Raija Vahasalo sivistysvaliokunnan pj:ksi

PRO PERUSKOULU-listalta läpimennyt Raija Vahasalo (Kok) on valittu sivistysvaliokunnan puheenjohtajaksi. Upeaa.

23 peruskoulun kehittämiseen sitoutunutta ehdokasta eduskuntaan

Tämän aamun tietojen mukaan Luokanopettajalehden haasteeseen tarttuneista PRO PERUSKOULU 2007-ehdokkaista meni peräti 23 läpi. Näissä edustajista on siis peruskoulun toivo seuraavat neljä vuotta:

KESKUSTA:(3)

Kerola, Inkeri


Mirja Vehkaperä

Lauri Oinonen:
...............................................................................................................

KOKOOMUS (6)

Risikko, Paula

Vahasalo, Raija

Hemming, Hanna-Leena

Lauslahti, Sanna

Timo Heinonen


Arto Satonen:

..................................................................................
SDP (8)
Tuomioja, Erkki

Urpilainen, Jutta

Kiljunen, Kimmo

Filatov, Tarja

Saarinen, Matti

Peltonen, Tuula

Asell, Marko

Lipponen, Päivi

...................................................................................................
VIHREÄT (6)
Brax, Tuija

Andersson, Janina

Järvinen, Heli

Ojansuu, Kirsi

Karimäki, Johanna

Forsius, Merikukka
..................................................................................................

VASEMMISTOLIITON ja KRISTILLISDEMOKRAATTIEN pro peruskouluehdokkaista ei valitettavasti kukaan mennyt läpi.
RKP, PERUSSUOMALAISET (eivätkä MUUT puolueet) eivät ilmoittaneet blogiin yhtään pro peruskouluehdokasta.

Suomen Kristillisdemokraatit/PROperuskoulu2007ehdokkaita

..................................................................................................................................


Annika Kokko:
PERUSKOULU ON KOULUTUKSENKIVIJALKA

PÄÄTÖKSENTEOSSA on kyse arvovalinnoista, niin myös koulutusasioista päätettäessä. Valtiovallan tulee huolehtia yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutumisesta koko maassa. Kunnille tulee osoittaa riittävästi varoja hoitaa peruskoulutus laadukkaasti. Myös vammaisten ja muiden erityisryhmien laadukkaat koulupalvelut tulee turvata.

OPPILAIDEN lisäksi pitää huolehtia opettajien hyvinvoinnista. Opettajillepitää tarjota riittävästi koulutusta ja huolehtia, että opetustyön lisäksi teetetystä työstä maksetaan korvaus. Opettajan työtä tulee arvostaa ja palkkausta tarkistaa koulutustasoa vastaavaksi. Opettajien työssä jaksamista tulee tukea turvaamalla edellytykset sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin.

PERUSKOULU on koulutuksen kivijalka. Perusopetuksen riittävistä toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Kouluihin tulee taata pätevä opettajakunta ja terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, koulukuraattorin sekä koulupsykologin riittävät palvelut. Kouluille tulee taata riittävät tuntikehyspuitteet toimia. Tuntikehyksessä tulee olla riittävästi tuki-, jako- ja kerhotunteja.
Oppilashuoltoryhmän työn merkitys on kasvanut ja kasvaa yhä. Varhaisella puuttumisella ja riittävillä tukitoimilla ehkäistään oppilaiden syrjäytymistä. Koululaisia tulee kohdella mahdollisuuksien mukaan yksilöllisinä oppijoina ja antaa jokaiselle hänen tarvitsemansa tuki.

LUOKKIEN oppilasmäärät eivät saa kasvaa kohtuuttomiksi. Erityisopetukseensekä oppilashuoltoon ja oppilaanohjaukseen on turvattava riittävät voimavarat.

PERUSKOULU on monien uusien haasteiden edessä. Reaaliaineiden lisäksi tuleekoululaisille antaa monipuolinen taito- ja taidekasvatus. Paitsi tietoja jataitoja tarvitaan yhä enemmän eettistä ja yhteiskunnallista kasvatusta. Ihmisiltä edellytetään entistä suurempaa oma-aloitteisuutta ja itsenäistä tiedon hankintaa, kriittistä tiedonkäsittelyä sekä kykyä tiedon
soveltamiseen. Jo perusopetuksessa tulee huolehtia oppilaiden riittävistä valmiuksista tietotekniikan hallintaan.

KANSAINVÄLISYYS on EU:n myötä lisääntynyt ja sen merkitys on tulevaisuudessa tärkeää. Koulujen on tuettava oppilaiden kasvamista kansainvälisyyteen sekä maahanmuuttajataustaisille lapsille pitää antaa heidän äidinkielensä opetusta.

EHEYTETYN koulupäivän ideaan liittyvä tarve niveltää ja kytkeä harrastustoiminta koulun perustoimintaan, ihmetyttää minua.
Samaan lopputulokseen päästäisiin palauttamalla kouluille rahoitusta pitää kerhoja ja antaa aamu- ja iltapäiväkerhojen jatkaa toimintaa aloittamallaan tavalla. Mielestäni tällä kevyemmällä ja jo olemassa olevalla mallilla toteutuu oppilaiden vapaaehtoinen osallistuminen eheytettyä koulupäivää paremmin.

Annika Kokko, Hyvinkää, Uusimaa
Puoluesihteeri, Kasvatustieteiden maisteri
Kolmen kouluikäisen äiti
www.annikakokko.fi
......................................................

Tarja Saurio
PERUSOPETUKSESTA EI TULE TINKIÄ

Olen ollut luokanpettajana nyt 21 vuotta. Peruskoulun elämä iloineen ja suruineen on tullut minulle hyvin tutuksi. Myös kolmen pojan äitinä olen hyvin läheltä kokenut myös koulun toisen pään , kodin näkökulman peruskoulussamme. On ollut hyvin terveellistä olla sekä äiti että opettaja näin opettajankin työtä ajatellen. Kodin ja koulun yhteistyön merkitys on tästä näkökulmasta kirkastunut. Olen ollut siitä hyvin kiitollinen !

Koulun merkitys lapsen elämälle on hyvin merkittävä. Perusopetuksen riittävistä toimintaedellytyksistä on huolehdittava ihan koko maassa. Koulun koko henkilökunnalle tulee antaa mahdollisuus tehdä työtään rauhassa ja sillä ammattitaidolla, jonka he ovat itselleen kalliisti hankkineet. Oppilaslähtöinen opetus on mahdollista, jos oppilaiden erilaisuus tunnustetaan ja kouluille turvataan riittävät resurssit tuntikehyksiin toteuttaa mahdollisimman eriyttävää opetusta. Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen, tukiopetuksen ja erityisopetuksen resurssien sekä opetuksen tukipalvelujen lisääminen ovatkin aivan välttämättömiä toimenpiteitä monilla paikkakunnilla.

Oppilaiden kannalta on aivan ensiarvoisen tärkeää, että opettajakunnan pysyvyydestä, pätevyydestä ja jaksamisesta pidetään huolta. Kouluyhteisöihin tulisi lisätä opettajien jaksamiseen liittyyviä toimenpiteitä. Mm. johtajuutta tulee kehittää yhteistoiminnallisempaan suuntaan. Kouluihin tuleekin taata kaikin puolin pätevä henkilökunta.Tuki-,jako- ja kerhotunnit pian takaisin! Kaiken kaikkiaan juuri oppilashuoltotyöryhmille tulee antaa resursseja ja mahdollisuuksia tehdä työtään rauhassa.

Peruskoulun tulee antaa laaja tiedollinen sivistyspohja sekä monipuolinen taito- ja taidekasvatus. Koulun tulee vaalia myös hyvää käytöstä ja huolellisuutta. Paitsi tietoja ja taitoja tarvitaan yhä enemmän sisäistettyä, vahvaa käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä sekä kykyä arvioida erilaisia ajattelutapoja. Siksi laadukkaan eettisen ja yhteiskunnallisen kasvatuksen sekä uskonnonopetuksen merkitys on yhteiskuntamme kannalta kovin tärkeää.

Ihmisiltä edellytetään entistä suurempaa oma-aloitteisuutta, itsenäistä tiedon hankintakykyä, kriittistä tiedonkäsittelyä ja kykyä tiedon soveltamiseen. Koulujen tuleekin tukea oppilaidensa osallisuutta, kansalaistaitoja ja yrittäjyyttä kasvattavia työskentelytapoja. Tiedän, että opettajat ovat erittäin taitavia eriyttämään, kunhan siihen annetaan riittävät resurssit. Koulutuksen olisi hyvä tukea oppilaidensa kasvamista kansainvälisyyteen sekä ymmärtämään kestävän kehityksen merkitys ja ihmisen toiminnan vaikutus ympäristöön. Koko ikäluokan tulisi saada riittävät valmiudet tietotekniikan hallintaan. Kuitenkin tietotekniikka on ymmärrettävä apuvälineenä, ei koskaan itsetarkoituksena.

Syrjäytyminen koulutuksesta ja työelämästä alkaa jo valitettavan varhain. Oppimisen ongelmat johtavat helposti myös käytöshäiriöihin. Varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimenpiteillä ehkäistään oppilaiden mahdollista syrjäytymistä. Apuna tässä voisivat olla mm. kymppiluokat, ja ns. omaura-projektit, joissa peruskoulun yhdeksännen luokan opetusohjelmassa teoriatunnit ja työssäolo vaihtelevat.

Myös lahjakkaat oppilaat tarvitsevat omien oppimisedellytystensä mukaista opetusta. Erillisiä lahjakkaiden kouluja tai luokkia en olisi kuitenkaan perustamassa, koska runsaan 20 vuoden opettajaurani aikana olen tullut siihen tulokseen, että lapsen sosiaaliset taidot pääsevät kehittymään heterogeenisissä ryhmissä paremmin kuin homogeenisissa ryhmissä. Me opimme aina myös toisiltamme.Koulun on nähtävä tehtäväkseen oppilaidensa kasvattaminen ja opettaminen ensijaisesti elämää varten.


Tarja Saurio
luokanopettaja/vararehtori, KM
Kristillisdemokraatit, Pirkanmaa
...........................................................................................................................

Pasi Jalonen:
ONKO TASAPÄISTÄMISEN AIJA JO OHI?

Yhteiskunnan yhä kiihtyvän kehittymisen takia peruskoulutuksen oppimistavoitteiden tasoa on ollut välttämätöntä nostaa. Tämän seurauksena erityisopetuksen ja tukiopetuksen tarve on kasvanut huomattavasti. Nykyperuskoululaisista jo lähes 30 % saa erityisopetusta. Koulu on keskittynyt hoitamaan oppilaiden ongelmia ja hakemaan selitystä kasvaviin ongelmiin oppilaista, eikä itse peruskoulun ongelmista ja puutteista ole keskusteltu tarpeeksi.
Kun lapsi ei kykene oppimaan opetussuunnitelman perusteiden mukaisessa tahdissa, syntyy keinotekoinen oppimisongelma, joka koulutusjärjestelmän mielestä on lapsessa. Voidaan aiheellisesti kysyä, tuottaako nykyisenkaltainen peruskoulu ongelmia oppilaille.

Oppiakseen kunnolla uutta on hallittava aikaisemmin opetettu oppiaines. Peruskoulussa opiskelurytmi etenee kuitenkin kaikilla tasapäisesti samaa tahtia. Mikäli oppilas ei ole kyennyt oppimaan jotain asiaa, häntä pyritään auttamaan, mutta samanaikaisesti tulee koko ajan uutta opiskeltavaa liian nopeasti, ja noidankehä on valmis.

Lahjakkaimpien eriyttäminen ei onnistu, koska annettu lisätieto jää sirpalemaiseksi. Heidän kokonaisoppimisprosessiaan ei ole muodostettu järjestelmällisesti, eivätkä he voi edetä omaan tahtiinsa opinnoissaan kokonaisvaltaisesti.

Opettajilla on selkeä tarve ottaa oppilaat huomioon opetuksessa yksilöllisesti, mutta opetussuunnitelma määrittelee tavoitetason, joka kussakin oppiaineessa täytyy saavuttaa. Opetussuunnitelma on lainomainen asiakirja, jonka oppiainekohtaisten opiskelutavoitteiden mukaiset asiat on oltava esillä opetuksessa, vaikka kaikki oppilaat eivät ole omaksuneet edellisiäkään asioita kunnolla.

Opetussuunnitelman perusteisiin tulee laatia esimerkiksi kolmet eritasoiset tavoitteet ja sisällöt välineaineisiin. Tämä mahdollistaisi todellisen oppilaslähtöisen opetuksen. Tavoitetasojen on oltava hyvin joustavia, ja oppilaalla on oltava mahdollisuus vaihtaa tasoja nopeallakin aikataululla. Opetusjärjestelyiden tulee olla mahdollisuuksia antavia; oppilaista voidaan muodostaa erilaisia opetusryhmiä pedagogisin perustein. Tällä hetkellä opetusryhmien muodostaminen oppilaiden osaamistasojen mukaan on kiellettyä. Oppilaille ja heidän huoltajilleen on jatkossa taattava enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa opintojen sisältöön ja tasoon kuin nykyään. Onko tasapäistämisen aika jo ohi?

Tutkimustulokset kertovat toistuvasti, että kaikki ei ole kunnossa peruskoulussa (esim. syrjäytymisen lisääntyminen, viihtymättömyys). Yleisesti kuvitellaan tämän johtuvan resurssien niukkuudesta. Ajatellaan, että kun on asetettu korkeat oppimistavoitteet, kaikki saavuttavat ne, jos resursseja vain olisi riittävästi. Nykyperuskoulun käytössä on kuitenkin kohtuulliset resurssit, jotka pitää muuttuneessa tilanteessa organisoida uudelleen. Tarvitsemme vain uudenlaista ajattelua koulutusjärjestelmäämme. Oppimistavoitteiden on oltava yksilöllisiä, koska oppilaatkin ovat erilaisia. Tämän tietävät jo vanhemmat, opettajat ja oppilaat, mutta kukaan ei ole muistanut kertoa sitä peruskoululle.

Oppilaslähtöisessä opetuksessa erityisopetuksen tarve ei enää kasva, vaan ymmärrämme erityisopetuksen todennäköisesti aivan uudella tavalla tulevaisuudessa. Edellä mainittujen muutosten jälkeen peruskoulun oppimistulokset perusopetuksen päättyessä eivät ainakaan muutu huonommiksi; jokainen oppilas saavuttaa omat tavoitteensa omassa aikataulussaan, jolloin kaikki oppilaat voivat kokea onnistumisen iloa. Tämä on todellista tasa-arvoa.

Pasi Jalonen
rehtori
www.pasijalonen.net
....................................................................................................................................


Meri Rawstorne:
KUTSUMUSTÖISTÄ

Muistan lämmöllä ja kunnioituksella alaluokkien opettajaani. Hän muovasi
sekalaisesta sakistamme kunnon koululaisia ja kansalaisenalkuja.

Mielestäni opettajan tärkein työväline on hyvä sydän. Mutta sekin voi väsyä
jos työnteolle annetut kehykset ovat vinksallaan.

Opettajia kannattaa kuunnella. Jos kenttäväki sanoo, että luokkakoot ovat
liian suuria tai taito- ja taideaineille ei ole riittävästi tilaa koulun
arjessa, on päättäjien syytä ottaa viesti vakavasti.

Opettaja on hyvin tärkeä aikuinen lapsen elämässä. Kouluilla pitää olla
riittävästi voimavaroja oppilaan hyvinvoinnin seurantaa ja tukemista varten.
Opettajia ei saa uuvuttaa vaatimaalla aina vaan enemmän, tehokkaammin ja
nopeammin. Oppiminen vaatii aikansa.


Meri Rawstorne
Varsinais-Suomi/ Kristillisdemokraatit
meri.rawstorne@helsinki.fi

...................................................................


Pauli Tuohioja:
PERUSKOULU ON ”KANSAKUNNAN KYSYMYS”

PERUSKOULUSSAMME heijastuu jo se tahto, jolla koulaitostamme todellisesti tahdotaan kehittää. Asiallisesti ja oikein painotetaan sitä, että opettajan on oltava oman alansa asiantuntija, jonka persoona, tieto ja taito punnitaan jokaisessa tuntikohtaamisessa. Sama vaatimus on kohdistettava päättäjiin, jotka vaikuttavat koulun työskentelymahdollisuuksiin. Onko päättäjillä ammattitaitoa, asiantuntevuutta ja halua mahdollistaa luova, inspiroiva ja resurssoitu opetus peruskoulussa toimiville. Tämä tulee olemaan ”kansakunnan kysymys”.

TÄSSÄ muutamia asioita, joita itse olen ajanut Kauniaisten koululautakunnan monivuotisena jäsenenä ja toivottavasti myös tulevana kansanedustajana:

1. LUOKKAKOOT PIENIKSI. Näin mahdollistetaan oppilaan kohtaaminen ja hänen oppimisensa kaikille rauhallisessa oppimisympäristössä. Resurssia on kasvatettava, jotta ryhmäkoot saadaan pienemmiksi. Vain näin menetellen koululaisia voidaan kohdella yksilöinä.

2. AMMATTITAIDON YLLÄPITO. Kouluille on annettava riittävästi resurssia opettajien jatkuvan kouluttautumisen ylläpitämiseksi. Siten mahdollistetaan opettajien motivaation ja työilon säilyttäminen.

3. TIETOTEKNIIKAN KÄYTTÖ. Maailmamme muuttuu ja niin muuttuu tiedon hallintakin. Jo peruskoulusta lähtien oppilaat on ohjattava tietotekniikan käyttöön. Tietotekniikka ei saa olla itseisarvo, mutta sen käyttö tulee saada kaikkien ulottuville.

4. TAITO- JA TAIDEAINEITA ei saa unohtaa. Kokonaisvaltainen ihminen kasvaa myös tekemällä käsillään, näkemällä silmilläään ja omaksumalla sydämellään. Näin menetellen luomme edellytyksiä kasvaa monialaisiksi nuoriksi ja aikuisiksi.

5. KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖTÄ VAHVISTETTAVA. Koulu ei voi ottaa vastuulleen kodin tehtäviä eikä päin vastoin. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että yhteistyö näiden kahden välillä toimii hyvin. Tällä yhteistyöllä voisimme auttaa poistamaan erilaisia ongelmia, kuten koulukiusaamista, jonka kohdalla nollatoleranssi on ainut mahdollisuus. Yhteistyöllä voimme estää myös monimuotoisten päihdeongelmien kehittymistä.

6. MONIARVOISTUVA MAAILMA luo sekä mahdollisuuksia että ongelmia. Siksi on tärkeää, että peruskoululaisemme saavat oikeaa tietoa muista uskonnoista, kulttuureista, kansanryhmistä ja heidän tavoistaan. Pystymme jäsentämään tämän kaiken vain, jos meillä on siihen riittävä oman kulttuurimme, uskontomme ja tapojemme tuntemus. Siksi pidän tärkeänä uskonnonopetusta, joka nousee kansallisesta pohjastamme ja jonka uskontohistoriallinen ymmärtämys antaa meille mahdollisuuden arvostaa ja ymmärtää toisin ajattelevia.

Pauli Tuohioja
rovasti
Kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokas, Uusimaa
www.saunalahti.fi/tuohioja

.............................................................................................................


Iiro Silvander:
PRO PERUSKOULU – kirjoitelma

Viime aikoina kouluasioista on puhuttu runsaasti julkisuudessa. Etenkin perusopetuksen (yhtenäiskoulu) sekä lukion opetuksen yhdistäminen on noussut voimakkaasti esiin. Samassa yhteydessä on myös tullut julki eri koulujen (kouluyksikköjen) mahdollinen lakkauttaminen lähitulevaisuudessa samoin kuin niiden uusiokäyttökin. Tämänkaltaisia keskusteluja on käyty muiden muassa Helsingissä sekä Keravalla kuin muuallakin maassamme.

