungin kouluverkon kehittämisestä. Net Effect Oy:n tekemä selvitys on osoittautunut kouluverkon leikkuriksi.

Konsulttiselvitys käsittelee oppilaita ja kouluja numeroina, joita voi siirrellä mielin määrin. Konsulttiselvitykseen on otettava Helsingissä selvä etäisyys.

Asiaa on valmisteltava uudelta pohjalta, jossa oppilaat ja heidän opettajiensa toimintaedellytyksiä pidetään ykkösasiana. Kouluverkosta päättää Helsingin kaupunginvaltuusto vuonna 2007 keväällä.

Tärkeää on jatkossakin, että koulu sijaitsee lähellä ja turvallisen matkan päässä. Sivukoulujen lakkauttaminen sotisi tätä periaatetta vastaan. Lähikouluperiaatteesta on pidettävä Helsingissä kiinni.
*****
Moni Helsingin koulu on jo tällä hetkellä ahdas, ja ilmanlaatu on luvattoman huono monissa kouluissa. Koulu on lasten ”työpaikka”. Osa kouluista on sellaisessa kunnossa, että aikuiset eivät suostuisi hyväksymään kouluja omiksi työpaikoikseen.

Kun oppilaat vähenevät, on tästä syntyvää väljyyttä siirrettävä nykyisiin tiloihin. Luokkatilaa per oppilas on lisättävä. Helsingissä viime vuosina noudatettu tiukka budjettikuri näkyy suurentuneina luokkakokoina. Luokkakoot ovat turhan suuria.

Helsingissä tuntuu vallitsevan ajattelu, että suuri on kaunista. Konsulttiesityksen toteuttaminen tarkoittaisi myös koulukoon kasvamista vääjäämättä. Helsingissä on yhteensä 157 peruskoulua, joista 131 on kaupungin ylläpitämiä. Konsultit haluaisivat lakkauttaa 17-20 keskikokoisen koulun verran. Keskikokoiseksi kouluksi luokitellaan 300 – 400 oppilaan koulut.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Koulut kasvavat ja keskittyvät. Oppilaiden kannalta tämä ei ole hyvä. Etenkin aremmat oppilaat saattavat hukkua suureen oppilasjoukkoon. Helsingissä on jo nyt huolestuttavan paljon syrjäytymistä. Suuressa koulussa kyllä pärjäävät vahvat oppijat, mutta heikommille oppilaille suuri koulu saattaa olla liian rankka.
*****
Opetuksen laatu on ykkösasia. On surkeaa, että jopa Helsingissä joudutaan miettimään kouluissa rahojen riittämistä kirjoihin ja muuhun opetusmateriaaliin. PISA-tutkimuksen huippuluvut ovat tulevaisuudessa loisteliasta historiaa, jos perusopetuksesta ei huolehdita.

Perusopetuksen pitää olla kunnossa. Koulu pystyy tasoittamaan myös sosiaalisten lähtökohtien erilaisuutta. Pidän tätä tärkeänä. Peruskoulussa on taattava tarpeeksi opettajia ja erityisopettajia. Opetusta on tuettava riittävällä kouluterveydenhuollolla. Helsingin kouluterveydenhuolto kaipaa kipeästi lisää resursseja: lisää kouluterveydenhoitajia ja koululääkäreitä.
*****
Miten oppimista tulisi kehittää? Luokkakokoja tulee pienentää. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että koulu motivoi oppilaita myös jatkamaan opintoja peruskoulun jälkeen. Aivan liian moni nuori jättää koulun peruskouluun. Mitä vähemmän on koulutusta, sitä suurempi todennäköisyys on jäädä työttömäksi tai pätkätyöhön.

Opettajien työskentelymahdollisuuksien tukeminen on tärkeää. Kuinka moni opettaja kipuilee ylisuurissa luokissa, joissa on vieläpä useilla lapsilla eri äidinkieli. Helsingissä maahanmuuttajalasten opettaminen on kehittämisen paikka. On tärkeää, että myös maahanmuuttajalapset ovat tulevaisuudessa muokkaamassa hyviä PISA-tuloksia.

Sirpa Puhakka
Helsingin kaupunginvaltuutettu, viestintäpäällikkö ja Ydin-lehden päätoimittaja (oto)
Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas.
www.sirpapuhakka.net

.........................................

Aki Nummelin
SUUNTANA YKSILÖLLISEMPI OPETUS

Nykyajan peruskoululainen on entistä kovempien vaatimusten edessä. Jo peruskoulussa tulisi oppia riittävät peruslähtökohdat tulevia opintoja varten, jotta pärjäisi kiihtyvässä työelämän kilpailussa. Samalla nykyajan peruskoululaisen tulisi oppia sosiaaliseksi, suvaitsevaiseksi ja hänen tulisi olla kiinnostunut myös yhteiskunnallisista asioista.

On selvää, että näin kovat vaatimukset vaativat toteutuakseen myös hyvän oppimisympäristön ja – edellytykset. Suomen hallituksen ajama linja on johtanut ”kenttätasolla” peruskoulujen määrärahojen vähentämiseen ja pienten lähikoulujen määrän supistamiseen. Ajatuksena on, että suuri on kaunista.

Oppilaiden oppimisprosessin kannalta näin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin tulisi pyrkiä pienempiin luokkakokoihin ja yksilöllisempään opetukseen. Vain näin voidaan varmistaa riittävän laadukas opetus. Samalla ehkäistään syrjäytymistä, mikä luokkakokojen kasvaessa muodostuu todelliseksi uhaksi. Jotta kuvailemaani tavoitteeseen ylletään, edellyttää se opettajien määrän lisäämistä.

Oppilaiden oppimisympäristön kannalta erityisen tärkeä kysymys on myös koulurakennusten kunto. Kuntien käpristellessä talousvaikeuksiensa kanssa ovat investoinnit vähentyneet ja tämä on vaikuttanut muun muassa koulujen kuntoon. Samaan aikaan valtiovalta on antanut ymmärtää, että se on vetäytymässä omasta vastuustaan koulurakennusten kunnon osalta ja aikoo tulevaisuudessa myöntää entistä vähemmän varoja koulujen peruskorjauksiin. Tähän asiaan on saatava muutos; valtiovallan tulee jatkossa tukea nykyistä selvästi enemmän koulujen remontointia.

Nähdäkseni oppilaiden oppimisprosessin kehittämiseksi myös koulujen ja kotien välistä yhteistyötä tulee lisätä. Oppilaat ovat koulussa kuitenkin vain osan ajastaan, kotoa saatu tuki ja kannustus ovat ratkaisevassa asemassa siihen nähden, miten hyvin oppilaat kykenevät omaksumaan nykyisen, entisestään kasvaneen tietotulvan.

Kysymys peruskoululaisten oppimisedellytyksistä on tärkeä myös kansakunnan näkökulmasta; motivoituneet, idearikkaat ja hyvät työelämän taidot omaavat kansalaiset vievät yhteiskuntaamme eteenpäin.

Aki Nummelin
Vasemmistoliitto
Pori ja Satakunnan vaalipiiri
Projektipäällikkö ja yht.tiet. maisteri
Porin koulutuslautakunnan varapuheenjohtaja
Tuntiopettaja Diakonia-ammattikorkeakoulussa
www.akinummelin.fi
.........................................................................

Maarit Fredlund:
HYVÄ PERUSKOULU ON SIJOITUS TULEVAISUUTEEN/ 1.1.2007

Mielestäni opettajankoulutuksessa on paljon parantamisen varaa. Miksi kilttejä tyttöjä suositaan? Miksi koulu tukee rooliajattelua. Pääkaupunkiseudulla erityistä tukea vaativien oppilaiden määrä kasvaa. Tarvitsemme enemmän aikuisia koulussa. Tarvitaan avustajia/apuopettajia ja oppilashuoltohenkilökuntaa.

Koulussa tarvitaan enemmän luovia aineita sekä hyötyliikuntaa. Peruskoulujen tulee olla yleissivistäviä ja ala-asteella tulee opettaa lukemista, kirjoittamista sekä ryhmässä toimimista.

Vakaumuksellisen uskonnon opetus ei kuulu kouluun vaan koteihin. Kaikkien tulisi osallistua yhteiseen aineeseen joka vastaisi nykyistä elämänkatsomustaitoa. Hyvään kouluun kuuluu myös hyvä ruoka rauhallisessa ja viihtyisässä ympäristössä nautittuna. Ylipäätänsä koulujen tulisi olla viihtyisämpiä.

Peruskoulun tulee antaa kaikille hyvän perustan, jolle on helppo myöhemmin rakentaa. Enemmän maalaisjärkeä ja vähemmän tiedettä peruskouluihin!

Maarit Fredlund
Vasemmistoliitto, Uusimaa
www.elisanet.fi/tiraam

Vihreät/PROperuskoulu2007ehdokkaita

2006-10-29T08:03:00.010-08:00

.......................................................................................................................

Sirkku Angervo
PRO PERUSKOULU
Pro peruskoulu

Koulutuksesta lähtee kaikki! Vanhenevalla Suomella ei ole varaa koulupudokkaisiin. Keskeisiä tavoitteita perusopetuksessa on ryhmäkoon pienentäminen, riittävän erityisopetuksen saaminen ja oppilashuollon vahvistaminen, siten että opetussuunnitelman tavoitteet voivat kaikkien oppilaiden kohdalla toteutua.

Erityisopetusta ja opinto-ohjausta tulee olla riittävästi tarjolla myös lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Erityisopetuksessa painopiste alkuopetukseen – varhainen puuttuminen ja kuntoutus on paras onnistumisen tae.

Yhtenäinen peruskoulussa on syytä huomioida toimiva koulun koko, jotta myös yksilöllinen huomio ja oppilaan tuntemusmahdollistuvat. Samasta työstä tulee olla sama palkka.

Aamu- ja iltapäivätoiminta pitää saada kuntoon sitä tarvitseville alakoululaisille riittävällä lisärahoituksella - ei kokopäiväkoululla!
Taito- ja taideaineiden opetukseen kannattaa panostaa selvästi nykyistä enemmän. Täydennyskoulutus tukee osaltaan opettajien jaksamista muuttumassa maailmassa.

Maahanmuuttajataustaisten valmistava opetus, kotikielen ja s2 –opetus täytyy turvata oikea-aikaisena ja riittävänä. Nivelvaiheen periaatteena on oltava saattaen vaihdettava –periaate, joka on resurssoitava riittävästi.

”Merkittävämpää kuin se, mitä oppilas oppii opinto-suunnitelmasta,
on se, mitä hän oppii itsestään!”

Sirkku Ingervo
kaupunginvaltuutettu( vihr.)
Helsinki
• kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja
• erityisopettaja
• opinto-ohjaaja
• OAJ-valtuutettu
• www.sirkkuingervo.fi
..................................................................................................................

Janina Andersson
OPETTAJA- MITEN VOIT?

Esikoiseni on nyt ollut jo neljä ja puoli vuotta koululainen. Hänen ensimmäisinä viikkoina katselin puoliksi ylpeänä ja puoliksi peloissani pienen poikani perään hänen kadotessaan kouluvilinään. Nyt tunnen enää pelkästään ylpeyttä ja iloa kun mielestäni jo aika iso poikani helpottaa pikkuveljensä alkutaivalta samassa koulurakennuksen eskarissa.

Tästä saan suureksi osaksi kiittää ihanaa ensimmäistä opettajaa, joka hartiavoimin teki työtä me-hengen saamiseksi luokkaan. Ilo oppia ja usko itseensä ovat suurenmoisia lahjoja, joiden antamisessa opettaja voi olla mukana. Mietin usein sitä, miten opettaja jaksaa päivästä ja viikosta toiseen innostaa ja tukea kaikkia luokan 25 oppilasta. Mielestäni korkeintaan 20 oppilasta pitäisi olla rajana luokan koolle. Olen aidosti huolissani opettajan jaksamisesta.

Oppilaiden rinnalla koulun tärkein voimavara ovat todellakin opettajat. Meillä on erittäin päteviä opettajia ja monista muista maista poiketen meillä myös ala-asteen opettajat suorittavat ylemmän korkeakoulu tutkinnon. Tiedon jakamisen rinnalla opettajan työssä korostuu yhä enemmän oppimaan ohjaaminen. Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti tieto voi vanhentua ja muuttua, mutta ihmisen tiedonjano on ikuinen. Maailma ei ole koskaan valmis, mutta harjoittelemalla ja uusia kysymyksiä esittämällä me ymmärrämme sitä yhä enemmän ja osaamme siksi toimia siinä paremmin. Samanaikaisesti kuitenkin monilta oppilaalta puuttuu sellainen ehjä minäkuva ja perusturva jonka varaan voisi rakentaa näin vaativaa oppimiskäsitystä. Opettajia ei saa jättää tässä haasteessaan yksin. He tarvitsevat koulutusta ja muita aikuisia vaativaan työhön. Lisäresurssit ja kokonaistyöaikaan siirtyminen voivat olla yksi konkreettinen keino.

Vastuu koulutuksen laadusta on yhä enemmän siirtynyt paikallistasolle. Kuntalaiset ja vanhemmat ovat itse käytännössä tärkeitä opetuksen kehittäjiä. Valtiovallan ohjaavan roolin heikkeneminen ei kuitenkaan tarkoita vastuuttomuutta. Koulutus ja lasten oikeudet ovat perusoikeuksia, jotka ovat valtiovallan erityisen tärkeä tehtävä. Hyvä keino valtiovallalta huolehtia tästä tehtävästä on huolehtiminen siitä, että kunnilla on riittävästi voimavaroja tehtäviensä suorittamiseen.

Janina Andersson (vihreä kananedustaja)
Varsinais-Suomi
www.janina.fi
........................................................................................

Minna Kilpala:
PRO PERUSKOULU KIRJOITUKSENI

Jokaisella suomalaisella lapsella on oikeus peruskouluun. Samalla se on myös jokaisen suomalaisen lapsen velvollisuus. Peruskoulun pitäisi olla kaikille lapsille mukava paikka, jossa opitaan elämässä tarvittavia asioita. Näin se ei kuitenkaan välttämättä aina ole. Syitä on moninaisia, tässä niistä muutama.
- Monien koulujen kunto voi olla niin huono, että niissä sairastuu. Terveyttään ei kenenkään pitäisi joutua uhraamaan, vaan kouluille on osoitettava terveet tilat.
- Persoonalliset lapset yritetään valaa samaan muottiin kuin "kaikki muutkin". Lapsille on annetta oikeus olla oma itsensä. Koulujen pitää tukea erilaisuutta eikä tukahduttaa sitä.
- Kyläkoulut kunniaan! Peruskoulujen ei ole pakko olla isoja "tehtaita", joissa lapset ovat vain nimiä listassa. Pienet, erityisen hyvin pienille lapsille sopivat yhteisöt ovat arvokkaita opetusympäristöjä ja niiden arvo on tunnustettava. Kyläkoulujen lakkauttaminen on lopetettava.
- Osa oppilaista jää heitteille. Luokkakokojen pitää olla sopivia ja erityisopetusta tarvitseville pitää olla erityisopetusta. Opettajien pitää pystyä huomioimaan luokan jokainen lapsi.

Nykypäivänä kasvatus on yhä enemmän koulujen harteilla. Koulu ei voi tehdä kaikkea kasvatustyötä vanhempien puolesta. Perheille on saatava lisää aikaa; vanhemmilla pitää olla mahdollisuus osallistua lapsen kasvatukseen. Työ ja lapset eivät saa olla keskenään vaihtoehtoisia. Koulun kasvatuksen pitää tukea enemmän tasa-arvoa ja oppilaiden erilaisuutta. Vanhoista ennakkoluuloista ja epätasa-arvoista on voitava luopua.

Sijoitus lapsiin on sijoitus tulevaisuuteen.

Minna Kilpala
Keski-Suomen Vihreä ehdokas
www.minnakilpala.fi

.......................................................................................................

Petri Ojanen
PERUSKOULUTUS ON YHTEISKUNNAN POHJA

Peruskoulutus näyttää jäävän jatkokoulutuksen jalkoihin. Yhdeksän vuotta peruskoulun (silloisen yläasteen) opettajana ja nyt aikuiskoulutuksessa toimivana on näkemys koko koulutuskentästä.

Perusopetuksessa luokkakoot suurenevat rahan kustannuksella – näin ei saa olla. Luokkakoon pitää päinvastoin pienentyä oppilaiden ”erilaistuessa”. Tällä tarkoitan enenevää yksilöllisen tuen tarvetta ja monikulttuurisuutta. Opettajat ovat kovien haasteiden edessä ja heillä tulisikin olla mahdollisuudet koulutukseen uusien haasteiden edessä.

Kouluavustajat ovat ehdoton apu opettajan työhön ja heitä tarvitaan. Joissain tapauksissa voisi kuitenkin olla toimivampi ratkaisu palkata lisää opettajia ja pienentää ryhmäkokoa. Valtion tehtävä on taata resurssit ja myös valvoa niitä. Terveydenhoidon puolella lääninhallitukset antavat ohjeita hoitajien resursointiin – tarvitaanko sitä myös opetuspuolella?

Erityisopetukseen tulee kiinnittää huomiota – peruskoulussa annettu erityisopetus kasvaa korkoa jatko-opinnoissa. Ajatukset totaalisesta inkluusiosta ovat toiveunta. Erityiskouluja tarvitaan jatkossakin. Myös erityisen lahjakkaat oppilaat tarvitsevat erityisopetusta.

Valtionosuusjärjestelmää on muutettava siten, että peruskoululle suunnattu raha myös päätyy sinne minne se on tarkoitettu. Osuusjärjestelmä on muutenkin niin kummallinen, ettei suurin osa kuntapäättäjistä edes tiedä miten se toimii. Myös koulujen rakentamiseen ja korjauksiin on valtiolta löydyttävä rahaa.

Kuntien tulee pitää huolta yksittäisistä opiskelijoistakin. Koulumatkat eivät saa tulla liian pitkiksi esim. linja-auto vuorojen lakkauttamisen johdosta. Pienillä kyläkouluilla on oma arvonsa ja liian hätiköidyillä päätöksillä ei niitä tule lopettaa. Moninaisuus on rikkautta.

Nykyinen peruskoulu toimii hyvin ja niin sen on toimittava jatkossakin. Kansanedustajana lupaan pitää huolto peruskoulutuksesta.

Petri Ojanen, Häme/Janakkala
tietotekniikan suunnitteleva opettaja
kunnanvaltuutettu, hallituksen jäsen
maakuntavaltuutettu
kuntaliiton kulttuuri- ja koulutusasioiden neuvottelukunnan jäsen
Tervakosken koulun johtokunnan puheenjohtaja
(vihr)
........................................................................................................

Heikki Kallio
KOULUTUSPERUSTA

Ihmismielen oppimisprosessi on aina kiehtonut minua. Pari vuotta sitten sain tähän lähemmän tutustumismahdollisuuden, kun opetin shakkia noin 400:lle Vaasan koululaiselle. Vierailujeni yhteydessä havaitsin myös parannusmahdollisuuksia.

1. Luokkakoot ovat päässeet monesti liian suuriksi, joka johtaa siihen että opettajan aika yhtä oppilasta kohden on liian lyhyt. Tästä syystä tulee säätää koululuokalle maksimikoko.
2. Rauhattomuus on selkeästi lisääntynyt, joka rajoittaa keskittymismahdollisuuksia. Tavoitteisiin onkin selkeästi kirjattava
keskittymismahdollisuuksien takaaminen. On myös välttämätöntä ottaa riittävät keinot käyttöön koulukiusaamisen lopettamiseksi.
3. Oppilaiden arvioinnissa tulisi nykyistä enemmän korostaa ymmärrystä, eikä pelkkää tietomäärää. Pieni määrä ymmärrystä voittaa valtavan määrän tietoa.

Peruskoulu on satsaus tulevaisuuteen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että peruskoulun tulee omata tulevaisuuden välineitä kuten tietotekniikka. Peruskoulu on satsaus tulevaisuuteen joka maksaa itsensä moninkertaisena takaisin. Tästä emme ota pois, tähän satsaamme.

Heikki Kallio (Vihreät) Vaasa
www.hkallio.net
.............................................................................................................

Anneli Suutari
TUKIOPETUS KUNNIAAN

Turussa pidettiin syksyllä seminaari jossa käsiteltiin runsaasti ennaltaehkäisevää työtä. Oikeustieteen tohtori Tapio Lappi-Seppälän tutkimuksissa käy selville että jos Suomessa annettaisiin 1miljoona € tukiopetukseen sillä rahalla pystyttäisiin ehkäisemään 260 vankilapaikkaa ja jos tuo sama summa laitettaisiin vanhempien tukemiseen ehkäistäisiin 110 vankilapaikkaa. Tämä avasi silmäni siitä että jaamme rahaa vääriin paikkoihin. Kouluille tulee antaa rahat jotta tuntikehys pysyisi alakoulun puolella 1.30 tai yli, ja yläkoulun puolella 1.90 tai yli. Kouluterveydenhoitajalla tulee olla aikaa muuhunkin kuin rutiinien hoitamiseen. Valtiovallan tulee määrätä maksimi oppilasmäärä / terveydenhoitaja. Kuntien oma määräysvalta on riistänyt opetuksesta, ja ennaltaehkäisevä työ on unohdettu. Nuorissa on Suomen tulevaisuus ja heihin satsaaminen tuo tuloksia, mutta ikävä kyllä se ei näy siinä ajassa jossa poliitikot tekevät omat päätöksensä. Yksilöllinen matka aikuisuuteen johtaa inhimilliseen lopputulokseen joiden hedelmästä saamme kaikki iloita.

Anneli Suutari , erikoissairaanhoitaja,
Varsinais-Suomi, vihreät
Kaarinan kaupungin valtuutettu ja -hallituksen jäsen
..........................................................................................

Heli Järvinen
KOULUJEN TÄYTYY VASTATA TARPEESEEN

On selvää, että kouluverkosto elää lasten lukumäärän mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lasten lukumäärän pudotessa myös kouluverkkoa tulee voida muuttaa ja toisinpäin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki kyläkoulut lopetetaan pelkin taloudellisin perustein. Kyläkoulut tarjoavat kodinomaista oppimista, mikä on erityisen tärkeää erityislasten kohdalla. Siksi koulujen koosta päätettäessä on painotettava myös sosiaalisia etuja ja tasapuolisia mahdollisuuksia erilaisille oppilaille. Panostus kyläkouluihin saattaa erityisoppilaiden kohdalla säästää kuluja paljon kalliimmista hoitoratkaisuista myöhemmin.
Kuntien ollessa puun ja kuoren välissä omine kouluratkaisuineen pitää muistaa, että oppilaan päivittäinen koulumatka ei saa kestää yli 2,5 tuntia. Vielä nyt sadoilla suomalaislapsilla se ylittyy, mikä on inhimillisesti liikaa.

Koulujen pitää vastata asukkaiden ja lasten tarpeeseen myös päivän pituuden suhteen. Päivähoitoa halvempi ja usein myös toimivampi vaihtoehto on järjestää aamu- ja iltapäivähoitoa omalla tutulla koululla. Sillä helpotetaan yksinhuoltajien ja monen muun töissä käyvän vanhemman tuskaa esimerkiksi aamuisin, kun pieni ekaluokkalainen pitäisi muuten jättää tyhjään kotiin.

Heli Järvinen (Vihr.), Kerimäki
kansanedustajaehdokas, Etelä-Savo
YTM, viestinnänopettaja, toimittaja
www.helijarvinen.fi
.......................................................................................
Eveliina Asikainen
PERUSKOULU - KOULUTKSEN PERUSTA

Suomalaisella peruskoululla menee nyt maailmalla hyvin, kun Pisa-tutkimusten tuloksia rummutetaan ja Euroopan maat haluavat löytää tavan päästä samaan. Samaan aikaan Suomessa tehdään päätöksiä, jotka vievät meitä kauemmas saavutuksistamme.

