VASEMMISTOLIITTO/PROperuskoulu2007ehdokkaita

............................................................................................................................

Laura Tohka:
PERUSKOULUN RAHOITUS ON ARVOKYSYMYS

SUOMALAISESSA peruskoulussa kaikki opettajat ovat oman ammattinsa asiantuntijoita ja suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon. Siksi on naurettavaa että työntekijöille, joilla olisi loistavat edellytykset hoitaa työnsä hyvin, annetaan rahanpuutteeseen vedoten huonot työolosuhteet.

USEIMMAT opettajat kaipaavat luokkahuonetta, oppikirjoja ja tarpeeksi pieniä opetusryhmiä, joissa heidän on mahdollista kohdata oppilaat yksilöinä. Useimmat opettajat kaipaavat rauhaa tehdä työnsä hyvin ja jos rauhaa ei ole, seurauksena on työuupumusta ja sairaseläkkeitä, jotka toisenlaisella panostuksella olisi ollut helppo välttää.

MONEN oppilaan äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Kun äidinkieltä puhutaan kotona, suomen tai ruotsin taito voi maahanmuuttajataustaisella lapsella olla peruskouluun siirryttäessä runsaasti jäljessä suomalaistaustaisten lasten kielitaidosta. Kuitenkin opetus tapahtuu valtakielellä, eikä eri kieltä puhuville oppilaille useinkaan ole mahdollista järjestää riittävästi heidän tarvitsemaansa pienryhmä- ja tukiopetusta.

TULOKSENA on peruskoulun päättäviä nuoria, joitten koulumenestys ja sitä kautta jatkokoulutusmahdollisuudet jäävät paljon heikommiksi kuin mihin heidän älykkyytensä ja lahjakkuutensa muuten antaisi edellytykset. Seurauksena yhteiskunta polarisoituu hyvin ja huonosti pärjääviin.

EDELLEEN on syytä olla huolissaan taito- ja taideaineiden eloonjäämisestä kilpailtaessa tilasta tuntikehyksissä. Asioita opitaan myös kädellä ja sydämellä, ei ainoastaan kirjoista. Lapset ansaitsevat mahdollisuuden kasvaa eheiksi ja monipuoliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet omaaviksi aikuisiksi. Yhteiskunnan arvot mitataan siinä, miten hyvin tämä tavoite toteutuu. Peruskoulut tarvitsevat yksinkertaisesti lisää rahaa, ja se annetaanko sitä, paljastaa yhteiskunnan arvot. Ylevät juhlapuheet mitataan aina käytännön teoilla.

VANHASEN hallitus lähti johdonmukaisesti alentamaan verotusta eri muodoissa. Lyhytnäköisen talouspolitiikan nimissä Suomessa ollaan valmiita uhraamaan tulevaisuuden kannalta kaikkein oleellisin: luova ja tasapainoinen nuori aikuisväestö. Minä maksan mielelläni enemmän veroja, mikäli saan takeet siitä, että poikani saa koulussa parempaa ja monipuolisempaa opetusta, hänellä on koulussa turvallista ja hän voi keskittyä opetukseen. Verotulojen kerääminen ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan poliittisilla päättäjillä pitää myös olla tahtoa puolustaa tasa-arvoista peruskoulua. Vasemmistoliitosta tätä tahtoa löytyy.

Laura Tohka
9-vuotiaan kuvisluokkalaisen äiti ja
Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas
Pirkanmaalta
...................................................................


Leena Savolainen
PRO PERUSKOULU

Tässä kirjoitussarjassa kirjoittavat ne kansanedustajaehdokkaat, jotka ilmoittautuvat edistämään peruskoulun ja peruskoululaisten etuja, jos tulevat valituksi.
No, minunhan ei tarvitse sitten kuin ilmoittaa ammattini: luokanopettaja.

Luokanopettaja joka on ollut opettajana 31 vuotta, tuntee taatusti kouluelämän ilot ja kirot. Kun kerron, että päivittäin teen työni 26:n mahdollisimman erilaisen ekaluokkalaisen kanssa, niin kaikki heti arvaavat, että luokkakokoasiahan se open mielessä päällimmäisenä pyörii: Luokkakohtainen enimmäisoppilasmäärä pitäisi palauttaa takaisin peruskoululakiin. Keskiarvolukujen käyttäminen luokkakokojen tarkastelussa ei anna todellista kuvaa koko tilanteesta.
.
Ja koska luokkani on täynnä hyvinkin erilaisia oppilaita (rikkaus ja voimavara, tottakai), joista
osa vaatisi sellaista erikoisosaamista, jota minulla ei ole, niin seuraavaksi mieleen tulee erityisopetus. Erityiskouluja tarvitaan ehdottomasti myös tulevaisuudessa. Niiden alasajo on todella lyhytnäköistä toimintaa. Myöskin kouluilla toimivat erityisopettajat ovat aivan välttämättömiä.

Koulun kehittäminen on tärkeää, mutta kehittely pelkästä kehittämisen ilosta on aika rasittavaa.
Nyt kun olemme taas saaneet vaivalla tehtyä uudet opetussuunnitelmat, toivoisin aikaa ja rauhaa
työskennellä niiden mukaan. Kaikenlaista uutta kyllä yritetään tuoda kouluun (Kalliomäen malli etc.), mutta rahaa niihin ei ole. Kun ei tunnu olevan tähän nykyiseen toimintaammekaan; joka vuosi kalutaan yhä lihattomammaksi käyvää luuta. Ja suoraan sanoen en noita kaikkia uusia tuulia kaipaa, vaan rauhaa ja rahaa toteuttaa tätä nykyistä.