Hyvä, että asioista keskustellaan – se on ihan oikein. Keskustelun taso ei mielestäni ole ollut kuitenkaan ”hääppöistä” johtuen keskustelijoiden piirin pienuudesta. Itse opettajat samoin kuin koululaisten vanhemmatkin on jätetty keskusteluista lähes kokonaan pois. Nyt keskustelua ovatkin käyneet lähinnä virkamiehet sekä konsultit keskenään. Konsulteiltahan saadaan aina sellainen tulos tilattua kuin kulloinkin halutaan (lue: toiminnan tehostaminen ja järkiperäistäminen = koulujen (pienyksikköjen) lakkauttaminen).

Itse en kannata pien- tai lähikoulujen lakkauttamista enkä suuryksikköjä. Pienemmissä kouluissa saa parempaa yksilöllisempää opetusta, joissa henkilökuntakin viihtyy paremmin. Pienissä kouluissa oppilas myös tunnetaan omana persoonanaan, eikä hän ole vain pelkkä numero eri listoissa. Tämän kokoisissa kouluissa myös turvallisuus sekä turvallisuuden tunne on parempaa luokkaa. Tämä on asia jota ei voi väheksyä. Sosiaaliset ongelmat, jos niitä ylipäänsä esiintyy, saadaan hoidettua aina tehokkaammin pienissä (yksiköissä) kouluissa kuin muualla.


Yhteistyöterveisin,
Iiro Silvander, KD – Kristillisdemokraatit
kansanedustajaehdokas – Helsinki
http://www.kristillisdemokraatit.fi/vaalit.2007/helsinki
iiro.silvander@kd.fi
.................................................................................................................................


Jaana Shelby (sit.):
HYVÄ PERUSOPETUS TULEVAISUUDESSAKIN

Nykyhallituksen ansiot perusopetuksessa ovat surkeita. Kun hallituspuolueet nyt vaalien alla ovat keksineet miten peruskoulua on kehitettävä, mikseivät ne ole tehneet asialle mitään vallassa ollessaan? Nyt on meidän vanhempien aika nousta barrikadeille ja puolustaa lastemme oikeuksia hyvään peruskouluun, jossa opettajille on annettu työrauha ja riittävät resurssit. Tässä superlyhyesti omat teesini siitä, miten Suomen perusopetuksen tilannetta voitaisiin parantaa:

1. OPETTAJIEN KOULUTUS
Suomen opettajien koulutus on ihan oikeasti maailman huippuluokkaa, mutta kahta asiaa voisi painottaa entistä enemmän:
- yhdysluokkapedagogiikan opetusta ainakin valinnaisesti, sillä yhdysluokat tulevat lisääntymään, jos opetuksen haasteet otetaan vakavasti,
- kursseja kodin ja koulun yhteistyön hoitamiseen (vaikka tätä saisivat usein enemmän opetella vanhemmat, jotka vaativat kohtuuttomia eivätkä aina näe lastensa parasta).

2. OPETUKSEN JÄRJESTÄMINEN
- Opetusryhmien koolle tulee laatia kansallinen katto.
- Perusopetuksen valtionosuudet tulee ohjata opetustoimeen ohi kuntatalouden, etteivät rahat mene muihin tarkoituksiin.
- Koulumatkojen päivittäinen katto ei saa ylittää 1,5 tuntia (nykyinen 2,5 tuntia on liikaa ja sitäkin jatkuvasti ylitetään.)
- Lähikouluja pitää valtion tukea taloudellisesti ja rangaista kuntia niiden lakkauttamisesta valtionosuusjärjestelmän avulla.
- Maaseudun kyläkoulujen lakkauttamisen jälkeen perustettujen kotiopetusryhmien oppilaista tulee maksaa valtionosuudet kuten kuntien koulujen oppilaista.
- Opetuslupia tulee myöntää vaihtoehtoisille, joko erityispedagogiikkaan tai elämänkatsomukseen perustuville kouluille. Näin nämä koulut voivat työllistää opettajia mielekkäisiin töihin.

3. OPETTAJIEN PALKKAUS
Oppilashuoltotyö, yhteistyö kotien kanssa ja yhteydenpito vanhempiin, eri alojen ammattilaisten verkottuminen jne. vaativat todella paljon aikaa ja energiaa, jota nykyisellään ei huomioida palkassa. Tämä on järkyttävää eikä sitä pidä hyväksyä. Tuntuvat korotukset ovat siis paikallaan. Rahan puutteesta ei ole kysymys, vaan siitä, että nykyisin halutaan maksaa paljon virheiden korjaamisesta, ei investoida niiden ehkäisyyn.

4. OPETUSSUUNNITELMAT
Opetussuunnitelmien ei pidä olla kuin markkinointipapereita, vaan niiden tavoitteiden tulee olla realistisia ja konkreettisia. Opetushallituksen tulee herkällä korvalla kuunnella peruskoulujen opettajien kantoja opetussuunnitelmaa laadittaessa.

Nyt on aika lopettaa rahan valta ja löytää arvo siinä, että lapsillamme on tulevaisuus. Toivotan kaikille kullanarvoisille peruskoulun luokanopettajille voimia ja vanhemmille kapinamieltä taistelussa peruskoulun alasajoa vastaan.

Jaana Shelby (sit.)
5 lapsen äiti
Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokas Varsinais-Suomessa
http://www.jaanashelby.fi

................................................................................................................

Säde Johanna Tamminen
MIHIN SUUNTAAN KEHITÄN PERUSKOULU



Vaaliteemojani ovat mm. lasten- ja nuorten ongelmien ja pahoinvoinnin ennaltaehkäisy.Joku viisas on sanonut, että "On helpompi rakentaa lapsi, kuin korjata aikuinen". Jälkikäteen korjaaminen vie paljon yhteiskunnan varoja ja saattaa joissakin tapauksissa olla liian myöhäistä. Varoja tulisi suunnata jo peruskouluikäisten valistukseen ja ennaltaehkäisevään kasvatustyöhön voimakkaammin, kuin aiemmin. Päihdeongelmat ovat lisääntyneet rajusti ja vaikuttavat koulumenestykseen. Opintojen keskeytyminen on lisääntynyt huolestuttavasti. Opettajat tarvitsevat työkaluja, materiaalia ja koulutusta lasten ongelmien ennaltaehkäisevässä valistustyössä. Kouluterveydenhuollon- ja kuraattorien tulisi saada myös lisää resursseja lapsen hoitoon ohjauksessa, kun ongelmia ilmenee. Tämä on myös koko KD:n tavoite.

Toisena teemana nostan esiin peruspalvelujen tasa-arvoistamisen. jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus peruspalveluihin asuinpaikasta, iästä, sosiaalisesta- ja etnisestätaustastaan huolimatta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsilla tulisi olla oikeus opetukseen lähikouluissa. Koulujen lakkautus tulisi lopettaa. Pienten koulujen lakkauttaminen ja suurten luokkien luominen aiheuttaa sen, että entistä useampi oppilas jää vaille erityisohjausta ja oppimisvaikeuksia ja niissä auttamista on entistä vaikeampi huomata. Pienen ihmisen ongelmat jäävät huomioimatta ja niihin ei pystytä puuttumaan ajoissa. Puolueeni
tekee joka vaalikudelle esityksen vaihtoehtobudjetista, jossa tukia suunnataan tärkeinä pitämiimme asioihin, kuten koulutukseen ja peruspalveluihin ja vaihtoehtoisesti lisätään esim. pörssiveroa 0,1% ja väkevien alkoholien verotusta nostetaan 12:sta --> 15%.

Peruskouluissa tulisi suoda lapsille mahdollisuus oppia ja saada valittavakseen kristilliset arvot elämän eväiksi. Nämä arvot korostavat tasa-arvoa, lähimmäisenrakkautta ja vastuunkantamista. Nämä ovat yhteiskuntamme kantavat tukipilarit ja niitä ei tulisi poistaa kouluista eu-direktiivien sanelemana. Olemme menossa yhteiskunatana huolestuttavaan suuntaan, jos näiden arvojen opettaminen kielletään kouluista. Surullisia esimerkkejä on Yhdysvalloissa, joissa nuorille, ei anneta suuntaa elämään ja arvopohjaa elämän valinnoille, sillä uskonnon opetus on poistettu kokonaan koululaitoksista. On äärettömän tärkeää,
että nuori saa hyvän lähtökohdan kasvulleen. Jokainen kuitenkin tekee omat valintansa sen pohjalta, mitä eväitä on matkalle saanut.

Toivon jokaiselle lasten ja nuorten parissa työskentelevälle ja arvokasta kasvatustyötä tekevälle voimia ja siunausta!

Säde Johanna Tamminen
26- vuotias ehdokas Pirkanmaan Kristillisdemokraateista.

.................................................................................................


Teuvo V. Riikonen:
KOKONAISNÄKEYMYSTÄ KOULUTUKSEEN

Suomalainen koulutusjärjestelmä on todettu Pisa-tutkimuksia myöten maailman kärkiluokkaan kuuluvaksi.
Ja näin onkin. Suomalaisen sivistyksen takana on kolme K-kirjaimella alkavaa instituutiota, joiden varassa
pitkälti suomalainen sivistys lepää. Kirkko, koulu ja kirjasto ovat kaikki osaltaan huolehtineet siitä, että
olemme esimerkiksi maailman vähiten korruptunein yhteiskunta. Koulutuskeskusteluun on viime vuosina tullut
puhe huippuyksiköistä. Useimmiten se liitetään korkeakouluihin, vaikka todellisia huippuyksiköitä ovat
esikoulut ja peruskoulujen ala-asteet. Puuhun mennään juurta pitkin eikä suoraan latvaan.Siksi politiikassa tulee huolehtia siitä, että perusopetuksen ryhmäkoot ovat riittävän pienet, tukiopetukselle ja erityisopetukselle luodaan lisää
resursseja ja opetuksen tukipalveluja lisätään. Erityistä huolta on kannettava siitä lisääntyvästä joukosta, joka
putoaa jo peruskoulun jälkeen pois koulutuksesta ja jää vaille lukio-koulutusta ja ammatillista tutkintoa.

Tavoitteena tulee olla, että keskeyttäminen vähenee kaikilla koulutustasoilla. Myös liian suoraviivaista putkiajattelua tulee välttää. Koska ihmisten taustat ja kokemukset ovat erilaisia, tulee suoda myös erilaisia koulutusväyliä, jota tarjoavat esimerkiksi oppisopimuskouluts, kymppiluokat ja kansanopistojen vapaan sivistystyön linjat. Nämä jälkimmäiset linjat tulee
saada myös opinto-sosiaalisten etujen piiriin, niinkuin muukin koulutus.

Ammatillisen koulutuksen arvostusta tulee lisätä ja ammattikorkeakoulutukselle ja yliopistolliselle koulutukselle sekä turkimukselle tulee taata ne resurssit, jotta Suomi pysyy kilpailussa mukana.Yleensäkin ihmisiä tulisi kannustaa elinikäiseen oppimiseen, mihin eri oppilaitosmuodot ja erilaiset oppimismetodit antavat mahdollisuuden. Myös vapaatavoitteista koulutusta tulee tukea opintokeskusten, kansalaisopistojen, kesäyliopistojen, urheiluopistojen, musiikkiopistojen ja vastaavien kautta.Opettajien ja muun koulujenhenkilökunnan työhyvinvointiin ja lisäkoulutukseen tulee luoda resursseja.

Kouluihin ja oppilaitoksiin tulee saada päteviä opettajia ja muuta henkilökuntaa. Toimivien oppilaitosten rakennuskanta on
saatava kuntoon. Myös eri arvotaustoista tulevat pienet oppilaitokset sekä lähi-koulut tulee nähdä arvona sisänsä
moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Kaiken koulutuksen perusta on kuitenkin hyvin hoidetussa perusopetuksessa.Koulutus ja sivistys tulee nähdä arvona ja satsauksena tulevaisuuteen, jonka hedelmiä ei aina heti nähdä. Suomalaisen sivistysvaltion perusteita ei tule enää
kuoria, vaan kouluille tulee antaa resurssit hoitaa arvokasta tehtäväänsä. Tarvitsemme kokonaisnäkemystä koulutukseen, jossa erilaiset oppilaitosmuodot nähdään mahdollisuuksina ja Suomalaisen sivistyksen ylläpitäjinä.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
Savonlinnan kristillinen opisto
Kristillisdemokraatit
Etelä-Savon vaalipiiri
........................................................................................


Niklas Andersson:
KYLÄKOULU- TARINA ERILAISESTA PERUSKOULUPOLITIIKASTA


Kyläkoulu on tänä päivänä uhanalainen koululaji. Näen politiikan tehtävänä huolehtia resursseista jotta ne olisivat riittävät erillaisille kouluvaihtoehdoille. Kyläkoulu pitäisi olla ainakin kylän lapsille vaihtoehto. Tässä tarinassa kerron hieman millaista koulupolitiikkaa maaseudulla voi olla. Lukijan voi tarinan perusteella itse päätellä maaseutukoulupolitiikan järkevyysasteesta.

Perheeseemme kuuluu kaksi poikaa. Olimme iloisia kun löydettiin talo vähän matkaa keskustan ulkopuolelta ja huomasimme, ett lapsemme saavat mahdollisuuden käydä koulua pienessä saaristolaiskyläkoulussa.

Vuosi muuton jälkeen kuultiin radiosta kaupungin säästösuunnitelmista ja päätös lakkauttaa koulumme. Ihmeteltiin miten meidän pienen koulun lakkauttaminen voisi pelastaa kaupungin budjettivajeen. Lakkauttaminen ei toisi säästöjä kun murtoosaa lautakunnan budjettiiin ja samalla se toisi usean miljoonan investointitarpeet toiseen kouluun, johon oppilaitten olisi määrä siirtää.

Me vanhemmat menimme tapaamaan kaupungin päättäjiä. Lakkauttamispäätöksestä huolimatta onnistuttiin saamaan kahden vuoden jatkolupaus, joka myöhemmin muutettiin yhdeksi lukukaudeksi. Päätöstä perusteltiin laskevalla oppilasmäärällä. Kaupungin mukaan oppilaitten lukumäärä koulussa alittaisi asetetun rajan muutaman vuoden kuluttua eikä enää nousisi.

Epäilimme ettei laskelmat pitänneet paikkansa. Mehän tunsimme ne perheet jotka asuivat alueella, ja tiesimme useat lapsiperheet jotka parhaillaan rakensivat taloa alueella. Kaupunkihan oli markkinoinut aikanaan tontteja juuri koulun läheisyyttä porkkanana. Niinpä lähdimme tekemään omaa tutkimusta.

Oman tutkimuksemme mukaan kouluun oli tulossa kaupungin laskelmia huomattavasti enemmän lapsia. Kun laskettiin mukaan kaikki syntyneet lapset kylässä, olisi muutaman vuoden notkahduksen jälkeen koulussa lähes kolmeakymmentä oppilasta. Iloisina lähdimme tutkimuksen ja nimikirjoituksien kanssa taas tapaamaan päättäjiä. Nyt meillä oli kaikkien vanhempien ja lapsiperheiden allekirjoitukset paperissa joissa todistettiin, että kyseiset lapset tulee aloittamaan koulunsa meidän kyläkoulussa. Olimme lähes varmoja siitä että nyt saataisiin pitää koulumme.

Toisin kävi. Vaikka lähes puolet kaupungin päättäjistä oli allekirjoittaneet aloitteen lakkauttamispäätöksen kumoamisesta nojaten siihen, ettei lautakunnalla ollut oikeata tietoa kun se teki päätöksensä, ei lautakunta halunnut muuttaa päätöstään. Haluttiin näyttää että osataan tehdä vaikeitakin päätöksiä, meille sanottiin. Taas perusteltiin päätöstä rahalla. Haluttiin säästää 100 000 ja sen sijaan investoida 2,7 milj euroa.

Taas oltiin nollaruudussa. Muutama vanhemmista tiesi kuitenkin että oli olemassa säätiö, josta ehkä olisi mahdollista hakea rahoitusapua. Paikallinen saaristolaisyhdistys päätti hakea säätiöltä tukirahoja koulun ylläpitämiseen. Hakemus hyväksyttiin, ja saatiin päätös kahden vuoden rahoituksesta saaristolaisyhdistyksen kautta. Näin ollen esitettiin kaupungille, että saaristolaisyhdistys lahjoittaisi 50 000 euroa, eli puolet koulun säästöpaineista, kahden vuoden aikana, jos koulu saisi jäädä. Tämän ajan kuluessa olisi myös perheet saanneet talonsa valmiiksi, ja virallinen tilasto muutuisi meidän eduksi.

Mutta kaupunki hylkäsi rahamme. Nyt ei enää puhuttu oppilasmäärästä, opetuksen laadusta eikä edes rahasta. Puheenvouroissa sanottiin nyt avoimesti, että oli epäreilua jos meidän lapset saavat tällaista ekstraa. Jos eivät kaikki saa osansa rahoista, ei meidänkään lapset saisi. Painotan tässä ettei koulu sinänsä ole hieno ja moderni vaan vanha puurakennus kohtuullisessa kunnossa. Rahat oli tarkoitettu kuluihin kuten rakennuksen lämmitykseen ja opettajapalkkoihin.

Kyläkouluja lakkautetaan tänä päivänä kovaa vauhtia. Niillä on kuitenkin ainakin joissakin kylissä vielä suuri merkitys kylän elämään. Koulu on usein viimeinen palvelu joka vielä on jäljellä. Monimoutoisuus myös peruskoulussa on rikkaus yhteiskunnassamme. Investoiminen myös pienimpiin yksikköihin kuten kyläkouluihin vaatii poliittista rohkeutta toteuttaa jotain erillaista.

Niklas Andersson
Kristillisdemokraatit
Ehdokkaana Uudellamaalla

...............................................................................................


Juha Turkia
KOULU KAIPAA KODIN TUKEA .

Vanhemmuuden karattua yhä enenevässä määrinlapasesta on koulu joutunut kasvatuksellisten puutteiden
paikkaajaksi. Tästä on opetustyö kärsinyt jo pitkään.

Jos perustukset eivät ole kunnossa, ei ole myöskään minkä päälle rakentaa. Siihen ei pysty edes peruskoulu.
Kasvatukselliset lähtökohdat kuntoon, niin kouluillakinon mahdollisuus toteuttaa niille suunniteltua roolia.

Tämä hallitus on epäonnistunut kodin ja koulun tukemisessa. Arvot ja yhteistö ovat vähentyneet entisestään.

JUHA TURKIA
perheenisä, yrittäjä
Kristillisdemokraatit
..........................................................................................

Veijo Kilpeläinen
PERUSOPETUKSEEN LISÄPANOSTUKSIA


Opettaja-lehden (38/2006) kolumnissa opetusministerimme Antti Kalliomäki kirjoittaa seuraavaa: ”Hallituksen juuri sopima budjettiesitys tuo perusopetukseen yli 50 miljoonaa lisäeuroa. Lisärahoitusta kohdennetaan erityisesti lasten aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä kouluhyvinvoinnin edistämiseen.”

Opetusministeri Kalliomäki jatkaa kolumnissaan: ”Kaiken kaikkiaan kunnat saavat yli 400 miljoonaa euroa lisärahaa valtionosuusjärjestelmän kautta. Nyt kysymys on siitä, mitä ne tekevät tuolla jättipotilla. Suuntaavatko ne lisärahoitusta perusopetukseen, kuten pitäisi, vai painottuvatko kuntapäättäjien arvostukset johonkin muualle.”

Nämä ovat hienoja sanoja opetusministeriltä, mutta kuntien näkökulmasta valitettavasti vain sananhelinää. Valtio on ajanut kunnat rahavaikeuksiin ottamallaan pakkolainalla kuntien rahakirstuista. Käytännössä kunnat ovat pakotettuja laittamaan nämä hallituksen perusopetukseen antamat lisärahat ”tärkeämmiksi” katsomiinsa kohteisiin.