Olemme joutuneet vanhushysteriaan, emmekä uskalla satsata lapsiimme ja nuoriimme. Kuitenkin juuri hyvän peruskoulun tarjoaminen kaikille on varmin tapa onnistua yhä suurempien vanhusikäluokkien hoitamisessa. Meidän täytyy pitää huoli siitä, että nuoremme löytävät paikan tästä yhteiskunnasta, tekevät työtä ja osallistuvat. Niin meillä on varaa hoitaa vanhuksia.

Itselläni on kaksi ala-asteelaista, jotka ovat onneksi hyvin erilaisia ja saavat käydä sellaista koulua, jossa monenlaisia kykyjä kunnioitetaan. Ja se on kenties yksi suurimmista suomalaisen peruskoulun haasteista, kuinka tukea erilaisia lapsia tavallisissa luokissa. Enkä todellakaan tarkoita erityisilapsia, vaan sitä, että luokasta löytyy nopeampia, hitaampia, vilkkaampia, ketterämpiä, kömpelömpiä... ja kaikilla heistä on lahjansa ja heikkoutensa.

Kaikki he tarvitsevat mahdollisuuksia onnistua, saada kehuja ja kannustusta. Siihen tarvitaan monipuolinen opetussuunnitelma, monipuolisesti osaavat opettajat ja sopivan kokoiset luokat.
Lisäksi tarvitaan yhdessä tekemistä ja sellaista rauhaa, että luokasta voisi kehittyä yhteisö, porukka, kannustava joukko - ja olen tätä nähnytkin.

Ja peruskoulun jälkeen... Silloin toivon jokaisen jaksavan opiskella jonkin verran lisää tavalla tai toisella ja löytävän oman tiensä. Joillekin se onnistuu kerralla, toiset tarvitsevat useamman yrityksen. Tässä vaiheessa olen saanut olla monen tukena kansanopiston opettajana. Peruskoulun lisäksi olen valmis tekemään töitä sen eteen, että tässä maassa säilyy ja kehittyy muutenkin monimuotoinenen ja omaleimainen koulutusjärjestelmä.

Eveliina Asikainen
biologi, kansanopiston ja luonnonvara-alan opettaja
kaupunginvaltuutettu
Sastamalan opiston johtokunnan puheenjohtaja
Vihreä kansanedustajaehdokas Pirkanmaa / Vammala
www.eveasikainen.fi
............................................................................................

Markku Hannula
JULKINEN SEKTORI TARVITSEE LISÄÄ LÖYSÄÄ

Viimeisten parin vuosikymmenen aikana on julkisella sektrilla otettu ‘löysät pois’. Työ kouluissa, sairaaloissa ja yliopistoilla on muuttunut tiukemmin säädellyksi ja kontrolloiduksi samalla kun rahoitusta on vähennetty. Tämä näkyy lisääntyneenä työuupumuksena, ja nekin jotka kasvaneista työpaineista selviävät, eivät pysty tekemään työtään parhaalla mahdollisella tavalla. Tiettyyn rajaan asti stressi lisää luovan työn tuottavuutta, mutta liiallinen stressi ehkäisee luovuuden.
Toisten ihmisten kanssa tehtävä tunnetyö kasvattajana tai terveydenhoitajana myös edellyttää hyvää työssä jaksamista. Suomessa julkisella sektorilla on ammattitaitoisia ja sitoutuneita työntekijöitä, joilla olisi kyky ja halu kehittyä omassa työssään. Opettajalle on annettavaa aikaa opettaa, tutkijalle tutkia ja terveydenhoitajalle kohdata potilas.

Julkisen sektorin tiukentuminen näkyy huolestuttavasti myös koulujen toimintakentän kaventumisena. Hyvään opetukseen kuuluvat koulujen juhlat, harrastekerhot, ulkoilupäivät, museo- ja teatterivierailut sekä muut retket. Kun koulujen rahahanat ovat tiukemmalla, on näitä toimintoja karsittu tai niiden tekemiseen rahoitusta on siirretty vanhempien vastuulle. Etelä-suomen lääninhallitus on onneksi todennut, että perusopetuksen oltava maksutonta myös retkien osalta. Tällainen opetus on tärkeintä juuri niille oppilaille, joiden vanhemmilla on vähiten halua ja mahdollisuuksia maksaa lapsen opetuksesta.

Vanhemmilta kerättävistä maksuista on tullut maan tapa. Nyt niistä toivon mukaan päästään eroon. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että koulujen rahoitukseen palautetaan sitä ’löysää’, jolla retket, teatteriliput ja kokkikerhon tarvitsemat raaka-aineet voidaan rahoittaa.

Markku Hannula
Vihreät, Uusimaa
Opettajankouluttaja, professori
..............................................................................................

Eeva Honkanummi
SUOMEN IHME

Suomen ihme: maailman parasta opetusta keskivertokustannuksin.

Tätä ihmettä tullaan tutkimaan ympäri maailmaa - miten tämä ihme tehdään?

Lähtökohdat eivät ole kovin kummoiset: pitkä koulutus, mutta heikohko palkka, työympäristö on usein haasteellinen, joskus suuretkin lapsiryhmät ja jopa homeinen työympäristö - ja kaupanpäälle vielä suomalainen monikulttuurinen arki kaikkine kommervenkkeineen.

Lapset elävät yhteiskunnassa, jossa hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti. Suuri osa lapsista elää ja voi hyvin, osa voi sitten vähemmän hyvin. Lapsiperheinen köyhyys yleistyy. Perheissä ei aina ole kaikki kohdallaan, tämä näkyy myös lapsissa. Vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat näkyvät lapsissa - ja osaavat nuoret itsekin päihtyä ikävän yleisesti.

Opettaja kohtaa nämä lapset koulussa - kaikkine ongelmineen. Modernien kansankynttilöidemme työnkuva on muuttunut vuosikymmenten saatossa, silti opetustulokset ovat maailman huippua.

Tämä ihme koituu kansakuntamme hyväksi. Sille rakennamme tulevaisuutemme. Mutta onko oikein, että tämä tehdään pitkälti nojautuen opettajien sitoutuneisuuteen, sisuun ja sinnikkyyteen.

Olisiko aika saada muutos, saattaa opettajien arvo näkyväksi myös luokanopettajien palkkauksessa ja työn tekemisen edellytyksissä - hallitusohjelmissa, eikös vaan?

Eeva Honkanummi (vihr.)
sosiaalipsykologi, kaupunginvaltuutettu
kahden koululaisen äiti
Espoo/Uusimaa
............................................................................................................

Outi Torkkeli
PERUSKOULU TARVITSEE RESURSSINSA

Perheeseemme kuuluu kaksi opettajaa. Toinen on luokanopettaja ja toinen erityisluokanopettaja. Peruskoulun arki ja kehittyminen on koettu konkreettisesti jo yli neljännesvuosisadan ajan. Paljon hyvää mutta huonoakin on tapahtunut näinä aikoina.

Ensimmäisenä mieleen tulee kuntien opetustoimen resurssien pieneneminen lamavuosien aikana ja niiden jälkeen. Ennen oppimateriaaleja riitti kohtuudella eikä niiden käytössä tarvinnut pihistellä. Tukiopetustunteja oli riittävästi joka luokalle. Kouluissa toimi iltapäivisin opettajien vetäminä erilaiset kerhot. Jakotuntien avulla voitiin luokkaa jakaa ns. tärkeissä oppiaineissa kahteen osaan, jolloin opetusta pystyttiin eriyttämään luokan erilaisten oppijoiden mukaan ja taattiin täten yksilöllisempi opetus. Ylimääräistä lisätehtävistä opettajalle maksettiin kohtuullinen korvaus. Lisäkoulutustakin sai halutessaan, ja kouluun palkattiin sijainen luokkaan koulutuksen ajaksi.

Nyt lamavuosista on päästy, mutta resurssit eivät ole palanneet enää lamavuosia edeltäneille tasoille. On kouluja, joissa kaikille virassa oleville opettajille ei pystytä tarjoamaan edes työehtosopimusten mukaista opetustuntimäärää. Tukiopetustunteja saa pitää vain todella vaikeasti kelkasta pudonneelle oppilaalle. Koulukerhot ovat lähes tyystin kadonneet.

Toinen merkillepantava opettajan työhön vaikuttanut asia on työmäärän huomattava lisääntyminen. Kiireettömyys on kadonnut ja sen mukana myös kouluviihtyvyys on kärsinyt.

Positiivista on se, että tieto- ja viestintätekniikka on tullut kouluihin jäädäkseen. Opettajat ja avustajat ovat saaneet koulutusta sen käyttämiseen. Tietotekniikasta on tullut yksi uusi motivoiva opetusväline peruskouluun, ja sitä käytetään aktiivisesti. Myönteistä on myös se, että peruskoulun hyvien PISA -tulosten seurauksena koulumaailma on saanut ansaitsemaansa arvostusta. Yleensä ottaen myös oppilaiden vanhemmat arvostavat peruskoulua.

Miten peruskoulua voisi kehittää edelleen? Hyvin pitkälle kysymys on rahasta. Kuntien opetustoimen valtionavut ovat sidottu oppilasmääriin. Kun oppilasikäluokat ovat alkaneet vähetä, myös valtiolta saatava tuki on pienentynyt. Samalla on poistettu pienten koulujen korotettu tuki. On pidettävä huolta siitä, että valtion antamat resurssit kunnille eivät laskisi vaan päinvastoin kasvaisivat. Opettajakoulutus tulee pitää myös laadukkaana, eikä resursseja siitä saa vähentää.

Kouluihin tarvitaan opettajien lisäksi muutakin väkeä: pätevät koulunkäyntiavustajat, kouluterveydenhoitaja, koulukuraattori, psykologi, lääkäri, mikrotukihenkilö, puheterapeutti... Oppilaiden hyväksi tarvitaan hyvä toimiva verkosto erilaisia osaajia.

Jotkut tahot haluavat kovasti puuttua koulujen opetussuunnitelmiin. Heillä tavoitteena on vain saada milloin minkäkinlaisia tekijöitä työmarkkinoiden rattaisiin. Peruskoulun pitää kuitenkin säilyä kaikkia sivistävänä instituutiona, jossa tavoitteena ovat muutkin asiat kuin vain kilpailukyvyn edistäminen. Tärkeätä on suomalaisen kulttuuriperinnön siirtäminen tuleville sukupolville, oppilaan tasapainoisen identiteetin ja maailmankuvan rakentaminen, vastuullisuuden kasvattaminen, fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Ihmisellä pitää olla oikeus oppia myös vain oppimisen halusta. Peruskoulun tulee kasvattaa oppilaistaan aktiivisia yhteiskuntaa kehittäviä ja eteenpäin vieviä persoonia.

Kaiken takana on kuitenkin hyvät ja motivoituneet opettajat. Ilman heitä ei peruskoulun kehittäminen onnistu.

Outi Torkkeli
Lemi
erityisluokanopettaja
Vihreiden kansanedustajaehdokas/Kymi
http://www.outitorkkeli.net
.................................................................................................

Sari Laine
HYVÄSTÄ PERUSKOULUSTA PAREMPAAN

Kunnissa tarjottavien palveluiden, siis myös peruskoulun, laatu- ym.suositukset pitää kirjata lakeihin tai asetuksiin, jotta ne oikeasti ohjaavat toimintaa. Kriittisiä kohtia peruskoulussa ovat ryhmäkoot, koulumatkojen pituus ja koulurakennusten terveys sekä oppilas- ja terveydenhuolto. Jokaisella ikäluokalla on oikeus hyvään opetukseen hyvillä ja tarkoituksenmukaisilla välineillä terveessä koulurakennuksessa. Valtion rahoitusosuuden riittävyys on syytä tarkistaa.

Kuntien päättäjien ja virkamiesten koulunpidon mittareiksi pitää kehittää muutakin, kuin vertailu siitä, kuinka paljon kukin kunta käyttää euroja tai tunteja oppilasta kohden. Liian monessa kunnassa on viime vuosina kouluja lopetettaessa julistettu, että näin siirretään rahaa seinistä opetukseen ilman mitään näkyviä tuloksia opetuksen tai koulun käynnin laadun parantumisesta, tai edes laadun säilymisestä entisellään.

Kodin ja koulun yhteistyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että oppilaat ymmärtävät paremmin paitsi luovansa käytöksellään ja toiminnallaan omaa oppimisympäristöään myös vaikuttavansa opettajien työoloihin. Koulun ja vanhempien järjestöjen tulee aktiivisesti pitää yhteyttä maahanmuuttajavanhempiin ja kannustaa heitä osallistumaan yhteiseen toimintaan. Vanhempien tulee voida osallistua koulutyön suunnitteluun.

Kodin ja koulun yhteistyön kehittämisen lisäksi on myös kehitettävä kodin ja virkamiesten sekä poliittisten päättäjien yhteistyötä kunnissa. Päätöksenteon eri vaiheista pitää tiedottaa hyvissä ajoin koteihin ja ottaa koulujen johtokunnat, vanhempainyhdistykset ja -toimikunnat sekä yksittäiset vanhemmat aidosti mukaan keskusteluun ja myös suunnitteluun.
Kansalaisten kuulemisen on oltava aitoa vuorovaikutusta ja yhteistyötä, ei lain muotoseikkojen täyttämistä ja valitusoikeuden tarjoamista hallinto-oikeuteen.

Myös koulujen henkilökunta pitää ottaa mukaan kouluverkkopäätösten tekemiseen hyvissä ajoin ja suoda heille mahdollisuuksia luoda yhteistä pohjaa esimerkiksi kouluja yhdistettäessä. Kouluverkkopäätöksiä tehdessä pitää erikoisesti kiinnittää huomiota kouluissa tehdyn pedagogisen kehitystyön tulosten säilyttämiseen uusissa rakenteissa. Myös olemassa
olevat vaihtoehdot tulee säilyttää kunnissa; seinissä säästäminen ei saa köyhdyttää sisältöjä ja erilaisten oppijoiden mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa tukea.

Opettajilta odotetaan yhä yksilöllisempää ja oppilaan oppimistyyliin sopivaa ohjausta. Sen toteutumiseksi ryhmäkoon tulisi olla 20 oppilaan tienoilla kaikilla luokka-asteilla läpi peruskoulun. Opettajien koulutuksen taso pitää säilyttää ja järjestää riittävästi jatkokoulutusta, lisäksi palkkausta on tarkistettava, niin että se vastaa paremmin työn vaativuutta.

Peruskoulussa tulee olla riittävästi taito- ja taideaineita, jotta oppilaiden tiedollinen, taidollinen ja henkinen kehitys on tasapainossa. Nykyisen tunnustuksellisen uskonnon tai elämänkatsomustiedon sijasta kannatan kaikille yhteistä yleissivistävää uskontotiedon opetusta.

Sari Laine (vihr.), Keski-Suomi
”Kouluaktivisti”, kolmen lapsen äiti, HuK, kotitalousteknikko
www.sarilaine.fi
...............................................................................................

Kristiina Liinaharja
PERUSKOULUN VAIHDELAATIKKO UUSIKSI, KONE ON KUNNOSSA

Kahden kansankynttilän kakarana maaseudun pienen koulun ilmapiiri on imeytynyt minuun jo ennen oman koulutien alkua. Myöhemin elämässäni olen tutustunut ammatillisiin oppilaitoksiin kotimaassa ja muualla niin lainalehtorin kuin erityiskuraattorinkin työtä tehden. Kolmen pojan työtä tekevänä yksinhuoltajana olen erityisesti pohtinut jokaisen lapsen lahjakkuuden lajit huomioivaa järjestelmää, jotain armoa harrastuskuljetusrumbaan ja pienten koulujen selviytymisen mahdollisuuksia.

Kuntien kamppaillessa pienenevien oppilasmäärien ja valtionosuuksien korkeamman matematiikan kanssa vaatimukset on syytä kohdistaa palvelurakenteen todelliseen uudistamiseen. Keskittämisen aikaansaamia säästöjä on suuresti liioiteltu, jatkuva myllääminen ja epävarmuus syövät loputkin koskapa ihmisistä on kyse ja kyläkoulun motivoituneimmankin opettajan on käytävä ruokakaupassa.

Väitetään, ettei pienille kyläkouluille saada päteviä opettajia, että lapset kärsivät yhdysluokkaopetuksesta, että tulevaisuuden tekijöiden on saatava ”ajanmukainen oppimisympäristö” ettemme putoa Pisa-rankingasteikolla. Vastaukseksi on huudettu korvamerkittyä rahaa valtiolta kunnille, ”puhtaiden” vuosiluokkien ensisijaisuutta ja toisaalta yksityiskouluja.

Peruskoulu on kansakuntamme ylpeys joka on tuottanut hyvinvointia, kilpailukykyä ja imagohyötyä kansallisestikin, puhumattakaan jokaisen lapsen subjektiivisesta hyvästä. Ei siis pitäisi korjata tai vaihtaa sitä mikä ei ole rikki, vaan pohtia miten säilytämme hyväksi havaitut käytännöt maailman muuttuessa. Kone itsessään toimii ja tuottaa sitä mitä pitikin, vaan vaihdelaatikkoa rukkaisin 2000-luvun maastoon sopivammaksi ja kytkin saisi olla herkemmässä...

Opetushallituksen tulee ottaa yhdysluokkaopetus tasaveroiseksi vaihtoehdoksi vuosiluokkajärjestelmän ensisijaisuuden tilalle. Opettajaksi opiskelevien on saatava riittävät ja uusimpaan tutkimukseen perustuvat työkalut yhdysluokkapedagogiikan täysipainoiseen hyödyntämiseen. Näin pienet lähikoulut voidaan kustannustehokkaasti säilyttää ja samalla taata turvallinen ja yhteisöllinen alkukasvatus.

Lähikoulujen kehittymistä koko yhteisön - kylän tai korttelin – monipalvelukeskuksiksi on tuettava ja rohkaistava ja byrokraattiset esteet poistettava. Tuloksena on synergiaan ja kiinteistökulujen parempi hallinta. Erilaisuutta on hyödynnettävä eikä pidettävä uhkana, on väärin asettaa vastakkain isot ja pienet tai toisaalta urbaanit ja maaseutukoulut. Sen sijaan koulujen verkottumista keskenään ja muun ympäristön kanssa (hyvänä esimerkkinä MTT:n EcoLearn ympäristöleirikoulut maatilojen kummiluokkineen tai syrjäytymiseen pureutuvat Koko Kylä Kasvattaa - hankkeet) olisi edistettävä kaikin keinoin.

Monipalvelukeskuksena toimiva koulu olisi looginen paikka ns.eheytetyn koulupäivän toteuttamiseen. Jos julkinen ja kolmas sektori – ja miksei paikallisyritykset myös! yhteistyössä suunnittelisivat paikallisratkaisuja, joissa pidennettyyn koulupäivään liitettäisiin harrastusmahdollisuuksia eli esimerkiksi lisää liikuntaa ja kädentaitoja, tiedonhaluisille oppilaille tiedekerhoja, rauhallinen läksyjenlukutila, paikka sekä levolle ja leikille...voisiko se tuottaa rauhallisia koti-iltoja ja yhteistä aikaa perheille, erilaisten oppilaiden omien vahvuuksien tukemista, yksinäisyyden ja turvattomuuden vähenemistä, liikunnan ilon lisääntymistä, ja siinä sivussa jopa säästöjä?

Opettajien jaksamista on tuettava, kollegiaalisen tuen antamiseen ja vastanottamiseen olisi ilmeisesti harjaannuttava jo opiskeluaikana ettei jatketa ”työn sankaruuden” perinnettä. Työhyvinvointi ja työnohjaus pitäisi olla prioriteettilistan kärjessä kaikissa kouluissa. Oman osaamisen kehittäminen pitää tehdä houkuttelevaksi, kun täydennyskoulutusta on kuitenkin hyvin tarjolla. Erityisopetuksen resurssien lisäämiseen on selkeät perusteet. Samaan aikaan on kehitettävä ennaltaehkäiseviä toimia, joista lähikoulujen tukeminen on automaattisesti jo yksi.

En olisi palauttamassa valtion valvontaa korvamerkittyine rahoineen. Uskon, että kun juridiset esteet poistetaan ja ennakkoluulotonta keskustelua käydään valtakunnallisella tasolla, kunnissa kyetään tekemään hyviä itsenäisiä paikallisratkaisuja myös peruskoulun menestystarinan jatkumiseksi. Lastemme parhaaksi.

Kristiina Liinaharja
valt.yo, lampuri
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Tammela, Häme
.....................................................................................................................

Riitta Santala-Köykkä:
ERITYISLAPSET TARVITSEVAT ENEMMÄN

Ensimmäinen opettaja jää lähtemättömästi mieleen. Hän johdattaa lapsen aivan uusiin tietojen ja taitojen maailmoihin. Raskas vastuu lepää opettajan harteilla: monelle lapselle luokanopettaja on opas koko elämän kestävään seikkailuun. Jatkuvasta oppimisesta tulee luonteva osa elämää.

Kaikille oppiminen ei ole yhtä helppoa. Meillä on paljon erityistarpeisia lapsia, joiden integroiminen tavallisiin koululuokkiin on hyödyllistä mutta haastavaa. Monissa kunnissa erityislapset saavat kuitenkin liian vähän tukea koulunkäyntiin. Varat tai tahto eivät riitä oppilashuollon täysipainoiseen kehittämiseen.

Erityistarpeisten lasten laittaminen lähikoulun tavalliseen koululuokkaan asettaa erityisiä vaatimuksia oppilashuollolle. Onnistumisen edellytys on usein, että erityislapset saavat tarvitsemansa palvelut lähikouluun: näitä voivat olla esimerkiksi erityisopettajan ja muiden ammattilaisten konsultaatio ja ohjaus sekä tarvittaessa avustaja.

Valitettavasti joissakin kunnissa harrastetaan ns. säästöinkluusiota, jolloin erityislapsi vain heitetään tavalliseen luokkaan ja katsotaan, miten sekä luokka että etenkin oppilas kärsivät. Se on erityisoppilaan heitteillejättöä.

Riittävät resurssit erityisopetukseen ja ennaltaehkäisevään työhön (kuraattorit ja koulupsykologit) ovat peruskoulun kehittämisessä välttämättömät. Silloin, kun erityislapset halutaan integroida tavallisiin luokkiin, heitä ei saa jättää riittämättömän avun varaan.

Luokka-avustajiakaan ei riitä monesti kuin yksi jaettuna useammalle luokalle. Silloin lapsi, joka itse asiassa tarvitsee jatkuvasti avustajaa, saa apua vain osaksi koulutunteja. Loppuajan luokanopettaja yrittää selvitä luokassa parhaan taitonsa mukaan, erityislapsi turhautuu ja pahimmillaan purkaa turhautumisensa koko luokkaan eli häiriköi ja alisuoriutuu.

Tehokas oppilashuolto (terveydenhoitaja ja ehkä lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä ja pedagogi) on kaikkien eduksi. Merkittävistä ongelmista kärsivät ja erityisopetusta tarvitsevat oppilaat myös tunnistetaan paremmin ja aikaisemmin, kun oppilashuolto toimii.

Peruskoulun ajatus on antaa kaikille lapsille tasavertaiset mahdollisuudet hankkia tarvittava perusoppi.
Valitettavasti nyt joukko ongelmaisia lapsia jää väliinputoajan asemaan. Jos lapsella on jokin selkeä diagnoosi, yleensä kunnan on pakko ottaa tarpeet huomioon tai jos se ei ota, vanhemmat voivat voittaa oikeusjuttuja. Esimerkiksi kehitysvammaisia koskevat lait mahdollistavat tämän.