Taide- ja taitoaineita lisää, tottakai. Mutta taas vanha laulu: mistä rahoitus? Se raha, joka koulutukseen ja erityisesti perusopetukseen kunnille valtiolta tulee, pitäisi menneiden vuosien tapaan ”korvamerkitä”. Opetukseen käytettävien rahojen jatkuva höylääminen tulee lopulta romuttamaan Suomen koululaitoksen ja maan tulevaisuuden. Missä silloin on PISA-ihme?

Se opettaja, joka jaksaisi ihmeitä tehdä, kaipaa myös arvostusta joka näkyy myös tilipussissa. Mutta nämä kirjoittamani asiat ovat kristallinkirkkaita kaikille luokanopettajille. Eivätkä ajamani tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuuskaan opeille vieraita ole. Vaalit ovat tulossa, sen huomaa siitä, että kaikki politiikot kantavat yhtäkkiä taas huolta koulusta ja opettajista, mutta…

Äänestäkää opettajaehdokkaita kaikista puolueista! Opet eivät omiaan unohda vaalien väliajallakaan. Ja vaikka ajattelisitte, ettei ehdokas kuitenkaan läpi pääse, niin jokainen ääni vahvistaa opettajan painoarvoa omassa puolueessaan. Ja minä ainakin olen omalle opettajainhuoneelleni luvannut puhua opettajien puolesta aina ja kaikkialla.

Leena Savolainen
luokanopettaja
Lahti
Vasemmistoliitto
Häme

J.K. Eivätkä luokanopettajat varmaankaan hämmästele puoluevalintaani, sillä ei näillä
tuloilla paljon suurpääomaluokkaan pääse.

...........................................................................................................................................

Jarmo Linden:
PERUSKOULU JA OPETTAJAT TARVITSEVAT LISÄÄ RAHAA


Suomessa käydään eduskunta- ja kuntavaalit eri aikoina. Valitettavasti. Eduskuntavaaleissa suuret puolueet käyvät kisaa veroalelupausten suuruudesta. Kuntavaaleissa samat puolueet lupaavat taata hyvät peruspalvelut.

Hassisen Kone lauloi vuonna 1980 näin: ”Ja kun poliitikot puhuvat paskaa, kermaleivokset täyttävät maan.” Itse koetan olla puhumatta paskaa ja lupaamatta kermaleivoksia.

Peruskoulu on koko sivistyksemme reikäleipä. Sitä on oltava tarjolla kaikille - sen on oltava hyvää ja ravitsevaa. Neljä kärkikeinoa pitää peruskoulu kaikkien kouluna ovat:
1) pienentää nykyistä maksimiluokkakokoa selvästi
2) maksaa luokanopettajille työn vaativuuden mukaista palkkaa
3) turvata lähikouluperiaatteen toteutuminen ja
4) antaa lisätukea heikompien alueiden kouluille.

Tämä ohjelma on mahdoton toteuttaa, jos samalla vaaditaan hyvätuloisia suosivaa veroalea. Kunnioitan julkista palvelutyötä ja erityisesti pienten lasten opettamista niin paljon, että vastustan veroalepuheita ja haluan kerätä julkiseen kassaan niin paljon rahaa, että neljän kohdan ohjelmani voi toteutua.

Olen työläisperheen lapsena voinut kouluttautua maisteriksi asti hyvän koulujärjestelmämme ansiosta. Koulutukseni ja yhteiskunnallisten harrastusteni ansiosta olen saanut tehdä mielenkiintoista työtä, mm. vuosina 1995 -1999 kulttuuriministeri Claes Anderssonin ja Suvi-Anne Siimeksen erityisavustajana opetusministeriössä.

Koulutusmenomme ovat OECD-vertailuissa hämmästyttävän alhaiset. Koulutuksesta ”säästäjät” ovat ampumassa omaan jalkaansa, ellei peräti päähänsä: koulusäästöt vievät ihmisiltä mahdollisuuden kehittää itseään, syrjäyttävät yhä useampia, mutta ne heikentävät myös taloudellista kilpailukykyämme.

On aika muuttaa suunta takaisin kohti sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Jarmo Lindén (Vasemmistoliitto/ Varsinais-Suomi)
www.jarmolinden.fi
...............................................................................................

Hanna-Kaisa Siimes
PERUSKOULUA TULEE KEHITTÄÄ

Peruskoulua tulisi kehittää tulevaisuudessa enemmän lasta ja lapsen tarpeita kuuntelevaksi. Jotta lapsi tai nuori tulisi koulussa kuulluksi ja kohdatuksi tulee huolehtia koulujen taloudellisista resursseista niin että ryhmäkoot säilyvät inhimillisinä ja opettajilla säilyy mahdollisuudet tarjota laadukasta opetusta, oppimisen iloa sekä aikaa oppilailleen. Resurssien jaossa tulee huomioida erityisoppilaiden tarpeet sekä tukituntien riittävyys.

Tulevaisuuden yhtenä haasteena on miten koulu osaa huomioida eri kulttuureista tulevat lapset ja nuoret. Alueilla, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, tulee heidän erityistarpeensa ottaa huomioon myös taloudellisten resurssien jaossa. Näin myös niille lapsille joiden vanhemmilla ei oman kielitaidon puutteen vuoksi ole mahdollista tukea lastensa koulunkäyntiä, tarjoutuu mahdollisuus päästä osalliseksi oppimiseen, koulussa menestymiseen, ammattiin ja yhteiskuntaamme osallistumiseen tasa-arvoisena muiden ikätovereittensa kanssa.

Ammattitaitoisten opettajien lisäksi kouluissa tulee olla myös saatavilla terveydenhoitaja, koululääkäri ja kuraattori. Itä-Helsingissä on hyviä kokemuksia sosionomien palkkaamisesta koulupudokkuuden ehkäisemiseksi. Moniammatillisuus luo uusia mahdollisuuksia lasten ja nuorten tukemiseksi koulussa.