Viimeisten viiden vuoden aikana opetustoimen määrärahoja on leikattu todella rankasti ja monia kouluja on jouduttu sulkemaan. Tämä on johtanut suurempiin oppilasmääriin toimivissa kouluissa.

Peruskoulun arkipäivää, niin ala- kuin yläkouluissakin, on ylisuuret luokat, joissa on lisäksi erityisoppilaita, jotka vaativat suuren osan opettajien huomiosta. Lisäksi suuret ryhmät ruokkivat häiriökäyttäytymiseen taipuvia oppilaita häiritsemään opetusta. Eräs kotkalainen opettaja valittikin: ”Käytöshäiriöiset ja oppimisvaikeuksista kärsivät tulevat samaan luokkaan ja vievät kaiken ajan. Kiltit ja työtätekevät lapset, jotka ansaitsisivat yhtälailla opettajan aikaa, jäävät täysin paitsioon. Tämä mättää ainakin minua kaikkein eniten.”

Määrärahat oppikirjoihin ja muuhun opetusmateriaaliin ovat riittämättömät. On järkyttävää kuulla, että kouluissa joudutaan jakamaan monistenippuja, koska oppikirjoja ei riitä kaikille. Oppilaiden pulpetit ja reput pursuavat epäsiistejä ja epäkäytännöllisiä A4-kopioita. Nämä materiaalisäästöt vievät sekä opettajilta että oppilailta työmotivaatiota. Tätä menoa emme kauaa pysty röyhistämään rintaamme hyvillä oppimistuloksilla Pisa-tutkimuksessa.

Eduskunnassa olisikin kiireesti saatava päätöksiä, joilla kuntien taloudet saataisiin kuntoon ja sitä kautta koulutoimen rahoitus oikealle tasolle. Peruskoulu on koko koulutusjärjestelmämme vankka perusta. Turvaamalla laadukkaan perusopetuksen, mahdollistamme lapsillemme pääsyn hyviin oppimistuloksiin myös jatko-opinnoissa.


Veijo Kilpeläinen
Yläkoulun ja lukion liikunnan ja terveystiedon opettaja, Kotka
Kolmen alakouluikäisen isä
Eduskuntavaaliehdokas (kd)
www.veijokilpelainen.fi

........................................................................................................

Kyllikki Malkki
OPETTAJA-KANSANKYNTTILÄ

Ihailin suunnattomasti opettajaani pienenä alakoululaisena. Hän oli nuori vastavalmistunut, joka tuli korpikylän kouluun opettajaksi miehensä kanssa jostain kaukaa Etelä-Suomesta. Hän hymyili usein, oli mielestäni viisas,ymmärtäväinen ja kaunis. Hän osasi kaikkea. Silloin puhuttiin opettajista kansankynttilöinä. Lapsuuteni kesiin kuului myös tarmokas "opettajaserkku", joka aikoinaan 50-, ja 60-luvulla saapui Mikkelistä lomalle maalle kotiimme. Hän toi tuulahduksen sivistyksestä, tarinoiden iltapuhteella monia mielenkiintoisia asioita. Hän istutti sydämeeni ajatuksen sydämen sivistyksestä, joka on enemmän kuin pelkkä pääntieto. Sen pohjalta minulla oli unelma tulla opettajaksi. Se unelma ei ole toteutunut vaikkakin olen saanut olla äärettömän lähellä seuraamassa opetukseen liittyviä asioita.

Eikä ihailuni ole miksikään muuttunut. Kunnioitan entistä enemmän opettajia, heidän tehtävässään vinhasti muuttuvan ajan keskellä. Opettajat tarvitsevat paljon tukea meiltä vanhemmilta tehdessään työtään lastemme parhaaksi. Itse olen jo siirtynyt siihen ikäpolveen, joka odottaa lastenlastensa opintielle lähtöä.

Olen vuosien saatossa seurannut opetustyötä hyvin läheltä, en ainoastaan omien lasteni kautta vaan olemalla koulutuslautakunnan jäsenenä 16 vuotta Porvoossa. Toimin siinä ohessa myös vapaaehtoisjärjestöissä. Ollessani Porvoon Raittiusseuran puheenjohtajana koimme selvästi tehtäväksemme lapset ja nuoret. No, missä heitä on. Kouluissa. Raittiusseuralla oli mm kummiluokkia. Teimme yhdessä matkoja, leivoimme pullaa ja järjestimme kilpailuja lapsille, Yhdeksänkymmentä luvun lopulla puhuttivat paljon pienten ekaluokkalaisten yksinäiset iltapäivät. Huoli oli aiheellinen. Aloitteestani 90-luvun lopulla käynnistyivät Porvoon ala-asteen ekaluokan oppilaille iltapäiväkerhot. Raittiusseura sai olla tässä asiassa tukena kaupungin koulu- ja nuorisotoimelle. Sain olla tuomassa yhdessä raittiusseuralaisten kanssa hedelmällisen yhteistyön kolmannen sektorin ja opetustoimen kanssa. Työ jatkuu edelleenkin saaden aina ajanhaasteisiin sopivia muotoja.

Asioita, joihin haluan kiinnittää huomiota:
Koululaitoksen on voitava stressittä vastata ajan haasteisiin.
Koulukiusaamiseen puuttuva välittömästi. Kolmannen sektorin resurssit huomioitava.
Luokkakoot eivät saa paisua liian suuriksi.
Mammuttikouluja vierastan, siis pienille kylä- kuin korttelikouluillekin on taattava mahdollisuus opetukseen antamiseen.
Kouluissa tulee olla työrauha opettajilla kuin myös oppilailla sekä muulla henkilöstöllä.
Lapsen kehityksen, ruumiin,sielun ja hengen seuraaminen yhteinen asia vanhempien kanssa.
Opettajille heille kuuluva auktoriteetti. Pois oppilaiden haistattelut ja tottelemattomuus.
Kristillinen kasvatus myös vahvemmaksi, tunnustuksellisen uskonnonopetuksen asemaa vahvistettava. Se on paras perusta lapselle ja nuorelle tämän moniarvoistuvan yhteiskunnan keskellä.
Valtiovallan tulee antaa riittävät taloudelliset resurssit kouluille aina pohjoisen tai ruuhka Suomen kouluja myöten. Erityisopettajia riittävästi.
Kodin, koulun ja neuvolatyön yhteistyön tiivistäminen ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä.
Erityisesti haluan muistuttaa kädentaitojen ja liikunnan merkityksen vahvistamisesta opetussuunnitelmissa. Kaikki lapset ja nuoret eivät ole pelkkiä teoreettisesti suuntautuneita. Lahjakkaita oppilaita tulee tukea. Kaikkien pitää oppia kaikki ja yhtä paljon on mahdoton ajatus. Jumala on luonut ihmisen ja antanut jokaiselle omat erityiskyvyt ja lahjat. Tasapäistämiselle meillä Suomessa ei ole varaa.

Kyllikki Malkki
Kristillisdemokraatit – Uusimaa - Järvenpää
suurtaloustyönjohtaja, toimistosihteeri
äiti ja isoäiti
www.kyllikkimalkki.net
.........................................................................................

Kalevi Komppa
PERUSKOULUSTA ELÄMÄÄN

Politiikassa on sekin mielenkiintoinen puoli, että saa kertoa mielipiteensä sellaisistakin asioista, joista ei ole omia kokemuksia. Itse olen käynyt kouluni silloin, kun vielä oli erikseen kansakoulu ja oppikoulu. Aihe on kuitenkin niin tärkeä, etten voi olla siihen puuttumatta.

Peruskoulujen toimintaedellytyksistä on huolehdittava koko maassa. Kuntia on tuettava niin, että lähikoulujen asema pystytään säilyttämään ja ainakin pienimmillä oppilailla on mahdollisuus käydä koulua kotinsa lähellä.

Vaikka suomalainen peruskoulu on saanut tunnustusta maailmalla opetuksen hyvästä tasosta, on kuitenkin syytä olla huolissaan koulupudokkaiden suuresta määrästä. Oppilaiden syrjäytymistä voidaan parhaiten ehkäistä mahdollisimman varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimilla. Se edellyttää pätevää opettajakuntaa sekä tarpeellista määrää terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, koulukuraattorin tai –psykologin palveluja. Lisäksi apuna peruskoulun loppuvaiheessa voi olla esim. kymppiluokat sekä jo ysiluokalla yksilölliset ohjelmat, joissa voi olla mukana työharjoittelua. Myös teoreettisesti lahjakkaat oppilaat tarvitsevat omien edellytystensä mukaista opetusta motivaation säilyttämiseksi.

Oppilaslähtöinen opetus edellyttää oppilaiden erilaisuuden tunnustamista ja sitä, että kouluille turvataan tarpeelliset resurssit toteuttaa eriyttävää opetusta. Perusopetuksen ryhmäkoko on koko maassa saatava niin pieneksi, että opettajilla on mahdollisuus oppilaiden yksilöllisyyden huomioimiseen. Oppilaiden tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että he löytävät omat lahjakkuutensa. Toiset ovat teoreettisesti, toiset käytännöllisesti lahjakkaita. Siksi myös liikunnalle ja kädentaitoja kehittäville aineille täytyy löytyä tilaa opetussuunnitelmassa.

Maahanmuuton lisääntymisen vuoksi erilaisista kulttuuritaustoista tulevien oppilaiden määrä on lisääntynyt. Heidän erityistarpeensa on huomioitava ja pyrittävä antamaan heille myös heidän äidinkielensä opetusta.

Yksityiset kristilliset ja muut elämänkatsomukseen tai vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuvat koulut rikastuttavat koulujärjestelmää, kun se ei tapahdu perusopetuksen kustannuksella. Turhat esteet kristillisten koulujen perustamiselta tai laajentamiselta on poistettava.

Mielestäni kouluasiat on Suomessa melko hyvin hoidettu, mutta käytännöllisesti lahjakkaat ja syrjäytymisvaarassa oleviin oppilaisiin on panostettava enemmän kuin nykyään tehdään.

Kalevi Komppa
Kristillisdemokraatit
Kuusankoski, Kymen piiri
.........................................................................................

Saara Ruokonen
PERUSOPETUS ON AVAINASEMASSA, KUN HALUTAAN VÄHENTÄÄ TYÖELÄMÄN JAKAUTUMISTA NAISTEN JA MIESTEN TÖIHIN

Ammatinvalinnassa vaikuttaa hyvin paljon se, millaisia malleja lapset saavat kotoaan, muusta elinympäristöstään ja koulusta. Siksi perusopetuksessa, oikeastaan jo päivähoidossa, on kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia ammatti- ja urakehitysmalleja lapsille annetaan.

Jo oppikirjoissa näkyy, millaisia rooleja niissä on annettu miehille ja naisille niin kotona, vapaa-aikana kuin työelämässä. Onko naisia myös johtajina, professoreina ja asiantuntijoina sekä miehiä hoiva- ja palvelutehtävissä tai luokanopettajina? Ovatko sekä naiset että miehet aktiivisia toimijoita vai onko se varattu vain miehille? Saako mieskin olla ns. pehmeä?

Koska erilaiset lahjakkuudet eivät ole kiinni sukupuolesta, on tärkeää kannustaa myös matemaattisesti ja teknisesti lahjakkaita tyttöjä. Opettajilla on tässä aivan ratkaiseva rooli, myös yleisen ilmapiirin luomisessa. On poistettava luokittelu kovista ja pehmeistä aloista ja korostettava kaikenlaisen työn arvoa. Tärkeintä on se, että jokainen löytää oman alansa.

Työelämän jakautuminen ns. nais- ja miesvaltaisiin aloihin ylläpitää myös matalapalkka-aloja. Luokanopettajat tekevät arvokasta työtä ja ansaitsevat paremman palkan. Tämä on tärkeää minulle myös ammattiyhdistysaktiivina.

Saara Ruokonen
Kristillisdemokraattisten naisten toiminnanjohtaja
SPECIA – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt, hallituksen jäsen
Helsinki
www.saara-ruokonen.net
........................................................................................................


Enni Vainionpää,
KOULU ON TÄRKEIMPIÄ ASIOITA LAPSEN ELÄMÄSSÄ

Luokanopettajaksi opiskelevan aviomieheni kautta olen saanut seurata läheltä opiskelun eri vaiheita, luokanopettajan työtä sekä työssä kohtaamia haasteita. Suomalaista tasokasta opettajakoulutusta tulee vaalia, sillä koulu on tärkeimpiä asioita lapsen elämässä. Siellä hän saa eväitä tulevaisuuteen ja jatko-opintoihin. Hyvälle perustalle on helppo rakentaa ja se antaa lapselle enemmän mahdollisuuksia suunnitella elämää jatkossa. Koulu on lapsen ja opettajan työpaikka, johon tulee panostaa yhtälailla kuin muihinkin työpaikkoihin.

Luokkien oppilasmäärää tulee rajoittaa lailla, jotta ne saataisiin pysymään kohtuullisen kokoisena. Se loisi myös todellisia edellytyksiä oppilaslähtöisen opetuksen toteuttamiseen. On tärkeää, että oppilaiden erilaisuus tunnustetaan, sillä silloin on mahdollista ottaa jokaisen lapsen tarpeet opetuksessa huomioon. Kouluille tulee turvata riittävät resurssit tuntikehyksiin, jotta eriyttävän opetuksen toteuttaminen olisi mahdollista. Näin hitaimmilla oppilailla on riittävästi aikaa oppia ja nopeimmilla mahdollisuus saada tarpeeksi haasteita.

Lapsen perusturvallisuus lähtee kotielämän turvallisuudesta ja tasapainoisuudesta. Lisääntyneet erot, vanhempien päihdeongelmat ja työttömyys koskettavat lasta ja hänen perusturvallisuuden kokemustaan. Lapsen paha olo ja ongelmat näkyvät koulumaailmassa häiriökäyttäytymisenä ja oppimisen ongelmina. Sen vuoksi kouluihin tulee taata pätevä opettajakunta ja terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, koulukuraattorin tai –psykologin riittävät palvelut sekä erilaisia tuki- ja kerhotunteja.

Väkivallalla ja erotiikalla mässäily on lisääntynyt mediassa eikä lapsi voi siltä välttyä. Lapsen tulee oppia mediakriittisyyteen ja arvioimaan erilaisia ajattelutapoja. Sen vuoksi tarvitaan yhä enemmän sisäistettyä, vahvaa käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Mielestäni tämä onnistuu parhaiten laadukkaan eettisen ja yhteiskunnallisen kasvatuksen sekä uskonnonopetuksen kautta. Näiden oppiaineiden tärkeys tulisi tunnustaa ja niiden opetukseen panostaa.
Vanhemmat ovat päävastuussa lapsensa kasvatuksesta, mutta opettaja voi kouluympäristössä huomata jotain, mikä kotona ei tule näkyviin. Opettajan ja vanhempien yhteistyötä tulee tukea ja kehittää erityisesti nyt, kun maahanmuuttajien määrä Suomessa kasvaa. Maahanmuuttajalapsella saattaa olla ongelmia sopeutua uuteen kouluun. Jotta lapsen oppiminen onnistuisi parhaimmalla mahdollisella tavalla, hän tarvitsee paljon vanhempiensa kannustusta ja tukea.
Taideaineiden kuten kuvaamataidon ja musiikin perusopetus tulee turvata. Näiden aineiden kautta lapsi oppii ilmaisemaan itseään ja voi niiden avulla tuoda turvallisesti esiin tunteitaan ja ajatuksiaan. Liikunnanopetusta pitäisi lisätä, sillä lapsena opitut liikuntatottumukset säilyvät myös aikuisena. Näin voidaan ennaltaehkäistä erilaisten elämäntapasairauksien syntymistä.

Enni Vainionpää,
Oulun vp./Kristillisdemokraatit
fysioterapeutti AMK, terveyshallintotieteen opiskelija
.............................................................................


Toni Toivonen
PERUSOPETUKSEN KEHITTÄMINEN / 5.1.2007

Pelimerkkejä perusopetukselle

-Niin, perusopetus on tärkkeä assia, toteaa poliitikko syvällä rintaäänellä. Opettajana ja päättäjänä olen huomannut, että arvostuksen ja tekojen välimatka on usein kuitenkin yllät-tävän pitkä. Yhteiskunta osoittaa arvostuksensa koulutusta kohtaan muun muassa takaa-malla sille riittävät resurssit toiminnan pyörittämiseksi. Kun koululle annetaan uusi tehtävä, on myös huolehdittava, että koululla on riittävästi mahdollisuuksia asian hoitamiseen kun-nolla. On tekopyhää vaatia ilman panostusta. Tällainen ongelma on tullut esille viime vuo-sina esimerkiksi erityisopetuksen rakennemuutosten yhteydessä.

Tasavertaisuus

Peruskoulu luotiin kansalaisten tasavertaisuuden takaamiseksi koulutuksessa. Tämä on perusopetuksen keskeinen tehtävä yhä nytkin. Tämä ei tarkoita tasapäistämistä, vaan yhtenäisten perusmahdollisuuksien takaamista koko valtakunnassa. Kunnat ovat avainase-maassa perusopetuksen järjestämisessä. Jotkut kunnat panostavat asiaan enemmän kuin toiset. Joissakin tapauksissa voisi olla paikallaan jopa korvamerkitä valtion antamaa ra-haa, jotta koulurahoja ei käytetä asfaltin tekoon.

Kasvatus ja perustaitojen opettaminen

Perusopetus ei ole pelkästään vastaus joutilaisuuden ongelmaan tai lasten säilytyspaikka, vaan tarkoitus on oppia tietoja, taitoja ja asenteita koko tulevaa elämää varten. Tätä kas-vatustehtävää on syytä tukea. Toivon perusopetuksen tuottavan hyviä ihmisiä, jotka otta-vat vastuuta yhteiskunnan rakentamisesta. Kotien tehtävä on antaa peruskasvatus ja eväät elämään asennepuolella. Koulutyö on myös osaltaan aina kasvatusta. Toimiessaan tämä työnjako kasvattaa oppilaista tasapainoisia kansalaisia, jotka ottavat myös lähimmäi-set huomioon.

Ennalta ehkäisy ja syrjäytymisen ehkäisy

Perusopetus antaa omalta osaltaan vastauksen syrjäytymisen ongelmaan, joka on todelli-nen myös tämän päivän Suomessa. Kouluissa tehdään entistä enemmän moniammatillista yhteistyötä opettajien, terveydenhoitajien, kuraattorien psykologien jne. kesken. Tämä pitää huomioida entistä selkeämmin myös opettajien palkkauksessa.
Opettajat tulosten takana

Opettajankoulutuksen pitää ponnistaa perusopetuksen tarpeista käsin ja opiskelijat pitää perehdyttää paremmin koulun käytännön tason toimintaan jo opiskeluaikana. Yhteistyökyky on yksi opettajan tärkeimmistä ominaisuuksista ja tätä pitää edelleen korostaa opettajankoulutuksen sisäänotossa. Opettajien täydennyskoulutukseen on saatava ryhtiä ja opet-tajille on osoitettava koulutustarjontaa enemmän myös varsinaisten työpäivien puitteissa. Nykyinen koulutuspäiväjärjestelmä on aikansa elänyt. Pätevien opettajien valumista muille aloille voidaan vähentää parantamalla opettajien työehtoja ja palkkatasoa. Esimerkiksi luokkakoon ja erityistukea tarvitsevien aiheuttaman lisätyön on näyttävä palkassa. Yhtenäinen peruskoulun mukanaan tuomat palkkausongelmat on ratkaistava tasapuolisesti ennen kuin joistakin opettajaryhmistä tulee perusopetuksen halpatyövoimaa. Kaikille perus-koulun opettajille on taattava sama palkkataso.