Erityistarpeisuus ei aina ole diagnoosin avulla kuvattavissa. Lapsiperheiden köyhtyessä monet vanhemmat joutuvat niin lujille, että alkoholi- ja mielenterveysongelmat yleistyvät perheissä. Kasvatusvastuu jää yhä enemmän kouluille. Epämääräinen oireilu käytösongelmineen on vaikea ratkaista. Vanhemmat kertovat, että kouluissa on nykyään paljon ns. sopeutumattomia erityisoppilaita. Heidät päästetään luokalta toiselle armovitosilla, koska kukaan ei pysty tarttumaan heidän pulmiinsa.

Monesti ongelmalapsen tapauksessa hoidetaan vain lasta, kun todellisuudessa koko perhe tarvitsee tukea. Liian usein lapsi kiskaistaan kotoaan jonnekin hoidettavaksi ja hänen palatessaan takaisin perheeseen tilanne pahenee nopeasti ennalleen.

Täsmäisku nuorella iällä voisi myöhemmin säästää suuret määrät yhteistä rahaa ja ehkäistä inhimillistä kärsimystä, kun myös ne oppilaat hoidettaisiin, joilla on "pelkästään" käytösongelmia mutta ei diagnoosia.

Peruskoulun tehtävä on taata kaikille edellytykset hankkia elämässään tarvittavat tiedot ja taidot. Opettajat tekevät erittäin tärkeää työtä. Annetaan heille mahdollisuudet onnistua jatkossa yhä paremmin ohjaamalla myös oppilashuollon käyttöön tarvittavat voimavarat.

Riitta Santala-Köykkä
FM

Vihreät, Pirkanmaa (Kangasala)
www.pinseri.fi
...........................................................................................................................

Krista Mikkonen
LUOKKAKOOT PIENEMMIKSI!

”Liian hauskaa”, vastasi ekaluokkalainen esikoiseni kysymykseeni ”millaista koulussa on?” Äidin huoli hiljaisen pojan hukkumisesta suureen luokkaan on osoittautunut turhaksi. Siitä suuri kiitos opettajalle.

Luokanopettajan työ on ensiarvoisen tärkeää. Työn tärkeys tulisi näkyä myös koululle annettavissa resursseissa. Opettajalla tulee olla riittävästi aikaa oppilailleen, niille hiljaisillekin. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea pienempiä luokkakokoja ja mahdollisuutta antaa tukiopetusta sitä tarvitseville.

Ikäluokkien pienentyessä monessa kunnassa koulutoimi nähdään potentiaalisena säästökohteena: kouluja lakkautetaan, ryhmäkokoja suurennetaan, tukiopetustunteja vähennetään, kerhotunnit poistetaan jne. Toki oppilasmäärän vähentessä täytyy tarkastella realistisesti myös esimerkiksi kouluverkkoa, mutta nyt olisi tuhannen taalan paikka laittaa koulun resurssit kuntoon luokkakokojen pienentyessä ihan itsestään.

Valtion tulee kantaa vastuunsa peruskoulusta siten, että kunnille maksettavat valtionosuudet vastaavat paremmin todellisia kustannuksia. Esimerkiksi Joensuussa jää valtionosuuden jälkeen kaupungin maksettavaksi vielä noin 1400 euroa/oppilas.

Opettaja, jolla on aikaa oppilaalleen, on parasta mitä koulu voi lapselle antaa. Päättäjien tulee tehdä se mahdolliseksi.

Krista Mikkonen
kansanedustajaehdokas (vihr.), Pohjois-Karjala
FM, seurakehittäjä
Joensuun kaupunginhallituksen jäsen
www.kristamikkonen.fi
..............................................................................................................

Merikukka Forsius:
TASA-ARVOINEN PERUSKOULU ON HYVINVOINNIN PERUSTA

Koulutuksellinen tasa-arvo muodostaa perustan suomalaiselle hyvinvointivaltiolle ja maan kilpailukyvylle. Suomen tulevaisuuden avainkysymyksiä tulee olemaan se, miten hyvin peruskoulun tasa-arvoisuus voidaan turvata.

Valitettavasti eri kuntien peruskoululaiset eivät enää nykyäänkään ole tasa-arvoisessa asemassa. Eriytyminen alkoi sen jälkeen, kun valtion korvamerkinnästä kuntien rahoituksessa luovuttiin 1990-luvulla. Peruskoulu on joutunut monen talouttaan tasapainottavan kunnan säästöleikkuriin. Lisäksi kuntien erilaiset koulutusideologiat heijastuvat rahoituksen suuntaamisessa. Toisissa kunnissa panostetaan hyvin menestyvien oppilaiden opetukseen, kun taas toisissa pyritään tasoittamaan eroja ohjaamalla resursseja erityis- ja tukiopetukseen.

Kuntien välisen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi koulusatsausta pitäisi säädellä valtion ja kuntien yhteisellä peruspalvelubudjetilla, jossa opetukseen käytettävien eurojen vähimmäismäärä olisi oppilasluvun mukaan kiinteästi
määrätty. Valtion on myös valvottava, että panostukset suunnataan ensisijaisesti perusopetukseen, eli siihen, että ryhmäkoot ovat riittävän pieniä ja että heikommin menestyvien oppilaiden kannalta tärkeitä jakotunteja ja tukiopetusta on riittävästi. Lisäresursseja tarvitaan myös vastaamaan kasvavaan erityisopetuksen tarpeeseen. Erityisesti psykologi-, kuraattori- ja
terapiapalveluiden saatavuutta tulisi parantaa.

Koulutuksellinen tasa-arvo on vaarantumassa myös kuntien, erityisesti suurten kaupunkien sisällä. Maamme peruskoulujärjestelmään on tunkeutumassa niin sanottu "koulumarkkinailmiö". Suomesta on muiden maiden tapaan saatu
tutkimustuloksia, joiden mukaan vapaan kouluvalinnan, painotetun opetuksen sekä niihin liittyvien valintakriteereiden tuloksena koulujen oppilaspohja on eriytynyt. Kansainvälisten tutkimusten mukaan tällainen eriytyminen jakaa
lapset kotitaustan mukaan samaan tapaan, vaikkakaan ei yhtä näkyvästi, kuin rinnakkaiskoulujärjestelmä tai tasokurssit.

Vanhat koulupiirit pitäisi luokkatasojen 1-6 osalta palauttaa kunniaan. Pienten oppilaiden koulupäivän pidentäminen pitkällä koulumatkalla lisää turhaan koulunkäynnin rasittavuutta, eikä voimia tai aikaa jää harrastuksille ja leikeille. Lisäksi voi kysyä, kenenkä tavoitteista ja toiveista on kysymys, kun vanhemmat päättävät seitsemänvuotiaan puolesta erityiskouluun menemisestä. Vapaampi kouluvalinta saattaa tulla kyseeseen peruskoulun viimeisillä luokilla, jolloin oppilaan kiinnostuksen kohteet ovat aidommin omia. Jatkossa on kuitenkin tarkkaan pohdittava sitä, millaisia erityispainotuksia koulut voivat
ottaa ja miten oppilaiden valinta kouluihin tehdään tasa-arvotavoitteen vaarantumatta.

Taito- ja taideaineita painottavien erityiskoulujen asemasta tulisi aineiden opiskelua lisätä koko peruskoulun osalta. Taito- ja taideaineet, joihin lasken myös liikunnan ja kotitalouden, vahvistavat kouluviihtyvyyttä ja edistävät luovuutta. Näissä aineissa opetetuilla taidoilla on tärkeä merkitys nuorten persoonallisuuden kehittymiselle. Ne ovat myös tärkeä itsetunnon nostaja
monille oppilaille, jotka eivät pärjää niin sanotuissa lukuaineissa. Taito- ja taideaineet tarjoavat opettajille mahdollisuuden löytää ja vahvistaa oppilaan vahvuuksia ja näin auttaa oppilasta pärjäämään paremmin muissakin aineissa.
Lisäksi taito- ja taideaineet parantavat monia tärkeitä arkielämän taitoja ja lisäävät siten elämänhallintaa.

Merikukka Forsius
Kansanedustaja (vihr), luokanopettaja
Uusimaa
............................................................................

Tuija Brax
PERUSKOULU

Peruskoulu on niin keskeinen osa koko poliittista ajatteluani, että sen eri yksityiskohdista löytyy useista kannanottoja puheista eduskunnassa ja kaupunginvaltuustossa. Ehkä tärkein saavutukseni on kuitenkin se, että olin aikoinani valtuustoryhmämme puheenjohtajana merkittävästi vaikuttamassa siihen, että Helsingissä alettiin noudattaa niin sanottua positiivisen syrjinnän periaatetta, jonka nojalla kaikista vaikeimpien alueiden kouluissa opettajien työtä tuetaan niin, että luokat ovat hiukan tavallista pienempiä ja tukiopetusresurssit hieman tavallista parempia. Olen aikoinani työskennellyt
tarkkailuluokanopettajana ja tiedän kuinka vaativaa on opettaa luokkaa, jossa on useita erityistä apua tarvitsevia oppilaita.

Olen koko eduskuntaurani ajan pitänyt politiikkani lähtökohtana yhdeksän perusperiaatetta, joista yksi käsittelee koulutuksen keskeisyyttä. Kirjoitan siitä nettisivuilla näin:

Kaiken takana on koulutus

Isoäitini oli huutolaistyttö, joka onnekseen pääsi joksikin aikaa perheeseen, joka vaikeista olosuhteista huolimatta antoi hänen käydä koulua. Koulutus avasi mummoni tien oman elämänsä sankariksi. Tämä pätee suomalaiseen yhteiskuntaan laajemminkin. Meidän suurin voimavaramme on oikeudenmukainen ja korkeatasoinen koulutusjärjestelmä. Nämä molemmat
piirteet ovat yhä uhattuina laman ja erilaisten muotioikkujen jäljiltä. Uusi koululaki herätti paljon keskustelua. Minusta sen keskeinen ajatus oli alunperin se, että koulut voivat olla erilaisia, muttei eriarvoisia. Kuntien säästöpaineet muuttivat tilanteen tyystin toiseksi. Syntyi aiheellisia pelkoja, että uusi koululaki johtaakin väärissä käsissä nykyistä epätasa-arvoisempaan
kouluun. Tämän estämiseksi koululakiin olisi pitänyt saada mm. tarkat ylärajat luokkien koille. Kokoomus onnistui kuitenkin torjumaan tämän asian, joten vastedes jokaisen on tarkkaan mietittävä, ketä äänestää kunnallisvaaleissa. Jos valtion yhtiöitä päädytään myymään, on myyntitulot on sijoitettava kokonaan koulutukseen ja tutkimukseen. Siten turvataan suomalaisten elämänlaatu ja taloutemme vihreä kilpailukyky. Näin toimien valtionyhtiöiden osien myynti on myös moraalisesti oikealla pohjalla. Yhteistä kansallisomaisuuttamme käytetään uuden kansallisomaisuuden, osaamisen, synnyttämiseen.
Lisää perusperiaatteista löytyy nettisivuiltani wwww.tuijabrax.fi

Tuija Brax
Kansanedustaja, vihr.
Lakivaliokunnan puheenjohtaja
Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu
..............................................................................................

Terho Pursiainen
KUKA ON OPETTAJAN ASIAKAS?

Kaikissa vaativissa asiantuntija-ammateissa, professioissa, sitoudutaan asiakkaan etuun. Asianajaja valvoo rikoksesta epäillyn etuja jopa sulkien näköpiiristään yhteiskunnankin etuja puolustaessaan asiakastaan. Jokainen ammattilainen sitoutuu alalle ryhtyessään ajamaan asikkaansa etua tämän omasta näkökulmasta.

Kuka on opettajan asiakas? Asianajajan asiakas on selkeästi osoitettavissa. Monissa hyvinvointivaltion ammateissa asiakastahoja näyttää olevan monia erilaisia. Esimerkiksi lääkärin asiakkaana on paitsi hänen potilaansa myös yhteiskunta, joka vaatii, että sen sairaanhoitoon osoittaminen voimavarojen käytön pitää olla tehokasta: eri potilaiden ja potilasryhmien keskenään kilpailevia terveystarpeita on verrattava toisiinsa, priorisoitava.

Artikkelissani ”Ammattien etiikka” OAJ:n opetusalan eettisen neuvottelukunnan vuonna 2003 julkaisemassa kirjassa Etiikka koulun arjessa tarkastelin opettajan agentuurin ongelmaa ihmisarvon näkökulmasta. Ihmisarvoa voidaan nähdä ainakin kolmenlaista.

Yksilöllä on ensinnäkin iloa ja hyötyä toisille ihmisille, arvoa muille. Meillä kaikilla, siis yhteiskunnalla, on intressinä, että koulu kasvattaisi kaikista koulun kävijöistä yksilöitä, jotka olisivat mahdollisimman suureksi iloksi ja hyödyksi läheisilleen ja koko yhteiskunnalle. Tästä näkökulmasta esimerkiksi elinkeinoelämällä on oikeutettuja kouluun kohdistuvia odotuksia. Niitä kuitenkin rajoittavat voimakkaasti kahden toisenlaisen ihmisarvon vaatimukset.

Yksilöllä on näet loukkaamatonta ihmisarvoa. Ihminen ei saa käyttää ihmistä, ei itseään eikä toista ihmistä, pelkkänä välineenä, vaan jokaista ihmistä on kohdeltava myös päämääränä itsessään, päämäärien valtakunnan kansalaisena. Moraali rajoittaa hyötyä. Ihmisarvon periaate tähdentää esimerkiksi toisia hitaamman oppilaan tarpeita. Oppimiskyvyn erot eivät rajoita yksilön kansalaisuutta päämäärien valtakunnassa. Jokaista on autettava kasvamaan poliittisesti ja kulttuurisesti kompetentiksi kansalaiseksi. Poliittinen kompetenssi on kykyä käyttää kansalaisille kuuluvia oikeuksia. Kulttuurinen kompetenssi on valmiuksia osallistua yhteiselämän tärkeisiin asioihin.

Päämäärien valtakunnan kansalaisena jokainen yksilö on oikeutettu määrittelemään omintakeisesti arvojärjestyksensä ja elämänsuunnitelmansa. Se on yksilön kolmas ihmisarvo, hänen arvoaan itselleen. Oikeus olla omintakeinen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös kykyä tehdä omintakeisia valintoja, sisäistä vapautta. Sieluton, sovinnainen ihminen ei ole päämäärien valtakunnan aito kansalainen. Vasta opettaja, joka toimii oppilaansa sisäisen vapauden kätilönä, on sanan täydessä merkityksessä ”asiakkaansa” agentti.

Sisäistä vapautta, kykyä kokea asioita omintakeisesti, edistää vallankin taideaineiden opetus. Voimavarat ovat liian niukat, ja niistä kilpaillaan ankarasti. Koulu, jossa taiteen opetus surkastuu, on unohtamassa varsinaisen asiakkaansa. Taiteen asema koulussa on tärkeimpiä huolia nykykoulun kehittämisessä.

Terho Pursiainen
Kansanedustajaehdokas
Vihreät (sit)
www.terhopursiainen.fi
......................................................................................

Tony Hagerlung
ONNELLISISTA LAPSISTA TULEE ONNELLISIA AIKUISIA

Suomalainen koululaitos toimii. Väestön korkea lukutaito, hyvä pärjääminen kansainvälisissä vertailuissa sekä suuret määrät
onnellisia oppivaisia lapsia todistavat tämän. Ei Suomi vahingossa ole kärjessä myöskään sanomalehtien lukemisessa. Silti ei ole syytä tuudittautua hyvänolon tunteeseen.

Koululaitos kohtaa samanaikaisesti kolme isoa haastetta. Ensimmäinen niistä on pula resursseista. Pula on niin aineellisista resursseista, tarkoittaen vaikkapa uusia oppikirjoja, kuin työvoimasta.

Toisekseen koulut kohtaavat yhteiskunnan muutoksen. Koulut tekevät nykyään myös sosiaali- sekä nuorisotyötä. Kumpikin on tarpeellista, mutta pois perustyöstä, eli opettamisesta. Surullisimmillaan tämä merkitsee sitä että kouluissa pidetään huoli hygieniasta ja tarjotaan maanantaina ruokaa viikonloppuna vähemmällä kotonaan pärjänneille. Koulut kohtaavat ensimmäisenä yhteiskunnalliset ongelmat. Koulujen ei tulisi kohdata niitä yksin.

Kolmas haaste on muuttoliike. Samaan aikaan kun osassa maata kouluissa kaikki lapset eivät tahdo mahtua istumaan, joudutaan pienimpiä kouluja sulkemaan. Kuinka taata laadukas koulutus kautta koko maan?

Peruskoulutukseen tulee satsata rahallisesti. Näin se vain on. Rahalla saa rakennusneliöitä, kirjoja ja ennen kaikkea opettajia. Loppujen lopuksi opettaminen on ihmissuhdetyötä.

Satsaus peruskouluun näkyy säästöinä muualla. Samalla tavoin kun nyt niitetään ikävässä mielessä laman seurauksia, panostus sinne missä tukea tarvitaan, kääntyy tulevaisuudessa kokonaisuuden eduksi. Onnelliset tasapainoiset lapset kasvavat onnellisiksi tasapainoisiksi aikuisiksi.

Tony Hagerlund
kansanedustajaehdokas (vihr), Uusimaa
lähihoitaja, valtiotieteiden maisteri
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, Espoo
www.hagerlund.net
..................................................................................

Maija Ojanen
PERUSKOULU: TASA-ARVOA JA MAHDOLLISUUKSIA

Lapsi ei voi valita vanhempiensa tulotasoa eikä asuinpaikkaa. On tärkeää, että peruskoulu tarjoaa samat mahdollisuudet ympäri maan ja kaupunginosien, jottei mitään vaihtoehtoja suljeta pois lapsen tulevaisuudesta. Koulut jakautuvat helposti maineeltaan huonoihin ja hyviin, eikä syntyneiden mielikuvien poisto ole triviaalia. Suuressa kaupungissa voi sopivilla valinnoilla päästä toivomaansa kouluun, mutta pienellä paikkakunnalla vaihtoehtoja ei edes ole.

Peruskoulun tärkeänä tehtävänä taata riittävät jatko-opintovalmiudet. Tämä tarkoittaa suuren tuntimäärän käyttöä kaikille pakollisiin opintoihin. Valinnaisainetunnit tuovat tärkeitä hengähdystaukoja ja tilaisuuksia tehdä sitä, mikä itseä eniten kiinnostaa. Lasten tulee kuitenkin antaa olla lapsia: varhaisessa vaiheessa tehdyt valinnat eivät saa muodostua
rajoittavaksi tekijäksi jatko-opintoihin hakeuduttaessa.

Peruskoulussa lapset tulee huomioida yksilöinä, ei sukupuolensa edustajina. Molempien sukupuolten edustajia on huomioitava tasapuolisesti ja rohkaistava tarvittaessa. Miksi hyvin pärjäävä tyttö pitää itseään ahkerana, kun vastaavasti menestyvä poika uskoo olevansa lahjakas? Miksi tytöillä on huono itsetunto matemaattisissa aineissa ja pojilla kielissä?
Nämä uskomukset rajaavat turhaan jatko-opintovaihtoehtoja. Työelämässä tarvitaan osaajia, ei tiettyä sukupuolta olevia osaajia.

Jotkut vanhemmat ovat koulutusvastaisia. Kouluilla on haastava tehtävä säilyttää lapsen mielenkiinto, mikäli häntä ei tueta kotona. Jo peruskouluvaiheessa on hyvä tarjota tietoa eri ammateista ja siitä, minkälaisen koulutuksen ne vaativat. Valintoja tehdään kuitenkin jo yhdeksännellä luokalla.

Oppimisen ilo lähtee peruskoulusta. Positiivinen asenne oppimiseen siivittää elämässä pitkälle.

Maija Ojanen
DI, tutkija
Uudenmaan vaalipiirin eduskuntavaaliehdokas (vihr)
Espoo
http://www.maijaojanen.fi
.............................................................................................

Mari Saario
HUONOON PERUSKOULUUN EI OLE VARAA

Isoäitini syntyi 1902 ja eli 94-vuotiaaksi. Hänen elämänsä aikana Suomen valtio syntyi ja nousi kehitysmaasta kaikkein kehittyneimpien kansakuntien joukkoon. Tämä onnistui, vaikka maa kävi läpi sekä sisällissodan että sodan
toista valtiota vastaan. Tästä on kiittäminen silloisten suomalaisten suurta ymmärrystä koulutuksen merkityksestä.

Oma isoäitini jatkoi kotitilaa ja kävi siksi emäntäkoulun. Sen sijaan neljä pikkusisarta opiskelivat jokainen opettajaksi, eli niin pitkälle kuin nainen saattoi 1920-30 -luvuilla edetä. Kiertokoulun opettaja istutti hyväpäisten tyttölasten mieliin tietonjanon ja puhui vanhemmille koulutuksen puolesta. Kuten nykymaailmasta näemme, juuri tyttöjen ja naisten koulutus on avain
kansanterveyteen. Suomalainen koulutusjärjestelmä ymmärsi tämänkin.

Äitini kuuluu sodanjälkeisiin suuriin ikäluokkiin, joiden mustavalkoisissa luokkakuvissa lapsia on kymmenittäin. Silloinkaan ei puhuttu koulusta kulueränä vaan välttämättömänä investointina. Sotakorvauksien ja jälleenrakennuksen ohella kansakunta näki ainoaksi vaihtehdokseen kouluttaa jokaisen lapsensa. Äidistäni tuli ylioppilas ja opettaja. Kuten isoveljestäänkin.

Minä ja kaksi pikkusiskoani kasvoimme maalla. Ala-asteena oli kyläkoulu, jossa oli kaksi opettajaa ja kaksikymmentä oppilasta. Koulun joulujuhlaan kokoontui koko kylä, jokaisen lapsen repertuaariin kuului soittaminen, runo, näytteleminen ja laulaminen. Välitunnit leikittiin metsässä. Äidinkielentunneilla tehtiin koulun omaa lehteä. Sain nauttia yhdistelmästä,
jonka muodostivat nuoren opettjaan ennakkoluulottomat metodit ja menneiden vuosikymmenten kyläyhteisö. Myöhemmin minä ja sisareni kirjoitimme kaikki ylioppilaiksi. En tiedä montaakaan maata maailmassa, jossa viljelijäperhe voi korkeakouluttaa kaikki lapsensa. Ja kuten teemaan sopii, sisarestani tuli muuten opettaja.

Jossain muussa, eriarvoisessa, sukupuolta tai syntyperää korostavassa maassa sukuni tarina olisi ollut erilainen. Ei olisi tullut kovinkaan montaa opettajaa.

Oma poikani aloittaa esikoulun ensi syksynä. Sitten häntä odottaa iso koulu. Hän kohtaa yhtä paljon muuttuneen maailman kuin isoäitini ja äitini aikojaan. Jälleen Suomen pitää päättää, miten menestymme uudenlaisessa maailmassa. Ainoa keino siihen on lasten kouluttaminen. Koska olemme kansakuntana rikkaampi kuin koskaan, en voi ymmrätää, ettei kunnolliseen
koulutukseen olisi varaa. Miten siihen muka sitten oli rahaa aiemmilla sukupolvilla? Me olemme niin pieni maa, ettei meillä ole varaa jättää yhtäkään vähistä lapsistamme tai muualta meille tulleista lapsista kouluttamatta.

Peruskoulutus on neuvolatoiminnan lisäksi suurin investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen. Me olemme ymmärtäneet sen aiemmin ja meidän tulee ymmärtää se nyt.

Mari Saario
Vihreä Varsinais-Suomesta
www.marisaario.net
http://marisaario.livejournal.com/
................................................................................