Koulut ovat ensiarvoisessa asemassa syrjäytymisen ehkäisemisessä. Lähes kaikki oppilaat suorittavat oppivelvollisuutensa koulua käymällä. Koulu tavoittaa neuvolan jälkeen lähes koko ikäluokat ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan. Erinomaista syrjäytymisen ehkäisemistä on pitää luokkakoot maltillisina, kehittää opetusta erityisryhmiä huomioon ottavaksi (huomioiden niin heikommat kuin lahjakkaimmatkin oppijat), ja pitää perusopetus ja opettajankoulutus laadukkaina.
Opettajiksi opiskeleville on tarjottava perustiedot ryhmädynamiikasta, koska opetus on ryhmäopetusta aina.

Vuorovaikutustaitojen kehittämiselle on löydyttävä sija opettajankoulutuksessa. Opetus on vaativaa ihmissuhdetyötä.
Taide- ja taitoaineiden tunteja ei tule vähentää. Monelle syrjäytyvälle lapselle taideaineet voivat olla syy tulla kouluun ja ne ylläpitävät positiivista kouluasennetta. Taideaineet tukevat henkistä kehitystä ja ihmisenä kasvamista. Kulttuurin merkitystä hyvinvoinnille ei tule unohtaa.

Kestävän kehityksen ja eettisyyden periaatteiden on tultava yhä vahvemmalle sijalle koulussa. Kouluissa on uskallettava puhua nykyistä enemmän arvoista.

Hanna-Kaisa Siimes
eduskuntavaaliehdokas 2007
Vasemmistoliitto
Helsinki
...........................................................................................................................



Mirjami Parant
PRO PERUSKOULU 2007

Hei ystävät, olen Mirjami Parant, 58 v. Tervehdin teitä Vasemmistoliiton (sit.) kansanedustajaehdokkaana Uudenmaan vaalipiiristä. Tällä hetkellä työskentelen perheiden ja parisuhdeongelmaisten auttamistyössä Espoon Tapiolassa. Lasten pahoinvointi ei voi olla näkymättä myös kouluissa, tästä syystä perheiden tukeminen on osa opettajien tukemista.
Kokonaisvaltaisesti nähtynä koulun kehittämistoimet ja resurssit sekä kodin /vanhempien jaksamisen merkitys lapsen oppimiselle ja sosiaalistumistaidoille kulkevat rinta rinnan.

Tämä merkitsee käytännössä uudenlaisen ajattelumallin tuomista koulumaailmaan. Nyt opettajat joutuvat ottamaan liikaa vastuuta perheiden jaksamisesta ja voimavaroista. Usein he kamppailevat myös vanhempien syyllistämiskehässä, joka aiheuttaa väsymistä ja pahaa oloa.

Kokemukseni koulumaailmasta ajoittuu vuosille 2000-2004, jolloin minulla oli ilo tehdä työtä Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa henkilöstö- ja taloushallinnon tehtävissä. Koulussa on oppilaita vuosittain noin 850 ja opettajakuntaa 70-100, joista 20 % tulee Ranskasta. Työskentelyni aikana suoritin kouluauditoijan kurssin ja toimin työsuojeluvaltuutettuna. Näissä rooleissa tutustuin perusteellisesti koulumaailman problematiikkaan.

Suomen peruskouluissa v. 2006 on oppilaita 578 918, joista Uudenmaan osuus on n. 160 000.
Opettajista 72 % on naisia ja opettajia koko maan oppilasmäärää kohden 44 623. Näistä luvuista voidaan päätellä, että miesten osuus opettajakunnasta on riittämätön tasavertaisen sukupuolijakauman toteutumiseksi. Poikien osuus koko oppilasmäärästä on 51,2 %, joka sekin on selvä viesti siihen suuntaan, että miesten osuutta opettajakunnassa on nostettava. Tarvitsevathan pojat oppilasvuosiensa aikana myös miehen mallin.
On selvää, että peruskoulun luokanopettajien palkat ovat jääneet kehityksessä jälkeen siinä määrin, että miehet valmistuttuaan usein hakeutuvat yksityissektorille muihin tehtäviin paremman palkan perässä. Tässä kohdin on hyvä pysähtyä miettimään keinoja, millä tavoin vinoutuma saadaan korjattua.
Parannusehdotukseni kansanedustajana olisi ehdottomasti palkkakehityksen ja tehtävän arvostuksen uusarviointi. Keinot tilanteen korjaamiseen on löydyttävä lainsäädännön puolelta.

Luokkakoot ovat tällä hetkellä mitoitettu liian suuriksi. Lapsenlapseni käy koulua toisella luokalla, jonka koko on 28 oppilasta. Yhden luokanopettajan on mahdotonta seurata jokaisen lapsen päivittäistä oppimista, saati pitää kuria. Lakisääteisesti luokka-avustajia tulee palkata kaikille 1-3 luokille ja heistä tulee tehdä kokopäivätoiminen, pysyvä ammattikunta. Tämä ammattiryhmä tuo luokkaan vakautta ja saattaa olla monelle oppilaalle äiti- tai isähahmo, jonka puoleen on helpompi kääntyä kuin opettajan, joka on keskityttävä lähinnä opetuksen antamiseen.

Opetusvälineistö on oltava tasaveroinen kaikille oppilaille. Nythän useat kunnat kamppailevat
verorahojen riittämättömyyden suossa. Liian monet kuntien päättäjistä aloittavat säästötoimet koulujen toimintavälineistöistä, joka näkyy mm. tietotekniikkavälineistön puutteina. Kuntien on pystyttävä takaamaan kaikille oppilaille samanveroiset mahdollisuudet oppimiseen nykyaikaisin menetelmin. Tämä merkitsee valtion osuuksien turvatakuuta kunnille ATK –laitehankintoihin.