Toni Toivonen
kaarinalainen luokanopettaja
kaupunginvaltuutettu
Luokanopettajaliiton Varsinais-Suomen piirin varapj.
www.tonitoivonen.net
etunimi.sukunimi@kaarina.fi
...........................................................


Juha Sirviö
PERUSOPETUS ON TULEVAISUUDEN MENESTYSTEKIJÄ


Suomi on maailmankuulu hyvin järjestetystä peruskoulustaan, kiitos siitä opettajille! Viime aikojen poliittiset päätökset ovat kumminkin heikentäneet opettajien mahdollisuutta tehdä työtänsä. Tuntuu, että koululaitoksemme kustannustehokkuudesta on tullut tärkeämpi päämäärä kuin laadukas ja monipuolinen opetus lapsille ja nuorille.

Kristillisdemokraatit korostavat laaja alaisen koulutuksen ja korkeatasoisen sivistyksen merkitystä yhteiskuntamme menestystekijänä. Peruslähtökohtana on, että jokaiselle annetaan tasa-arvoinen mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja oppimiseen. Koulutukseen panostaminen on yhteiskunnan sijoitus niin henkiseen kuin taloudelliseenkin hyvinvointiin. Koulutuksen on tuettava ymmärtävää, elinikäistä oppimista, elämänhallinta ja vuorovaikutustaitoja sekä kestävien elämänarvojen omaksumista.

Perusopetuksen ideana on koko ikäluokan kouluttaminen, mikä merkitsee opiskelun mahdollistamista oppilaan sosio-ekonomisesta taustasta riippumatta. Vammaisten ja muiden erityisryhmien opiskelumahdollisuudet tulee myös turvata. Suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeinen periaate on koulutuksen maksuttomuus, mikä tulee olla linjana myös jatkossa perus- ja ammatillisen sekä korkeakouluopetuksen kohdalla.

Varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimilla ehkäistään oppilaiden syrjäytymistä sekä eriarvoistumista. Näin voidaan luoda paremmat edellytykset sille, että kaikilla on mahdollisuus toteuttaa itseään ja olla omalla panoksellaan edistämässä hyvinvoinnin lisääntymistä yhteiskunnassa. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tuki- ja erityisopetuksen sekä oppilashuollon ja oppilaanohjauksen riittävät resurssit ovat ensiarvoisen tärkeitä.

On aivan liikaa, jos 30 oppilaan luokasta 3-5 syrjäytyy. Koulupudokkaiden määrää on saatava pienemmäksi. Apuna tässä ovat mm. koululuokkien pienentäminen, kymppiluokat ja ns. omaura-projektit, joissa peruskoulun yhdeksännen luokan opetusohjelmassa teoriatunnit ja työssäolo vaihtelevat.

Yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutuminen on taattava koko maassa. Koulutuksen vahvistaminen on kehityksen kannalta keskeistä. Perusedellytyksenä koulutuksen perusturvalle ovat kuitenkin riittävät toimintamäärärahat koko Suomessa.

Perusopetuksen riittävät toimintaedellytykset merkitsee kouluihin pätevää opettajakuntaa, terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan ja koulupsykologin riittäviä palveluja, tuki-, jako- ja kerhotunteja koulujen tuntikehyksiin sekä maksimikokoja luokkien oppilasmääriin.

Pieni opetusryhmä edistää oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Ylisuurissa opetusryhmissä tähän ei ole mahdollisuutta. Ylisuuret luokkakoot lisäävät myös opettajien työtaakkaa ja heikentävät opettajien työssäjaksamista.

Opettajien työssä jaksaminen edistää myös oppilaan oppimista. Suomalaisessa peruskoulussa kaikki opettajat ovat oman ammattinsa asiantuntijoita ja ansaitsevat työstään kunnon palkan. Lisäksi opettajille kuuluu kunnon työolosuhteet ainaisen rahapulan sijaan.

Edelleen on syytä olla huolissaan taideaineiden ja liikunnan eloonjäämisestä. Asioita opitaan myös tekemällä ja kokeilemalla, ei ainoastaan kirjoista. Liikunta ja urheilu yhdessä yhteisöllisen tekemisen ja toimimisen kanssa edistää kansalaisten hyvinvointia. Monipuoliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet antavat lapsille mahdollisuuden kasvaa eheiksi ja omaaviksi aikuisiksi.

Aluetyöntekijän työssäni olen huomannut, että tukea tarvitsevien koululaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi on kiinnitettävä huomiota moniammatilliseen yhteistyöhön. Päiväkodin, koulun, neuvolan, sosiaalityön yhteistyöllä saamme kattavan tukiverkoston lapsen ja nuoren eduksi.

Juha Sirviö
Aluetyöntekijä, Tradenomi ja Fil. yo
Kristillisdemoraattien kansanedustajaehdokas, Oulun vaalipiiri
www.juhasirvio.fi

RKP/PROperuskoulu2007ehdokkaita

PERUSSUOMALAISET/PROperuskoulu2007ehdokkaita

SDP/PROperuskoulu2007ehdokkaita

....................................................................................................................................


Jutta Urpilainen:
LUOKKAKOOT KURIIN LAILLA

TASA-ARVOINEN perusopetus on Suomen menestyksen perusta. Tähän tarvitaan erityisopetusta, opetuksen tukitoimia sekä ammattitaitoisia pedagogeja niin varhaiskasvatukseen kuin perusopetukseen.

Perusedellytyksenä koulutuksen perusturvalle ovat kuitenkin riittävän pienet opetusryhmät. Me opettajina toimineet tiedämme, että oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen kärsii suuressa ryhmässä. Tiedämme myös, kuinka ylisuuret luokkakoot lisäävät opettajien työtaakkaa ja heikentävät työssäjaksamista.

TILASTOJEN valossa keskimääräinen opetusryhmän koko ei ole viime vuosina suurentunut. Pikemminkin keskimääräinen oppilas/opettaja -suhde on hieman parantunut. Valtionosuuksien tason nousu on siis tukenut keskimääräisen ryhmäkoon säilymistä ja jopa pienentymistä.

Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä todelliseen ongelmaan, joka on ryhmäkokojen suuri vaihtelu. Olen saanut eri puolilta palautetta siitä, että ryhmäkokojen ylärajat ovat nousseet paikoin kohtuuttomiksi. Nyt olisi tärkeää pohtia, kuinka tähän löydetään ratkaisu tilanteessa, jossa kunnilla on päätösvalta perusopetuksen järjestämisestä.

KOULUT tekevät päätöksiä opetusryhmien koon vaihtelusta oppiaineittain. Koulutuksen arviointineuvoston (10.8.2005) mukaan pienin opetusryhmä oli vuonna 2004 keskimäärin 13,3 ja suurin keskimäärin 22,4. Osa opetuksesta annetaan siis isoissa luokissa ja osa pienemmissä ryhmissä. Osin tämä on pedagogisesti perusteltua, mutta joidenkin aineiden opetus ja opettajat ovat joutuneet kärsimään ylisuurista ryhmistä.

Suurin haaste on ryhmäkokojen vaihtelu koulujen ja alueiden välillä. Opetusryhmien keskikoko vaihtelee merkittävästi koulun koon mukaan, mikä heijastuu myös alueellisina eroina. Kun opetusryhmän keskikoko oli Ahvenanmaalla 14, Etelä-Suomessa se oli 19,4. Kunta- ja koulukohtaiset erot ovat tietenkin vielä suurempia. Yli 30 oppilaan luokkia on edelleen. Ryhmäkokojen ylärajan vaihtelu on saattanut oppilaat eriarvoiseen asemaan asuinpaikan mukaan.

KESKIMÄÄRÄINEN luokkakoko ei siis kerro koko totuutta, kuten OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemikin muistutti viime elokuussa. Vallitsevassa tilanteessa on perusteltua selvittää edellytykset valtionohjauksen lisäämiseen. Itse olen sillä kannalla, että opetusryhmien enimmäismäärät tulisi kirjata lakiin niin alkuopetuksen kuin muunkin perusopetuksen osalta.

Ennen lakiesitystä tai lakialoitetta monia asioita on syytä perusteellisesti selvittää, koska valtionohjauksen tiivistäminen ei ole ongelmatonta. Kuinka kouluille turvataan pedagogisesti perusteltu joustavuus eli opetusryhmien kokojen vaihtelu eri oppiaineissa. Myös taloudelliset vaikutukset valtiolle ja kuntatalouteen on selvitettävä ennen lain säätämistä.
Koulutusalan sosiaalidemokraattien (KSY) puheenjohtajana olenkin laatinut valtioneuvostolle selvityksestä toimenpidealoitteen. Sen ovat allekirjoittaneet myös muut sdp:n sivistysvaliokuntaryhmän jäsenet sekä valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja Maija Rask (sd).

Selvityksessä saadun tiedon perusteella myös eri puolueet voivat muodostaa asiaan kantansa. Näin seuraavassa hallitusohjelmassa voitaisiin päättää sopivasta mallista ohjata luokkakokojen kehitystä kunnissa.

Jutta Urpilainen
Kansanedustaja (sd), Sivistysvaliokunnan jäsen, Kokkola

................................................................................................................................................................



Mia Hahtala-Koponen:
MAHDOLLISUUKSIEN TASA-ARVO

PERUSKOULUMME on kansainvälisessä vertailussa huippuluokkaa. Opetuksen tasoon ja opettajien koulutukseen on maassamme panostettu ja nämä panostukset ovat tuottaneet tulosta. Maamme on kilpailukykyinen, uutta teknologiaa kehittävä hyvinvointiyhteiskunta. Lahjakkaille lapsille käy koulumaailmassa yleensä hyvin. Mutta mitkä ovatkaan heikompiosaisten, enemmän tukea tarvitsevien lasten mahdollisuudet? Valtakunnassamme keskustellaan kuntien talouden tasapainottamisen tiimoilta luokkakokojen kasvattamisesta. Mitä tämä tekee sille pienelle koululaiselle, joka ei omien kykyjensä ja ominaisuuksiensa mukaan pysy opetuksen kelkassa? Miten hän oppii suuressa luokassa etenkin kun kouluavustajia palkataan useissa kunnissa entistä vähemmän?

Mielestäni peruskoulun eräänä tärkeänä tehtävänä on luoda oppimisympäristö, jossa jokaisella niin pienellä kuin isommallakin koululaisella on mahdollisuus oman kehitystasonsa mukaiseen oppimiseen. Oppimisvaikeuksia ja erilaisia ongelmia perheissä on yhä useammalla koululaisella. Siitä valitettavana todisteena ovat huostaanottojen lisääntymiset ja kuntien kasvavat lastensuojelumenot. Lastensuojelunäkökulmiin tulisi entistä enemmän puuttua myös koulumaailmassa. Erityistä tukea antamalla vaikeuksista kärsiville pienokaisille pystyttäisiin mahdollistamaan mielekäs oppimisen ilo niin heille kuin muillekin lapsille.

TUKEA tarvitsevien koululaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi kunnissa on kiinnitettävä huomiota eri sektoreiden väliseen yhteistyöhön ja sen joustavuuteen. Opettajat, koulukuraattorit, terveydenhoitajat, opot, sosiaalityöntekijät ja muut lasten hyvinvoinnista vastaavat toimijat tekevät hyvää työtä tahoillaan. Mutta miten yhdessä? Mielestäni lapsen ja hänen perheensä edun mukaista olisi se, että kaikki toimijat toimisivat tiiviimmässä yhteistyössä lapsen ja hänen perheensä asioissa. Konkreettisesti koulun tiloissa tulisi toimia koulukuraattori ja terveydenhoitaja. Näin on isoissa kouluissa, mutta pienten maaseutukoulujen lapset ovat eriarvoisessa asemassa tässä asiassa. Palvelu- ja hoitoketjun tulisi olla saumaton. Lasten ja heidän perheidensä tulisi tietää, mistä saa apua ja työntekijöiden tulisi pystyä avoimeen keskusteluun raja-aitoja ylittämällä. Tavoitteena kuitenkin on aina oltava lapsen etu.


Mia Hahtala-Koponen
terveydenhuollon opettaja, TtM, sh
kansanedustajaehdokas (SDP)
Pohjois-Savo
...........................................................................


Arto Bryggare
PERUSKOULUN TULEVAISUUS

PERUSKOULU on ollut yksi keskeisimmistä instituutioista, millä hyvinvointiyhteiskuntaa Suomessa on luotu ja ylläpidetty. 1960-luvulla Suomi oli vielä köyhä maa, eikä koulutus ja kouluttautuminen ollut itsestäänselvyys. Sosialidemokraatit ajoivat peruskoulua määrätietoisesti, oikeiston vastustaessa uudistusta yhtä ponnekkaasti. Demarit näkivät peruskoulun tienä aidosti tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Tänä päivänä kaikki puolueet puolustavat peruskoulua yhteen ääneen ja muualta tullaan hakemaan mallia huippukoulutuksesta.

Periaatteessahan järjestelmä voi olla millainen tahansa, sillä kaiken ytimessä ovat osaavat ja innostavat opettajat. Tulevaisuudessakin on pidettävä huoli siitä, että opettajilla on mahdollisuus jatkuvasti kouluttautua ja kehittää taitojaan.

Takavuosien pakkolomat olivat vastenmielinen ilmiö. Nykyään valtion budjetista tulevat rahat eivät ole enää korvamerkittyjä, joten kunnat voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä varojen käytöstä. Tämä on johtanut siihen, että kunnat käyttävät opetustoimeen tarkoitettuja varoja muihin tarkoituksiin. Olisi luotava järjestelmä, millä varmistettaisiin, että kuntien laskennallinen tuki opetustoimeen todella myös ohjautuisi sinne. Näin vältyttäisiin ainakin pahimmilta ylilyönneiltä

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa opetus ja koulujen tulevaisuus on terveydenhoidon ohella keskeisessä roolissa. Kuntien väestöpohja on saatava sellaiseksi, että palvelurakenne pystytään turvaamaan. Ei ole mitään järkeä ylläpitää kalliita seiniä hinnalla millä hyvänsä, vaan on keskityttävä riittävän tasokkaan opetuksen turvaamiseen toimintakykyisissä kouluyksiköissä.

Jos Suomessa olisi nimettävä yksittäinen asia, mistä voimme olla ylpeitä, on se ehdottomasti peruskoulu ja sen opettajat.

Arto Bryggare

....................................................................

Kimmo Kiljunen:
PIENTEN KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄTOIMINTA


Kello on vähän yli puolen päivän. Koulussa loppuivat tunnit. Kouluun ei voi enää jäädä. Kotiinkaan ei huvittaisi mennä. Kukaan ei ole kotona. Äiti ja isä tulevat ehkä viideltä, jos hyvin käy. No, onhan kotona videot ja tietokone... Ehkä soitan naapurin Valtterille.

Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen on ollut tapetilla viime vuosina. Ympäri maata on ryhdytty eri keinoin aktivoimaan koululaisten pitkää iltapäivää. Lasten yksinäisyyttä ja turvattomuutta halutaan lievittää.

Nykyisten iltapäiväkerhojen laatu ja kattavuus on monenkirjavaa. Toiminta perustuu järjestöjen ja vapaaehtoisten aktiivisuuteen, työllistämistukiin ja vaihtuviin, usein nuoriin ohjaajiin.

Lakisääteinen aamu- ja iltapäivätoiminta vähentäisi lasten yksinoloa ja siitä johtuvia ongelmia. Se takaisi pienelle koululaiselle turvallisen ja ohjatun iltapäivän ja olisi luonteva jatko hyvin järjestetylle päivähoitojärjestelmälle.

Virikkeellinen aamu- ja iltapäivätoiminta antaa lapselle harrastuksia ja suojaa häntä epäsosiaa-liselta kehitykseltä. Harrastus ja sen piirissä saadut onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itsekunnioitusta ja kunnioitusta myös toisen ihmisen taitoja kohtaan.

Perusopetuslaki on ollut voimassa reilut seitsemän vuotta. Laissa säädetään perusopetuksesta ja oppivelvollisuudesta. Koulujen kasvatusvastuusta ei laissa sanota mitään. Se on selkeä epäkohta. Suomalaisella koululaisella ei ole lakisääteistä oikeutta valvottuun ja ohjattuun aamu- ja iltapäivätoimintaan.

Aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen sisältyy hallituksen ohjelmaan. Kyse on pitkälti suosituksista, eivätkä ne velvoita kuntia. Pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta pitäisi järjestää kattavasti ja perheiden tarpeita vastaavasti kaikissa kunnissa.

Olen tehnyt eduskunnassa lakialoitteen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämises-tä. Aloitteessa esitettiin perusopetuslakia muutettavaksi niin, että koulujen kasvatusvastuuta vahvistetaan ja kunta velvoitetaan järjestämään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa alle 12-vuotiaan koululaisen huolenpito ja ohjattu kerhotoiminta aamu- ja iltapäivisin koulupäivinä. Harrastuspainotteinen aamu- ja iltapäivätoiminta tulee järjestää pitkäjänteisesti ja laadukkaasti niin, että lapsen koulupäivästä muodostuu oppitunteja ja kerhotoimintaa yhdistelemällä eheä kokonaisuus.

Monien vanhempien toive on, että harrastustoimintaa ja läksyjen tekoa järjestettäisiin koulupäi-vien puitteissa. Näin jäisi iltaisin enemmän aikaa perhe-elämälle ja perheen yhteisille harrastuk-sille. Näinhän asian pitäisi olla.

Kimmo Kiljunen
kansanedustaja
........................................................................

Susanna Iivonen-Pekesen
YHTEISKUNTA JA LAPSET

Olen toiminut koulukuraattorina yhteensä yli viiden vuoden ajan,
kahteen eri otteeseen. Olen läheltä nähnyt sen, miten lapsiperheiden
tilanne heijastuu koulumaailmaan.

Kävin äskettäin opetushallituksen ja Helsingin yliopiston
järjestämässä koulutuksessa. Kurssin nimi oli "Suunnitelmallisuus
oppilashuollossa" ja siellä käytiin mielenkiintoista ajatustenvaihtoa
opettajien, rehtorien ja oppilashuoltohenkilöstön kesken.

Kouluttaja totesi, että aivan kaikki, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa
tapahtuu,
vaikuttaa myös kouluun. Lainsäädäntö, yleinen yhteiskunnallinen
mieliala, talouden notkahdukset: kaikki tämä näkyy koulussa.

Luokallesi voi saapua lapsi vaikkapa maahanmuuttajaperheestä,
sateenkaariperheestä, yksinhuoltajaperheestä, päihdeperheestä tai
perinteisestä työssä käyvästä kahden huoltajan perheestä.

Elämän yllätyksellisyys voi näkyä siten, että avioero, sairastuminen
tai työttömyys koskettaa yhä useampaa opettamaasi lasta. Tämä vaatii
opettajalta paljon empatiaa ja jaksamista.

On jaksettava uskoa parempaan huomiseen, sillä lapset ovat ikuisia
optimisteja. Ja elleivät sitä jonain päivänä ole, hälytyskellojen on
soitava. Masentunut lapsi ei opi.

Uskotaan siis tulevaisuuteen ja parannetaan sinnikkäästi maailmaa,
myös eduskunnan avulla!



Susanna Iivonen-Pekesen (sd)
YTM, koulukuraattori
Lahti
Hämeen vaalipiiri
http://www.iivonenpekesen.net
......................................................................................................................


Johanna Autio
JOKAINEN KOULULAINEN ON TÄRKEÄ


Kaikille koululaisille on turvattava laadukas opetus sekä pedagogisesti että toiminnallisesti hyvässä ympäristössä. Kunnille pitää luoda mahdollisuudet saavuttaa tämä tavoite taloudelliset tosiasiat huomioon ottaen, mutta ensisijainen kriteeri päätöksien taustalla ei saa olla raha, vaan kaikkien koululaisten hyvinvointi. Peruskoulussa luodaan pohja lapsen tulevaisuudelle. Kannustava ja tukea tarjoava sekä käden taitoja korostava oppimisympäristö innostaa oppimiseen.