Tuomo Jantunen
VANHEMMAT JA ISOVANHEMMAT "KOULUAVUSTAJINA"

Lasteni aloittaessa koulunkäyntinsä 25 vuotta sitten tuntui itsestään selvältä, että haluan olla mukana mahdollisimman paljon koulun riennoissa. Vanhempainiltojen ja koulun juhliin osallistumisen lisäksi olin mukana järjestämässä yhdessä muiden vanhempien kanssa musiikki-iltoja, näytelmiä, yhteisiä retkiä ja leirikoulujakin. Nämä yhteiset tilaisuudet lähensivät seutukunnan vanhempia, koulun opettajia ja oppilaita toimimaan yhdessä. Koimme, että Malmin ala-aste ja Oulunkylän ala-aste - sittemmin Oulunkylän yhteiskoulu on meidän kaikkien koulu! Jopa lukiokin!

Nyttemmin koulusta on tullut mukava harrastus. Yhteistyö jatkuu edelleen Malmin ala-asteella, jossa vaimoni toimii luokanopettajana. Aikaisemmin "avustamisen" kohteena olivat oppilaat - nyt vaimoni, joka tekee vaativaa mutta antoisaa opettajan työtä. Apuahan voi antaa asioissa, jotka ovat itselle tuttuja ja joihin ei tarvitse paljoa valmistautua. Minulle sellaisia ovat olleet viime aikoina:

- liikuntatilaisuuksien järjestäminen,
- suksien voitelu ja hiihtokoulujen vetäminen,
- luontopolkujen ja maastoretkien toteuttaminen,
- leirikoulujen järjestelyissä avustaminen ja jopa Lapin retkien järjestäminen.

Tämä vaihe elämästäni päättyy piakkoin, kun vaimoni jää eläkkeelle. Odotankin jo, että voisin auttaa pojanpoikani (nyt 2 v.) tulevaa luokkaa järjestämällä heille Muumi-hiihtokoulun. Näin voisin edelleen toimia "kouluavustajana" ja saisin siitä iloa ja hyvää oloa elämääni. Tietysti siinä samalla tulisi autettua itse kouluakin.

Tuomo Jantunen
"kouluavustaja"
Vihreiden (sit.) kansanedustajaehdokas
Helsinki
...............................................................................................

Kirsi Ojansuu
KOULUISTA SÄÄSTÄMINEN TULEE KALLIIKSI

Suomalaiset koulut ovat toistaiseksi menestyneet kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa. Kouluviihtyvyystutkimukset osoittavat kuitenkin hälyttäviä merkkejä siitä, että kouluissa voidaan huonosti. Huono viihtyvyys kertoo oppimisympäristön puutteista, jotka tulevat näkymään ennen pitkää myös oppimistuloksissa. Kehno oppimisympäristö syntyy resurssien puutteesta.

Koulujen arki on huolestuttaa aiheellisesti kaikkia sitä riittävän läheltä seuraavia. Koulurakennusten tarpeellisia korjaustöitä joudutaan siirtämään ja rakennukset menevät entistäkin huonompaan kuntoon. Ryhmäkoot ovat ylimitoitettuja. Luokkiin on usein integroitu erityisopetuksen tarpeessa olevia oppilaita ilman riittäviä tukitoimia. Integraatio ei saisi olla säästökeino.
Suurissa opetusryhmissä työrauha ja oppimistulokset kärsivät, sillä opettajilla ei ole mahdollisuutta huomioida oppilaiden erilaisia tarpeita.

Kouluista säästäminen ei ole viisasta pitkän tähtäimen politiikkaa. Koululaisten oppimisolosuhteista tinkiminen lisää etenkin heikoimmassa asemassa olevien syrjäytymisriskiä. Muutaman sadan euron säästö väärään aikaan voi aiheuttaa tuhansien eurojen kustannukset tulevaisuudessa.

Koululaisten, turhautuneiden vanhempien ja opettajien kritiikki kohdistuu useimmiten kuntapäättäjiin. Kouluista vastaavat kunnat ja valtio yhdessä, mutta valtio asettaa kuntien toiminnalle taloudelliset puitteet. Punamultahallitus on ansioitunut siinä, että se siirtää valtiolta kunnille yhä lisää tehtäviä, vaikka kunnilla ei ole riittäviä resursseja niistä suoriutumiseen.

Sen sijaan hallitus on keskittynyt tekemään massiivisia veronalennuksia, yhteensä 3,2 miljardin euron arvosta. Veronalennukset heikentävät peruspalveluiden rahoituspohjaa entisestään. Kuntatalous on niin kurjassa kunnossa, että kunnat ovat pakotettuja säästämään opetuksesta ja muista peruspalveluista. Valtion kuntapolitiikka ei ole kaupunginvaltuutetun vaikutusvallan piirissä, joten monissa asioissa valtuutettujen syyllistäminen ei auta.

Koulusäästöistä tuskastuneiden on syytä ohjata kritiikkiään kohti hallitusta ja sen muodostavia puolueita. Tähän asti demari- ja keskustavetoisten kuntien johtavat virkamiehet ja poliitikot ovat pysyneet uskollisesti hiljaa Vanhasen hallituksen vastuuttomasta kuntapolitiikasta. Valtuutetut ja lautakuntien jäsenet joutuvat tekemään entistäkin tiukempia säästöpäätöksiä, mutta punamultahallitusta ei kritisoida.

Vanhasen hallitus on jättänyt toteuttamatta omaan hallitusohjelmaansa kirjatun periaatteen, jonka mukaan opetustoimessa ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt ohjataan koulujen kehittämiseen. Ratkaisuksi resurssipulaan tarjotaan
kouluverkon tarkastelua, jolla yleensä tarkoitetaan sen karsimista. Kouluverkon tarkastelusta on tullut samanlainen mantra ja taikasana kuin hallinnon leikkaamisesta.

On älyllisesti epärehellistä olettaa, että kouluverkon karsiminen toisi ratkaisun koulujen rahoitusongelmiin koko maassa. Alueiden välillä on suuria eroja kouluverkoissa. Esimerkiksi Hämeen kunnissa olisi todennäköisesti saavutettavissa käyttömenoihin ainoastaan parinkymmenen tuhannen euron säästöt, sillä opettajien virat säilyvät ennallaan. Pidentyneet koulumatkat aiheuttaisivat lisää koulukyytikustannuksia.

Koulutus on yksi kulmakivistä sekä yksilön että yhteisön tulevaisuutta rakennettaessa. Siksi koulutuksen laatua on vaalittava ja sille on varattava riittävät resurssit.

Kirsi Ojansuu
kansanedustaja (vihr.)
Häme
www.kirsiojansuu.net
.............................................................................................

Johanna Karimäki
PERUSKOULU OSA ELÄMÄÄ

Ajattelen sinua kanssakasvattajani, peruskoulun opettaja! Työnnänlapseni hoiviisi, mikä helpotus. Omasta peruskouluajastani muistan senhirveän hälinän kun kaikki tehdään mahdollisimman suurella metelillä.On naurua, rääkäisyjä ja kolinaa. Miten siinä kaaoksessa opitaan ja miten tieto menee perille? No opitaan ainakin ryhmässä toimimista ja elämääkin.

Lasten hyvinvointi on tärkeää ja siksi erityisoppilaiden suuri määrä on huolestuttavaa. Se kertoo siitä, etteivät asiat ole niin hyvin kuin pitäisi olla. Päivähoito ja peruskoulu parhaimmillaan tukevat lapsen kehitystä ja kannattelevat lasta. Hyvä koulutustaso on parasta ennaltaehkäisyä.

Mitä sitten on koulun hyvä taso? Ensimmäinen lähtökohta on innostava opettaja, joka jaksaa keskittyä jokaiseen oppilaaseen yksilönä. Pieni luokkakoko on olennaisen tärkeää, jotta opettaja jaksaa vaativassa tehtävässään. Toiseksi laadukkaaseen opetukseen ja oppikirjoihin tarvitaan resursseja. Ja näiden lisäksi koulu voi tarjota opetusta tukevia elämyksiä ja yhteisöllisyyttä.

On hyvä, että oppilaat pääsevät retkille muutaman kerran vuodessa ja olen Espoon valtuustossakin toiminut asian eteen. Tein raha-aloitteen retkirahan varaamiseksi budjettiin. Tämä toteutuu, sillä jo tälle syksylle on myönnetty 10 euron retkiraha oppilasta kohden ja seuraavalle vuodelle 20 euroa. Itse näkisin myös iltapäiväkerhojen merkityksen tärkeänä, varsinkin vähävaraisten perheiden lapsille.

Opettaja on oppilailleen esikuva ja hänen persoonansa vaikuttaa lasten kokemusmaailmaan. Se on vaikea ja vaativa paikka: kohdata ensin pienet innokkaat ekaluokkalaiset, joista kehkeytyy muutamassa vuodessa murkkuja. Ajattelen, miten kohtaat tuon farkkuarmeijan, bootsit ja toppatakit. Mustat meikit, lävistykset ja irokeesikampaukset. Ajattelen, sinua opettaja miten oikein jaksat? Siksi, että olet todella tärkeä!

Johanna Karimäki
www.johannakarimaki.fi
johanna.karimaki@vihreat.fi
kaupunginvaltuutettu, DI, tutkija, Espoo
......................................................................................................

Mikael Fogelholm
KOHTI TERVEYTTÄ EDISTÄVÄÄ PERUSKOULUA

Terveyden edistämisen ammattilaisena tarkastelen peruskoulua terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Tarjoamalla positiivisia kokemuksia koulu voi edistää taiteiden ja liikunnan harrastamista (ja sitä kautta hyvinvointia ja terveyttä) myös aikuisuudessa. Lisäksi koulu voi innostaa erityisesti sellaisten lasten liikunta- ja taideharrastamista, joiden vanhemmilla ei ole henkisiä tai taloudellisia mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan itse. Jälkimmäinen tavoite edistää terveyden sosiaalista tasa-arvoa, mikä on sekä Suomen että EU:n terveyspolitiikan tärkeimpiä tavoitteita.

Pidän eheytetyn koulupäivän ajatuksesta ja tämän mallin toteuttamista pitäisikin tutkia lisää. Lasten koulupäivään tulisi enemmän harrasteaineita (mm. liikuntaa) ja yleistä, vapaata yhdessä tekemistä. Ylimääräinen työ ei ole ainakaan alkuperäisen mallin mukaan tarkoitus teettää opettajilla. Järjestöt, kuten urheiluseurat ja luontokerhot, voisivat näin erinomaisesti täydentää kuntien peruspalveluja.

Kasvatusvastuuta ei olla siirtämässä kodeilta kouluille. Pikemminkin päinvastoin: harrastaminen koulussa vapauttaa iltoja yhdessäoloon vanhempien kanssa. Näin kodin kasvatusmahdollisuudet jopa paranevat. Eheytetty koulupäivä tarjoaa kaikille – sosiaalisesta taustasta ja asuinpaikasta riippumatta – mahdollisuuden sekä liikunnan että taiteiden harrastamiseen.

Eheytettyä koulupäivää pitää tietysti kehittää joustavaksi, jotta esimerkiksi vuorotyön tai opiskelun takia kotona olevien vanhempien ei tarvitse odottaa lastaan kovin pitkälle iltapäivään. Ehkä hyvä avaus olisi jonkinlainen eheytetyn koulupäivän ja lakisääteisen iltapäiväkerhotoiminnan sekamuoto, ulotettuna koko peruskoulun ajalle.

Koulupäivän kehittämisen rinnalla taideaineiden ja liikunnan sisältöjä ja arvostelutapoja pitäisi myös miettiä sekä samalla pohtia näiden aineiden merkitystä. Alakoulussa esimerkiksi liikunnan pitää kehittää lasten motorisia perustaitoja ja lajitaitoja. Mutta yläkoulussa on ehkä tärkeämpää innostaa nuorta elinikäiseen liikkumiseen tarjoamalla vaihtoehtoja ja riemun kokemuksia, ei velvoittamalla uuden oppimiseen tai tulostavoitteiden saavuttamiseen. Näen koululiikunnan tuossa vaiheessa enemmän hyvinvoinnin välineenä, kuin ”tavallisena” oppiaiheena.

Huono arvosana harvoin motivoi harrastamaan lisää. Sekä liikunta- että taideaineissa numero voisikin olla vapaaehtoinen. Vaihtoehtoisesti oppilas saisi lyhyen kirjallisen arvion osallistumisaktiivisuudesta ja kehittymisestä. En ole huolissani, jos joku ei harrasta matematiikkaa 60-vuotiaana. Sen sijaan liikunnallisen elämäntyylin soisi alkavan lapsuudessa ja jatkuvan läpi koko elämän. Koulu voi tätä tukea, mutta sitä varten pitäisi miettiä kokonaan uudestaan liikunnan (ja taideaineiden) määrä, sisältö ja arvostelutapa.

Mikael Fogelholm, 47 v., naimisissa, 2 lasta, Vihreät, Uusimaa (Kerava)
• Elintarviketieteiden tohtori, dosentti
• UKK-instituutin johtaja
• Terveyden edistämisen keskuksen puheenjohtaja
• www.mikaelfogelholm.fi
.................................................................................................................

Satu Haapanen
RÖSSYPOTTUA JA "UNIMAKKARAA"

Palasimme heinäkuussa Ouluun Luxemburgista, missä työskentelin kaksi vuotta opettajana valtavan suuressa Eurooppa-koulussa. Palattuamme jäin kaksivuotiaan ja vastasyntyneen tyttäriemme äidiksi kotiin, mieheni sai pitkän opettajansijaisuuden ja poikamme aloitti toisen luokan lähikoulussa. Asioita, joista emme poikamme kanssa suomalaisessa koulussa luopuisi ovat kouluruoka, koulukirjasto ja välitunnit. Koulupäivän jälkeen, joka on lapselle juuri sopivan mittainen, on suurenmoista vastaanottaa kylläinen lapsi kotiin. Parasta suomalaisessa koulussa on poikamme mielestä kouluruoka, etenkin ”unimakkara”, sekä välitunnit, joita edellisessä koulussa oli niukanlaisesti. Muutenkin ekaluokkalaisten kouluviikko Luxemburgissa oli seitsemän tuntia suomalaista kouluviikkoa pitempi. Heti koulun alettua otimme kiitollisuudella vastaan koulukirjat, jotka Suomen kouluissa ovat ilmaiset ja ainakin tässä koulussa kutakuinkin uudet. Jokaisella lapsella Suomessa pitää olla oikeus saada uusi aapinen käteensä sekä ajantasainen oppimateriaali. Koulukirjat ovat lapsen tärkein työväline, ja mitä paremmassa kunnossa ne ovat, sitä hauskempaa niitä on lukea.

Esikoulun puolella olin kymmenien opettajien joukossa ainoa, joka kykeni säestämään pianolla. Unkarilaisen opettajan kanssa olimme ainoita, jotka käytimme koulun kahta nettiyhteyskonetta. Taisin olla ainoa, joka puhui monikulttuurisuuskasvatuksesta - ja luultavasti ainoana myös tietoisesti toteutti sitä. Näiden huomioiden kautta haluan sanoa, että suomalaisista yliopistoista valmistuu opettajia, jotka ovat motivoituneita työhönsä, joilla on taitoa, liittyipä se sitten taitoaineisiin tai tietotekniikkaan, joilla on laaja tietämys lapsen kehityksestä sekä sitä tukevan oppimisympäristön luomisesta sekä vankka harjoittelukokemus takanaan. Opettajillamme on vahva ammattietiikka, perusteltu kasvatusfilosofia toimintansa takana, vahva aineentuntemus sekä monenlaisia käden- ja luovien aineiden taitoja. He suhtautuvat kriittisesti työhönsä ja ovat valmiita kehittämään itseään työssään, mikäli siihen annetaan mahdollisuus. Lisäksi opettajiemme vahvuutena on rohkeus sekä vahva ammatillinen taito ja itsetunto, jonka perusteella he haluavat ja osaavat tehdä työtään koskevia ratkaisuja. Opettajien vahvaa ammattitaitoa tulee hyödyntää kouluissa ja kunnissa, kun tehdään kouluja koskevia ratkaisuja. Opettajien kriittistä ääntä on kuultava, kun koulua uhkaavat kiire, suuret oppilasryhmät, kasvanut ylimääräinen työmäärä, avustajien puute ja yleinen resurssien vähäisyys. Opettajien jaksamisesta pitää pitää huolta ja heidän työnsä arvostus tulee näkyä palkassa.

Satu Haapanen,
luokanopettaja, Oulu
kansanedustajaehdokas (vihr)
http://www.satuhaapanen.fi/
............................................................................................

Niina Jukkara
EI SÄÄSTETÄ LAPSILTA, SE ON POIS TULEVAISUUDESTA!

Peruskoulutus ja riittävän pienet ryhmäkoot ovat mielestäni perusedellytys eikä niistä voi tinkiä. Riittävän pienillä ryhmäkoilla taataan lapselle turvallinen alku elinikäiseen oppimiseen. Pienet ryhmäkoot ja samalla myös mahdollisimman pienet opettajan vaihdokset (ainakin ala-asteella) takaavat opiskelurauhan ja antaa opettajalle mahdollisuuden tutustua lapsen persoonaan paremmin milloin myös lisääntyy mahdollisuus huomata jokaisen lapsen eriityistarpeet ja mahdolliset ongelmat, olipa ne sitten kotona olevia tai opiskeluun liittyviä. Näin myös mahdollisuus tukea oppilasta ko. elämänvaiheen yli helpottuu. Mielestäni Suomessa pitäisi olla lailla säädetty ryhmien maksimikoot, näin myös taataan lapsille tasa-arvo lähteä jatko-opiskelemaan. Maksimiryhmäkoot olisivat mielestäni 25 oppilasta/luokka. Vaikkakin suositeltavia olisi alle 20 oppilaan luokkakoot. Vanhempi poikani oli vuoden yhdysluokalla 34 muun oppilaan kanssa joista suurin osa (25 kpl oli vuotta vanhempia eli kolmasluokkalaisia). Luokkatilat olivat liian pienet, melu lisääntyi, häirikköoppilaiden oli helpompi häiritä myös toisia kun opettajan huomio ei aina voi olla kiinnittyneenä yhteen tai kahteen luokkalaiseen.
EI SÄÄSTETÄ LAPSILTA, SE ON POIS TULEVAISUUDESTA!

Niina Jukkara
Kahden lapsen äiti, kansanedustajaehdokas, Vihreä Liitto.
Rajapatsaan koulun Savikannan vanhempaintoimikunnan pj,
Imatran kaupungin varavaltuutettu,
kulttuurilautakunnan jäsen.
Sairaanhoitaj,psykiatrinen hoitotyö.
............................................................................................................

Kai Ovaskainen
PERUSKOULU ON TASA-ARVON TAE

Reilun kymmenen vuoden aikana olen joutunut seuraamaan aivan liian läheltä kolmen suuren kaupungin koulusäästöjä.

Tampereella olin vuosina 1993-96 koulutuslautakunnassa, jonka valittavana oli lamatalouden oloissa vain huonoja ja vielä huonompia ratkaisuja. Tuolloin kaupungista lakkautettiin useita pieniä korttelikouluja alueilta, joilta lapsimäärät olivat selvästi huvenneet ja joilla muut koulut sijaitsivat turvallisen matkan päässä.

Noilla kipeillä ratkaisuilla turvattiin se, että luokkakoot ja tuntiresurssi kyettiin pitämään siedettävänä.

Nyt elämme aivan toisenlaista aikaa. Kansantaloutemme kukoistaa ja valtio kerää ennätysmääräiset verotulot. Silti olen työssäni Vantaalla ja ennen kaikkea kahden peruskoululaisen isänä Helsingissä joutunut todistamaan jopa lamavuosia kovempia tehostamisvaatimuksia.

Mistä siis kiikastaa? Miksi suurten kaupunkienkin opetuksesta vastaavat ilmoittavat haluavansa säästää seinistä, jotta ei tarvitsisi säästää laadusta?

Ongelmana ovat sekä raha että asenteet. Ja ongelman ydin löytyy niin valtion kuin kuntienkin tasolta.

Valtio on laman jälkimainingeissa kiristänyt kuntien taloutta reippaalla kädellä. Helsingiltä kupattiin vuosituhannen vaihteessa kerralla yli 300 miljoonan euron vuosittaiset yhteisöverotuotot, joita ei koskaan saatu sellaisenaan takaisin. Vantaalla on puolestaan laskettu, että 90-luvun ja tämän vuosikymmenen alun vero- ja valtionosuusmuutokset veivät kaupungilta 250-300 miljoonaa euroa.

Valtio on siis tehnyt parhaansa kuntien kurittamisessa ja opetuksen valtionosuuksien kutistamisessa. Ja sama meno jatkuu vieläkin: Vanhasen hallitus esittää opetusministeriön rahoituksen vähentämistä 30 miljoonaa euroa vuosina 2007-2011.

Hallitus ei siis näe peruskoulua investointina, johon kannattaisi satsata, vaikka ylpeilee mielellään Pisa-tutkimuksen tuloksilla. Mutta synnittömiä eivät ole kuntien päättäjätkään.

Tutkimusten mukaan kansalaiset olisivat valmiita maksamaan enemmän veroja turvatakseen vaikkapa laadukkaat lähikoulut, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudun kaupungit eivät uskalla lähteä kunnallisveron korotuksiin. Ne kilpailevat mieluummin keskenään kunnallisveron alhaisuudella kuin hyvillä koulupalveluilla.

Tähän asennevammaan on saatava pikainen muutos.

Kouluverkkomyllerryksen tiimellyksessä kannattaa kuitenkin muistaa, että pieni koulu ei ole automaattisesti hyvä ja suuri huono. Paljon tärkeämpää on se, miten koulu kykenee toimimaan.

Omat lapseni käyvät Käpylän yhtenäistä peruskoulua, jossa on nykyisellään lähes 800 oppilasta. Silti he eivät ole yhtenäkään aamuna lähteneet kouluun vastentahtoisesti. Ilmeisesti koulutyön hyvä organisointi ja kolme lähekkäin olevaa koulurakennusta ovat onnistuneet kääntämään suuruuden tällä kertaa eduksi.

Loppujen lopuksi tärkeintä onkin opetustyön riittävä resurssointi. Kansainvälisesti arvostetut oppimistuloksemmekin on saavutettu sillä, että tavallisessa peruskoulussa on ollut hyviä opettajia ja riittävästi monipuolisia tunteja.

Hyvä koulu on tasa-arvon tae. Tähän asti koulu on pystynyt tarjoamaan melko tasa-arvoiset eväät elämässä menestymiseen, eikä tilastoja heikentäviä koulupudokkaita ole juuri ollut.

Nyt näkyvissä on kuitenkin merkkejä siitä, ettei resurssipulasta kärsivä peruskoulu pysty enää tasaamaan lapsiperheiden kasvavan eriarvoisuuden vaikutuksia. Suomeen on syntynyt lasten luokkayhteiskunta, jossa köyhyys kasaantuu yksinhuoltajaperheisiin, monilapsisiin perheisiin ja perheisiin, joissa on pieniä lapsia.

Tämä eriarvoistumiskehitys on saatava nopeasti katkaistua.

Kai Ovaskainen (vihr.)
viestintäjohtaja, YTM
kahden peruskoululaisen isä
Helsinki
www.ovaskainen.info
................................................................................................

Timo Juurikkala
PERUSKOULUN PUOLESTA

Peruskoulu on Suomen tasa-arvoisen yhteiskunnan yksi keskeisimmistä elementeistä. Siksi peruskoulusta on erityisen suuri syy pitää hyvää huolta.Nykyisessä rahayhteiskunnassa tämä tarkoittaa riittävien resurssien turvaamista. Riittävän pienet luokkakoot ovat yksi tae laadukkaalle perusopetukselle ja erilaisuuden kanssa pärjäämiselle.