Annoin tyttärelleni lupauksen, että kansanedustajana tulen panostamaan 1-4 luokkalaisten kokonaisvaltaiseen koulupäivään, jossa lapset voivat kokea turvallisuutta valvotuissa olosuhteissa niinä vanhempien työpäivän viimeisinä tunteina, jotka nykyoloissa lapsi viettää yksin kotona. Tämä tarkoittaa käytännössä koulupäivien organisointia eri muotoisilla toiminnoilla siten, että tuntien päätyttyä oppilailla olisi mahdollisuus levätä, syödä pieni välipala, tehdä läksyjä ja/tai harrastaa.

Toimenpiteet on käynnistettävä lastemme näkökulmasta, heissä on tulevaisuutemme, he tarvitsevat oikeat tasa-arvoiset mallit, opetusmetodit, kasvuympäristön ja turvallisuuden. Niistä ei voida enää tinkiä. Perheiden voimavarojen tukeminen on myös osa tulevaisuuden visiota, johon työssäni tähtään.

Mirjami Parant (Vas)
Uudenmaan vaalipiiri
..............................................................................................................................


Hannu Lehikoinen:
KAMREERITKO PÄÄTTÄVÄT OPETUKSESTA JA KASVATUKSESTA

Suomalainen koulu voi hyvin –oppilaat ja opettajat eivät aina niinkään hyvin. Koulutuksen resursseista ja sen kautta valitettavan paljon koulutyöskentelystä päättää kuntien ja kaupunkien kamreerit. Hyvä ajatus kunnallisesta itsehallinnosta on johtanut tilanteeseen ,jossa euro määrittää miten koulussa opetetaan.

Tässä ehdotuksiani ensi vaalikaudelle:

1.Luokkien enimmäiskooksi 20 oppilasta. Kaikki siitä yli on oppilaiden yksilöllisestä ja tehokkaasta opetuksesta ja oppimisesta pois.
2.Opettajan tehtävän arvostusta on saatu juhlapuheissa riittävästi. Nyt on saatava valtion budjettiin selvästi enemmän rahaa ja ”korvamerkittynä” kouluun. Myös kasvatuksesta opetuksen ohella on saatava taloudellista korvausta.
3.Tämän päivän lapset ovat huomisen aikuisia joiden on osattava toimia tietoteknistyvässä maailmassa. Tietotekniikan opetukseen on saatava resursseja jo esiopetuksesta lähtien.
4.Opetussuunnitelmia, joiden tavoitteisiin ei pääse kuin pari prosenttia ikäluokasta, on järkeistettävä. Saavuttamattomat tavoitteet turhauttavat ja stressaavat meitä kansankynttilöitä. Panostamalla taito- ja taideaineiden opetukseen annetaan onnistumisen elämyksiä myös eri tavoin kuin tiedollisesti lahjakkaille oppilaille koulussa.
5.Koulun ja kodin väliselle yhteistyölle on saatava oikeasti tukea myös koulutuksen ylläpitäjiltä. Taloudellinen korvaus ja panostus hallintokuntien väliseen yhteistyöhön maksaa kyllä itsensä takaisin.
6.Opettajuus tulevaisuuden koulussa on jakamaton. Kaikki opettajat eri koulumuodoissa ovat yhtä tärkeitä. Panostus opettajien samanpalkkaisuuteen on aloitettava jo tulevalla vaalikaudella.
7.Kattava kouluverkko on oikeus ei rasite. Hyvää opetusta voi saada olipa koulu suuri tai pieni. Koulu on osa ihmisen sosiaalista rakennetta ja lähikoululla on muutakin arvoa kuin että se on olemassa.

Nyt on se aika jolloin kaikki lupaavat olla opettajien puolella. Kysykääpä ehdokkailta miten hyvä ja laadukas opetus ja veronalennusvaatimukset sopivat samaan vaalilupaukseen. Meidän opettajien palkka maksetaan verovaroista ja mielestäni pienemmät verot tarkoittavat vähemmän rahaa myös opetukseen. Opettajana en voi luvata veronalennuksia, sillä pidän työtäni erityisen tärkeänä lasten kannalta. Tavallaan olen siis kutsumusammatissa niin kuin uskon monen meistä olevan.

Äänestämällä opettajaa tietää varmasti saavan vastinetta opetuksen puolelle.

Hannu Lehikoinen
LTO, LO ,matematiikan opettaja Sääksjärven yhtenäisessä peruskoulussa.
kansanedustajaehdokas (vas)pirkanmaalla
hlehikoinen.nettisivut.fi

Ps Kouluamme on kehitetty kasvatuskeskusteluilla kohti jälki-istunnotonta koulua. Jos kiinnostaa ota yhteyttä os.hannu.lehikoinen@lempaala.fi
..................................................................

Salla Salo:
ERITYISOPETUSTA - SPONSORED BY IKEA?

"Hei ope, me käytiin viikonloppuna Ikeassa ja tuotiin sieltä tuliaisiksi näitä kyniä", ilmoittaa joukko erityisopetuksen poikia ja kaivaa ylpeänä repuistaan kasat huonekalujätin porstuasta sosialisoimiaan lyijykynänpätkiä. Opettaja ei tiedä pitäisikö tilanteessa itkeä vai nauraa. Edellisellä viikolla oli tunnilla puhuttu siitä, että tänä syksynä koululla on varaa antaa oppilailleen vain yhdet lyijykynät ja kumit.