Oikean kokoista opetusta

Pienellä lapsella on oikeus saada opetusta turvallisessa ympäristössä, mahdollisimman lähellä kotia. Silti mielestäni pienimmässäkin koulussa pitäisi olla vähintään 40 oppilasta ja kolme opettajaa. Vähintään tämän kokoinen koulu on niin oppilaiden ja opettajien kuin vanhempien, kylän ja maksajankin näkökulmasta katsoen toimiva. Oppilaalla on useampi oman ikäinen luokkatoveri. Kavereita riittää ja lapsi voi verrata omaa osaamistaan ikäisiinsä. Opettajalla on vastuullaan kaksi vuosiluokkaa, mikä taas on opetuksen näkökulmasta mahdollista hallita hyvin. Kylälle sopivan kokoinen kyläkoulu on aidosti vetovoimatekijä. Ikäluokkien pienentyessä ei ole oikein, että kunta pitää väkisin pystyssä seiniä ja samalla rahapulassaan kurjistaa kunnan muuta opetusta.

Lisää liikuntaa ja kädentaitoja

Taito- ja taideaineiden osuus opetuksessa on pienentynyt vuosien saatossa. Lapset ovat entistä rauhattomampia. Meidän pitää löytää keinoja nostaa taito- ja taideaineiden osuutta koululaisen päivässä. Tapahtuuko se opetuksen yhteydessä, kerhoissa vai kokopäiväkoulussa, valmista mallia ei ole. Pääasia on, että liikunnan ja tekemisen riemua ei sammuteta. Lapsena luodaan pohja läpi elämän jatkuvalle tavalle liikkua ja huolehtia omasta terveydestä. Lapsi juoksee, hyppii, maalaa ja vasaroi mielellään, koululle pitää antaa keinoja pitää yllä tuo aktiivisuus.

Tekemistä pitää arvostaa. Tekijöitä tarvitaan myös työelämässä. Meillä on huutava pula hitsareista, rakentajista, putkiasentajista, eri alojen osaavista tekijöistä. Arvostamalla kaikkea osaamista tasapuolisesti jo opetussuunnitelmassa, voisimme auttaa lapsia ehkä myös tulevaisuuden ammatinvalinnassa.

Johanna Autio
SDP:N puoluevaltuuston 2. vpj
Seutukoordinaattori, VTM
Kansanedustajaehdokas (SDP)
Satakunta
www.johannaautio.fi

..................................................................................................................................


Hanna Kuntsi
KOLMANNEN SUKUPOLVEN KOULUPÄIVÄ

Pisa-ihmeiden tekijä, suomalainen peruskoulu on jo vuosikymmeniä ollut esimerkkinä muille maille. Viime vuosina kouluruokailuamme on käyty ihastelemassa, mutta ylivoimaisena tähtenä on silti loistanut tasalaatuinen ja tasa-arvoinen opetus. Taustalla on peruskoulu-uudistuksen alkuajoista asti ollut arvo mahdollistamisesta, samojen rakennuspalikoiden tarjoamisesta pienille ihmisille. Yksi on rakentanut huojuvan tornin ja toinen heittänyt palikat seinään, mutta yhdessä on jälleen joko kerätty tai nostettu - tai katsottu vierestä sujuvampaa urakointia.

Maailma kuitenkin muuttuu. Opetusvälineet kehittyvät, yhteiskunnallinen ilmapiiri on toisenlainen kuin 70-luvulla ja vaatimukset ovat koventuneet. Lapsuus tuntuu jäävän vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Työelämän arvot ovat valitettavasti koventuneet, vähäisemmin käsiparein on ehdittävä hoitaa, harvemmin aivoin tuottaa uutta. Työvoimasta on monilla aloilla tullut vain tuottavuuden maksimoivaa joustosakkia. Kärsijöiksi joutuvat lapset. Aamut ja iltapäivät ovat yksinäisiä, turhan audiovisuaalisen melun kyllästämää joutoaikaa. Ja illansuussa juostaan harrastamaan, mikäli varaa on ja vanhemmat jaksavat.

Sipoolla olisi nyt tuhannen taalan paikka näyttää, mihin yhteisellä halulla päästään. Peruskoulussa pysyköön Suomen malli, mutta eheytetyssä koulupäivässä olkoon Sipoon malli. Etelä-Sipoon koululla on loistavia, esittelykelpoisia tuloksia järjestöjen, yhdistysten, seurakunnan, musiikkiopiston ja koulun joustavasta yhteistyöstä. Eheytetty koulupäivä ei tarkoita oppitunteja aamusta iltaan, eikä palkatonta ylityötä opettajille, vaan mahdollistavaa päivän uudelleenjärjestelemistä. Oppilaan omat tarpeet ja vanhempien työajat huomioiden voidaan koululaiselle tarjota turvallisia aikuiskontakteja, laatuaikaa, harrastustoimintaa ja yhteisöllisyyttä tutussa ympäristössä. Vain taivas on rajana ideoinnissa ja järjestelyissä, mikäli tahtotila on sama.

Sipoo luottamushenkilöineen olkoon siis suunnannäyttäjä, positiivisen viestin viejä. Nykyinen opetusministeri Kalliomäki on jo vakuuttunut, ensi vuoden budjetissa on lisävaroja erityisen kouluhyvinvointiohjelman kehittämiseen ja tätä tukevan opettajien täydennyskoulutuksen tehostamiseen. Viime kädessä vastuu on kuitenkin kunnilla koulutuksen järjestäjinä. Kolmas sukupolvi kaipaa muutakin kuin it-innovaatioita.

Hanna Kuntsi
SDP:n eduskuntavaaliehdokas
Uudenmaan vaalipiiri
.................................................................................................................................

Heli Puura
ERITYISOPPILAILLE RIITTÄVÄ JA VARHAINEN TUKI


MAKSUTON, laadukas perusopetus on asia, josta suurimmassa osassa maailmaa voidaan vain uneksia. Peruskoululaistemme hyvät Pisa –tulokset ovat ihmetyttäneet kansainvälisesti vuodesta toiseen. Vaikka kaikki ei ole suomalaisessakaan peruskoulussa auvoista, monessa asiassa olemme onnistuneet.

Perheemme koululaiset menevät mielellään kouluun. Vaikkakin läksyjä on kuulemma turhan paljon. Pääsin osallistumaan heidän uuden koulunsa johtokunnan työskentelyyn ensimmäisten vuosien aikana. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka koulu on muuttunut sitten omien oppivuosien. Valmistelimme hyvässä yhteistyössä mm. opetus- ja toimintasuunnitelmaa, hyväksyimme koulun säännöt ja arviointiperiaatteet sekä tuimme kannustavan koulukulttuurin syntymistä.

Koulun ja kotien yhteistyö, vanhempien toiminta on koulussamme vilkasta. Kasvatuskumppanuus toimii arjessa, pienten koululaisten hyväksi. Myös yhteistyö esiopetuksen kanssa toimii.

Koulun hengen luovat opettajat, omalla ammattitaidollaan ja innostuksellaan. Keskeinen suomalaisen peruskoulun menestystekijä onkin korkeasti koulutetut, työhönsä sitoutuneet opettajat. Myös muu koulun henkilöstö on tärkeä osa hyvin toimivaa koulua. Valtion ja kuntien on tärkeää luoda hyvät toimintaedellytykset kouluille. Vaativaa työtä on syytä arvostaa.

Olen viimeiset kaksi vuotta ollut kaupunginhallituksen seuraajajäsen Helsingin opetuslautakunnassa. Sosialidemokraatit ovat Helsingissä olleet aloitteellisia tuntikehyssäästöjen purkamiseksi. Säästöt on purettu 1-2 luokilta ja ensi vuonna säästöt puretaan kuudenteen luokkaan saakka. Tämä tarkoittaa käytännössä tarpeellisia lisäresursseja opetukseen ja pienempiä opetusryhmiä. Tuntikehyssäätöjen purkamista on syytä jatkaa myös ylemmillä luokka-asteilla.

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ja maahanmuuttajalasten määrä kasvaa, ja useinmiten he ovat integroituna tavallisissa luokissa. Tämä on tärkeää huomioida opetusryhmien koossa ja opettajien osaamisen kehittämisessä. Pätevistä erityisopettajista on pulaa, ja asiaan on syytä saada korjaus. Oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon voimavarat ovat monin paikoin riittämättömät, ja myös lain velvoitteet ovat turhan löyhiä. Näin ei voida jatkaa. Koulunkäyntiavustaja voi olla elintärkeä apu erityistä tukea tarvitsevalle koululaiselle. Koulunkäyntiavustajan työehdot tulee järjestää niin, että työllä voi tulla toimeen. Opettajat eivät voi toimia sairaanhoitajina ja lääkäreinä, onkin tärkeää, että sairastunut lapsi tai nuori saa ajoissa tarvitsemansa avun terveydenhuollosta/tukipalveluista.

Koulujen työskentelyoloista on syytä pitää huolta. Huono sisäilma on ongelma monissa kouluissa. Suurien opetusryhmien sullominen liian pieneen luokkahuoneisiin pahentaa tilannetta. Lasten ja aikuisten keskittyminen kärsii, ja myös flunssat leviävät vauhdilla. Myös koulukirjat ja –materiaalit sekä tietotekniikka vaativat kasvavia panostuksia. Meillä on oltava varaa huolehtia hyvän koulupäivän edellytyksistä.

Ystävällisin terveisin,

Heli Puura
kansanedustajaehdokas (SDP)
valtuutettu, kaupunginhallituksen jäsen
Helsinki
.....................................................................................................


Hannele Rämö
KOULURAKENNUKSET EIVÄT SAA SAIRASTUTTAA OPPILAITA EIVÄTKÄ OPETTAJIA


Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot ovat merkittävä riski opettajien terveydelle, ilmenee Riitta-Liisa Patovirran väitöskirjatutkimuksesta. Puolet Suomen koulurakennuksista kärsii merkittävästä homeongelmasta. Maassamme on kuntia, joissa ei ole yhtään kosteusvauriotonta koulua. Patovirran tutkimuksessa opettajilla todettiin runsaasti hengitystietulehduksia, kuten poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia, silmätulehduksia sekä yleisoireita, kuten väsymystä ja päänsärkyä. Yhdessä tutkimuksen piirissä olleesta homekoulusta todettiin joka neljännen opettajan sairastavan astmaa.

Parhaidenkin opetussuunnitelmien toteutuminen vaikeutuu, jos opettajat ja oppilaat ovat jatkuvassa infektio- tai sairastelukierteessä. On hämmästyttävää, että tällaisissa olosuhteissa peruskoulumme on yltänyt kansainvälisesti huipputuloksiin. Se on monien opettajien osalta epäilemättä vaatinut suuria henkilökohtaisia uhrauksia ja ponnisteluja.

Kosteus- ja homevaurio-ongelma aiheuttaa merkittäviä inhimillisiä kärsimyksiä, jotka vaikuttavat myös oppilaiden oppimistuloksiin, ongelma on myös kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti huolestuttava. Kansanterveyslaitos on laskenut, että yksi estettävissä oleva lapsen homeperäinen astma säästäisi yhteiskunnan terveydenhoitokuluja 434.000 euroa ja aikuisen astma 200.000 euroa (KTL julkaisu B5/2002). Koulujen korjausinvestointien säästöt ovat täysin järjettömiä. Se, mikä koulurakennusten kunnossapidossa ja huollossa laiminlyödään sekä kuntien talousarvioissa korjausinvestointien osalta kuvitellaan säästettävän, kostautuu moninkertaisesti sosiaali- ja terveyspuolella. Myös itse korjaamisen kustannukset kasvavat sitä mukaa, kun vauriot ja niiden seuraukset saavat edetä. Tämä absurdi toiminta köyhdyttää huomattavasti kuntia, jolloin rahaa varsinaisen peruskoulutoiminnan kehittämiseen on yhä vaikeampi löytää.

Kunnissa ja kuntayhtymissä on mahdollisuus laiminlyödä koulurakennusten välttämättömät kunnossapito-, huolto- ja korjaustoimet puutteellisen lainsäädäntömme takia. Myös vastuutahoja on vaikea löytää. Opettajien ja oppilaiden oireilu voidaan vuosikausia kuitata kuvitteluksi tai hysteriaksi. Kyseenalaisilla tutkimuksilla - yksittäisillä vaatimattomilla sisäilmamittauksilla tai kosteuskartoituksilla - yritetään todistaa, että mitään ongelmaa ei löydy. Tilanteissa, joissa vauriota ei voida enää kieltää, korjaukset tehdään pintapuolisesti.

Toimin Asumisterveysliitto AsTe ry:n toiminnanjohtajana, peruskoulutukseltani olen rakennusalan ammattilainen sekä lisäksi VTT:n sertifioima rakennusterveysasiantuntija. Eduskunnassa ei tähän mennessä ole ollut lainkaan tämän alan asiantuntemusta ja epäilemättä se on osasyynä myös siihen, että alan lainsäädäntö vastuukysymyksineen on jäänyt kauaksi todellisuudesta. Tarkoitukseni on panna erityisosaamiseni voimallisesti likoon eduskunnassa. Toimin sen puolesta, että kiinteistöjen kunnossapitoon saadaan velvoittavat määräykset ja -ohjeet.

Hannele Rämö (sd)
Toiminnanjohtaja
VTT:n sertifioima rakennusterveysasiantuntija
Hämeen vaalipiiri
hannele.ramo@phnet.fi
Piakkoin avautuva nettisivu www.hanneleramo.fi


................................................................................................................


Tuula Petäkoski-Hult
LAADUKAS PERUSKOULU TARJOAA HYVÄT TYÖOLOSUHTEET JA HYVÄN OPPIMISYMPÄRISTÖN


Suomalaiset lapset saavat kansainvälisesti tunnustettua, korkealaatuista opetusta. Lapsemme menestyvät hyvin PISA- tutkimusten valossa. Peruskoulun luokanopettajat ovat olleet avainasemassa opetuksen toteuttamisessa ja päättäjät ovat olleet vastuussa taloudellisten ja fyysisten puitteiden toteuttamisesta. Ennen kaikkea oppilaat ovat oppineet ja siten saaneet hyvän tuloksen. Menestys on saavutettu opettajien ja oppilaiden hyvällä yhteistyöllä. Tähän ovat auttaneet motivaatio opettaa ja oppia.

Tulevaisuudessakin on pidettävä huolta siitä, että kouluissa on riittävät aineelliset ja henkiset resurssit laadukkaan opetuksen toteuttamiseksi. Kouluissa tulee olla myös hyvä yhteistyön henki niin opettajien kuin oppilaidenkin keskuudessa.

Yhteiskunnan muuttuessa myös koulu työympäristönä muuttuu ja kehittyy. Elämän tahti on nykyisin kiireisempi kuin aikaisemmin. Tämä näkyy myös opettajien työssä. Vanhemmat ovat siirtäneet jopa huomaamattaan osan kasvatusvastuustaan kouluille, vaikka vanhemmat ovat ensisijaisia lasten kasvattajia. Tämä suuntaus on huolestuttava ja tulisikin pohtia keinoja tilanteen muuttamiseksi.

Nykyinen peruskoululainsäädäntö ottaa hyvin huomioon vammaisten lasten mahdollisuudet opiskella samassa koulussa, missä muutkin lapset käyvät koulua. Tietotekniikan kehittyminen on mahdollistanut monen vaikeavammaisen lapsen ja nuorten opiskelun aina ammattiin saakka. Omassa asuinkunnassani Lempäälässä on pyritty kehittämään erityisopetuksen järjestämismuotoja yhdessä normaaliopetuksen kanssa ja tulokset näyttävät hyvältä. Kaikilla kunnassa asuvilla lapsilla on mahdollisuus käydä koulua omassa kunnassa ja pääperiaatteena on opetuksen järjestäminen lähikoulussa, vaikka EHA2 –oppilaille onkin perustettu oma ryhmänsä yhden peruskoulun yhteyteen.

Valitettavasti on todettava, että lapset ovat eri kunnissa keskenään erilaisessa asemassa, koska kuntatalouden tilanne on vaihteleva. Isommissa kaupungeissa on käytettävissä monipuolisemmat ja suuremmat resurssit kuin pienissä, väestökadosta kärsivissä kunnissa. Isoissa kunnissa on ollut mahdollisuus hankkia enemmän vaikkapa tietokoneita kuin pienissä kunnissa. Valtion voimin olisikin turvattava sekä opettajille että oppilaille riittävät opetuksessa tarvittavat resurssit. Nämä ovat osa hyviä työolosuhteita ja hyvää oppimisympäristöä. Hyvässä koulussa on otettu huomioon niin opettajien kuin oppilaiden ja muun henkilöstön työhyvinvointi ja työssä jaksaminen.

Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Fil.tri, ft, erikoistutkija, Pirkanmaa

..........................................................................................................


Jorma Kallio:
PERUSKOULUSSA ON KANSAKUNNAN TULEVAISUUDEN PERUSTA

Suomi ja suomalainen koulutus on saanut paistatella päivää kansainvälisten Pisa-tutkimusten lämpimässä auringonvalossa. Olemme saaneet poimia 70-luvulla tehtyjen kauaskantoisten koulutuspoliittisten ja koulutusrakennetta uudistaneiden päätösten hedelmiä. Yliopistojen laadukas opettajakoulutus, peruskoulun erinomaiset opetussuunnitelmat, valtion ja kuntien merkittävä panostus peruskoulutukseen 80-luvulla, korkeatasoinen oppimateriaali, kouluruokailu sekä tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta, ovat mahdollistaneet ilmiön, mitä arvostetaan ympäri maailmaa.

Maamme kouluissa vierailevat ulkomaalaiset delegaatiot ja tutkijat eivät välttämättä näe tämän pisa-ilmiön taustalla vaikuttavaa kokonaisuutta. Toisin kuin suuret kansakunnat ja väkirikkaat valtiot, pieni Suomi ei ole voinut haaskata eikä jättää hyödyntämättä yhtäkään potentiaalista oppijaa kansakuntamme henkisenä voimavarana. Meille on ollut tärkeää, että mahdollisimman moni tyttö ja poika, perheen varallisuudesta riippumatta, on voinut saada mahdollisimman hyvän koulutuksen. Peruskoulun tasa-arvoinen, sivistyksellinen ja humaani lähtökohta ei ole tuottanut vain hyviä kansainvälisiä testituloksia, vaan on myös luonut pohjan suomalaisen teollisuuden ja elinkeinoelämän kasvulle. Uusia innovaatioita edellyttäneet paperi-, metsä-, metalli- ja elektroniikkateollisuuden kehittämishankkeet sekä palveluyhteiskunnan uudet tuotantomuodot ovat saaneet monipuolisesti ja laajasti oppineita osaajia ja aktiivisia kansalaisia.

Suomalaisessa demokratiassa on arvostettu eurooppalaisia humanistisia arvoja, miesten ja naisten tasa-arvoa, yhteiskunnan terveys- ja sosiaalipalvelujen tuottamaa perusturvaa sekä hyvää elämää. Me suomalaiset olemme pitäneet peruskoulua itsestään selvänä asiana ja kaikille tarjolla oleva ilmainen opetus on rahoitettu yhteisesti verovaroin. Korkeatasoisten yhteiskunnallisten palvelujen rahoittaminen on ollut mahdollista 70-luvulla luodun progressiivisesti tuloeroja tasaavan verotuksen sekä tehokkaan ja vahvan demokraattisen päätöksenteon pohjalta. Kansakuntamme historia ja koetut vastoinkäymiset ovat opettaneet meitä pitämään yhteisöllisyyden voimaa tärkeänä.