Maaseudun kyläkoulujen tappotahtia on myös hillittävä, ovathan usean tunnin mittaiset päivittäiset koulumatkat kohtuuttomia varsinkin alaluokkalaisille.Valinnaisuuden ja taito- ja taideaineiden vähentäminen etenkin yläluokilta oli suuri virhe. Se pitää korjata, ja samalla näivettymään päässeeseen kerhotoimintaan voisi puhaltaa uutta henkeä.Peruskoulun yksi tärkeä tehtävä on syrjäytymisen ehkäisy. Oppivelvollisuuskoulu tavoittaa koko ikäluokan ja tarjoaa sen takia erinomaiset mahdollisuudet ”varhaiseen puuttumiseen” ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Erityisopetuksessa olen vahva integraation kannattaja: koko yhteiskunta on ”integroitu” – olemme kaikki tekemisissä toistemme kanssa. Tämän opetteluun peruskoulu on mitä parhain paikka.

Timo Juurikkala
erityisluokanopettaja
Vantaa
Vihreät - Uusimaa

....................................................................................................

Elina Moisio
KOULU KOTOUTTAA MAAHANMUUTTAJALAPSEN

Suomen kansa ei ole koskaan ollut siten homogeeninen, että olisimme yhtä heimoa ja kansaa. Suomalaisille on tosin yritetty rakentaa aitosuomalaista identiteettiä menneisyyden varaan. Suomenmaalla on kuitenkin historian saatossa asunut laaja joukko erilaista alkuperää olevia maahanmuuttajia.

Ihmisten liikkuvuus maasta toiseen on taas tässä historian vaiheessa kiihtynyt. Perheet liikkuvat, avo- ja avioliittoja solmitaan yli kulttuurirajojen, ulkomainen adoptio lisääntyy. Osa muuttaa vapaaehtoisesti, työmahdollisuuksien ja vaikkapa puolison perässä, toiset tahtomattaan, sotaa ja kauheuksia karkuun. Joka tapauksessa, lapsia ja nuoria maahanmuuttajia tulee Suomeenkin paljon.

Maahanmuuttajalasten kohdalla koulu on tärkeä kotouttamisen paikka. Koulu luo lapselle mahdollisuuden oppia kielen ja löytää oma sosiaalinen paikkansa, ystäviä ja aikuiskontakteja. Koulu ei ole vain oppimisen paikka, vaan siellä rakennetaan maahanmuuttajalapsen kotoutumisen perusta koko elämänkaaren ajalle. Peruskoulun tärkein tehtävä on tukemalla valmistaa nuori kouluttautumaan peruskoulun jälkeen ja siirtymään työelämään.

Kieli lienee kiistatta tärkein kotouttamisen väline. Parhaiten maahanmuuttajalapsista menestyvät koulussa ne, jotka ovat tulleet ala-asteen ensimmäisten luokkien aikana. He oppivat nopeasti kielen ja heistä tulee usein kaksikielisiä. Eniten vaikeuksia on niillä, jotka muuttavat Suomeen yläasteikäisinä.

Peruskoulun ja kodin kulttuurit saattavat törmätä monessa asiassa. Erilaisissa kulttuureissa on erilaisia suhtautumisia koulunkäyntiin ja läksyihin. Käsitys viranomaisen velvollisuuksista ja oikeuksista lasta ja perhettä kohtaan voi olla hyvinkin erilainen. Samoin näkemys siitä, mikä on esimerkiksi hyväksyttävä poissaolon syy, voi poiketa. Kommunikaatio kodin kanssa voi vaikeutua aivan jo puutteellisen yhteisen kielen takia. Vanhemmille pitäisikin kyetä tarjoamaan realistinen kuva suomalaisesta koulujärjestelmästä.

Joskus käy niin, että lapsi oppii kielen ja tapoja paremmin kuin omat vanhempansa. Perheen sisäisessä dynamiikassa voi tapahtua kummia, jos lapsi oppii ”lukemaan yhteiskuntaa” paremmin kuin vanhempansa. Hän saattaa joutua toimimaan omien vanhempiensa ja sisarustensa kotouttajana ja kasvattajana. Kehitys ei ole toivottavaa vanhempien vallan ja auktoriteetin näkökulmasta.

Kulttuurien törmäyskohta kouluissa on jatkuvaa neuvottelua sekä koulun että koko yhteiskunnan pelisäännöistä. Kanadalaisen tutkijan Richard Bourhisin mukaan yhteiskunnassa on julkiset arvot, johon kaikkien täytyy sitoutua ja niitä noudattaa. Ne on yleensä kirjoitettu lakeihin ja asetuksiin. Niiden lisäksi on olemassa yksityisiä arvoja siitä, kuten se miten ihmiset elävät elämäänsä, miten pukeutuvat, elävät ja puhuvat. Näihin julkinen valta ei yleensä puutu.

Raja ei kuitenkaan aina ole niin yksinkertaisen selkeä. On välillä kysyttävä, mitä pitää suvaita suvaitsevaisuuden nimissä ja missä raja kulkee. Esimerkiksi suvaitsemattomuutta ei pitäisi suvaita. Välillä näyttää siltä, että nykyajan Suomessa saa olla suvaitsematon suvaitsevaisuuden nimissä.

Koulumaailman neuvottelutilanteesta yhtenä esimerkkinä tutkijat ovat käyttäneet tapausta, jossa muslimitytön vanhemmat kieltävät tyttöä menemästä miespuolisen urheilunopettajan kanssa uimahalliin. Koulun velvollisuus on tällöin järjestää naisopettaja pitämään uimatunnin. Mutta jos vanhemmat vaativat, että opettajan on lisäksi oltava muslimi, siihen koulun ei tarvitse suostua.

Yhteiskunnan monimuotoistumisen myötä kouluissa joudutaan ottamaan huomioon enenevissä määrin mm. samaa sukupuolta olevien perheiden lapset, eri kansalaisuutta olevien vanhempien lasten muuttotilanteet ja vaikkapa evankelis-luterilaisesta uskonnosta poikkeavat vakaumukset ja uskonnot. Näiden kysymysten kanssa painiskeleminen on jo nyt koulujen arkipäivää. Kansallisen avautumisen, monikulttuuristumisen ja suvaitsevaisuuden kasvun hengessä, toivottavasti jatkossa entistä enemmän.

Elina Moisio
www.elinamoisio.fi
.........................................................................

Tuija Elina Lindström
LUOVA JA VASTUULLINEN YKSILÖ PERUSKOULUN KASVATUSTYÖN PÄÄMÄÄRÄNÄ (15.12.2006)

Avoimen, osallistavan demokratiamme kulmakivet muurataan laadukkaassa suomalaisessa perusopetuksessa. Perusopetus voisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota yksilön tekojen ja valintojen laajempaan yhteiskunnalliseen vaikutukseen. Myös meillä lisääntyvät moninaiset sosiaali- ja terveysongelmat sekä ympäristön heikentyvä tila vaativat jokaisen kansalaisen itsereflektiota. Ympäristömme eheytymiseen johtavan toiminnan käynnistämisessä peruskoulu on avainasemassa.

Ainakin taito- ja taideaineiden opettajille on uuden opetussuunnitelman myötä selvinnyt ihmisen ryömittävä aukko: oli epätoivoisen suuri virhe vähentää taito- ja taideaineiden tuntimääriä. Jos päämääränämme on eheiden, itsetunnoltaan vahvojen, sosiaalisesti lahjakkaiden ja luovien kansalaisten kasvattaminen, tulee taito- ja taideaineilla olla koulussa huomattavasti nykyistä vankempi jalansija. Todella luova ja toivottava visio peruskoulun kehityksestä olisi oppiaineiden rajojen rohkeampi rikkominen, taiteen ja käytännön astuminen kaikkeen opetukseen. Avainasemassa on opettajankoulutus ja myös täydennyskoulutus, sillä opettajuuteen liittyy jatkuva työssä kasvaminen. Uskon, että tuntirajojen rohkeampi rikkominen vapauttaisi myös opettajien luovat resurssit kasvatustyön ja koko yhteiskunnan käyttöön. Luovuushan ei ole taloudellisista resursseista kiinni.

Tuija Elina Lindström
kansanedustajaehdokas (vihr.), kaupunginvaltuutettu (Jkylä)
musiikinopettaja, musiikkikasvatuksen tutkija , FL
.........................................................

Anna Cantell-Forsbom
HYVÄ PERUSOPETUS ON PARASTA ERITYISOPETUSTA/15.12.2006

Erityisoppilaiden ja erityisopetuksen tarve kouluissa näyttää jatkuvasti kasvavan. Kouluissa on yhä enemmän sekä oppimisvaikeuksista että monista muista ongelmista kärsiviä oppilaita. Oppimisvaikeuksien rinnalla ja/tai taustalla on erilaisia psyykkisiä oireita; aggressiivisuutta, masentuneisuutta, ahdis-tusoireita, itsetuhoisuutta. Ongelmien syyt ovat tietysti moninaisia ja yhteiskunnallinen pahoinvointi näkyy myös kouluissa.

Ratkaisu kasvavaan erityisopetustarpeeseen ei kuitenkaan voi olla erikoistumisen ja lähetekäytännön li-sääminen. Se tie on jo käyty loppuun. Psykiatriset tutkimus- ja hoitopaikat eivät riitä ja lapset jonottavat niihin joko oireillen kouluissa tai vapautettuna osittain opetuksesta. Kun luokassa on yksikin vaikeasti sairas lapsi, hän saattaa oireilullaan sekoittaa koko luokan toiminnan ja saada nekin oppilaat reagoimaan, jotka jaksaisivat opiskella normaalissa luokkatilanteessa. Ahdistus siirtyy ja levottomuus lisääntyy. Erityisopetuspaikat eivät myöskään riitä kaikille niitä tarvitseville, vaan osa erityisopetusta tarvitsevista oppilaista työskentelee normaaliluokissa.

Paras tuki kaikkien oppilaiden oppimisille olisi se, että perusopetuksen luokkakoot olisivat riittävän pieniä, ne oppilaat, jotka tarvitsevat lisätukea, saisivat sitä riittävän varhain ja opettajat jaksaisivat hoi-taa työnsä hyvin. Kuntien taloudellinen tilanne ja pula pätevistä opettajista on ajanut monet koulut kes-tämättömiin tilanteisiin. Erityisoppilaat tai muuten tukea tarvitsevat lapset ja nuoret jäävät vaille tarvit-semaansa tukea tai joutuvat odottamaan sitä niin kauan, että tilanteet pahenevat ja jopa kriisiytyvät.

Olemme joutuneet paradoksaaliseen tilanteeseen; kun peruspalveluista on säästösyistä tingitty, joudu-taan erityispalveluissa hoitamaan ongelmia, joita ei syntyisi tai jotka olisi hoidettavissa varhaisemmassa vaiheessa, halvemmin ja paremmin peruspalveluissa.

Perusopetukseen on siis sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää satsata riittävät resurssit, jotka mahdollistavat sopivan kokoiset luokat, mahdollisuuden toiminnan eriyttämiseen, tarvittavan lisä- ja tu-kiopetuksen ja erityisopetuksen.

Anna Cantell-Forsbom
Kasvatustieteen maisteri,
lastentarhanopettaja,
neljän lapsen äiti
vihreät uusimaa
www.forsbom.fi

KOKOOMUS/PROperuskoulu2007ehdokkaita

2006-10-29T08:03:00.005-08:00

................................................................................................................................................

Matti Schrey
EDUSKUNTAVAALIT 07

Olen aina pitänyt itseäni kasvattajana. Opiskeluajoista lähtien olen tehnyt opettajan töitä täyspäiväisesti. Pitkän ja vaativan, mutta sitäkin rikkaamman, työurani viimeiset kymmenen vuotta olen toiminut Raisiossa, Vaisaaren koulun erityisluokanopettajana. Suurperheen isänä koen miten tärkeä-tä on se, että yhteiskunnan yksi tukipilari on lasten ja nuorten kasvatus.

Hyvä kasvatus on sitä, että opettajat ovat päteviä, mutta myös sitä, että ymmärretään kuinka tärkeä-tä yhteiskunnalle on, että nuorista tulee vastuunkantajia. Hyvä kasvatus on sitä, että lapset kunnioit-tavat toinen toistaan, vanhempiaan ja ikäihmisiä. Hyvä kasvatus on sitä, että lapset omaksuvat ter-veet elämäntavat. Hyvä kasvatus on sitä, että lapset ja nuoret ymmärtävät, että elämä jatkuu eli he-kin saavat jonakin päivänä lapsia kasvatettavakseen ja heistäkin tulee vanhuksia. Vastuu suomalaisten lasten ja nuorten kasvatuksesta on perheellä. Perhe on aina ollut, ja on yhä edelleenkin, suoma-laisen yhteiskunnan yksi tärkeimmistä tukipilareista. Poliittisen päätöksenteon pitääkin tukea per-heiden tavallisen arjen pyörittämistä.

Turvallisuus. T ällä hetkellä suomalaiset kokevat turvattomuutta, joka johtuu perinteisten arvo-jemme romuttumisesta ja nopeasta muutoksesta. Lieveilmiönä huumeet, rikollisuus ja välinpitämät-tömyys yhteiskunnan lakeja kohtaan ovat lisääntyneet (esim. liikennekulttuuri). Se näkyy niin katu-kuvassa kuin kotiväkivallassakin. Suomen eduskunta ei ole pysynyt lainsäädännössä tämän kehityk-sen mukana ja siihen on tultava muutos. Jokaisella suomalaisella pitää olla turvallista elää Suomes-sa.

Yrittäjyys eli ammattitaito. Yrittäjän poikana olen jo kotoa saanut ymmärtää, että vain työtä teke-mällä ja työtä kunnioittamalla yhteiskuntamme hyvinvointi on taattu nyt ja tulevaisuudessa. Tätä nykyä maassamme elää suuri joukko "vapaamatkustajia", jotka eivät ole valmiita antamaan omaa panostaan kansakunnan hyvinvointiin. Näiden "vapaamatkustajien" määrä tuntuu olevan jatkuvasti lisääntymässä. Jos kehitys jatkuu näin, emme pysty tarjoamaan kaikille niitä peruspalveluita, joita itsenäisen Suomen pitäisi kansalaisilleen tarjota, esim. koulu, terveydenhuolto ja vanhustenhuolto. Tähän kehitykseen on tultava loppu. Ilmaiset lounaat on syöty! Kaikki töihin ja kantamaan oma panoksensa "yhteiseen ruokapöytään"! Meillä jokaisella on oma paikkamme.

Matti Schrey, 43 v. naimisissa 4 lasta.
• erityisluokanopettaja
• kaupunginvaltuutettu
• suurperheen isä
• reservin yliluutnantti
www.mattischrey.net
.......................................................................................................................

Jyri Hänninen:
LAADUKAS OPETUS = HYVINVOIVA LAPSI

Koulutuksen on oltava jatkumo, jossa lapsella on varhaiskasvatuksesta ammatillisiin opintoihin saakka luonteva ja turvallinen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä kohti omaa ammattiaan ja identiteettiään. Lapsen on voitava kehittää yksilöllisesti omia ainutlaatuisia taitojaan ja kasvaa samalla tasapainoiseksi ja toiset huomioon ottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Pienenevät ikäluokat joutuvat kantamaan suuren vastuun hyvinvointimme säilyttämiseksi. Siten on kansantaloudellisesti ja ennen kaikkea inhimillisesti tärkeää turvata jokaisen lapsen kasvu ja kouluttautumisen mahdollisuus.

KUINKA OPETUKSEN LAATUA PARANNETAAN?

OPETTAJALLE on luotava toimivat työolosuhteet. Luokkien koot, opetustilat ja kouluavustajien määrän on oltava työn vaativuuden mukaisella tasolla. Tällä hetkellä luokkien koossa on liian suuria vaihteluja, vaikka luokkakoon keskiarvossa ollaankin menty hitaasti alaspäin valtakunnallisesti. Täydennyskoulutuksen on oltava riittävää. Erityisopetuksen lisääntymisen myötä koulutuksen merkitys on erityisen korostunut. Myös tukipalvelujen, kuten kouluterveydenhuollon, hammashoidon ja psykologipalvelujen saatavuuden on oltava siinä kunnossa, että ongelmiin voidaan reagoida heti. Opetusryhmien on oltava nykyaikaisen pedagogisen oppimiskäsitysten mukaisia. Käytännössä tämä tarkoittaa lisää pienryhmätyöskentelyä.
ERITYISOPETUKSEN tarve on lisääntynyt, sillä perusopetuksessa oppilaat tulevat yhä moninaisimmista taustoista ja olosuhteista.. Toisaalta nykyisin tiedetään tarkemmin lasten ongelmien syitä. On mahdollista puuttua tehokkaammin esim. lukihäiriöihin, ongelmiin kielen ja puheen tuottamisessa ja erilaisiin kasvamisen tukemiseen liittyvissä asioissa. Lapsen kannalta tuen tarve on muuttunut yhä yksilöllisemmäksi. Koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että opettajilla on riittävästi voimavaroja hyödyntää lasten ongelmien diagnosoinnin kehittymistä.

OPETUSSUUNNITELMIEN tietopainotteisuudesta voitaisiin antaa hieman periksi korostamalla enemmän taitoaineita ja koululiikuntaa. Lapsi on samaan aikaan psyykkinen ja fyysinen kokonaisuus. Kokonaisvaltainen ihmiskuva ei näy riittävän selkeästi opetussuunnitelmien käytännön aineissa, jos tekemisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kasvulle ja itsetunnolle ei korosteta riittävästi. Kansainvälisen PISA- tutkimuksen mukaan maailman parhaista opiskelijoista on saatava myös elämään myönteisesti suhtautuvia ja osallistuvia ihmisiä. Tällä tavoin luomme tulevaisuutta, jossa toisten etu menee tiukan paikan tullen oman edun edelle.

Jyri Hänninen (Kok.), Lappeenranta
KTM ja kasvatustieteiden kandidaatti
liiketalouden opettaja, yrittäjä
kaupunginhallituksen ja –valtuuston jäsen
www.jyrihanninen.fi

..........................................................................................................

Timo Heinonen;
TEEMAT, KOULUTUS

1) PERHE: PERHE ON PARAS JA PARASTA PERHEELLE
Lapsiperheille tulee taata heidän tarvitsemansa palvelut. Päivähoidon, peruskoulun ja vapaa-ajantoimintojen lisäksi perheille tulee taata apua myös erilaisissa ongelmatilanteissa. Kustannuslähtöisestä ajattelusta tulee siirtyä lapsilähtöiseen ajatteluun. Kalliimpi voi olla huomenna halvempi.

Kasvatuksen erityisosaamiseen tulee panostaa selkeästi nykyistä enemmän. Varhainen diagnosointi ja tuki auttavat parhaiten. Erityisesti puheterapeuttien koulutusta tulee lisätä ja koulujen terveydenhoitoa kehittää ja saatavuus turvata.

2) KOULUTUS: VAHVA PERUSKOULU ON MENESTYMISEN PERUSKIVI
”Koulutukseen, lapsiin ja nuoriin panostus on panostus tulevaisuuteen.”

Koulujemme suurimmaksi ongelmaksi on noussut ylisuuret opetusryhmät. On turha puhua erilaisista temppuhankkeista erilaisten ongelmien korjaamiseksi. On totta, että koulukiusaaminen on ongelma. On totta, että oppimisvaikeudet ovat lisääntyneet. On totta, että lasten keskittymiskyky on heikentynyt. Ja on totta, että koulun pitää tästä huolimatta olla turvallinen paikka oppia, mutta myös opettaa. Mutta on myös totta, että ongelmat pitää ratkaista oikeilla päätöksillä. Tämä edellyttää riittävän pieniä opetusryhmiä ja erityistä ohjausta tarvitsevien lasten huomioonottamista. Opetusryhmien maksimikoot tulee rajata valtionhallinnon toimesta ja opetukseen tulee osoittaa sen tämän päivän vaatimat valtionosuudet. Vastuuta turvallisesta koulusta ei sysätä nykykäytännön mukaan pelkästään kunnille.

Tärkeää koululaitoksessa on myös huomioida lahjakkaat oppilaat. Lahjakkaiden oppilaiden opiskelu ei saa jäädä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrän kasvaessa pienemmälle huomiolle vaan koulussa pitää pystyä tarjoamaan kaikille haasteita ja mielekästä oppimista. Ns. alisuoriutumiseen pitää kiinnittää yhtä suurta huomiota kuin oppimisvaikeuksiin.

Koululaitoksessa tulee jatkaa työtä koululaisten siirtymävaiheiden madaltamiseksi. Siirtyminen esiopetuksesta peruskouluun ja yhtenäisessä peruskoulussa vuosiluokalta toiselle tulee sujua ilman suuria muutoksia. Hallinnollisesti perusopetuksesta ja esiopetuksesta tulee tehdä yhtenäinen kokonaisuus, missä tieto lapsesta siirtyy ammattilaisten keskuudessa luottamuksellisesti ja vaivattomasti lapsen mukana eteenpäin tukien kasvua ilman tavanomaisia siirtymävaiheiden aiheuttamia katkoksia. Oppilashuoltotyöryhmien toimintaa tulee kehittää.

”Lasten terveellä kasvulla on ennen kaikkea inhimillisiä vaikutuksia, mutta myös taloudellisia vaikutuksia.”
Opettajien ja vanhempien yhteisvastuuta on korostettava myös yläasteella. Nuoren yläkoululaisen ”kehityskeskustelut” käytäntöön!

Peruskoulun jälkeen nuorille tulee turvata laadukkaat jatko-opiskelupaikat. Koulutusta pitää tarjota aloilta missä nuoret myös työllistyvät. Koulutuksen ja työmarkkinoiden pitää kohdata toisensa ja koulutustarjonnan tulee elää yhteiskunnan mukana. Yrittäjiä ja yritysmaailman tarpeita tulee kuunnella ja vastata myös niihin. Myös yrittäjyyskasvatukseen ja -koulutukseen tulee panostaa niin lukio- kuin ammattikoulutuksessakin.

Viime keväänä alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulorajoja tarkistettiin ylöspäin 15 prosentilla. Tästä huolimatta rajat ovat edelleen liian alhaiset. Myös toisen asteen opintotuki vaatii uudistamista. Ongelmia aiheutuu etenkin silloin, kun vanhemmat eivät kykene tai halua rahoittaa täysi-ikäisen, 18-vuotiaan, kotoaan poissa asuvan opiskelijan arkea ja opiskeluja. Etenkin haja-asutusalueilla, jossa nuoren on pakko muuttaa toiselle paikkakunnalle saadakseen esimerkiksi ammatillista perusopetusta, vaikeutuu monen opiskelijan toimeentulo ja arki.

Tässä muutama minun mielestäni erittäin tärkeä peruskoulua koskettavaasia. Asia joilla olisi suurta ennaltaehkäisevääkin merkitystä ja siihenmeidän pitää ennen muuta tulevaisuudessa panostaa. Eduskuntavaalien ohjelmani pitää sisällään myös selkeät linjauksetopiskelijoiden asemaan ja jatko-opiskeluihin, vero- ja
työllisyyspolitiikkaa, liikenteeseen ja yrittäjyyteen. Lisätietoa kampanjastani löydätte helpoiten kotisivuilta
http://www.timoheinonen.fi. Poikkea sivuilla ja ollaan yhteyksissä.

Timo Heinonen
KM, luokanopettaja
yrittäjä
valtuustonpuheenjohtaja
Riihimäen seutukunta, Loppi
Häme
.........................................................................................................

Helinä Perttu
OPETTAJANA OLET AVAINASEMASSA

Olet varmaan kanssani samaa mieltä, että opettajan työ on yksi antoisimmista ja tärkeimmistä ammateista. Lasten ja nuorten kanssa työskentely vaati meiltä paljon energiaa, mutta harvassa ammatissa on todellinen mahdollisuus olla tukemassa hyväksi ihmiseksi kasvamista.
Perusopetus on kunnan tärkeimpiä palveluja ja sille on turvattava asianmukaiset resurssit. Kouluilla tulee olla mahdollisuus pienentää opetusryhmiä, ottaa huomioon erityisopetuksen vuosittain kasvavat vaatimukset sekä turvata tukiopetus ja opintojen ohjaus.