Tutkimukset kertovat, että suomalainen peruskoulu on maailman paras. Tasa-arvoinen, maksuton ja laadukas koulujärjestelmä on asia, josta monessa maassa ei osata edes unelmoida.
Pisa-ihmettä on syytä iloita, mutta tosiasia on kuitenkin myös se, että ilonkiljahdusten lisäksi kouluista kuuluu tänä päivänä yhä voimistuvaa hätähuutoa: luokkakoot ovat ylisuuria, opetusvälineistä on pulaa, pieniä kouluja lakkautetaan, opettajat ovat väsyneitä ja yhä useampi oppilas on erityisopetuksen tarpeessa.

Perusopetuslain mukaan peruskoulun tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.
Kuitenkin opetushallituksen tuoreen raportin mukaan tasa-arvo ei peruskoulussa enää toteudu esim. erityisopetuksessa. Joissakin kunnissa tuki- ja erityisopetusta pystytään tarjoamaan niin vähän, että oppilaan oikeuksien toteutuminen on vaarassa.

Tämä tilanne on tuttu myös miehelleni, joka on toiminut viimeiset 6 vuotta yläasteen erityisopettajana ensin Itä-Helsingissä ja nyttemmin maaseutukunnassa Länsi-Uudellamaalla. Hänen mukaansa on tavallista, että yläasteelle tuleva oppilas on jo leimautunut täysin toivottomaksi tapaukseksi. Kun apua ei ole saatu ajoissa ja koulu-ura on alusta asti lähtenyt menemään pieleen, on murrosikäisen nuoren itsetunnon ja oppimisinnon nostattaminen enää hyvin hankalaa. Syrjäytyminen uhkaa.

Opettajien valvovien silmien alla vilistää koko yhteiskuntamme kirjo: mahdolliset huippu-urheilijat, putkimiehet, insinöörit, sairaanhoitajat ja rocktähdet - mutta myös potentiaaliset pitkäaikaistyöttömät, alkoholistit ja rikolliset.
On tärkeää, että lasten erityistarpeet, niin vahvuudet kuin heikkoudetkin, tunnistetaan. Näihin tarpeisiin on oltava myös resursseja vastata. Lasten erilaisuuden tukeminen peruskoulussa on kehitystä kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Salla Salo (VAS.)
yht. yo, toimittaja
kahden alle kouluikäisen tytön äiti
Uudenmaan vaalipiiri
www.sallasalo.com

Ps. Toimittajana en voi olla korostamatta mediakasvatuksen merkitystä osana peruskoulun opetussuunnitelmaa. Informaation ja mainosten tulva on nykyään niin valtava, että mielestäni jo lapsille olisi hyvä tarjota välineitä ymmärtää ja käsitellä viestinnän merkityksiä. Onhan sanottu, että medialukutaito on nykyajan aktiiviselle kansalaiselle miltei yhtä tärkeä kuin 1800-luvun lopulla oli lukutaito. Kyvystä arvioida kriittisesti mediasisällön todellista arvoa on tullut aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian edellytys.

...............................................................................................................

Jukka Karhula
KASVATUS, SIVISTYS JA HYVINVOINTI KUULUU KAIKILLE

Meillä Suomessa on maailman paras koulu. Jos perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen resursseja ei paranneta ja puututa koulun ohjaamisen tapaan, voimme vähän ajan kuluttua sanoa, että meillä oli.

Peruskoulun resurssit ovat jääneet lamanaikaiselle, 90-luvun leikkausten jälkeiselle tasolle. Valtio on vähentänyt pysyvästi määrärahoja. Niistä paniikkileikkauksista, joihin lama kunnat pakotti, tuli maan tapa säästää koulukustannuksissa. Leikkaukset jäivät päälle. Se ei ole sattumaa, valtiovalta on määrätietoisesti pyrkinyt koulutusmenojen supistamiseen. Itse näen valtiota ja kuntia ohjaavan uusien periaatteiden – markkinaperiaatteiden: eriarvoisuuden, kilpailun, tehokkuuden, tuottavuuden ja dynaamisuuden. Ne ohjaavat myös perusopetusta. Uudet periaatteet ovat monin tavoin ristiriidassa niiden lähtökohtien kanssa, joilla koulua on ennen resursoitu ja ohjattu.

Kansan valtaenemmistö haluaisi laittaa koulun resurssiasiat kuntoon, vaikka veroja korottamalla. Hallitukset ovat nähneet muut asiat tärkeämmiksi. Muut asiat on kilpailukyky. Valtionhallinnon toimia ohjaa myytti, että kaikkea toimintaa voi ja pitää tehostaa vähentämällä työntekijöitä tai työaikaa. Puolelle kaikista eläkkeelle jäävistä valtion työntekijöistä aiotaan jättää seuraaja palkkaamatta. Ei tunnusteta, että julkishallinnon tehostamistoimet eivät voi ihmissuhde- ja kasvatustyössä olla samanlaisia, kuin työskenneltäessä papereiden, rahan tai tavaratuotannon kanssa. Opetustyö ei tehostu työvoimaa vähentämällä. Opetus- ja kasvatustyötä ei voi automatisoida eikä ihmistyön määrää vähentää ilman tuhoisia seurauksia.

Kansanedustajat eivät ole korjanneet perusopetuksen resursseja. Koulujen tilannetta on vaikeuttanut se, että laman aikana nakerrettiin myös neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon määrärahoja. Heikoista resursseista kärsivät koulussa eniten juuri suurimmassa lisäopetuksen tai muun avun tarpeessa olevat lapset. Nyt näkyvät ensimmäiset laman laskut kasvavana erityisoppilaiden määränä. Ero juhlapuheiden ja toteutuneen politiikan välillä on tullut koko ajan selvemmäksi. Poliitikot puhuvat kauniisti perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen tärkeydestä. Määrärahoja ei palauteta aiemmalle tasolle, saati nosteta, vaikka 15 % ikäluokasta jää ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta, merkittävä osa heistä perusopetuksen tai -kasvatuksen antamien heikkojen valmiuksien takia. Koulusta ollaan tekemässä yhtä kylmää kuin työelämästä on jo tehty.