Itsekkyys ja ahneus ovat 2000-luvulla alkaneet nakertaa pohjaa kansakuntamme saavutuksilta. Epäterve kilpailuajattelu ylikorostaa yksilön henkilökohtaista menestymistä koko yhteisön menestymisen kustannuksella. Kovien arvojen kannattajat heikentävät toimillaan suomalaisen tasa-arvon, terveyden ja sivistyksen pohjaa. Suomi on rikkaampi kuin koskaan ja silti peruskoulu on 2000-luvulla pantu toimimaan alati pienenevien tuntikehysten puitteissa ja riittävien resurssien puutteessa. Vuosikymmenten saatossa peruskouluun luotua hyvän oppimisen kulttuuria ollaan murentamassa. Jatkuvien veroalennusten ja yhteiskunnan niukkenevien resurssien sijasta olisi pitkästä aikaa arvioitava uudelleen yhteiskunnan verotusta ja palvelutuotantoa. Suomi on mittavien uudistusten ja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavien valintojen edessä. Onko tulevaisuuden suuntana koviin arvoihin perustuva angloamerikkalainen uusliberalistinen talousajattelu, Aasian tarjoama yksilöä väheksyvä epädemokraattinen yritysveroparatiisi vai Euroopan ja Suomen tavoin humanismia korostava luovuuden yhteiskunta. Luovuus syntyy vain turvallisesta ja yksilöä arvostavasta yhteisöllisyydestä. Välittävä, kannustava ja luova Suomi ei pärjää optiomiljonäärien itsekkäillä opeilla.

Jorma Kallio, kulttuurisihteeri/ kulttuurituottaja AMK
kansanedustajaehdokas Kymen vaalipiiri (SDP)
jorma.kallio@cab.inet.fi
www.jormakallio.fi

.........................................................................................................................


Esa Suominen:
TOIMIVA PERUSKOULU TASA-ARVON JA MENESTYKSEN EDELLYTYS

Suomalainen peruskoulu on yksittäisistä palveluista tärkein suomalaisen yhteiskunnan sosiaaliselle koheesiolle, tasa-arvoisuudelle ja tulevaisuuden menestykselle. Yhtenäistä, lähikouluperiaatteeseen ja alueelliseen tasa-arvoon nojaavaa järjestelmäämme tullaan ihailemaan eri puolilta maailmaa. Kehittämisen varaakin kuitenkin luonnollisesti on.

Peruskoulun syntyvaiheessa vallitsi ajatus, jonka mukaan kaikille tarkoitetut julkiset palvelut, myös koulut, olivat paitsi
tehokkaampia, myos tasa-arvoistavia. Vanhan sääty- ja sittemmin luokkayhteiskunnan eriytynyt koulu, jossa köyhät kävivät huonompaa koulua tai jaivat kokonaan opetusta vaille, oli pitkälti vastuussa sosiaalisen liikkuvuuden vähäisyydestä ja jäykän luokkarakenteen uusintamisesta. Kun kahden kerroksen koulut poistettiin peruskoulu-uudistuksen myötä, avattiin tie myös heikommista lähtokohdista tulevien lasten menestymiselle ja yhteisen kansalaisuuden syntymiselle.

Viime vuosina kovin muodikkaaksi tullut valinnaisuuden korostaminen kuulostaa alkuun hyvältä. Vanhemmat voivat valita lapselleen sopivan koulun, jonka ei tarvitse sijaita omalla alueella ja yhä aikaisemmassa vaiheessa lapset voivat tehda valintoja, jotka määrittelevät heidän jatkomahdollisuuksiaan. Lopputulokset tällaisesta järjestelmästa voivat kuitenkin olla vähemman mairittelevia.

Yutkijat varoittavat tosiasiallisen valinnan mahdollisuuden jäävän huono-osaisista lähtökohdista tuleville hyvin suppeiksi. Seurauksena on lähikouluperiaatteen rapautuminen ja tasa-arvoperiaatteen murtuminen. Syntyy "hyviä kouluja" ja "huonoja kouluja". Pitemmallä aikavalillä tämä uhkaa koko yhteiskuntamalliamme, joka perustuu yhteiseen kokemusmaailmaan ja vertaisuuteen.

Kansainväliset tutkimukset kertovat omaa kieltään siitä, miten yhtenäinen koulu paitsi tasa-arvoistaa, tuottaa erinomaisia
lopputuloksia. Tasapäistävyydestä puhuminen on monella tapaa perusteetonta. Civic-tutkimukset ovat puolestaan vähemmän mairittelevia. Suomalaisnuoria ei kiinnosta yhteiskunnallinen toiminta tai oma roolinsa siinä. Tässä osasyy saattaa olla tuntikehyksen korostunut suuntautuminen luonnontieteisiin ja kieliin.

Lapsistamme emme voi säästää. Emme myös heidän kanssaan työtä tekevistä. Ennen 1990-luvun lamavuosia peruskoulun yhteydessä toimi varsin mittavaa koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa. Tämä toiminta ulottui aina ykkösluokkalaisista yläastelaisiin. Aamu- ja iltapäiväkerhojen ideana oli siis turvata sitä tarvitseville koululaisille virikkeellistä ja ohjattua toimintaa koulupäivän ulkopuolella ja täten estää nuorten turvaton yksinolo vanhempien työpäivän aikana. Tähän tulee suunnata resursseja yhdessä opettajien työolojen ja palkkatason parantamisen kanssa.

Esa Suominen
kansanedustajaehdokas (SDP)
Varsinais-Suomi

...............................................................................


Anna Mäenpää
ONNEA PERUSKOULU!


Nyt vuoden 2007 kevättalvella on erinomainen hetki pysähtyä miettimään suomalaisen sivistyksen perustaa ja kasvualustaa. Meille niin tärkeä peruskoulu täyttää 30 vuotta, vaikka iän mittaaminen tässä tapauksessa on hankalaa. Peruskoulu-uudistus laitettiin alkuun vasemmiston vaalivoiton seurauksena jo vuonna 1966, ja reilut 10 vuotta myöhemmin homma oli paketissa. Viimeisenä alueena yhtenäiseen peruskouluun siirtyi Helsinki, siis vasta vuonna 1978.

Koko ikäluokan kattava laadukas peruskoulutus on hyvinvointiyhteiskuntamme kaikkein perustavin lähtökohta. Se luo yhteiskuntaan koheesiota, turvallisuutta ja sivistystä. Unohtaa ei tietenkään pidä näiden kautta syntyvää hyvinvointia ja vaurautta. Peruskoulun voinnista ja kyvystä täyttää sille asetetut tavoitteet onkin pidettävä huolta jatkuvasti. Ei-toivottuihin kehityssuuntiin pitää havahtua ajoissa.

Helsinkiläinen kaupunkitutkija ja jatko-opiskelija Venla Bernelius on sekä gradutyössään että jatko-opinnoissaan törmännyt koulutuksen alueellisen eriytymisen voimistumiseen Helsingissä. Hänen havaintojensa mukaan koulutukseen liittyvät erot varallisuustasossa ja asumispreferensseissä ohjaavat asukkaita kaupungin eri osiin, ja syntyneet erot alueiden hyvinvoinnissa ja koulutusasenteissa heijastuvat puolestaan nuorten oppimiseen eri alueilla. Näin koulutus on sekä alueellisen eriytymisen lähtökohta että sen lopputulos.

Hänen mukaan oppimistuloksiltaan sekä Suomen paras että heikoin koulu löytyvät juuri Helsingistä.

Bernelius on osoittanut, että oppimistulokset ovat hyvin voimakkaasti riippuvaisia alueellistuneesta hyvä- tai huono-osaisuudesta: muutaman keskeisen kaupunkirakennetta kuvaavan muuttujan avulla on mahdollista selittää noin 70 % Helsingin ala-asteiden oppimistulosten vaihtelusta. Tällöin tapahtuu käytännössä niin, että koulutuksellisesti eriytynyt kaupunki uusintaa itsensä lasten ja nuorten oppimisen kautta.

Tutkija Venla Berneliuksen löytämät tulokset ovat hätkähdyttäviä ja erittäin huolestuttavia. Tähän asti Suomessa ja Helsingissä on lähdetty siitä, että eri sosioekonomiset luokat eivät eriytä alue- tai koulutusrakenteita kovin voimakkaasti, vaan kehitys on tasapainoista ja alueellisesti monimuotoista. Nyt näyttää siltä, että nämä tavoitteet vaativat uusia, voimakkaita toimenpiteitä toteutuakseen. Peruskoulujen eriytyminen ja tasoerojen kasvu on pysäytettävä alkuunsa. Ellei tähän pystytä, koulutusmallimme on muuttumassa epätasa-arvoisemmaksi ja seurauksista kärsii pitkällä aikavälillä koko muu yhteiskunta.

Ei ole siis mitään syytä tuudittautua hyviin, keskiarvoihin perustuviin Pisa-vertailuihin. On toki enemmän positiivista kuin negatiivista se, että suomalaiset lapset ja nuoret lukevat paremmin, ymmärtävät lukemansa paremmin, osaavat matematiikkaa paremmin ja tietävät enemmän mm. biologiasta kuin samanikäiset muissa maissa. Mutta ellei silmiä pidetä, auki tasoerot pääsevät kasvamaan eri koulujen kesken Suomessa. Koulutuspoliittiset tavoitteemme eivät täyty, vaikka parhaimmat koulut tuottaisivat millaisia huippuoppilaita, jos samanaikaisesti joissakin toisissa kouluissa oppimistulokset jäävät merkittävästi huonommiksi.

Haluan olla kaikin tavoin ennaltaehkäisemässä peruskoulujen eriytymistä ja taistelemassa riittävien resurssien puolesta suomalaiselle tasokkaalle koululaitokselle. Koulutuksessa peruskoulusta ammattikouluihin ja korkeakouluihin on suomalaisen yhteiskunnan menestyksen avain.

Anna Mäenpää
Viestinnän suunnittelija
SDP
..................................................................................................

Armas Lahoniitty:
KOULUTUS ON YKSILÖN JA KANSAKUNNAN MENESTYKSEN TAE

Koulutus on ollut keskeisin tekijä Suomen menestykselle. Koulutus, joka on tasavertaisesti kaikkien saatavilla. Seitsemänkymmentäluvulla toteutettu peruskoulu on ollut suurimpia suomalaisia innovaatioita.
Peruskoulun rakentaminen ei ollut itsestäänselvyys. Sillä oli paljon sekä ammatillisia että aatteellisia vastustajia. Mutta viimeistään nyt kun kansainvälistä kiitosta tulvii monelta suunnalta on kiitettävä menneiden sukupolvien työtä.

Tällä hetkellä ikäluokat ovat pienentyneet, mutta samalla uudet haasteet näyttävät nousseen esille. Yhdeksänkymmentäluvun lama jätti jälkensä ja uusi kiireinen elämäntapa on tuonut ongelmia lasten elämään. Monikulttuurisuus on suuri haaste koulujärjestelmälle mutta samalla mahdollisuus Suomelle.

Esiopetus on ollut tärkeä uudistus alle kouluikäisille lapsille. Se on ikään kuin valmennusta varsinaiseen opetukseen ja koulunkäyntiin. Esiopetus on saatava kattamaan koko maa ja kaikki lapset.

Peruskoulu on lapsen oppimisen ja kasvamisen kannalta ehkä tärkein elämänvaihe. Lasten kotitaustat antavat erilaiset lähtökohdat ja mm. näiden erojen tasoittaminen on suuri haaste. Tutkimukset osoittavat että tässä ei peruskoulukaan ole hyvistä tuloksista huolimatta onnistunut kaikkien kohdalla. Ponnistuksia on jatkettava.

Ryhmien tulee olla riittävän pieniä, jotta mahdollisimman yksilöllinen opetus olisi mahdollista. Tämä on välttämätöntä, jotta liiallista erityisopetukseen siirtämistä voitaisiin välttää Suomen peruskoulun yksi tärkeimmistä menestystekijöistä on ollut korkealaatuinen opettajakoulutus, joka on yliopistojen vastuulla ja suorassa yhteydessä yliopistolliseen tutkimukseen. Peruskoulun tehtävä ei ole vain saada oppimaan vaan myös kasvattaa ja saada kasvamaan.
Monikulttuurisuus ja oppilaiden levottomuuden lisääntyminen vaativat entistä parempaa koulutusta opettajilta. Se vaatii myös erikoishenkilöstön kuten psykologien, kouluterveydenhuollon ja kuraattorien palveluja. Perusvastuu on kuitenkin opettajilla ja heidän ammattitaidollaan. Siitä on huolehdittava. Tämä on yhteinen tehtävä valtiolle ja kunnille

Monilla paikkakunnilla käydään kiivasta keskustelua koulujen lakkauttamisesta vähäisen oppilasmäärän vuoksi. Ratkaisuissa on syytä ensisijaisesti pitää kriteerinä sitä mikä on paras ratkaisu oppilaan oppimisen ja tulevaisuuden kannalta. Muut seikat tulevat tämän jälkeen. Koulu ei saa olla niin pieni, että valinnanmahdollisuuksia ei ole tai että ryhmässä on liian monta vuosiluokkaa. Mutta koulu ei myöskään saa olla liian suuri, tällöin ongelmia ei pystytä hallitsemaan.

Jotta saadaan pätevää henkilöstöä ja ryhmäkoot kohtuullisiksi on peruskoulun rahoituksen oltava kunnossa. Koko ikäluokan pieneneminen antaa hiukan liikkumavaraa, joka olisi käytettävä nimenomaan opetuksen kehittämiseen. Nyt ei ole syytä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä määrärahojen siirrosta muiden sektoreiden käyttöön. On tärkeätä että opetus pidetään ilmaisena ja että se on yhtä pätevää koko maassa.

Alussa sanoin, että koulutus on sekä yksilön että kansakunnan tulevaisuuden perusta niin hyvä peruskoulu on koulutuksen perusta. Meidän on pidettävä siitä huolta, sen toimintaedellytykset on turvattava. Siksi ei myöskään veroja voida kohtuuttomasti alentaa. Lapsilla on oikeus hyvään tulevaisuuteen.

Armas Lahoniitty,
kaupunkineuvos Turku
kansanedustajaehdokas (SDP)
........................................................................................................

Pekka Posti:
HYVÄ KOULU ANTAA PARHAAT EVÄÄT ELÄMÄLLE

Suomalainen koulu on kansainvälisesti mitattuna korkeatasoinen. Se ei ole sattuma, vaan kovan työn tulos. Kansainvälistä menestystämme samoin kuin oppilaiden tietoja ja taitoja mitataan kansainvälisellä PISA-tutkimuksella. Toistaiseksi olemme pärjänneet hyvin. Entä jatkossa?

Edellytyksiin menestyä tulevaisuudessa on meidän huolehdittava myös seuraavista oppimisen ja opettamisen peruslähtökohdista.

Opetusta ja siihen liittyvää suunnittelua on jatkuvasti kehitettävä. Ylisuuria luokkia on karsittava. Erityisopetusta on tarjottava kaikille, jotka sitä suinkin tarvitsevat. Vanhoissa koulurakennuksissa ilmenevät terveyshaitat on tutkittava ja välittömästi korjattava.

Koulun sisäinen rauha on erityisen tärkeä niin opiskelun kuin oppilaitten kannalta. Koulun on annettava nuorelle sellaiset arvot ja asenteet, joitten pohjalta on hyvä rakentaa omaa elämäänsä. Koulukiusaamisen seuraamukset ovat kiusatulle hyvin kohtalokkaat, siksi henkilökunnan on aina ja heti puututtava näihin ilmiöihin. Turvallinen koulupäivä on hyvinvointimme yksi kulmakivistä.

Yksi koulutuksemme perusta on myös meidän korkealaatuinen opettajakoulutuksemme. Sen tasoa ei saa millään tavalla heikentää, koska kärsijöinä ovat ensisijaisesti meidän lapsemme ja nuoremme ja lopulta koko suomalainen yhteiskunta.

Pekka Posti
rehtori, LUO
SDP Kotka
pekkaposti.net
............................................................................................


Eeva-Johanna Eloranta
PERUSKOULUN SAAVUTTAMASTA KOULUTUKSEN TASA-ARVOSTA PIDETTÄVÄ KIINNI


Peruskoulu on suomalaisen koulutusjärjestelmän perusta. Jokaiselle lapselle pitää antaa mahdollisuus samaan hyvään koulutukseen, sillä jokaisessa lapsessa piilee mahdollisuudet vaikka mihin. Lahjakkuudesta ei saa tehdä kilpailulajia, muuten voidaan saada aikaan psyykkisiä ongelmia.

Suurin uhka peruskoululle on, että se rapautetaan pilalle kiristämällä sen rahoitusta äärimmilleen. Tämä on suuri uhka lähivuosina, kun kuntien tulojen ja menojen epäsuhta kasvaa mm. ikääntymisen myötä. Valtion on kannettava kuntien lisäksi vastuunsa opetuksen rahoituksesta. Muussa tapauksessa lasten opetuksen määrä ja laatu on liian riippuvainen kunkin kunnan taloudellisesta tilanteesta ja siten mahdollisuudet saada opetusta eivät ole yhteneväiset eri puolilla Suomea. Pitäisi vakavasti harkita jonkinlaisten luokkakokomaksimien määrittelyä lainsäädännöllä samaan tapaan kuin päivähoidossakin on määritelty hoitajien määrä tiettyä lapsimäärää kohden.

Esi- ja alkuopetuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä ne luovat pohjan koko tulevalle koulu-uralle. Jos lapsi jo heti ensi vaiheessa putoaa kelkasta, joudutaan usein turvautumaan erityisiin tukitoimiin. Monta kertaa tilanne, varsinkin pienissä kunnissa on se, että näitä tukitoimia ei ole riittävästi tarjolla. Kaikkien ulottuvilla ei ole koulukuraattoreita eikä –psykologeja. Pitäisikö näistä tukitoimista tehdä subjektiivinen oikeus? Oppivelvollisuus voisi alkaa nykyistä varhemmin ja päättyä vasta täysi-ikäisyyteen. Näin estettäisiin monen nuoren kohdalla syrjäytyminen jatkokoulutuksesta heti peruskoulun jälkeen.

Koulurakennusten ylläpitoon tulee kiinnittää lisää huomiota suuressa osissa kuntia. Liian monessa suomalaisessa koulussa on vakavia kosteusongelmia. Oppilaiden ja henkilökunnan terveyttä ei saa vaarantaa homeiden vuoksi. Siksi on tärkeää, että koulurakennusten kunnosta pidetään hyvää huolta ja että valtio edelleen jatkaa peruskorjausten tukemista.

Kouluja on lakkautettu viime vuosina runsaasti. Näin tulee oppilasmäärien pienentyessä jatkossakin tapahtumaan. Perusopetuksen alakoulut tulee kuitenkin aina nähdä sellaisena lähipalveluna, että koulu on lapsen kannalta turvallisen ja lyhyen koulumatkan päässä. Muutaman sadan metrin välein emme kouluja tarvitse, mutta pitkät koulumatkat eivät saa muodostua peruskoululaiselle kohtuuttomaksi. Valintatilanteessa on kuitenkin parempi että niukat verovarat laitetaan mieluummin opetuksen tasoon, sopivan kokoisiin luokkakokoihin, riittäviin tukipalveluihin kuin tyhjien luokkatilojen ylläpitoon.

Taito- ja taideaineiden tuntimääriä tulee kiireesti lisätä, sillä ilman luovuutta ei tulevaisuuden työelämässä pärjää. Taito- ja taideaineet antavat onnistumisen kokemuksia ja auttavat lapsia jaksamaan tässä niin kovin suorituskeskeisessä maailmassa.

Eeva-Johanna Eloranta
Kahden koululaisen ja kahden päivähoitoikäisen äiti
FM, VTM, Lastensuojelujärjestön aluesihteeri
Raisiolainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja
SDP:n kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomesta
www.eeva-johanna.net

.............................................................................................