Koulu on lapsen itsetunnon kehityksen ja terveen kasvun kannalta erittäin tärkeä ympäristö. Koulussa on oltava mahdollisimman kannustava ja hyvä ilmapiiri, joka tukee kouluviihtyvyyttä, luovuutta ja oppimisen edistämistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää oppilaiden ja koulujen työntekijöiden henkiseen hyvinvointiin. Kouluterveydenhuoltoon on myös resursoitava riittävästi sekä oppilashuoltoryhmän toimintaa tehostettava, jotta saataisiin mahdolliset tarvittavat tukitoimet lapsen ja perheen avuksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Ammattitaitoinen ja motivoitunut opettaja on jokaisen oppilaan oikeus. Opettajista ja heidän jaksamisestaan on huolehdittava. Täydennyskoulutukseen ja työnohjaukseen osallistumiseen tulee olla jokaisella opettajalla halutessaan mahdollisuus osallistua. Lisäksi opettajan palkkaukseen on löydettävä keino, jolla se saadaan vastaamaan työn vaativuutta. Kodin ja koulun yhteistyö on olennainen osa koulutyötä, jonka tulisi perustua aikuisten väliseen avoimeen vuorovaikutukseen, jossa yhdessä tavoitellaan lapsen oppimispolun tukemista.

Uudet opetussuunnitelmat painottavat lapsen aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista ja on selvää, että aktiiviset ja omaan asuinympäristöönsä tyytyväiset nuoret ovat Suomelle elintärkeä voimavara. Yhteiskunnallinen aktiivisuus ei synny tyhjästä. Ja jotta nuoristamme kasvaisi yhteiskunnan tarvitsemia tulevaisuuden tekijöitä, on varmistettava, että heidän tänä päivänä esittämät näkemyksensä ja perustelunsa otetaan huomioon asioiden valmistelussa ja niillä on myös oikeaa vaikutusta päätöksenteossa.

Aikaa on annettava opetuksessa oleelliselle asialle ihmisenä kehittymiselle ja arvokeskusteluille. Oleellista ei ole se onko jokainen oppikirjan sivu käyty läpi vaan se mitä lapsi on oppinut itsestään ja ympäröivästä todellisuudesta. Nuoruudesta aikuisuuteen selvitään turvallisesti elämän aikana kerätyn sosiaalisen pääoman avulla. Tämä pääoma tarkoittaa erilaisia sosiaalisia verkostoja, luottamuksen ilmapiiriä ja ihmisten interaktiivista kanssakäymistä, joissa lapsi on kokenut onnistumisen tunteita. Ihmiset keräävät omaa itsetuntoaan heijastavaa sosiaalista pääomaa läpielämän toimiessaan eri yhteisön jäseninä. Koulussa oma luokka ja sen turvallinen ilmapiiri synnyttää juuri näitä elintärkeitä sosiaalisia verkostoja lapsen elämään.

Helinä Perttu

www.helinaperttu.com
Luokanopettaja, projektipäällikkö
Lions Quest-kouluttaja
Kaupunginvaltuutettu, Sivistyslautakunnan pj
Järvenpää

.....................................................................................................

Arto Satonen:
OPETUSLUOKILLE MAKSIMIKOOT

Kuntien taloudellinen tilanne on heikentynyt kuluneella vaalikaudella. Myös kuntien väliset erot ovat kasvaneet. Monet kunnat joutuvat tekemään kipeitä resurssien kohdentamisesta. Yksi säästökeino on opetusryhmien koon suurentaminen. Kuntien heikon taloustilanteen maksajiksi ovat joutumassa peruskoulujen oppilaat ja opettajat.

Perusopetuslaissa säädetään, että opetusryhmät tulee muodostaa siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. Tämä tavoite ei toteudu, jos ryhmät ovat ylisuuria. Opetuksen tasa-arvoa turvattaisiin säätämällä maksimikoko.

Olen tehnyt eduskunnassa lakialoitteen, jonka mukaan ensimmäisen ja toisen luokan opetusryhmän maksimikoko saa olla 25 oppilasta ja ylempien luokkien maksimikoko perusopetuksessa 30 oppilasta. Kyseessä ei ole suositus luokkakooksi, vaan lailla määritelty maksimikoko. Näin kunnallisen päätöksenteon liikkumavaralle asetettaisiin perälauta valtion toimesta.

Aloitteeni ei ole tullut hyväksyttyä Matti Vanhasen hallituksen eduskuntakaudella. Lupaan tehdä sen aloitteen uudestaan seuraavalla eduskuntakaudella. Asia on entistäkin tärkeämpi, koska kunta -ja palvelurakenteen yhteydessä myös koulujen toimintaresursseja määritellään uudelleen. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, opiskeli hän missä kunnassa tahansa. Yhteiskunnan tehtävänä on taata kaikille koululaisille tasokas perusopetus ja sitä kautta valmiudet elämään. Laadukas perusopetus on myös kansainvälisen kilpailukykymme ja siten hyvinvointiyhteiskuntamme kivijalka.

Arto Satonen
kansanedustaja (kok)

gsm. +358 50 511 3110
email. arto.satonen@eduskunta.fi

www.satonen.fi
...................................................................................................

Jari Jaskari
PERUSOPETUS SUOMALAISEN HYVINVOINNIN VOIMAVARANA

Nykyinen perusopetuslaki määrittelee koulun keskeiseksi tehtäväksi tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Tämä toteutuu tietoja ja taitoja kehittämällä. Parhaimmillaan perusopetus onkin positiivisen muutoksen aiheuttaja yhteiskunnassa. Suomalainen yhteiskunta on väestörakenteeltaan niin pienikokoinen, ettei meillä ole varaa hukata yhdenkään kansalaisen tietoja ja taitoja. Ihminen on luonnostaan oppiva. Koulutusjärjestelmän haasteena onkin herättää uteliaisuus oppimiseen ja sen kehittämiseen, mutta siinä tarvitaan valtion ja kuntien taloudellista panostusta.

Osaltani haluan olla ajamassa alas koulutuspoliittisessa keskustelussa ajoittain esille nousevaa vastakkainasettelua yleissivistävän ja käytännöllisen koulutuksen kesken. Yhteiskunnan muutos vaikuttaa siihen, että koulutus ja oppiminen ovat elinikäisiä prosesseja. Nykypäivän yhteiskunnassa tarvitaan laajaa koulutuspohjaa. On avoimesti mietittävä, miten yleissivistävän ja käytännöllisen koulutuksen yhteistyötä voitaisiin kehittää.

Perustan muodostaa kuitenkin perusopetus, jossa yleissivistävien aineiden ja taito- ja taideaineiden opetuksen tulee olla tasapainossa keskenään. Molempia tarvitaan, sillä koulutuksella on sekä yleissivistävä että taitojen oppimiseen liittyvä tehtävä. Tällä hetkellä resurssien rajallisuus on vähentänyt valinnanmahdollisuuksia peruskoulussa. Valtiovallan ja kuntien tulee voida sopia sellaisesta yhteistyöstä, joka mahdollistaa tasokkaan perusopetuksen toteuttamisen. Ikäluokkien pienenemisestä aiheutuva valtionosuuksien vapautuminen tulisikin ohjata suoraan perusopetuksen kehittämiseen, koska resurssit eivät ole tällä hetkellä riittäviä.

Panostus perusopetukseen on panostus tulevaisuuteen. Kansallisesti ja kansainvälisesti koulutus on keino ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Opintojen ohjaukseen tarvitaan riittävästi voimavaroja, koska sen avulla voidaan rajoittaa ongelmien ilmenemistä. Vuosittain jopa 17 000 nuorta on vaarassa syrjäytyä koulutuksesta opintojen keskeyttämisen vuoksi. Opintojen ohjauksella ja tasokkaalla perusopetuksella on voitu vaikuttaa siihen, että peruskoulun keskeyttäneiden määrä on erittäin pieni. Näitä toimenpiteitä tulee edelleen vahvistaa – myös peruskoulun jälkeisissä opinnoissa.

Keskeinen rakenteellisia ratkaisuja edellyttävä ongelma on voimakkaasti kasvanut erityisoppilaiden määrä. Vakavasti on selvitettävä perusopetuksen ryhmäkokojen rajoittamista lainsäädännöllä. Ensisijaisesti oppilaiden oppimisen edellytyksiä tulisi voida tukea osana yleisopetusta. Kannatan erillisen koulutuspoliittisen selvityksen tekemistä yleis- ja erityisopetuksen laadukkaasta yhteensovittamisesta.

Jari Jaskari
opetustoimenjohtaja, pastori
perusopetuksen tulosalueen päällikkö
Seinäjoki

.............................................................................................................

Marjukka Karttunen
PERUSKOULULLE TYÖRAUHA JA -EDELLYTYKSET

Luokanopettajana peruskoulu on minulle erittäin läheinen – samoin yhdeksänvuotiaan peruskoulu-laisen äitinä.

Otsikossani perään kouluun työrauhaa ja edellytyksiä. Tällä tarkoitan erityisesti sitä, että peruskoulussakin on jatkuvasti erilaisia hankkeita, joissa kehitetään milloin mitäkin. Se on-kin tärkeää, mutta mielestäni pitäisi jatkuvien ja toisiaan toistavien kehittämisprojektien sijaan keskittyä itse opetukseen ilman jatkuvaa lomakkeentäyttöä.

Edellytyksillä tarkoitan erityisesti sitä, että ikäluokkien pienentymisestä aiheutuvat säästöt pitäisi kohdentaa nimenomaan perusopetuksen laatuun. Tällainen linjaus on hallitusohjelmassa, mutta Keskustan, Sdp:n ja Rkp:n punamultahallitus ei ole tätä omaa linjaustaan kunnioittanut. Onkin perusteltua kysyä miksi ei? Opetusryhmien koot eivät saa olla liian suuria.

Edellytyksiin kuuluu myös opettajien ja muun henkilökunnan palkkauksesta ja jaksamisesta huo-lehtiminen. Tällä hetkellä opettajan palkka ei ole koulutusta ja vastuuta vastaavalla tasolla. Kyseessä on naisvaltaisen enemmistön ala, jolle ei ole totuttu maksamaan kunnon palkkaa. On puhuttu kansankynttilän kutsumuksesta jne. Tähän asiaan pitää saada korjaus. Koulun perusedel-lytyksiin pitäisi kuulua myös riittävä turvallisuuden tunne.

Peruskoulu on pärjännyt Pisa-tutkimuksissa hyvin. Joidenkin arvioiden mukaan tämän pärjäämisen taustalla on nimenomaan se, että meillä heikosti pärjäävät ovat parempia kuin muiden maiden heikosti pärjäävät oppilaat. Mielestäni tämä on loistava asia. Meillä siis pidetään heikosti pärjäävistä huolta. Vastaavasti toivon sitä, että meidän huiputkin olisivat ainakin samalla tasolla kuin muiden maiden huiput.

Peruskoulussa olisi nykyistä paremmin ymmärrettävä se, että kaikki eivät ole kiinnostuneet samoista asioista. Onkin mahdollistettava se, että toisen intohimona olevat käden taidot löy-tävät koulussa sopivan väylän, samoin kuin jonkun toisen kiinnostus johonkin toisiin ainei-siin. Siinä ei voi olla mitään eriarvoista, jos annetaan oppilaalle onnistumisen mahdollisuus.

Tärkeitä asioita ovat tukiopetus, erityisopetus ja oppilaanohjaus. Mielestäni erittäin tärke-ässä asemassa on nimenomaan oppilaanohjaus. Jo peruskoulussa olisi hyvä onnistua hyvin siinä valinnassa, jatkaako ammatilliseen koulutukseen vai lukioon. Siinä kannattaa muistaa myös se, että ammattikoulu ei ole parempi valinta kuin lukio – eikä myöskään toisin päin. Tietysti on muistettava sekin, että valinta on mahdollista vaihtaa.

Viime aikoina on puhuttu paljon eheytetystä koulupäivästä. Mikäs siinä, jos lapset ovat kou-lussa pitempään, mutta unohtaa ei sovi myöskään muun harrastustoiminnan alasajoa jatkuvan kou-lun kustannuksella. Lapsella pitää olla elämässään muutakin sisältöä kuin koulu. Eheytetyn koulupäivän esteenä on myös rahoitus, koska nykyiseenkään kouluun ei ole riittävästi rahaa, niin mistä tämän hankkeen puolestapuhujat ottavat ne rahat, mitä tarvittaisiin kokonaan uuteen hankkeeseen. Vai pitäisikö opettajien ja muun henkilökunnan joustaa tässäkin asiassa: "eheyt-tää" oma työpäivä entistä pidemmäksi?

Marjukka Karttunen
Varsinais-Suomi
Luokanopettaja, kansanedustaja (kok.), Turun kaupunginvaltuutettu
00102 EDUSKUNTA
mailto:marjukka.karttunen@eduskunta.fi
+ 358 50 511 3155
http://www.marjukka.com
http://www.eduskunta.fi/Karttunen_Marjukka
................................................................................

Sari Simontaival:
PRO PERUSKOULU

Laadukas perusopetus on yhteiskuntamme kivijalka. Opetukseen on osoitettava riittävästi rahaa,
sillä sivistyspääoma on valtt ikorttimme yhä kirist yvässä globaalissa taloudessa.

Peruskouluissa tehdään vaativaa ja haasteellista työtä, sillä 1990luvun laman hedelmiä poimitaan
nyt. Nuorten ja lasten pahoinvoint i näkyy koulun arjessa ja erityisopetukseen sekä oppilashuoltoon
tarvitaan heti lisää rahaa. Opetusta tulisi voida eriyttää oppilaan etujen mukaisesti, sillä jokainen
lapsi ja nuori on jossain asiantunt ija. Vahvuuksia tukemalla voidaan lasta kannustaa onnistumisen
kokemuksilla ja näin auttaa myös jatkossa selviytymään yhteiskunnassamme. Ei ole lapsen syy, jos
hän ei ole kotoaan saanut elämisen eväitä. Koulun arjessa tuleekin olla voimavaroja kasvattaa lapsia
ja nuoria yksilöinä, sillä joiltain kodeilta on kasvatustehtävä täysin hukassa. Jopa 10 % ikäluokasta
syrjäytyy ja tähän asiaan voidaan vaikuttaa perusopetuksessa toteutettavilla keinoilla. Ilman rahaa
tämä ei onnistu ja lasku kasvaa koko ajan. Mitä aikaisemmin päästään ongelmiin käsiksi, sen
parempi.

Olisi ideaalista, jos opettajat voisivat keskittyä vain opettamiseen, mutta näin ei enää ole. Opettajat
kantavat yhä enemmän myös sosiaalista vastuuta. Opettajat kuormittuvat, koska he tekevät paljon
työtä ilman palkkaa omalla ajallaan. Kansankynttilät uhkaavat sammua, koska työtaakka on sekä
henkisesti että fyysisesti kohtuuton. Lisää rahaa tarvitaankin oppimisen tukemiseen ja
eriyttämiseen.

Kävin peruskouluni aikana, jolloin käytössä olivat tasokurssit. Olenkin sitä mieltä, että meidän tulisi
vakavasti harkita t asokurssien palauttamista. Näin myös lahjakkaat ja motivoituneet oppilaat saavat
opetusta, joka antaa heille haasteita ja tyydytystä. Jotta pysymme valtiovaltana kilpailukykyisenä
meidän tulee kasvattaa lapsistamme ja nuoristamme innovat iivisia ja luovia sekä antaa heille
riittävän korkeatasoista opetusta. On toki surullista, että joudumme myöntämään oppilaiden tasoerot
ja ääripäiden etäisyyden, mutta meidän tulee ponnistella jokaisen yksilön etujen puolesta. Myös
lahjakkaat ansaitsevat erit ytettyä opetusta.

Kansanedustajana tulen toimimaan asiantuntevasti ja aikaansaavasti laadukkaan perusopetuksen
puolesta. Olen neljän lapsen äitinä ja ammatillisena opettajana seurannut koulumaailmaa hyvin
läheltä. Olen hyvin huolissani opettajien työtaakasta ja resurssien niukkuudesta. Haluan myös
ehdottomasti ajaa liikunnan lisäämistä opetussuunnitelmassa, koska liikunnalla voidaan
merkittävästi vaikuttaa terveyteen ja henkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvoint iin. Kunhan
varmistetaan koululiikunnankin toteutuvan siten, että jokainen lapsi ja nuori saa kokea liikkumisen
iloa ja onnistumisen elämyksiä.

Sari Simontaival,
kansanedustajaehdokas,
Pirkanmaan Kokoomus, Orivesi
opettaja, hallintotieteen maisteri, fysioterapeutti
........................................................................................

Elise Tarvainen
OPETUS ON ARVOTYÖTÄ

YHTEISPELIÄ OPPILAAN PARHAAKSI

Kaikki, mitä koulussa ja koulutuksen kehittämiseksi tehdään, on tehtävä oppilaan parhaaksi - niin koulun ja kodin arjessa, kunnallisessa päätöksenteossa kuin Arkadianmäelläkin. Jos eurot ja niiden säästäminen saavat liian suuren painoarvon ja keskustelut rajoittuvat vain rahaan, päätöksenteon ytimestä unohtuu helposti kaikkein tärkein, lapsi. Perusopetuksen alimmat luokat ovat lapsen tulevaisuuden kannalta merkityksellisimmät: siellä vahvistuvat lapsen luontainen oppimisen ilo ja koulumotivaatio. Ensimmäisinä kouluvuosina saadut onnistumisen kokemukset kantavat yrittävänä elämänasenteena aikuisuuteen asti ja hyvä alku luo pohjaa myöhemmille opinnoille. Laadukas perusopetus ja oppimiskokemusten laatu, panostukset ensimmäisiin kouluvuosiin tuottavat monin verroin sen mitä niihin panostetaan. Luokanopettaja on paljon vartija.

Mielekkään koulunkäynnin avain on onnistunut kolmikantayhteistyö, jossa huoltajat, opettajat ja lapsi kantavat kukin oman vastuunsa. Pääosassa on oppilas, jonka tulee osallistua opetukseen ja suorittaa tunnollisesti hänelle annetut tehtävät, mutta opetus- ja kasvatusvastuu on meidän aikuisten. Toimiva kodin, koulun ja päätöksenteon yhteispeli onkin aina oppilaan etu. Siihen kannattaa panostaa. Paljon voidaan tehdä rahan sanelemista reunaehdoista huolimatta kun vain on yhteinen tahto ja tavoite. Mutta ei rahakaan ole pahasta, sillä lisääntynyt erityisopetustarve ja suuret ryhmäkoot ovat kysymyksiä vailla ratkaisuja. Tämän päivän oppilailla on aikuisen nälkä, joka voidaan tyydyttää vain riittävällä määrällä ammattitaitoisia opettajia.

ARVOT JA KASVATUS

Tämän päivän koulutuspolitiikalla määritellään se, millaiseksi yhteinen tulevaisuutemme muodostuu: Huomenna meillä on sellaisia osaajia kuin tänään koulutamme. Tulevat sukupolvet tekevät päätöksiä niihin arvoihin nojaten, joilla me tänään heitä kasvatamme. Samalla kun opetamme nuoremme etsimään vastauksia ja kysymään, mikä kaikki on mahdollista, meidän on kasvatettava heidät arvioimaan mikä on oikein. Oppineisuus yksin ei riitä, vaan tarvitaan myös kykyä eettisesti kestäviin ratkaisuihin. Koulutuksella määritellään suomalaisen sivistyksen suunta.

EI NOPEITA TUOTTOJA VAAN LOISTAVA SIJOITUS

Kasvattaminen ja opettaminen ovat arvotyötä, jonka tulokset näkyvät lopulta myös talouden tunnuslukuina. Toimialamme erityispiirre on, että arviointimittareissa viisarit värähtävät viiveellä. Laadukas koulutus näkyy lopulta kansallisen osaamisen kasvuna ja maan kilpailukykynä kiristyvillä maailmanmarkkinoilla. On hyväksyttävä se, että opetusalalla ei sijoituksilta voi odottaa pörssimaailman nopeita tuottoja. Ei siitäkään huolimatta, että useimpien kuntien budjeteista opetuspalvelujen tuottaminen haukkaa reilusti yli kolmanneksen. Koulutusta tulee arvioida kansantalouden kasvulukuina, ei kuntien vuotuisilla liiketoimintamittareilla. Valtakunnan päätöksenteossa tulee muistaa tutkimuksen tulos, jonka mukaan jokainen perusopetukseen panostettu euro tuottaa lopulta sijoituksena 17. Tällaisille osakkeille olisi pörssissä kysyntää – miksi siis emme Suomessa panostaisi koulukseen nykyistä enemmän?

Elise Tarvainen
Äiti, Luokanopettaja, Kansanedustajaehdokas 2007 (Keski-Suomi)
elise.tarvainen@viestiavain.net
www.elisetarvainen.net
..........................................................................................................................

Hanna-Leena Hemming
KOULU TARVITSEE LISÄÄ RAHAA

Suomea pidetään koulutuksen mallimaana. Pisa-tutkimuksen tulosten vanavedessä on maahamme virrannut niin kehuja kuin ihmettelyjä siitä, mikä on se viisastenkivi, joka suomalaisia luotsaa opintiellä. Koska koulutuspolitiikan ja opetussuunnitelmien tulokset näkyvät vasta viiveellä, vuosien saatossa, on vastauksena ihmettelyihin menneiden vuosien visionäärien ja edelläkävijöiden näkemys siitä, minkälainen on koulu tietoyhteiskunnassa ja millaisia resursseja se vaatii.

Tänä päivänä meno on toinen: alamäkeä mennään niin että vahvempihermoistakin hirvittää. Peruskoulua – koko yhteiskuntamme ja kilpailukykymme perustaa – ajetaan alas minimaalisilla taloudellisilla resursseilla ja koulutuspolitiikan painotuksilla, joissa ei ole visioiden häivääkään. Opettajasta on tehty järjestyspoliisi, jonka tehtävä on huolehtia siitä, että lapset ovat pois pahanteosta kun aikuiset ovat töissä. Opettamista työ muistuttaa enää ammattinimikkeenä.

Rahaa olisi ollut. Alun perin oli tarkoitettu, että valtion budjetissa ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen. Kirjaus löytyy oikein hallitusohjelmasta. Mutta ei – euroille löytyi nopeasti muuta käyttöä. Tänä vuonna säästettiin 21 miljoonaa euroa näistä oppilaskohtaisista rahoista, joilla olisi ollut mahdollisuus ylläpitää opetustehokkuudeltaan pienempiä luokkia tai tarjota valinnanmahdollisuuksia oppiaineissa.

Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisia koululaisia vaivaa huono kouluviihtyvyys. Lisäksi Suomen ero kilpailijamaiden ylimpään osaamistasoon yltävien koululaisten määrästä on ilmeinen. Tässä tiivistyy suomalaisen koulun tämän päivän perusongelma: tasa-arvo ja viihtyvyys on tarkoitettu vain heikosti oppiville ja erityistä tukea tarvitseville. Hallitus on tasa-arvon nimissä satsannut koulupudokkaiden aktivointiin, oppimisvalmiuksien edistämiseen ja oppimisvaikeuksien tunnistamiseen. Lahjakkaiden lasten mahdollisuudesta saada kykyjään vastaavaa opetusta ja tekemistä ei sen sijaan puhuta mitään. Erityislahjakkuus, luovuus ja innovatiivisuus eivät saa tilaa suomalaisessa tasapäistävässä järjestelmässä, vaikka juuri nämä oppilaat ovat niitä tulevaisuuden Suomen vetureita.