Valtion on korjattava opetuksen ja varhaiskasvatuksen sekä lasten terveydenhuollon resurssit. Kuntien taloutta on tarkoituksellisesti kiristetty, kunnat säästävät kaikkialla, missä voivat. Uuden valtionapujärjestelmän myötä osa kunnista ei ole käyttänyt opetukseen sitäkään, mitä valtio olisi sinne suonut. Valtion on luotava tapa ohjata koulun resurssit nimenomaan kouluun. Tarvitaan kansanedustajia, jotka osaavat ja uskaltavat nostaa ongelmat esiin jäsentyneesti niin, että korjaus saadaan. Tehtävä ei ole helppo. Nykyinen linja perustuu voimakkaaseen uskoon, että talouselämän kilpailua matkiva tapa ohjata julkisia palveluita, New Public Management, on paras ja ainoa oikea tapa. Toimintatapaa on ajettu kouluun 15 vuotta. Uuden toimintatavan kylmyys ja piittaamattomuus toiminnan tarpeista, kun päätetään resursseista ja uusista tavoitteista näkyy peruskoulussa, päivähoidossa ja oppilashuoltopalveluissa.

Peruskoulua puolustaville Ciceroille on tilausta. Ilmoittaudun.

Jukka Karhula
www.jukkakarhula.fi
jukka.karhula@kolumbus.fi
kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen, Espoo
.............................................................................................................



Marja Kolu:
PERUSKOULU – TOTTAKAI! HETKI ENNEN PERUSKOULUA 60-LUVULLA

Olen syntynyt uudelle kansakoululle hehkulampun valossaViitakosken kylässä Kemin maalaiskunnassa kansakoulunopettajan tyttärenä 1956.Koulu oli 6-luokkainen.

Sodan jälkeen joka kylään rakennettiin kansakoulu. Haluttiin nostaa kansakunta jaloillleen järjestämällä kansakoulu joka kylän kolkkaan ja taata kaikille yleinen ja yhtäläinen opetus. Opettajat muualta Suomesta houkuteltiin pohjoisen syrjäkyliin maksamalla syrjäseutulisää. Äitini päätti myös jatkaa opettajanuraa pohjoisessa.

Kunnasta puuttui oppikoulu ja vanhemmat sisareni kävivät maksullista oppikoulua Kemissä. Kortteerin he saivat Heinon mamman luolta.

Koulu oli siihen aikaan kuusipäiväinen ja osuipa oppilaiden kylältä huvetessa sellainenkin kouluviikko välillä ,että osalla meistä oppilaista oli koulua vain lauantaina. 3. ,4. ,j 5. luokat olivat samassa luokkahuoneessa.-Opetuksen eriyttäminen ei siis ole nykyajan keksintö.

Äitini oli minulla opettajana ala-asteella. Muistan hänen lukeneen meille luokassa viikottain Grimmin satuja. Viitakoskella lapsia ei kylällä riittänyt kaksiopettajaisen koulun tarpeisiin kuin vuoteen 1966. Koulu lakkautettiin.

60-luvulla pyrittiin vielä keskikouluun. Pääsykokeet olivat vaativat. Reputtaminen pääsykokeissa tarkoitti joutumista kansalaiskouluun- tyhmien joukkoon! Radikaali 60-luku tuotti hyvääkin; suunnittelman PERUSKOULUSTA!

70-luvun alussa alkoi pohjoisessa kokeiluna paljon arvostelua ja kuumia tunteita nostattanut kaikille tasa-arvoiseen opetukseen pohjaava peruskoulu!

Saimme Kemin maalaiskunnassa ensimmäisinä nauttia ilmaisesta, kunnallisesta keskikoulusta; uudistuksen tuomasta jännityksestä ja huomiosta ja tietenkin siitä , että saimme opiskella kieliä, matematiikkaa, voimistelua , kuvaamataitoa, musiikinopetusta erinomaisen innokkaan opettajakunnan laadukkaasta opetuksesta. Koimme olevamme etuoikeutettuja-olimmekin. Samaan aikaan peruskoulun kanssa rantautuivat Kemin seudulle kouludiskot,Uriah Heepit, Steppenwolfit, Deep Puprlet ja Led Zeppelinit.Nyt nautimme rockpopmusiikin vientieuroista Suomessakin-kiitos korkeatasoisen musiikkikasvatuksen musiikkiopistoissa.

Perukoulussa 70-luvulla ryhmäkoot olivat isoja ,yli 35oppilasta luokassa.Kurinpito-ongelmia ei ollut.Lapset olivat kotona kurissa ja herran pelossa kasvatettu. Ja YO-lakki oli arvossa. Luokalle jäämistä ja ehtoja pelkäsivät kaikki.

Peruskoulu ja edullinen jatko-opiskelu laadullisesti hyvin järjestetyssä kouluyhteisössä on ollut siunauksellista koko sodan jälkeiselle Suomen teolliselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Viisautta on ollut taata kaikille yhtäläinen koulutus taustasta tai älykkyysosamäärästä riippumatta. Viisautta on myös ollut , että lapset saavat olla osaamistasoltaan erilaisten lasten kanssa. Se on tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja rikastuttava kokemus.Emmehän aikuisenakaan toimi vain yhdessä eriössä
kaltaistemme valopäiden kanssa.