Jacob Söderman
OPETUKSEN JA KASVATUKSEN HAASTEET

Suomalaiset opettajat ovat luultavasti maailman parhaita. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja monet jatkavat opintojaan tavoitteenaan elinikäinen oppiminen.

Koulun arjessa on monta haastetta, johon koko kouluyhteisön on vastattava. Erityisopetuksen tarve on valitettavasti nousussa. Siihen on vastattu mm. perustamalla erityisopettajien virkoja. Kouluissa tarvitaan lisää koulukuraattoreja sekä psykologeja.

Nämä eivät yksin ratkaise tilanteita. Opettajat tunnistavat opetustyössään oppilaiden ongelmat, etsivät ratkaisuja niihin heidän ja kuraattoreiden kanssa. Erilaiset oppilaat pyritään sijoittamaan normaaliin koululuokkaan, mikäli lapsi ei ole erityisluokan tai erityiskoulun tarpeessa. Tässä tehtävässä opettajat tarvitsevat muun henkilökunnan ja vanhempien tukea.

Peruskoulu on perinteisesti taannut jokaiselle oppilaalle tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen.
Valtion ja kunnan toimet ovat viimeaikoina vaarantaneet peruskoulun tasa-arvon periaatteen toteutumisen. Kunnissa säästetään ja erityisesti kouluja suljetaan vedoten taloudellisiin resursseihin. Jäljelle jäävien koulujen kapasiteetti asetetaan äärimmilleen oppilasmäärien suhteen. Tämän seurauksena luokkien oppilasmäärät kasvavat, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että opettajan mahdollisuus seurata jokaisen oppilaan edistymistä ja edistää hänen oppimista, vähenee. Opettajalla saattaa olla luokalla samanaikaisesti erityisoppilaita tai muuten vaikeimpia lapsia, jotka vaativat opettajan ajasta ja huomiosta suurimman osa. Onko tällainen opetus enää tasa-arvoista?

Kouluille tulee antaa riittävät taloudelliset resurssit. Jokainen lapsiin ja nuorisoon sijoitettu euro on sijoitus tulevaisuuteen. Opettajilla tulee olla aikaa jokaiselle oppilaalle, jolloin hän tunnistaa heti mahdolliset oppimisen esteet. Oppilasryhmät on pidettävä kooltaan kohtuullisina. Liian isot oppilasryhmät tekevät opettajan tuloksellisen työn mahdottomaksi. Peruskoulussa on kehitettävä erilaisia vaihtoehtoja erityisesti kielienopetuksen suhteen niin että oppilaat purkavat energiansa hyödylliseen oppimiseen.

Kodin ja koulun yhteistyöhön tulee löytää uusia muotoja, jotta lapsen etu turvattaisiin kaikissa tilanteissa. Koululle tulee taata mahdollisuudet joustavaan ja toimivaan yhteystyöhön kotien kanssa ja tarvittaessa sosiaaliviranomaisten kanssa.

Suomalaiset opettajat ovat saaneet paljon kansainvälistä tunnustusta ja kiitosta.Tämän tunnustuksen ja kasvava työmäärä tulee myös näkyä palkkauksessa.Heidän työtään lastemme ja nuorisomme hyväksi tulee arvostaa ja kunnioittaa.

Jacob Söderman
Oikeustieteen lisensiaatti, Helsinki, SDP

..................................................................................................................

Päivi Lipponen:
TULEVAISUUS TEHDÄÄN LUOKKAHUONEISSA

Peruskoulu oli 70-luvulla suuri koulutuspoliittinen reformi. Se oli osa hyvinvointivaltion rakentamistyötä. Koulusta tuli koko kansan koulu. Tavoite oli vähentää oppilaan sosiaalisen taustan vaikutusta hänen kouluvalintoihinsa ja antaa kaikille oppilaille jatko-opintokelpoisuus kaikissa keskiasteen oppilaitoksissa. Nyt koulutuksen arvioinnit osoittavat, että peruskoulun käyneiden alempien sosiaaliryhmien lapset hakeutuvat entistä useammin jatkokoulutukseen. Peruskoulu on avannut todellisia jatkokoulutusmahdollisuuksia yhä suuremmalle osalle ikäluokasta samalla kun jatkokoulutuspaikkoja on lisätty. Me olemme siis onnistuneet!

Kansainväliset tutkimukset ylistävät suomalaista peruskoulua ja opettajia maailman parhaimmiksi. The Programme for International Student Assessment (PISA) ja World Economic Forumin kilpailukykyraportti 2006 – 2007 kertovat selkokieltä. Maailman kilpailukykyraportin mukaan Suomi oli ensimmäisellä sijalla koulutuksessa ja matematiikan ja luonnontieteiden opetus oli suomessa toiseksi parhainta maailmassa. Yksi PISA - tulosten selittäjä on se, että suomalaiset opettajat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Peruskoulu on nostanut lahjakkuusreservit esille. Sen uusi haaste on tukea yksilöllisemmin oppilaan tarpeita ja lahjakkuutta. Luki- ja kirjoitushäiriön omaavat oppijat tarvitsevat erityistukea. Arviolta jopa kaksikymmentä prosenttia väestöstä kärsii oppimisen vaikeudesta. Maailmankuulu arkkitehti Alvar Aalto kärsi lukihäiriöstä. Opetuksen suuri haaste on myös tunnistaa ja huomioida lasten erilainen ja erityinen lahjakkuus. Lahjakkuuden muotoja tai lajeja on kymmenittäin. Jokaisella lapsella on oikeus kokea onnistumista koulussa.

Kansainvälistyvässä maailmassa suomalaisen koulujärjestelmän suuri haaste on kasvattaa nuorista kansalaisia. Maahaanmuuttaja lasten kohdalla koulu vastaanottaa erilaisen kulttuurin. Nuorelle maahanmuuttajalle on synnytettävä vahva ylpeys omasta taustastaan ja suomalainen identiteetti. Tehtävä ei ole vähäinen.

Koulutuspolitiikkaa on tarkasteltava suurena kokonaisuutena. Suomen tulevaisuus on kyvyssä tuottaa innovaatioita. Koulutus ja tutkimus ovat tärkeät tekijät, kun maan pitää pärjätä globalisaatiossa. Me suomalaiset opettajat ja oppilaat olemme nyt huipulla. Siellä pysyminen onnistuu vain jatkuvalla kehitystyöllä. Koulua on kehitettävä pedagogisista lähtökohdista. Koulutuspolitiikan haasteena on nostaa esiopetuksen ja peruskoulun ansiot näkyviksi myös jatkokoulutuksen tuloksissa, kuten korkeakoulujen ja yliopistojen tekemässä tutkimuksessa. Tämä kaikki edellyttää resursseja. Valtion pitää investoida koulutukseen, opettajien jatkokouluttamiseen ja tutkimukseen.

Koulutusosaamisesta voidaan rakentaa jopa Suomen vientituote, kuten paperikoneet olivat aikoinaan. Delegaatiot ympäri maailmaa tulevat Suomen koululaitosta ihastelemaan.

Suomalaisella koulutuksella on vaalittavanaan arvokas perintö - demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta kunnioittava yhteiskunta. Meidän opettajien on syytä tuntea ylpeyttä ammatistamme ja osaamisestamme.


Päivi Lipponen
kansanedustajaehdokas
Helsinki
..............................................................................................................

Ulla Appelroth
PERUSKOULUSSA KASVATETAAN JA KASVETAAN IHMISIKSI


Luokanopettajaopiskelijana suomalainen peruskoulu ja sen tulevaisuus merkitsevät minulle paljon. Koulutus on asia, josta meillä jokaisella on varmasti oma mielipide. Itse olen iloinen siitä, että olen saanut tutustua peruskoulun maailmaan myös toisesta näkökulmasta. Luokanopettajaopiskelijana on ollut mahdollisuus, ja pakkokin, syventää omaa ajattelua ja tarkastella asioita erilaisista näkökulmista. Seuraavassa valotan lyhyesti näkemyksiäni suomalaisesta peruskoulusta ja sen tulevaisuudesta.

Olen ylpeä siitä, että meillä on maksuton peruskoulujärjestelmä. Se, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, on ensimmäinen edellytys tasa-arvon toteutumiselle yhteiskunnassa. Opettajat suomalaisissa kouluissa tekevät ansiokasta työtä lasten ja nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tärkeää on ymmärtää se, ettei kouluissa opita tai opeteta pelkästään tiedollisia valmiuksia, vaan nimenomaan kasvetaan ja kasvatetaan ihmisiksi. Oppilaiden kasvattaminen osallistuviksi yhteiskunnan jäseniksi on nyky-yhteiskunnassa erityisen tärkeää.

Muitakin haasteita peruskoulullamme on. Erilaiset oppijat tuovat väriä koulunkäynnin arkeen. Yhä useammat oppilaat tarvitsevat erityisopetusratkaisuja ja henkilökohtaisia opetussuunnitelmia. Toisaalta oppimisvaikeuksiin ei ole koskaan ennen ollut yhtä suurta mahdollisuutta puuttua kuin tänä päivänä. Valitettavaa on, että perheiden ongelmat näkyvät myös koulun arjessa lasten lisääntyneenä pahoinvointina.

Koulukiusaaminen on asia, johon yhdelläkään koulumaailmassa työskentelevällä aikuisella tai lapsen vanhemmalla ei ole varaa olla puuttumatta. Koulukiusaamisessa on pyrittävä nollatoleranssiin. Koulukiusaamiseen on mahdollisuus puuttua. Se on meidän aikuisten velvollisuus. Koulukiusaamisen jättämät jäljet näkyvät kiusatussa vielä vuosia kiusaamisen jälkeen.

Pienten koulujen lakkauttaminen on ollut viime vuosina kovassa huudossa. Valitettavasti sama kehitys näyttää jatkuvan tulevaisuudessa. Oppilasmäärien vähetessä koulujen lakkauttaminen on joskus perusteltuakin, mutta toisaalta juuri nyt olisi mahdollisuus tämän varjolla pienentää luokkakokoja. Oppimisen ja lapsen kasvun kannalta on suuri ero sillä onko luokassa 20 vai 30 oppilasta.

Tulevaisuudessa emme voi myöskään tuudittautua Pisa-tulosten aikaan saamaan illuusioon suomalaisen peruskoulun ylivertaisuudesta. Pisa-tutkimus ei mittaa kaikkea sitä, mitä koulussa opitaan ja opetetaan. Huipulla suomalainen koulutusjärjestelmä ei pysy, ellei sen eteen tehdä jatkuvaa ja sinnikästä työtä. Laadukas suomalainen luokanopettajakoulutus on keskeinen tekijä Pisa-ihmeen säilyttämisessä. Koulutus tulee säilyttää yliopistollisena, mutta sen kehittämiseen on panostettava.

Ulla Appelroth
luokanopettajaopiskelija
SDP/ Häme

.................................................................................................................................


Anu Rajajärvi
PAREMPI PERUSKOULU

Suomalainen peruskoulu on maailman paras. Jotta pysymme kärkipaikalla myös tulevaisuudessa, on peruskoulua kehitettävä edelleen aktiivisesti.

Eheytetty koulupäivä, jossa varsinainen opetus nivoutuu joustavasti aamu- ja iltapäivätoiminnan keskelle, antaa mahdollisuuden koulutyön uuteen tarkasteluun. Jyväskylän yliopistossa tehty Mukava-tutkimus osoitti että järjestely lisäsi kouluviihtyvyyttä. Mahdollisuus kiireettömään taide- tai liikuntaharrastukseen koulupäivän päätteeksi lisää perheen yhteistä aikaa arki-iltoina. Monelle perheelle on helpotus kun ei tarvitse kiirehtiä kuljettamaan perheen pienimpiä harrastuksiin heti työpäivän päätyttyä. Yhtenäinen koulupäivä ei myöskään sulje pois iltaharrastuksia. Mielestäni kaikki harrastustoiminta lisää lasten sosiaalisia taitoja ja ehkäisee syrjäytymistä. Kokonaiskoulupäivässä on lisäksi se etu, että myös ne lapset, joiden vanhemmilla ei ole varaa tai eivät muuten halua tai jaksa tukea lasten harrastustoimintaa, saavat mahdollisuuden.

Taloudellisesta näkökulmasta eheytetty koulupäivä tuo tehokkuutta. Kalliit koulutilat saadaan laajempaan käyttöön myös iltapäivisin ja kouluavustajien pätkätyöt voidaan muuttaa kokopäiväisiksi.

Esitys kokonaiskoulupäivästä on kokenut muutosvastarintaa. Tätä ”tautia” voidaan lääkitä tiedolla ja laajalla keskustelulla. Toimiakseen uudistus vaatii ehdottomasti nykyistä enemmän rahaa. On myös hyvä muistaa että pienelläkin satsauksella voidaan saada paljon aikaan. Uudistuksella ei haluta pidentää lapsen koulupäivää vaan tarjota heille mahdollisuus yksinolon sijaan virikkeelliseen ja turvalliseen ympäristöön aikuisten seurassa. Sillä on todellisuutta että vanhempien työpäivät ovat pitkiä ja isovanhemmat asuvat usein toisella paikkakunnalla.

Kouluviihtyvyyttäkin tärkeämpää on oppiminen. Peruskoulun tason säilyttämiseksi on pidettävä huolta siitä että koulutyölle on parhaat mahdolliset puitteet; terveet tilat sekä ammattitaitoiset ja motivoituneet aikuiset ohjaamassa oppimista. Enimmäisryhmäkoko on määriteltävä, mutta siitä ei saa tehdä keppihevosta. Tapauskohtaisesti 25 oppilaan ryhmä voi olla parempi oppimisympäristö kuin 15 lapsen ryhmä. Joustavuus on arjessa tärkeää. Koulussa kuten muuallakin kannustan varhaiseen ongelmiin puuttumiseen. Koulussa tarvitaan toimiva verkosto kodin, erityisopetuksen ja terveydenhoidon välillä, jotta vaikeudet saadaan hallintaa ja korjatuiksi jo varhaisessa vaiheessa.

Meillä Suomessa on vara panostaa koulutukseen. Valtion ja kuntien yhteistyöllä ja poliittisilla päätöksillä on mahdollista rakentaa opettajille ja muulle kasvatushenkilöstölle hyvät puitteet onnistua työssään, sillä ammattitaitoahan opettajilla on.

Anu Rajajärvi
Lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori
Kansanedustajaehdokas, SDP, Uusimaa

............................................................................................................


Mirka Oksa
ERITYISOPPILAIDEN MÄÄRÄ LASKUUN INNOVATIIVISUUDELLA

Erityisoppilaiden määrän arvioidaan nousevan lähivuosina jopa kymmeneen prosenttiin kaikista oppilaista. Etenkin kielellisten vaikeuksien ja tarkkaavaisuusongelmien määrä on kasvanut. Helsingissä ollaankin tilanteessa, jossa viimeistään nyt on pakko miettiä keinoja erityisoppilaiden määrän kasvun pysäyttämiseksi. Kasvun pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi laskuun on käytettävä kaikki jo olemassa olevat resurssit. Lisäksi on kehitettävä uusia toimintatapoja, yksistään vanhoilla emme enää pärjää.

Koulujen luokkakokojen pienentäminen on hyvä keino ennalta ehkäistä ongelmien kasvua, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan myös eri hallintokunnat – ainakin sosiaali- ja opetusviraston- ylittävää yhteistyötä ja muita keinoja. Tässä asiassa ihmiset eivät saa jäädä byrokratian väliin ilman tarvitsemaansa apua, vaan organisaatioiden on vastattava ihmisten tarpeisiin moniammatillisella yhteistyöllä.

Yksi esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on se, että kouluihin tarvitaan koulusosionomeja kuraattorien työpareiksi. Koulusosionomin työnkuva on jo olemassa Stadian Koulua elämää varten - hankkeen toimesta. Nyt se täytyy ottaa käyttöön. Koulusosionomit toimisivat kouluissa ongelmia ennakoiden, niihin varhaisessa vaiheessa puuttuen kouluissa, edistäen oppilaiden elämänhallintaa, koulun yhteisöllisyyttä sekä vanhempien osallisuutta koulunkäyntiin. Koulusosionomit toimisivat tietenkin moniammatillisessa yhteistyössä lasten arkeen kuuluvien ammattilaisten kanssa.

Uuden vuosituhannen haasteiden edessä tarvitsemme ennen kaikkea innovatiivisuutta. Keskustelu ei voi pyöriä pelkän euroköydenvedon ympärillä, vaan tarvitsemme konkreettisia keinoja ja sitoutumista niiden toteuttamiseen. Ihminen tulee nimittäin aina ensin.

Mirka Oksa
Kansanedustajaehdokas (SDP)
Helsinki
.........................................................................................................

Harry Wallin
ELÄKÖÖN MAKSUTON KORKEATASOINEN OPETUS

OECD:n järjestämä kansainvälinen oppimistulosten arviointitutkimus PISA on saanut runsaasti huomiota ympäri maailmaa. Kahdessa tähän mennessä julkaistussa tutkimuksessa (lukutaito ja matematiikka) suo-malaiset koululaiset ovat saaneet ykköstilan. Suomalainen koulutusjärjestelmä on siis vankka ja voi hy-vin. Sen perustana ovat maksuton opetus kaikkialla maassa, jokaisen lapsen ja nuoren oikeus ja velvolli-suus opiskelemiseen ja oppimiseen.

Yli sadan vuoden ajan kansakouluopetuksemme kehittäjien keskuudessa eli unelma koko ikäluokan käsit-tävästä pohjakoulusta. Edellytykset unelman toteuttamiselle syntyivät kuitenkin vasta 1960-luvulla. So-dan jälkeisen nopean taloudellisen kasvun ohella nousi poliittiseksi keskeiseksi tavoitteeksi yhteiskunnal-linen tasa-arvo. 1960-luvun puolivälissä sai vasemmisto tuekseen keskustan ja näin syntyi tarvittava po-liittinen voima yhtenäisen peruskoulun toteuttamiseksi. Vuonna 1968 eduskunta hyväksyi lain, jonka mu-kaan jokaiselle lapselle ja nuorelle turvataan korkeatasoinen yhdeksänvuotinen peruskoulutus riippumatta hänen asuinpaikastaan tai vanhempiensa varallisuudesta. Huomattavaa on myös, että koulutusjärjestelmän uudistaminen edellytti myös opettajankoulutuksen uudistamista.

On hyvä muistaa, että vastuu peruskoulun toteuttamisesta ja sen jatkuvasta kehittämisestä on Suomessa yksiselitteisesti kunnilla. Se korostaa koulutuksen keskeistä merkitystä peruspalveluna. Viime aikoina ei ole riittävästi huomioitu, että peruskoulutus on koko korkeatasoisen koulutusjärjestelmämme lippulaiva. Kaikki me tiedämme, että perustuksen pitää olla kunnossa mille rakentaa.

Ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen 1990-luvun alussa oli alueellemme äärimmäisen tärkeä han-ke. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli korkeatasoisen koulutuksen tarjoaminen työelämän muuttuviin ja kansainvälistyviin tarpeisiin. Toiminnan alkuvaiheesta asti on korostunut yhteistyö alueen elinkei-noelämän kanssa. Ammattikorkeakoulujen tehtäväkenttä laajentui siirryttäessä 2000-luvulle. Mukaan tulivat koulutustehtävän lisäksi tutkimus- ja kehitystyö sekä elinikäistä oppimista edistävien toimintamuo-tojen kehittäminen. Tällä hetkellä Seinäjoen ammattikorkeakoulu on laaja-alainen maakunnallinen kor-keakoulu, joka tarjoaa koulutusta sekä tutkimus- ja kehityspalveluja seitsemällä koulutusalalla ja kuudella paikkakunnalla. On kiistatta selvää, että maakunnallisella ammattikorkeakoululla yhdessä työvoima- ja elinkeinokeskuksen ja maakuntaliiton kanssa oli ratkaiseva vaikutus alueemme nopealle nousulle laman jälkeen.