Kaikkia oppilaita koskevaan kouluviihtyvyyteen olisi löydettävä lääkkeitä tietoteknisten valmiuksien selvästä parantamisesta kouluissa. Yhteispohjoismaisen tutkimuksen mukaan Suomi on pudonnut Pohjoismaista häntäpäähän koulujen tietoteknisessä tasossa. Oppilasta kohden olevien tietokoneiden määrä on alle muiden Pohjoismaiden, tietotekniikka on vanhentunutta ja muita Pohjoismaita jäljessä, vaikka tietotekniikalla on tutkimusten mukaan oppilaita aktivoiva vaikutus. Tasa-arvon kannalta on merkittävää, että tietotekniikalla voidaan huomioida erilaisten oppijoiden tarpeet entistä paremmin, jolloin myös lahjakkaille riittää tarpeeksi opittavaa ja toimintaa.

Suomen tulevaisuus - tuottavuus ja kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla - on pitkälti kiinni koulutuksen laadusta sekä satsauksista teknologiaan ja innovaatioihin. 2000-luvun opetusministerin pitäisi vain löytää nykypäivän viisastenkivi, keino jolla yhdistää nämä eri osa-alueet suomalaisessa koulussa toimivaksi kokonaisuudeksi. Se viisastenkivi on ensikädessä raha.

Hanna-Leena Hemming
Kansanedustaja (kok)
Uusimaa
....................................................................................................

Sanna Lauslahti
OPETTAJIEN PALKAN TULEE VASTATA TYÖN VAATIVUUTTA JA KOULUTUKSEN TASOA

Peruskoulu on yhteiskuntamme perusta. Ilman sitä ei olisi nykyistä hyvinvointi Suomea Nokioineen. Tulevina tavoitteina peruskoululle näen hyvät oppimistulokset, erityisopetusta tarvitsevien lasten määrän hallitsemisen, syrjäytymisen estämisen, turvallisuuden sekä pätevät ja motivoituneet opettajat. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii rahaa, jotta voidaan nykyistä enemmän toteuttaa eriyttävää opetusta ja valinnaisuuksia, rakentaa koulua lasten ja nuorten toiminnallisiksi kyläkeskuksiksi ja varmistaa opettajien kilpailukykyinen palkkataso.

Lapset ovat erilaisia oppijoita ja heillä on erilaisia lahjakkuusalueita; yksi lapsi on lahjakas taideaineissa ja toinen matematiikassa jne. Kouluissamme tulee huomioida lasten ja nuorten omat vahvuusalueet nykyistä paremmin. Kaikkien ei tarvitse kulkea täsmälleen samanlaista koulupolkua. Peruskouluissamme tulee lisätä valinnaisia aineita ja pienryhmätyöskentelyä. Jokainen lapsi ansaitsee, asuu hän missä tahansa Suomea, oikeankokoiset opetusryhmät.

Koulun roolia osana yhteisönsä keskipisteenä tulee vahvistaa. Koulu voi olla mukana rakentamassa lähiyhteisönsä identiteettiä ja siten vaikuttaa lähiympäristön turvallisuuteen. Koulupäivän jälkeen lapset ovat oikeutettuja turvalliseen iltapäivään tutussa kouluympäristössä, jonka aikana tulee olla mahdollisuus tarjota yhdessä muiden toimijoiden kanssa harrastusmahdollisuuksia. Näin annetaan perheille mahdollisuus viettää enemmän aikaa yhdessä.

Opettajien vastuu on suuri ja koulutustaso korkea. Opettajilta vaaditaan yhä enemmän. Yhteinen huolemme on, miten saamme opettajan työn houkuttelevuutta lisättyä. Tämä on tärkeää, koska kilpailu osaajista kiristyy lähivuosina väestön ikääntyessä. Siksi opettajan palkan tulee olla oikealla tasolla työnvaativuuteen ja koulutustasoon nähden. Meillä ei ole varaa menettää yhtään pätevää opettajaa; muuten lastemme ja nuortemme opetus voi vaarantua.

Lapset ansaitsevat hyvän tulevaisuuden. Peruskoulu on yksi tärkeimmistä lasten elämään suuntaan vaikuttava tekijä – vanhemmuuden jälkeen. Opettajat ovat tulevaisuuden tekijöitä.

Sanna Lauslahti (kok)
koulujen aito puolustaja

Olen kolmen lapsen äiti sekä Espoon opetuslautakunnan puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu. Koulutukseltani olen KTM. Koulut ja niiden puolustaminen on sydämeni asia. Olen vaikuttanut aktiivisesti espoolaisten koulujen toimintaedellytysten parantamiseen mm. tuntikehysleikkausten pysäyttämiseen ja nyt pääsemme hitusen lisäämään tunteja, retkitoiminnan varmistamiseen, kulttuuri- ja liikuntapolun suunnittelun käynnistymiseen yhteistyössä muiden yksiköiden kanssa sekä kirja- ja oppilaskohtaisten määrärahojen lisäämiseen. Samaa tietä haluan jatkaa eduskunnassa; mielestäni jokainen suomalainen lapsi ansaitsee hyvän perusopetuksen ja opettaja hyvän työympäristön työnvaativuutta vastaavalla palkalla.
..............................................................................

Paula Risikko
VIIMEINEN SUVIVIRSI?

Viime vuosina valitettavan monella koululla suvivirsi kaikui viimeistä kertaa. Lukuvuoden päättymisen riemu laimentui suruun oman koulun lakkaamisesta. Suomessa oli viime vuosikymmenen alussa noin 5 000 peruskoulua. Viime vuonna enää 3 700. Lakkautustahti on kiihtynyt etenkin nyt lopuillaan olevan hallituskauden aikana.

Kouluverkko ei tietenkään voi pysyä ennallaan, jos oppilasmäärät putoavat liian alhaalle. On selvää, että opettaminen ja oppiminen on koululaitoksen päätehtävä, eikä sen voimavaroja saa tuhlata turhaan seinien ylläpitämiseen.

Valitettavasti nyt vain tuntuu siltä, että pienten koulujen rahoitusta uhkaavat valtionosuuden muutokset ja kuntien yleinen talousahdinko kuppaavat kouluverkkoa aivan liian rajulla tavalla. Valtionosuusmuutos on kuin katalysaattori, joka saa säästösuman liikkeelle ja kohdistumaan juuri kouluverkkoon.

Taloudelliset perusteet eivät kuitenkaan saa olla ainoat mittarit, joiden avulla lakkautuspäätöstä punnitaan. Jos talousnäkökulma jyrää pedagogiset ja sosiaaliset perusteet, ollaan tekemässä suurta virhettä. Hulluinta asiassa on se, että lakkautusrumban todellisia kustannuksia ei ole läheskään kunnolla laskettu.

Pikkukoulun turvallisen oppimisympäristön vaihtuminen suureen kouluun ja ryhmään ei läheskään kaikkien oppilaiden kannalta suju ongelmitta. Opintojen tai jopa lapsen normaalin kehityksen vaarantuminen huonompien kouluolojen takia aiheuttaa inhimillisten tuskan lisäksi myös kustannuksia yhteiskunnalle. Pienen koulun lakkauttamisesta tulevat laskennalliset säästöt saattavat haihtua taivaan tuuliin jo yhden sivuraiteelle joutuneen ihmistaimen vaikeuksien yhteydessä.

Jätin hallitukselle toukokuussa 2005 kirjallisen kysymyksen. Kysyin, aikooko hallitus teettää vihdoin vakavasti otettavat laskelmat, joissa mallinnetaan pikkukoulujen lakkauttamisesta aiheutuvia todellisia nettokustannuksia. Mallin avulla päättäjät voisivat harjoittaa nykyistä objektiivisempaa tarkastelua.

Silloinen opetusministeri Haatainen vastasi, että "tarkoitus on kehittää arviointi- ja laskentamenetelmiä niin, että opiskelijamäärien pienentymisen vaikutuksia voidaan arvioida nykyistä täsmällisemmin".

Eipä ole peräänkuuluttamaani mallia näkynyt. Sekin jää siis seuraavalle hallitukselle.

Paula Risikko
kansanedustaja, vararehtori
(kok)
paula.risikko@eduskunta.fi
www.paularisikko.net
.........................................................................................

Martti Turunen
OSAAMISELLA LUODAAN TURVALLISTA TULEVAISUUTTA

Peruskoulutukseen panostaminen on todella kannattavaa sijoittamistakansakuntamme tulevaisuuteen.

Kaikilla lapsilla tulee olla tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen.Nykyisen hallituksen aikana kuntien taloudet ovat ajautuneet suuriinvaikeuksiin. Ikäluokkien pienenemisestä vapautuvia voimavaroja ei ole käytetty koulutuksen laadun takaamiseen.

Perusopetuksen yksikköhintojen tulee vastata todellisia kustannuksia ja niihintulee tehdä vuosittain täysimääräiset kustannustason korotukset. Opetusryhmien koko on kasvanut viimeisten vuosien aikana huolestuttavasti. Samanaikaisesti erityistä tukea tarvitsevien lapsien osuus ikäluokasta on kasvanut.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten integroiminen yleisopetuksen ryhmiin on monessa tapauksessa ollut kunnan säästötoimenpide eikä pedagoginen ratkaisu.

On kuntia, jotka lomauttavat opettajiaan jopa viikkojen ajaksi. Tällainen toiminta on vastuutonta. Koulun arjessa tämä tarkoittaa, että yksi opettaja joutuu vastaamaan kahdesta luokasta, siis jopa 60 lapsesta lomautuksen ajan. Lomautus voi kestää jopa kaksi, kolme viikkoa. Lomautuksen aikana oppilaat eivät saa täysipainoista opetusta ja jäävät jälkeen opinnoissaan. Tämä on häpeätahra!

Tämä ei ole vastuullista politiikkaa. Oppilaille tulee taata täysipainoinen opetus jokaisena lukuvuoden 190 työpäivänä.

Kuntien tulee taata kouluille turvalliset opiskeluympäristöt. Valitettavan monessa koulussa joudutaan työskentelemään epäterveellisissä tiloissa. Kouluissa on todettu homeongelmia, koulujen ilmastoinnit eivät toimi asianmukaisesti jne.

Valtion budjettiin tulee varata riittävä resurssi peruskoulutilojen parantamiseksi.

Seuraavaan hallitusohjelmaan tulee ottaa yhdeksi koulutuksen painopistealueeksi peruskoulutusturva.

Jokaiselle lapselle tulee taata tosiasialliset mahdollisuudet saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteet. Oppimisvaikeuksiin tulee voida puuttua riittävän varhaisessa vaiheessa ja tällä tavalla ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Perusopetus on säilytettävä edelleen lähipalveluna. Koululaisen koulumatka ei saa kasvaa kohtuuttoman mittaiseksi, eikä koulupäivät saa venyä nykyisestään. Koulutien turvallisuuteen tulee panostaa.

Opettajan työ on tullut entistä monimuotoisemmaksi, hektisemmäksi. Eikä tämän suuntaiselle muutokselle ole näkyvissä loppua. Opettajan tehtäväkenttä on laajentunut ja samalla sirpaloitunut. Opettajan perustehtävä uhkaa hukkua kaikkeen muuhun kuin opettamiseen ja kasvattamiseen. Perustehtävän rinnalle on vuosien saatossa tullut tehtäviä, jotka eivät kuulu opettajan perustehtävään. Tällöin puhutaan tehtävistä, joihin opettajilla ei ole asianmukaista koulutusta eikä tätä kautta ehkä ammattitaitoa ja mikä pahinta, em. tehtävien hoitoon ei ole osoitettu myöskään resursseja. Opettajille tulee taata mahdollisuus riittävään täydennyskoulutukseen. Koulutuksen ajaksi opettajalle on palkattava sijainen. Opettajien jaksamisesta on huolehdittava paremmin kuin tällä hetkellä. Perusopetuksen opettajien palkkatasoa on nostettava vastaamaan koulutustasoa. Luokanopettajat luovat vankan pohjan oppilailleen, jonka varaan oppilaiden on turvallista rakentaa omaa opintietään ja elämäänsä.

Perusopetus on koulutuksen kivijalka, jonka vahvuuden eteen tulen tekemään "hartiavoimin" töitä eduskunnassa.

Martti Turunen
Kansanedustajaehdokas (kokoomus)
Rehtori, Yhtenäinen peruskoulu
FK
Kaupunginvaltuuston ja - hallituksen jäsen
OAJ:n valtuuston jäsen (24 vuotta)
OAJ:n Pohjois-Pohjanmaan alueverkoston yhdyshenkilö
AKAVAn Pohjois-Pohjanmaan aluetoimikunnan jäsen
Reservin kapteeni Rukajärventieltä
www.marttiturunen.fi
...................................................................................................................

Raija Vahasalo:
EDUSKUNTAAN INTOHIMOA KOULUJEN PUOLESTA!

"Maan kilpailukyky ei ala teollisuushallista tai tutkimuslaboratoriosta. Se alkaa luokkahuoneesta." Näin sanoi Henry Ford sata vuotta sitten. Käytin tätä lainausta pitämässäni Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa eduskunnassa. On tärkeää muistaa, että nykyään meidän lapsillemme koulutus on vieläkin tärkeämpää.

Perusopetus on kivijalka koulutusjärjestelmässä ja oppimisessa. Jos perusta pettää, menee muukin koulutus hukkaan.

Koulun ydintehtävää vahvistettava

Tärkein tavoite ensi vaalikaudelle on vahvistaa koulun ydintehtävää eli opettamista ja oppimista, opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta. Koulun tukitoimintoihin on tällä kaudella lisätty tarpeellisia määrärahoja, mutta itse ydintehtävä on saanut toimia ilman lisäresursseja – vastoin hallitusohjelman lupauksia. Aloitetaan edes ryhmäkokojen pienentämisestä!

Kyläkoulujen lakkauttaminen, ikäluokkien pieneneminen sekä kuntien heikko taloudellinen tilanne ovat kasvattaneet opetusryhmäkokoja. Vaikka opetusryhmien aritmeettinen keskikoko maassamme on noin 18 oppilasta, pelkkä keskiluku on suuri tilastollinen huijaus koulutuksen resursseja arvioitaessa. Opetusryhmien koko vaihtelee suuresti kunnasta toiseen. Siellä, missä oppilasaines on vaativinta, myös ryhmäkoko on suurin. Tähän pitää saada korjaus.

Koulupäivää ei pidä pidentää

Nykyinen opetusministeri ajaa voimalla koulupäivän rakenteellista muutosta eli kokonaiskoulupäivää tai eheytettyä koulupäivää. Itse en kannata lainkaan koulupäivän pidentämistä. Jo nykyisin joissakin kouluissa kerätään välitunnit keskelle päivää ruokatunnin ympärille, jolloin saadaan pidempi tauko myös muun muassa liikuntaan. Yksinäisiä iltapäiviä on mahdollista vähentää tuoreella iltapäivähoitolailla. Hyviksi havaitut, mutta säästöjen nimissä poispyyhityt koulujen kerhotunnit ovat myös pidennettyä koulupäivää parempi vaihtoehto.

Monissa kunnissa yleiseksi suuntaukseksi on muodostunut erityisoppilaiden integroiminen tai inkluusio. Se ei sovi kaikille erityisoppilaille eikä kaikille opetusryhmille. Siksi erityisluokkia ei saa poistaa. Myös opettajien täydennyskoulutukseen tulee lisätä voimavaroja ja mahdollisuuksia samalla tavalla kuin muillekin ammattiryhmille. Tärkeimmistä pidän kiinni ja lujasti: Opettajankoulutuksen ylemmästä yliopistollisesta korkeakoulututkinnosta ja vaativaa työtä vastaavasta palkasta.

Suomi menestyi PISA-tutkimuksessa siksi, että täällä on "maailman parhaiten koulutetut heikot oppilaat". Jotta menestyksestä saataisiin käytännön hyötyä, myös lahjakkaiden oppilaiden on jatkossa saatava taipumustensa mukaista opetusta taustasta, varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Lisää rahaa opetukseen

Ensi vaalikaudella tehtävä valtionosuusuudistus on uhka perusopetukselle. Valtiovarainministeriö haluaa mallia, jossa kuntakohtaisia eroja, oppilaiden määrää ja opetuksen kustannuksia ei enää huomioitaisi ja valtionosuusprosenttia pienennettäisiin. Pitää muistaa, että perusopetus on täysin verorahoilla kustannettavaa toimintaa. Siksi yhteiskunnan rahoitus on elintärkeää koulutukselle.

Koulutuksen osuus bruttokansantuotteestamme on Pohjoismaiden pienin ja alle OECD-maiden keskitason. Kunnissa on pystytty siitä huolimatta järjestämään tähän saakka hyvätasoinen opetus. Menestyksemme perustuukin osaavaan, korkeasti koulutettuun ja ammattiinsa voimakkaasti sitoutuneeseen opettajakuntaan. Kiitän kaikkia teitä opettajia, jotka jaksatte vaikeista olosuhteista huolimatta tehdä vastuullista ja tärkeää työtä tulevaisuutemme hyväksi. Kouluissa huominen on läsnä jo tänään.

Raija Vahasalo
kansanedustaja (kok), sivistysvaliokunnan jäsen
KM, luokanopettaja ja rehtori
eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla
raija.vahasalo@eduskunta.fi
www.vahasalo.fi

Olen koulutukseltani luokanopettaja ja toiminut ennen kansanedustajan tehtäviä pitkään musiikkiluokkien opettajana ja rehtorina. Olen toiminut myös vaalien välillä niin eduskunnassa kuin mielipidekirjoituksissa ja kolumneissani intohimoisena koulutuksen puolestapuhujana. Samalla olen pyrkinyt kannustamaan muita opettajia lähtemään mukaan tekemään parempaa koulutuspolitiikkaa. Kokoomuksen ryhmässä olen vahvin perusopetuksen asiantuntija, jäsenenä sivistysvaliokunnassa ja tehnyt asiassa lukuisia lakialoitteita.
........................................................................................................

Terhi Pulli
IHMISLAPSEN KASVU TULEE SUOJATA TALOUDELLISILTA ARVOILTA JA POLIITTISILTA PÄÄMÄÄRILTÄ

Kasvatus on yhteiskunnan ehkä merkittävintä tulevaisuuteen tähtäävää toimintaa. Hyvän elämän toteutumista edistävä ammattikasvatus on yksi arvokkaimpia yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Valitettavasti tulos- ja tehokkuusajattelun lainalaisuudet ovat saaneet sijansa myös päiväkodeissa ja kouluissa vastoin siellä työskentelevien ihmisten tahtoa.

Suomalainen kansantalous ja kilpailukyky suorastaan kukoistaa kansainvälisissä vertailuissa. Kulkeeko lasten henkinen hyvinvointi yhtä kättä taloudellisen ja aineellisen vaurastumisen kanssa?

Suomalaiset lapset ovat kiistatta jääneet markkinaehtoisen elämän jalkoihin: Kodin ulkopuolella huostaan otettuina elää jo 15 000 lasta, ja lastensuojelun avohuolto tukee noin 60 000 lasta. Lasten psykiatrisen sairaalahoidon määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa, ja hoidossa on tällä hetkellä lähes 1 500 lasta – samassa ajassa köyhyydessä elävien lasten määrä on kolminkertaistanut. Joka kymmenes suomalaislapsi elää omassa kodissaan väkivallan uhrina. Nämä kaikki lapset käyvät koulua jossakin päin maatamme jossakin koululuokassa.

Kuinka suomalainen koulutuspolitiikka on viime vuosina tukenut ammattikasvatustyötä sen kohtaamissa valtavissa haasteissa? Lasten hyvinvoinnin puolesta meillä on kiire ajatella asiat uudelleen. Ammattikasvatustyölle tulee taata edellytykset huolenpitoon ja välittämiseen lapsen kokoisin ajatuksin, joissa lapsen tarpeet eivät jää globaalin talouden, kilpailukyvyn ja markkinavoimien tarpeiden jalkoihin.

Ihmislapsen kasvu ja kehitys tulisi suojata kaikilta taloudellisilta arvoilta ja poliittisilta päämääriltä. Niiden sijaan yhteiskunnallinen kasvatustoiminta tulisi pyhittää lapsen henkisen kasvun ja kehityksen turvaamiseen jokaisen lapsen tarpeita vastaavalla tavalla. Erilaisia tarpeita on tässä ajassa paljon, emmekä voi ummistaa silmiämme niiltä kaikkein haastavimmilta. Ammattikasvatustyölle on annettava kaikki ne voimavarat, joita lasten hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen ilon tarpeiden tyydyttyminen edellyttää.

Tavoitteenani on olla aktiivinen valtakunnallinen vaikuttaja, jotta kasvatustoimintaa ei lopullisesti valjasteta menestyvän kansantalouden ja kilpailukyvyn kehittämiseen, vaan tärkeintä on suomalaisten lasten hyvän elämän edistäminen, jotta jokainen lapsi voisi mieleltään terveenä ja tahdoltaan väkevänä täyttää paikkansa tulevaisuudessa. Kun lapsi saa kasvaa ja kehittyä rauhassa, vailla erilaisia ulkoisia tarkoitusperiä, hän tulee täyttämään paikkansa myös kansalaisena.

Terhi Pulli (kok.)
Jyväskylä, Keski-Suomi
liikuntatieteiden maisteri, liikunnanopettaja
kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen
opetuslautakunnan pj. 1997–2004
...............................................................................

Satu Telemäki:
PERUSKOULU- KEHITTÄMISEN ARVOINEN!

Suomen suurin sotien jälkeinen koulu-uudistus, peruskoulu on sinänsä osoittautunut varsin mainioksi. Kaikille on taattu samat mahdollisuudet päästä mihin asti tahansa. Ruosteläikkinä hienossa työssä ovat ehkä koulujen lakkauttamiset, joista kuulemme uutisia päivittäin. Kouluverkko pienenee ja lasten koulumatkat kasvavat – kohtuuttomiksikin.

Monet sanovat juuri nyt muodikkaasti: -Säästetään seinistä ja satsataan opetukseen. Seinistä on säästetty kun koulut kylmenevät, mutta onko opetukseen satsattu? Mitä kertoo se, että PISA – tutkimuksen kärkimaassa joissakin kunnissa lähes joka viides oppilas on siirretty erityisopetukseen
ja lasten huostaanotot lisääntyvät huikealla vauhdilla? Tai se, että tohtori Matti Rimpelän mukaan lasten lääkäripalvelut ovat vähentyneet niin, että jopa vuonna 1947 oltiin selvästi paremmalla tasolla?

Eräs pinnalla ollut asia on tasokurssit. Tampereen seudulla tehdyssä kyselyssä kaksi kolmannesta yläkoulujen opettajista halusi palauttaa tasokurssit muodossa tai toisessa. Tasokurssit voisi toteuttaa niin, että oppilas voisi valita mieleisensä kurssitason, mutta hänen tiensä ei katkeaisi siihen, että hän on ollut alemmalla kurssilla. Kaikki suorittaisivat vähintään opetussuunnitelman minimitason eli jokaisella olisi edelleen ”vapaa tie” jatko-opintoihin. Tämä yhdistettynä oppilaan vahvuuksiin, joita kaikilla on, voisi johtaa tulokseen.

Koko yhteiskunnassa on jatkuvasti puheenaiheena taide- ja taitoaineiden vähyys ja väheneminen. Lisäämällä taito- ja taideaineita saattaisimmekin päästä tilanteeseen, jossa emme enää kouluttaisi puoliväkisin työttömiä maistereita vaan saisimme osaavia ammattimiehiä ja mahdollisesti uusia yrittäjiä. Tähän suuntaan ollaan jo vähän mentykin. Esimerkiksi takavuosina epäsuosiossa ollut ammattikoulujen rakennuslinja on alkanut vetää!

Suomen koululaitoksessa on hyvää se, että me autamme kaikin tavoin niitä, jotka apua tarvitsevat. Mutta en ole vielä nähnyt tilannetta, jossa viisi-kuusi maisteria pohtisi oppilashuoltoryhmässä miten erityislahjakasta oppilasta voitaisiin auttaa. Pitäisikö meidän vihdoin huomioida myös tämä ryhmä?