Suomalainen Peruskoulu on jo useiden PISA-tutkimusten antamien tulosten perusteella onnistunut erinomaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Muualta maailmasta käydään jatkuvasti opintoretkillä tutustumassa hyviä tuloksia
tuottavaan suomalaiseen peruskouluun. Opettajat ovat sitoutuneet peruskouluun hyvin- työ on vaativaa
edellyttäen jatkuvaa omien tietotaitojen päivittämistä- opettajat opiskelevat pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Pakolliset VESO-päivät ovat ajat sitten olleet riittämätön määrä nykyaikaisen koulun vaatimaa lisäkoulutusta. Opettajalta vaaditaan yhä suurenevissa ryhmissä taitoa ja osaamista käsitellä yhä syvällisemmistä ongelmista kärsiviä lapsia – samalla tavoitteelisen opetuksen tulisi sujua.

Jo pitkään on näkynyt hälyttäviä puheenvuoroja opettajien jaksamisesta sekä koulujen eriarvoisuuden lisääntymisestä.

Valio -opettajat hakeutuvat parhaisiin kouluihin – kunnat käyttävät sumeilematta itsenäistä päätäntävaltaansa usein maallikkoaivoihinsa pelkästään luottaen lakkauttaen pienempiä kouluja tai niukentamalla koulujen henkilöstö- ja kalustoresusseja. Suunta näyttää olevan taantuva peruskoulu ja koulujen ghettoutuminen. Puhumattakaan taito-, ja taideaineiden ja liikuntatuntien vähättelystä nykyisessä opetus-suunnitelmassa. Puhumattakaan siitä miten moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita jatkuvassa muutospaineessa ja resussien puutteessa.

Kolmenkymmenen vuoden tasa-arvoinen ja yhtäläinen , laadukas peruskouluopetus on monella tapaa vaarassa. Nyt tarvitaan peruskoulun puolestapuhujia ja useita – ei riitä yksi kansanedustaja – tarvitaan kokonainen sivistyksellinen ryhtiliike yli
puoluerajojen!

Marja Kolu
Kuvataiteilija, taideaineiden opettaja
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan jäsen
ProLähikirjasto-aktiivi
Kansanedustaehdokas (Vas)
Jyväskylä
.............................................................



Sirpa Puhakka
JÄITÄ HATTUUN HELSINGISSÄ- KOULULEIKKURI PYSÄYTETTÄVÄ/14.12.2006


Helsingin koulukeskustelu käy kuumana. Kaupungin opetustoimi tilasi konsulttiyritykseltä selvityksen kaupungin kouluverkon kehittämisestä. Net Effect Oy:n tekemä selvitys on osoittautunut kouluverkon leikkuriksi.

Konsulttiselvitys käsittelee oppilaita ja kouluja numeroina, joita voi siirrellä mielin määrin. Konsulttiselvitykseen on otettava Helsingissä selvä etäisyys.

Asiaa on valmisteltava uudelta pohjalta, jossa oppilaat ja heidän opettajiensa toimintaedellytyksiä pidetään ykkösasiana. Kouluverkosta päättää Helsingin kaupunginvaltuusto vuonna 2007 keväällä.

Tärkeää on jatkossakin, että koulu sijaitsee lähellä ja turvallisen matkan päässä. Sivukoulujen lakkauttaminen sotisi tätä periaatetta vastaan. Lähikouluperiaatteesta on pidettävä Helsingissä kiinni.
*****
Moni Helsingin koulu on jo tällä hetkellä ahdas, ja ilmanlaatu on luvattoman huono monissa kouluissa. Koulu on lasten ”työpaikka”. Osa kouluista on sellaisessa kunnossa, että aikuiset eivät suostuisi hyväksymään kouluja omiksi työpaikoikseen.

Kun oppilaat vähenevät, on tästä syntyvää väljyyttä siirrettävä nykyisiin tiloihin. Luokkatilaa per oppilas on lisättävä. Helsingissä viime vuosina noudatettu tiukka budjettikuri näkyy suurentuneina luokkakokoina. Luokkakoot ovat turhan suuria.

Helsingissä tuntuu vallitsevan ajattelu, että suuri on kaunista. Konsulttiesityksen toteuttaminen tarkoittaisi myös koulukoon kasvamista vääjäämättä. Helsingissä on yhteensä 157 peruskoulua, joista 131 on kaupungin ylläpitämiä. Konsultit haluaisivat lakkauttaa 17-20 keskikokoisen koulun verran. Keskikokoiseksi kouluksi luokitellaan 300 – 400 oppilaan koulut.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Koulut kasvavat ja keskittyvät. Oppilaiden kannalta tämä ei ole hyvä. Etenkin aremmat oppilaat saattavat hukkua suureen oppilasjoukkoon. Helsingissä on jo nyt huolestuttavan paljon syrjäytymistä. Suuressa koulussa kyllä pärjäävät vahvat oppijat, mutta heikommille oppilaille suuri koulu saattaa olla liian rankka.
*****
Opetuksen laatu on ykkösasia. On surkeaa, että jopa Helsingissä joudutaan miettimään kouluissa rahojen riittämistä kirjoihin ja muuhun opetusmateriaaliin. PISA-tutkimuksen huippuluvut ovat tulevaisuudessa loisteliasta historiaa, jos perusopetuksesta ei huolehdita.