Peruskoulu on hyvä koulu, mutta ainoa kehittämisen muoto ei saa olla jatkuvasti uudistuva opetussuunnitelma? Nyt siis miettimään joukolla muita kehittämisen muotoja muuten meidän ”Pisan tornimme” kallistuu liikaa. Olen valmis ammattikuntamme ”asianajajaksi” eduskuntaan omillani ja teidän ajatuksillanne.

Satu Telemäki, KK, KM
Vararehtori, Ylöjärvi
Kansanedustajaehdokas (Kok) Pirkanmaalta
www.satutelemaki.fi

........................................................................................................

KUVA: Mika Koivusalo

Jarmo Jääskeläinen:
INVESTOINTI PERUSKOULUTUKSEEN KANNATTAA AINA

Suomen menestys on jo pitkään perustunut osaamiseen. Kansakoulu ja siitä kehitetty peruskoulu on ollut kansakunnan menestyksen tukijalka. Koko yhteiskunnan tasolta tarkasteltuna koulutusjärjestelmämme perusta on vahva, tasokas ja tehokas. Vahvuuden ja tasokkuuden takuuna ovat opettajat. Samalla yhteiskunnan koulutukseen ohjaamat resurssit ovat korkeintaan OECD –maiden keskitasoa. Asetelma on monessa mielessä hyvin haasteellinen.

Tulevaisuuden peruskoulua hahmoteltaessa suurimpana vaarana voi pitää koulutusmenojen leikkauksia. Vahva satsaus peruskoulutukseen on perusedellytys, kun etsitään keinoja vastata yhä kiihtyvään kansainväliseen kilpailuun ja tietoon perustuvan yhteiskunnan haasteeseen. Minulle opetuksen korkea laatu ja opetuksen tasa-arvoisuus ovat erottamaton pari. Koulussa hyvin tai erinomaisesti menestyvien oppilaiden osalta panostaisin kerhoihin ja lisäkursseihin. Lahjakkaiden oppilaiden omat erityisluokat (painotus) kuuluvat yläkouluun. Säilyttäisin siis peruskoulun nykyrakenteen, mutta hakisin tulevien haasteiden äärellä koulun sisälle enemmän joustoa. Pienen maan on pienillä resursseillaan huolehdittava kaikista lapsista ja nuorista. Liian varhainen oppilaiden seulonta voisi johtaa kokonaisuuden kannalta tuhlaukseen. Tällä en tarkoita sitä, etteikö Suomeen mahtuisi erilaisten aatesuuntien tai filosofioiden perustalle rakentuvia yksityiskouluja. Pikemminkin näen, että valtavirrasta poikkeaville kouluille on tilausta ja pieni kilpailutilanne on vain hyvästä!

Koulutuspolitiikkaa tarkastellaan ja koulun tuloksellisuutta arvioidaan tänä päivänä kovin usein taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta. On kuitenkin hyvin tärkeää, ettei humanistista näkökulmaa unohdeta ja koulutus ymmärretään myös sivistyksen ja yhteiskunnallisen osallisuuden ulottuvuuksin. Osin tästä näkökulmasta suhtaudun kriittisesti ns. kokopäiväkoulun tai eheytetyn koulupäivän suunnitelmaan. Epäilyni on, että taustalla tärkeimpänä vaikuttimena on koko yhteiskunnan tuottavuuden lisääminen. Vanhemmille halutaan tehdä tilaa tehdä töitä rauhassa. Tuen ajatusta koulujen aamu- ja iltapäivä- tai kerhotoiminnan järjestämisestä, mutta toteuttaisin sen vapaaehtoisen toiminnan laajentamisen ja koulujen kerhotoiminnan lisäämisen kautta.

Peruskouluille osoitetut lisäresurssit osoittaisin suoraan opetukseen. Taitavat ja työlleen omistautuvat opettajat ansaitsevat työstään nykyistä paremman palkan. Oppilaiden viihtyvyyteen hakisin parannuksia lisäämällä oppilaiden osallistumismahdollisuuksia koulussa. Tällä alueella on paljon mahdollisuuksia. Lisäksi näen lisäpanostukset kouluterveydenhoitoon hyvin tärkeinä.

Peruskouluun kohdistuvat säästöpaineet vaihtelevat jonkin verran maan eri osissa. Yhteistä niille on ollut hakea säästöjä keskittämällä opetusta ja suurentamalla luokkakokoja. Luokanopettajana tiedän, ja voin nojautua myös tieteelliseen tutkimusnäyttöön, että sijoittaminen luokkakoon pienentämiseen kannattaa pedagogisessa, sosiaalisessa ja myös taloudellisessa mielessä.

Jarmo Jääskeläinen, kok
valtiotiet. ja kasvatustiet. maisteri
luokanopettaja
kaupunginvaltuutettu
Espoo
http://www.jarmojaaskelainen.fi

KESKUSTA/PROperuskoulu2007ehdokkaita

2006-10-29T08:03:00.002-08:00

.....................................................................................................................................................

Heli Siberg:
HYVÄ PERUSKOULU - PAREMPI TULEVAISUUS

Perusopetus yhdessä laadukkaan varhaiskasvatuksen kanssa luo vahvan pohjan lapsen ja nuoren myöhemmälle koulutukselle, kehitykselle ja elämänhallinnalle. Opetuksen perusresursseihin pitää satsata! Se on mielestäni tärkein panostus lasten ja nuorten pärjäämiseen tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Peruskoulun tärkeydestä keskustellessani on esille noussut jopa ajatus kansallisesta koulutuksen kehittämishankkeesta, jossa opetuksen ja koulutuksen profiilia nostetaan. Tällaisella kehittämishankkeella voitaisiin nostaa perusopetuksen laatua, vaikuttaa ehkäisevästi koulutukselliseen syrjäytymiseen sekä koulupudokkaiden määrään.

Koulutuksen merkityksen korostaminen on tärkeää ja koska niin monille tärkeille asioille annetaan takuu, niin miksei koulutuksellakin voisi olla koulutus- tai sivistystakuu. Tällaisessa koulutushankkeessa on ideaa, jos sen avulla voidaan yhdistää moniammatillista osaamista lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen kasvamisen ja kehittymisen tueksi sekä nostaa koulutuksen arvoa niin, että sen arvo todella tunnustetaan resurssejakin jaettaessa. Myös OAJ:n valtuustoa asia puhutti niin paljon, että se hyväksyi syyskokouksessaan ponnen, jolla pyritään vaikuttamaan siihen, että maan uusi hallitusohjelma sisältäisi peruskoulutustakuun. Sen avulla turvattaisiin peruskoulutuksen laatu ja ehkäistäisiin lasten ja nuorten syrjäytyminen. Tämä on mielestäni hieno ajatus, jolla suunnataan päättäjien ajatukset oikeaan suuntaan. Valtioneuvoston viime keväänä eduskunnalle antamassa koulutuspoliittisessa selonteossakin (VNS 4/2006) todetaan ansiokkaasti, että kouluhyvinvointia on lisättävä ja syrjäytymistä ehkäistävä.

Keskustan puoluevaltuuskunnan kannanotto "Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus" toi myös esille ajatuksen siitä, millaista tulevaisuutta rakennamme lapsillemme. Hyvän elämän edellytykset luodaan kasvatuksella ja koulutuksella yhdessä kotien kanssa. Opettajankoulutusta on uudistettava niin, että se vastaa näihin haasteisiin. Hyvä ja innostunut opettaja on koulun tärkein voimavara.

Perusopetuksessa on otettava erityisesti huomioon lasten yksilölliset ominaisuudet ja heidän elämäntilanteensa. Myös erityisryhmien ja maahanmuuttajien tukeminen on tärkeää, niin että heillä on tasavertaiset mahdollisuudet käydä koulua. Onnistuneen perusopetuksen edellytys mielestäni on, että varhaiskasvatus kuuluu siihen olennaisena osana. Tämä pedagoginen jatkumo vaatii päivähoitolain uudistamista, niin että varhaiskasvatus siirretään opetustoimen hallinnonalalle.

OAJ:n toimintasuunnitelmassa mainitaan, että suuria opetusryhmiä pitää saada pienennettyä, tarvittaessa vaikka lainsäädäntöteitse. Olen aivan samaa mieltä. Opetusryhmien riittävän pienellä koolla voidaan vaikuttaa kouluviihtyvyyteen, erityisoppilaiden määrään, oppimisvaikeuksien parempaan huomioimiseen ja opettajien jaksamiseen. Myös riittävällä määrällä taito- ja taideaineita voidaan tukea erilaisten oppijoiden oppimisen mielekkyyttä ja tarjota onnistumisen kokemuksia. Koulun pitää olla kannustava ja turvallinen.

Heli Siberg (Kesk.) Espoo
Kansanedustajaehdokas, Uusimaa
KM, luokanopettaja, äidinkielen ja kirjallisuudenopettaja
OAJ:n valtuuston jäsen
www.helisiberg.fi
.................................................................................

Inkeri Kerola:
SUOMALAINEN UNELMAKOULU

Vanhat tarinat ovat aina pohtineet: kumpi oli ensin - muna vai kana? Meidänkin on syytä pohtia, kumpi on ensin, opettaja vai oppija? Koulujärjestelmämme, jonka etulinjassa me opettajat olemme, on aina vastannut yhteiskunnan asettamiin haasteisiin. Luokassa on ensin opettaja, hyvin koulutettu ja työtä tekevä ammattilainen, joka laittaa persoonansa likoon. Erilaisista kotiolosuhteista kerääntyvät oppijat omaksuvat lähes kaiken sen, minkä oppisisällöt ja opetussuunnitelmat heille tarjoavat. Oppimisympäristö tarjoaa puitteet vastaanottavalle joukolle. Puitteisiin kuuluvat oppimisen mahdollistavat materiaalit, välineet, laitteet ja tilat. Oppilashuolto tarjoaa palvelujaan niille, joiden oppiminen ei onnistu ilman lisäavuja.

Jos kaikki tapahtuisi näin helposti, maailma olisi hetkessä valmis. Elävä elämä on valitettavasti monisyisempi. Jokainen ihminen on laulun arvoinen. En usko olevan lasta, jolla ei olisi mitään lahjakkuutta. Juuri tämän vuoksi jokaiselle oppijalle on tarjottava mahdollisuudet edetä omien edellytystensä mukaisesti. Koulutuksen saavutettavuuden lisäksi opetussisällöt on voitava viedä läpi eri ikäluokille parhaiten soveltuvien ryhmäkokojen avulla.

Erityisopetuksen kasvava tarve on merkki ennakoinnin puutteesta. Ennalta toimimiseen on kiinnitettävä huomiota jo esikouluvaiheessa. Erityisopetuksen järjestelyt on kyettävä toteuttamaan koulukohtaisesti järkevimmäksi koetulla tavalla. Erityisesti haluan painottaa kahta asiaa. Ne ovat sekä oppimisvaikeuksien että erityislahjakkaiden varhainen noteeraaminen. Molempia marginaaleja on tuettava lapsen turhautumisen minimoimiseksi. Patateoreettisen opetuksen rinnalle olisi tahtoni tuoda, kuin tuulahdukseksi, käytännön töitä oppimisen tueksi. Taito- ja taideaineet on tuotava päivien ohjelmaan vahvemmin. Tätä kautta luomme edellytyksiä yrittämiselle, teknologiakasvatukselle sekä kasvavalle matemaattisten aineiden oivaltamiselle.

Koulukohtaisia painopistealueita kuntien sisällä on kyettävä vahvistamaan niin, että valinnan mahdollisuuksia on riittävästi tarjolla. Yleensä enemmän tulevaa elämää ja oppilasta itseään tukeva koulu- ja oppimismalli on mahdollistettava nykyisen koulujärjestelmämme sisällä.

Opinto-ohjauksen sekä oppilaiden terveydenhuollon on oltava käytettävissä fyysisesti lähellä oppimisympäristöä. Pienimmillä paikkakunnilla tämä voisi tarkoittaa käytännössä keikkailevaa ohjaajaa tahi hoitajaa. On mutkattomampi ja kivuttomampi vaihtoehto se, ettei tarvitse pomputtaa opintietä käyvää lasta paikkakunnalta toiselle. Avun pyytämiseenkin on näin pienempi kynnys, mikä taas ennaltaehkäisee varmasti suurempia ongelmia.

Tulevaisuudessa vaikuttavampien osioiden joukkoon luen kuuluvaksi kansainvälistymisen sekä vajeen taloudellisista resursseista. Taitavien ja kykenevien opettajien rinnalle tarvitsemme ajanmukaiset resurssit niin, että kymmenien vuosienkin päästä oppijamme ovat kansainvälisten arviointien kärjessä.

Inkeri Kerola
Kansanedustaja (kesk)
...............................................................................

Mirja Vehkaperä
OPPIMISEN OIKEUS (31.12.2006)

Olen kutsumusammatissani. Haaveilin ja leikin jo pikkutyttönä opettajan ammatista. Valmistumisen jälkeen sitä on saanut kokea monenlaisia elämyksiä. Tietoa ja taitoa lasten kasvattamiseen ja opettamiseen ei ammenneta pelkästään teoriasta. Käytäntö opettaa.

Pieni kansa tarvitsee osaavia, luovia ja itseensä luottavia ihmisiä.Siksi pidän tärkeinä seuraavia koulutuksen periaatteita:

· lasten yhteisen kasvatusvastuun korostaminen
· kaikilla 6-vuotiailla on mahdollisuus ja halukkuus osallistua esiopetukseen
· opetus tulee jatkossakin turvata julkisin varoin
· lasten erityistarpeiden huomioiminen opetuksessa (rajoitteet, lahjakkuudet)
· oppilashuolto, terveydenhuolto, tukitoimet, oppilaanohjaus osaksi koulun arkea
· aamu- ja iltapäivätoiminta sekä koulun kerhot tukevat perusopetusta

Suomalainen koulutusjärjestelmä ja ammattitaitoinen henkilökunta ovat hyvän arvostuksensa ansainneet. Haluan itse kehittää eri koulutusmuotoja yhtenäisempään suuntaan. Yhtenäinen peruskoulu sekä jatkokoulutusketju eivät toimi, ellei nähdä koulutusjärjestelmän kokonaisuutta. Jo kodeissa ja päiväkodeissa luodaan pohja lapsen hyvinvoinnille sekä oppimiskokemuksille. Peruskoulujen, toisen asteen ja korkeakoulujen koulutusmuotojen voimavaroja on yhdistettävä.

Elinikäisen oppimisen vaatimus koskettaa tänä päivänä yhä totaalisemmin ja syvällisemmin jokaista ihmistä. Tähän on oleellisena syynä yhteiskunnan muutoksen nopeutuminen, mikä näkyy työelämän ammattitaitovaatimusten ja arvomaailman muutoksina sekä erityisesti kansainvälisyyden lisääntymisenä. Näihin muutoksiin myös muun muassa vapaa sivistystyö on kyennyt vastaamaan.

Mirja Vehkaperä (kesk.)
Oulun vaalipiiri
Haukipudas
luokanopettaja

mirja(at)mirjavehkapera.fi
www.mirjavehkapera.fi
.........................................................................

Tytti Seppänen
PERUSKOULUSTA ON HYVÄ PONNISTAA ! /10.2.2007

Suomalainen koulutusjärjestelmä on maailmalla kehuttu ja ylpeyden aihetta kuuluukin olla. Kaikille yhtäläinen peruskoulu on mahdollistanut pääsyn opinteille riippumatta siitä, missä päin Suomea pieni ihminen asuu tai minkälainen asema hänen perheellään on yhteiskunnassa. Yhtäläinen mahdollisuus laadukkaaseen ja maksuttomaan koulutukseen kaikilla asteilla tulee turvata jatkossakin.

Maassamme on monenlaisia kouluja esimerkiksi kyläkouluja, keskuskouluja, yhtenäiskouluja ja 1-2 –luokan kouluja. Yhtenäiskoulun idea peruskoulun toteuttamisessa on, varsinkin uusia kouluja rakennettaessa ja koulupiirijakoja uudistettaessa, tullut tutuksi monelle opetusasioista päättävälle ja vanhemmille. Yhtenäiskoulu, jossa ala- ja yläkoulu yhdistetään hallinnollisesti ja usein myös rakennusteknisesti, antaa opettajille mahdollisuuden seurata oppilaan kehittymistä pitkällä aikavälillä oppilaan parhaaksi.

Yhtenäiskoulun ideaa toteutettaessa tulee kuitenkin muistaa, ettei koulujen kokoa tulisi paisuttaa mahdottomuuksiin. Oma lähtökohtani on, että niin pien kyläkoulu kuin suuri koulukin voi olla toimiva. Kuitenkin lähes tuhannen oppilaan koulukokonaisuudet (tai jopa suuremmat), jossa oppii lapsia esikoulusta yhdeksänteen luokkaan asti voi aiheuttaa kenessä tahansa pelonsekaisia tunteita. Suurten yksiköiden toteuttaminen tulee tehdä harkiten ja miettiä sopivia vaihtoehtoja. Tärkeintä on kuitenkin luokkakoon pitäminen mahdollisimman sopivana (18-24 oppilasta), vaikka koulujen yksikkökoko kasvaisikin.

Kun pienissä kunnissa ja haja-asutusalueella painitaan kouluverkon kanssa ja monista kylistä koulu on jouduttu lakkauttamaan, eivät ongelmat ole sen kummempia suurissa kaupungeissakaan. Vanhojen lähiöiden ikärakenne muuttuu ja palveluita tarvitaan lasten sijasta iäkkäille ihmisille. Uusille alueille, joissa ei vielä ole koulua, rakennetaan puolestaan omakotitaloja lapsiperheille. Koulujen tarve alueellisesti muuttuu ja kunnat joutuvat tekemään kipeitä päätöksiä koulujen lakkauttamisista ja uusien rakentamisista.

Vaikka sanotaan, että seinien sijaan tule satsata opetukseen niin seinillä tuntuu olevan suuri rooli kun keskustellaan lasten peruskoulutuksesta. Onkin selvää, että koulussa oppimisen puitteet tulisi olla kunnossa. Uusia kouluja rakennettaessa tulisi oppia siitä, mitä vaihetta käydään läpi nyt. Jos tavoitteena on rakentaa todella suuria koulurakennuksia, tulee myös tarkkaan miettiä, mihin käyttötarkoitukseen rakennuksia käytetään esimerkiksi 30 vuoden päästä, jolloin alueen oppilasmäärä on voinut laskea radikaalisti.

Valtion tasolla on tehty monia hyviä linjauksia liittyen esim. lähikouluperiaatteeseen, varhaiskasvatuksen (eli päivähoidon) siirtämisestä opetustoimen alaisuuteen ja opetussuunnitelmien sisällöistä (esim. ympäristökasvatuksen ja yrittäjyyskasvatuksen mukaan otto). Usein näiden toimien toteuttaminen voi kuitenkin tyssätä kuntapäättäjiin tai koulussa opettajiin. Peruskoulukin tarvitsee uudistumista, mutta sen perusperiaatteesta, tasapuolisesta ja laadukkaasta koulutuksesta kaikille, tulee pitää kiinni.

Maaseudulla haasteena voi usein olla pätevien opettajien saaminen kouluihin. Kaupungeissa päteviä opettajia yleensä riittää, mutta ongelmaksi voi tulla koulujen eriarvoistuminen. Tilanne, jossa kaupungin sisällä on maineeltaan hyviä ja huonoja kouluja ei voi olla kenenkään edun mukainen. Usein koulut itse rehtorin ja opettajien johdolla pärjäävät varsin hyvin, vaikka haasteita monilla alueilla onkin ja maine voi olla muita kouluja huonompi. Tasavertaisuus tulisi kuitenkin peruskoulussa toteutua ja opetuksen laadun olla yhteneväinen. Myös maahanmuuttajien kasvava määrä kouluissa voi olla haasteellista. Koen, että aidosti monikulttuurisessa koulussa voi olla myös paljon mahdollisuuksia. Ehkä opettajien koulutuksessa tulisi nykyistä enemmän painottaa myös monikulttuuristen ryhmien opettamista.

Kattavan peruskouluverkoston ja laadukkaan opetuksen ylläpito vaatii kuitenkin rahaa. Varsinkin näissä vaaleissa keskustelua tuntuu käyvän vain vanhustenhuollon ympärillä. Jonkun on puolustettava myös lasten ja nuorten asemaa. Heillä ei ole ääntä, jolla ratkaista vaaleja, mutta tulevaisuuden kannalta panostaminen heihin on elinarvoisen tärkeää. Lasten ja nuorten edut eivät ole vastakkaisia ikäihmisten etujen kanssa. Poliittisilla toimilla on mahdollista kasvattaa kansakunnan kakkua niin, että siitä on jaettavaksi molemmille ryhmille.

Tytti Seppänen Kansanedustajaehdokas (kesk)
Kaupunginvaltuutettu, Turku
..............................................................................................................

Lauri Oinonen:
OPETTAJAN TYÖLLÄ ON TARKOITUS JA TULEVAISUUS

Peruskoulun luokanopettajat tekevät mitä arvokkainta kasvatustyötä arkisessa opetustyössään. Opettajan oma persoona ja koko olemus on työvälineenä, kasvava lapsi hakee, suorastaan imee aikuisen mallia opettajasta. Näin on asia ollut aina ennenkin, mutta juuri nykyisin opettajan antama aikuisen malli korostuu yhä enemmän. Opettaja antaa mallin myös työnteosta. Lapsilla ei ole entisaikojen tapaan nähdä työtä kotonaan puhumattakaan käynnistä edes vanhempiensa työpaikoilla, silloin he näkevät opettajan työssään.

Jokainen opettaja on erilainen, tässä on suuri rikkaus. Jokainen opettaja haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Tämä peruslähtökohta on yhä hyvä voimavara. Harva ammattikunta haluaa tehdä työnsä niin aidosti ja lasten ja nuorten parhaaksi kuin opettajat tekevät. Tästä eduskunnassa sivistysvaliokunnassakin työskentelevänä haluan antaa kiitoksen. Mutta samalla
haluaisin ihmisten parissa tehtävästä opetustyöstä myös maksettavan nykyistä parempaa palkkaa. Haluan, että opetusryhmät eivät olisi liian suuria, silloin kaikki sujuisi aina paremmin. Opettaja tekee työtä, jolla on tarkoitus ja vaikutus tulevaisuuteen. Meille tämän päivän aikuisille omat kansa- tai peruskoulunopettajamme ovat antaneet pohjaa elämällemme monin tavoin. Olen suuresti kiitollinen omille opettajilleni.

Lauri Oinonen
kansanedustaja (kesk)
Keski-Suomi, Keuruu

Eduskuntavaalit 2007

2006-10-29T06:36:00.000-08:00

Luokanopettajalehti esittelee tammikuun numerossaan kansanedustajaehdokkaita, jotka sitoutuvat edistämään valituksi tulleessaan nimenomaan perusopetusta. Tässä nettiblogissa tullaan julkaisemaan PROperuskoulu2007 ehdokkaiden artikkeleita siitä, miten he haluavat kehittää kansanedustajina kansainvälisesti huipputuloksiin yltänyttä peruskouluamme.

**************************************************************************
ARTIKKELEITA JA KUVIA voi lähettää osoitteeseen marttifi(at)gmail.com
HUOM! VANHA OSOITE martti.hellstrom(at)iki.fi on ajoittain tukossa.
**************************************************************************

LISÄÄ tietoa vaaleista saa osoitteesta http://www.vaalit.fi/14739.htm
SUOMALAISET PUOLUEET löytyvät osoitteista:
http://www.edu.vantaa.fi/filosofia/uusi_sivu_437.htm
http://haku.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/6.elokuu/LIN5.HTM

VAALIKONEETlöytää osoitteesta http://www.ehdokas.fi/vaalikoneet.html

LUOKANOPETTAJA-lehteä julkaisee Luokanopettajaliitto ry.
www.luokanopettajaliitto.fi