Perusopetuksen pitää olla kunnossa. Koulu pystyy tasoittamaan myös sosiaalisten lähtökohtien erilaisuutta. Pidän tätä tärkeänä. Peruskoulussa on taattava tarpeeksi opettajia ja erityisopettajia. Opetusta on tuettava riittävällä kouluterveydenhuollolla. Helsingin kouluterveydenhuolto kaipaa kipeästi lisää resursseja: lisää kouluterveydenhoitajia ja koululääkäreitä.
*****
Miten oppimista tulisi kehittää? Luokkakokoja tulee pienentää. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että koulu motivoi oppilaita myös jatkamaan opintoja peruskoulun jälkeen. Aivan liian moni nuori jättää koulun peruskouluun. Mitä vähemmän on koulutusta, sitä suurempi todennäköisyys on jäädä työttömäksi tai pätkätyöhön.

Opettajien työskentelymahdollisuuksien tukeminen on tärkeää. Kuinka moni opettaja kipuilee ylisuurissa luokissa, joissa on vieläpä useilla lapsilla eri äidinkieli. Helsingissä maahanmuuttajalasten opettaminen on kehittämisen paikka. On tärkeää, että myös maahanmuuttajalapset ovat tulevaisuudessa muokkaamassa hyviä PISA-tuloksia.

Sirpa Puhakka
Helsingin kaupunginvaltuutettu, viestintäpäällikkö ja Ydin-lehden päätoimittaja (oto)
Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas.
www.sirpapuhakka.net

.........................................


Aki Nummelin
SUUNTANA YKSILÖLLISEMPI OPETUS

Nykyajan peruskoululainen on entistä kovempien vaatimusten edessä. Jo peruskoulussa tulisi oppia riittävät peruslähtökohdat tulevia opintoja varten, jotta pärjäisi kiihtyvässä työelämän kilpailussa. Samalla nykyajan peruskoululaisen tulisi oppia sosiaaliseksi, suvaitsevaiseksi ja hänen tulisi olla kiinnostunut myös yhteiskunnallisista asioista.

On selvää, että näin kovat vaatimukset vaativat toteutuakseen myös hyvän oppimisympäristön ja – edellytykset. Suomen hallituksen ajama linja on johtanut ”kenttätasolla” peruskoulujen määrärahojen vähentämiseen ja pienten lähikoulujen määrän supistamiseen. Ajatuksena on, että suuri on kaunista.

Oppilaiden oppimisprosessin kannalta näin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin tulisi pyrkiä pienempiin luokkakokoihin ja yksilöllisempään opetukseen. Vain näin voidaan varmistaa riittävän laadukas opetus. Samalla ehkäistään syrjäytymistä, mikä luokkakokojen kasvaessa muodostuu todelliseksi uhaksi. Jotta kuvailemaani tavoitteeseen ylletään, edellyttää se opettajien määrän lisäämistä.

Oppilaiden oppimisympäristön kannalta erityisen tärkeä kysymys on myös koulurakennusten kunto. Kuntien käpristellessä talousvaikeuksiensa kanssa ovat investoinnit vähentyneet ja tämä on vaikuttanut muun muassa koulujen kuntoon. Samaan aikaan valtiovalta on antanut ymmärtää, että se on vetäytymässä omasta vastuustaan koulurakennusten kunnon osalta ja aikoo tulevaisuudessa myöntää entistä vähemmän varoja koulujen peruskorjauksiin. Tähän asiaan on saatava muutos; valtiovallan tulee jatkossa tukea nykyistä selvästi enemmän koulujen remontointia.

Nähdäkseni oppilaiden oppimisprosessin kehittämiseksi myös koulujen ja kotien välistä yhteistyötä tulee lisätä. Oppilaat ovat koulussa kuitenkin vain osan ajastaan, kotoa saatu tuki ja kannustus ovat ratkaisevassa asemassa siihen nähden, miten hyvin oppilaat kykenevät omaksumaan nykyisen, entisestään kasvaneen tietotulvan.

Kysymys peruskoululaisten oppimisedellytyksistä on tärkeä myös kansakunnan näkökulmasta; motivoituneet, idearikkaat ja hyvät työelämän taidot omaavat kansalaiset vievät yhteiskuntaamme eteenpäin.

Aki Nummelin
Vasemmistoliitto
Pori ja Satakunnan vaalipiiri
Projektipäällikkö ja yht.tiet. maisteri
Porin koulutuslautakunnan varapuheenjohtaja
Tuntiopettaja Diakonia-ammattikorkeakoulussa
www.akinummelin.fi
.........................................................................


Maarit Fredlund:
HYVÄ PERUSKOULU ON SIJOITUS TULEVAISUUTEEN/ 1.1.2007

Mielestäni opettajankoulutuksessa on paljon parantamisen varaa. Miksi kilttejä tyttöjä suositaan? Miksi koulu tukee rooliajattelua. Pääkaupunkiseudulla erityistä tukea vaativien oppilaiden määrä kasvaa. Tarvitsemme enemmän aikuisia koulussa. Tarvitaan avustajia/apuopettajia ja oppilashuoltohenkilökuntaa.

Koulussa tarvitaan enemmän luovia aineita sekä hyötyliikuntaa. Peruskoulujen tulee olla yleissivistäviä ja ala-asteella tulee opettaa lukemista, kirjoittamista sekä ryhmässä toimimista.

Vakaumuksellisen uskonnon opetus ei kuulu kouluun vaan koteihin. Kaikkien tulisi osallistua yhteiseen aineeseen joka vastaisi nykyistä elämänkatsomustaitoa. Hyvään kouluun kuuluu myös hyvä ruoka rauhallisessa ja viihtyisässä ympäristössä nautittuna. Ylipäätänsä koulujen tulisi olla viihtyisämpiä.

Peruskoulun tulee antaa kaikille hyvän perustan, jolle on helppo myöhemmin rakentaa. Enemmän maalaisjärkeä ja vähemmän tiedettä peruskouluihin!

Maarit Fredlund
Vasemmistoliitto, Uusimaa
www.elisanet.fi/tiraam