Viimeisten vuosien aikana on vihdoinkin ryhdytty arvostamaan ammatillista koulutusta, sillä takavuosina ei riittävästi yhteiskunnassamme arvostettu kätten taitoja. Muutos on kuitenkin tapahtunut, siitä kertovat kasvavat hakijamäärät. Mielestäni ratkaisevassa asemassa ovat käsitykset työelämästä sekä ammatillisen koulutuksen tarjoamat näköalat tulevalle ammattiuralle. Hyvää imagotyötä on myös tehty jokavuotisilla taitajakisoilla. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan puolet alan yrityksistä näkee ammattilaispulan kasvavana esteenä. Esimerkiksi rakennusalalla on huutava pula kirvesmiehistä ja muurareista. Lisäksi työntekijäpula vaivaa yllättävän paljon myös palvelualoja. Kaupanalalle kaivattaisiin lähivuosina tuhansia uusia perusammattilaisia. Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalainen koulutusjärjestelmä on korkea-tasoinen, tasa-arvoinen ja vastaa hyvin tulevaisuuden haasteisiin.


Harry Wallin sd.
kansanedustaja

...........................................................................................



Anna-Kristiina Mikkonen
POHJA HUIPPUOSAAMISELLE

Kaikille peruskoululaisille on pystyttävä takaamaan jatkossa alueellisesti tasa-arvoiset mahdollisuudet laadukkaaseen perusopetukseen. Opetuksen laadun ja opiskelumahdollisuuksien takaaminen edellyttää valtiovallalta toimia kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi.

Opetusryhmien kokoja ei tule kasvattaa niin, että opetuksen laatu kärsii. Oppilaiden yksilöllisiä tarpeita on pystyttävä ottamaan huomioon opetuksessa. Oppilaiden aamu- ja iltapäivätoimintaan tulee panostaa ja sitä tulee kehittää oppilaiden ja perheiden tarpeet huomioiden.

Tietotekniikan käyttö opetuksen apuvälineenä on huomattvasti lisääntynyt ja tulee jatkossakin lisääntymään. On tärkeää, että perähikiän peruskouluista sekä pääkaupunkiseudun peruskouluista saa tasa-arvoiset lähtökohdat jatkokoulutukseen ja työelämään.

Opetusohjelmassa tulisi entistä enemmän panostaa kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatukseen. Lapsia on pienestä asti hyvä valmistaa entistä kansainvälisempään yhteiskuntaan. Vieraiden kielten opetus jo peruskoulun alaluokilta luo vakaan pohjan vieraiden kielten hallintaan.

Erityisopetukseen ja sen kehittämiseen tulee panostaa. Panostus maksaa
ajan myötä itse itsensä takaisin. Erityisopetuksen kehittäminen on
taloudellisista ja yhteiskunnallisista syistä kannattavaa. Panostukset tukevat
myös opettajien jaksamista työssään.

Suomalainen peruskoulujärjestelmä on luonut pohjan suomalaiselle
huippuosaamiselle.

Anna-Kristiina Mikkonen
Yht.yo, Savonlinnan kaupunginvaltuutettu
Kansanedustajaehdokas (SDP), Etelä-Savo
mikkonen.blogspot.com
..............................................................................................................

Erkki Tuomioja
PERUSKOULUN PUOLESTA

Suomalaisen hyvinvointivaltion menestyksen tärkeimpiä pilareita onperuskoulu. Koko ikäluokan yhtenäiskoulua toteuttaa universalistisestahyvinvointivaltiosta. Koko väestölle tarkoitetut laadukkaat julkiset palvelut, myös koulut, luovat ja ylläpitävät yhteisöllisyyttä jatasa-arvoa.

Pieni maa tarvitsee kaikki lahjakkuutensa. Kaikkien erilaiset lahjakkuudet huomioiva maksuton peruskoulu tuottaa myös koko maan kilpailukyvyn ja talouden menestyksen kannalta parhaat tulokset.Peruskoulujärjestelmässä lapsilla on vanhempien tulotasostariippumatta ja asuinpaikkaan katsomatta mahdollisuus korkeatasoiseenopetukseen. Pisa-tutkimukset osoittavat puheet peruskouluntasapäistävästä vaikutuksesta perusteettomiksi. Päinvastoin, nopeasti oppivien oppilaiden läsnäolo kannustaa heikompia eikä etevien oppimistuloksissa näy eroja niiden maiden lahjakkaimpiin lapsiin, joissa opetus perustuu tasoryhmiin. Yhtenäinen koulu siis paitsi tuottaa sosiaalista tasa-arvoa ja opettaa kohtaamaan erilaisuutta,
myös onnistuu perustehtävässään eli osaamisen ja kykyjen tuottamisessa.

Peruskoulun toiminnassa on kuitenkin myös parantamisen varaa. Vaikka oppimistulokset ovatkin huippuluokkaa, on suomalaisnuorten yhteiskunnallinen lukutaito heikko. Koulu ei nykymuodossaan kykene tukemaan nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta tai saa heitä kiinnostumaan yhteisten asioiden hoidosta. Lisäksi koko ajan käynnissä oleva koulujen eriytymiskehitys uhkaa tasa-arvoista yhteiskuntaamme. Erityishuomiota tarvitsevat myös maahanmuuttajanuoret. Kieltä
taitamattomina he putoavat helposti kelkasta ja jäävät tyhjän päälle.

Opettajat, kuten monet muutkin julkisen sektorin työntekijät, ovat avaintehtävässä koko yhteiskuntamme toiminnan kannalta. Tämän tulee näkyä arvostuksen lisäksi myös heidän työoloissaan ja palkkauksessaan. Opettajakunnan korkea taso ja arvostus on peruskoulun hyvien tulosten perusedellytys.

Erkki Tuomioja
kansanedustaja, ulkoministeri, VTT
Helsinki
www.tuomioja.org

...................................................................................

Tarja Filatov
HYVÄ PERUSKOULUTUS PARANTAA TYÖLLISTYMISTÄ

Perusopetus on koko yhteiskuntamme osaamisen ydin. Ilman sitä korkeinkaan tutkimus- ja tuotekehitys on mahdotonta. Itse asiassa taloustiede on tullut tutkimuksissaan perusopetuksen tueksi. Taloustieteen näkökulmasta parhaan tuoton sijoitukselle saa panostamalla peruskoulutukseen, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Nyt siis ekonomistitkin puolustavat yhteistä hyvää.

Tämä on hyvä asia, koska liian usein Suomen menestystekijänä nähdään vain korkeakouluopetukseen panostaminen ja tutkimus- ja tuotekehitys panostukset. Inhimillisen pääoman käsittely on ollut taloustieteen tutkimuksen kohteena jo pitkään. Yhtä mieltä ollaan siitä, että inhimillisen pääoman kasvattaminen koulutuksen avulla hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa.

Yksilötason hyödyt eivät ole pelkästään teoreettisia. Suomessa koulutuksen, inhimillisen pääoman tuotto näkyy ennen muuta hyvänä työllistymisen todennäköisyytenä.

Monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta erityistä huolenpitoa, kasvatusta ja opetusta tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt.

Hyvinvointierojen kasvu, yhteiskunnassa vallitsevien arvojen koveneminen, työelämän vaatimusten kiristyminen ja perheinstituution muutokset heijastuvat väistämättä myös lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Näiden muutosten seurauksena myös kouluun kohdistuvat odotukset ainoana koko ikäluokan tavoittavana lakisääteisenä toimintana ovat kasvaneet ja moninaistuneet.

Hyvien oppimistulosten lisäksi koulun tulee pystyä pitämään huolta lasten ja nuorten terveestä kasvusta ja hyvinvoinnista. Tämä ei onnistu, jos emme pidä huolta myös opettajien ja muun kouluhenkilökunnan jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää lasten ja nuorten elämän tarkastelua kokonaisvaltaisena, hallintokuntien rajat ylittävänä kysymyksenä unohtamatta kotien kanssa tehtävää yhteistyötä. Kouluhyvinvointiin panostaminen on tärkeää, koska alkuvaiheessa meihin istutetaan suhteemme oppimiseen.

Aamu- ja iltapäivätoiminta on parantanut kaikkien lasten mahdollisuuksia osallistua ohjattuun, virkistävään ja turvalliseen toimintaan aamulla ennen koulupäivän alkamista ja iltapäivällä koulupäivän päättymisen jälkeen, vähentänyt lasten yksinäistä aikaa ilman aikuisen läsnäoloa sekä helpottanut perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamista.

Oppimisen ilo on ihanaa. Sen toivoisi pysyvän aina ihmisellä, nuorella ja vanhemmalla. Lapsihan on luonnostaan aktiivinen, suorastaan utelias tiedonkerääjä. Ehkä muistatte esimerkiksi Peppi Pitkätossun ”Nuuskija”-leikin. Sellaista tiedonjanoa ei koulun eikä kodin pidä tukahduttaa, vaan jatkuvaan kyselyyn ja kyseenalaistamiseen pitää suorastaan kannustaa.

Tarja Filatov
Työministeri (SDP)
..............................................................................................................


Zahra Osman-Sovala
PERUSKOULU ON HYVINVOINNIN KULMAKIVI

Turvallinen koulu on erityisen tärkeä asia lapsille ja perheille joka päivä.Peruskoulu ja mahdollisuudet opiskelun jatkamiseen läpi koko elämän antavat Suomelle ja suomalaisille eväät menestymiseen.

Lapsien on tärkeätä elää hyvä lapsuus mahdollisimman onnellisina lapsina.Siitä alkaa mahdollisuus onnellisen aikuisuuteen. Suomalaisen lapsen kehittyminen kohti hyvää aikuisuutta perustuu keskeisesti onnistuneeseen koulunkäyntiin. Kaikille lapsille ja nuorille taattu tasaveroinen oikeus käydä koulua ja saada hyvää opetusta on kansanvaltaisen yhteiskunnan
perusedellytys. Hyvä koulu opettaa tärkeitä asioita eri oppiaineissa. Hyvässä koulussa
opitaan myös kaikenlaisia yhteisen elämisen ja yhdessä tekemisen taitoja.

Peruskoulu on tärkeä tekijä erityisesti niille lapsille, joilla on syystä tai toisesta poikkeavat edellytykset elämässään. Näitä poikkeavuuksia ovat esimerkiksi oppimisvaikeudet, kielelliset vaikeudet tai kodin sosiaaliset ongelmat. On huolehdittava siitä, että koulu on todella jokaiselle tarkoitettu ja sellainen, että se ottaa vakavasti huomioon oppilaiden erilaisuuden ja
tarjoaa jokaiselle juuri hänen edellytystensä mukaisen mahdollisuuden koulukäyntiin. Myös ne lapset, joilla on poikkeavaa lahjakkuutta, tarvitsevat peruskoulua. Yhteiskunnan tarjoamaa peruskoulua on edelleen kehitettävä todella kaikkien kouluksi.

Erityisesti pienimpien lasten osalta on otettava huomioon se, että nykyinen yhteiskuntamme ja työelämämme rajoittavat vanhempien mahdollisuuksia auttaa lapsiaan kouluasioissa. Lapset joutuvat sidotuiksi koulunkäyntiin ja erilaisiin
iltapäivän järjestelyihin kovin pitkäksi ajaksi. Sen vuoksi on tärkeätä kehittää koulupäivän työskentelyä ja lasten kouluun liittyvän ajankäytön hallintaa ja järjestelyä. Tavoitteena tulee olla lapsen kehityksenkokonaisvaltainen huomioon ottaminen. Ansiotyön viedessä suuren osan vanhempien ajasta on koululle luotava mahdollisuuksia tukea lasta koko päivän ajan.
Iltapäivän ohjelman on kehityttävä lapsen kasvua ja oppimista vahvistaviksi. Nykyisin iltapäivätoiminta on liian usein vain sitä, että varjellaan lapsia joutumasta heitteille. Koululle on annettava mahdollisuudet tarjota niille lapsille, joille se on tarpeen, täysipainoista toimintaa ja sopivaa lepoa sekä virkistystä koko sinä aikana, jona vanhemmilla ei siihen ole mahdollisuuksia.

Zahra Osman-Sovala
(www.zahra.nu)
Helsingin Sosialidemokraattien ehdokkaana
Eduskuntavaaleissa 2007
................................................................................................


Thomas Wallgren
BRA SKOLOR KAN BLI BÄTTRE


Finlands skolor är fantastiskt bra. Efter Pisa-studien vet halva världen det. Skolan kan förstås bli ännu bättre. Men jag skulle förhålla mej lite konservativt till radikala förändringar av det som fungerar så bra. Här är några utgångspunkter för utvecklingsarbetet.

1. Förändringarna måste bygga på deltagande av lärare, föräldrar och elever och ta hänsyn till individens många olika behov. Det finns i all pedagogik och all utbildingspolitik en spänning mellan individens bildning som mål och allmänna samhälleliga mål. Vi vet alla att ekonomismen är ett problem idag. Vi borde försvara skolan och hela utbildningsväsendet mot en politik som för mycket gör skolan till ett medel för att uppnå förstärkt konkurrenskraft eller andra ekonomiska mål. Barnets och de ungas liv värld har ett värde i sej och lärarnas pedagogiska uppgift har många sidor som inte är enkelt mätbara.

2. Byskolan kan vara en värdefull pedagogisk resurs och har dessutom ofta många andra uppgifter i närsamhället än de rent pedagogiska. Svenskspråkiga barn i städerna kan inte alltid ha lika kort väg till skolan som finskspråkiga barn. Men de har behov av ett relativt tätt nätverk av skolor. Detta gäller särskilt Helsingfors. Spareffekterna av att minska antalet skolor kan vara kortsiktiga och nedläggningarna borde bedömas också ur rättviseperspektiv.

3. Grundskolereformen var en jätteframgång också med tanke på just rättvisa möjligheter till jämlikhet i utbildningen. Just nu står vi, t.ex. genom världshandelsorganisationen och inom EU, inför krav på privatisering av offentliga tjänster, inklusive daghem och högre utbildning. Senare kan till och med grundskolan som offentlig service komma under tryck. Vi står faktiskt mitt i en snabb global förändring som kan hota jämlikheten i utbildningen. Men vi måste se klart varifrån hotet kommer. Idéell, icke-vinstbringande medborgarverksamhet för att utveckla pedagogiken och erbjuda alternativ kan ofta vara berikande och behövs. Det pedagogiska utvecklingsarbete som görs inom Montessoripedagogiken, i Steinerskolor och i många andra “alternativa skolor” är viktigt också för grundkolan. Däremot skall vi vara väldigt skeptiska mot företagsägda skolor, och mot affärsverksamhet som gäller “utbildningstjänster”.

4. I ett hårdnande samhällsklimat bör skolan mera än förr satsa på en pedagogik för samarbete och solidaritet och på att förebygga utslagning som lätt kan följa av överdriven konkurrens och specialisering.


Thomas Wallgren
Universitetslektor, docent, Helsingfors universitet
Kandidat i riksdagsvalet i Helsingfors för SDP
Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja
.......................................................................................................................



Risto Kuisma
PERUSKOULUN YSTÄVÄ

Olen peruskoulun ystävä.Minulla oli mieluinen tehtävä puhua oman kotikuntani Pornaisten peruskoulun yläasteen itsenäisyysjuhlassa viime itsenäisyyspäivänä. Minulla on myös perheeni kautta elävä kosketus peruskouluun, sillä samassa pihapiirissä asuva pojanpoikani Joonas on peruskoulun 6. luokan oppilas. Muutama vuosi sitten sain kunnian pitää oman vanhan kouluni - Savonlinnan Kallislahden koulun - sata- vuotisjuhlassa juhlapuheen. Aikanaan oma kouluni jäi kansakouluun. Silloin ei ollut vielä peruskoulua. Myöhemmin aikuisena korjasin asian ja opiskelin aina akateemiseen loppututkintoon asti.Ymmärrän omien kokemuksieni pohjalta peruskoulun arvon ja merkityksen.

Suomalainen koululaitos on huippuluokkaa maailmassa. Kansainväliset vertailut ovat nostaneet sen oppimistulokset aivan maailman kärkitiloille. Me voimme olla ylpeitä koulustamme. Suomalaisina kansakoulu aiemmin ja nyt peruskoulu on ollut
suuri menestystarina.

Arvostan suuresti koulua, koulutusta ja oppimista. 1990-luvun loppupuolella toimin eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä. Koko koululainsäädäntö uudistettiin silloin. Kymmenien lakien säätämisessä kuunneltiin eduskunnassa
vuoden aikana monta sataa asiantuntijaa. Halusin osallistua tähän tärkeään prosessiin ja hakeuduin valiokunnan jäseneksi, kun siihen silloin tarjoutui mahdollisuus.

Suomalaisen peruskoulun vahvuus on ollut tasa-arvossa. Peruskoulu on antanut mahdollisuuden kaikille kansalaisille. Hyvä yleissivistävä koulutus on ollut alueellisesti ja sosiaalisesti tasa-arvoista. Kaikkiin suomalaisiin ulottuva peruskoulu on taannut myös sen, että pienelle maalle tärkeät lahjakkuusreservit on otettu laajasti käyttöön. Tehokas, laaja koulujärjestelmä on ollut tärkeä tekijä Suomen menestykselle. Peruskoulun alueellisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta on pidettävä edelleen hyvää huolta.

Hyvää yleissivistystä tarvitsevat kaikki. Koulua ei tarvitse vain työelämä ,vaan koko elämä. Laaja yleistietämys nostaa elämisen laatua.

Risto Kuisma, kansanedustaja (sd)
Pornainen, Uusimaa
...............................................................................................


Leea Oksiala
MINUN KOULUPÄIVÄNI


Herään naisena, äitinä, vaimona, opettajana ja luottamushenkilönä. Mielettömän tärkeänä monelle, niin luulen ja sydämestäni toivon. Yön unessa hyvä haltija kysyi minulta kolme tärkeintä asiaa, mitä toivoisin tämän hetken ja tulevaisuuden peruskoulussa toteutuvan. Lupasin miettiä ja palata asiaan seuraavana yönä.

Suihku, meikit, mitä päälle tänään? Mies jo mennyt. Kaksi vanhinta lastani eivät enää asu kotona. Helppo nakki, patistan ainoastaan 13- ja 14-v. pojat sängyistään aamutoimiin. Huh, millaisia olivatkaan aamut, kun kaikki neljä pyörivät jaloissa. Noista ajoista on vain selvitty.

Pidän siitä, että olen koulussa hyvissä ajoin. Tsekkaan meilit, katselen poissaolokirjaa, viimeistelen tunteja. Onhan varmasti kaikki tarvittavat kalvot, kuvat, oheismateriaali, harjoitukset ja tehtävät? Olenko unohtanut tarkistaa 7C:lle pitämäni pistarit? Tuntien kulut ovat jo selkäytimessä vai kokeilisinkohan tänään jotain uutta? Onko tänään koulussa jotain erikoista, koska olikaan Zest ja Samppa Lajusen vierailu? Eilisillan puhelu Kallen äidille muistuu mieleen. Edessä tänään kuusi monella tapaa erilaista tuntia.

Kun menen luokkaan, oppilaan kohtaaminen on kaiken opetustyön lähtökohta. Haluan olla läsnä, pyrkiä aitoon dialogiin ja uskoa omaan asiaani. Haluan innostua ja olla innostava. Aito vuorovaikutus ei onnistu suurissa luokissa, ryhmäkoon tulee olla inhimillinen, jotta minusta riittäisi aivan jokaiselle. Kehystä tulee olla myös jakotunteihin. Opettajien koulutukseen tulee panostaa ja toivon, että tulevia suomalaisia opettaa rautainen kasvatusalan ammattilainen, jonka ammattitaidon pysymisestä ajan tasalla myös huolehditaan. Oppimisympäristön soisi olla 2000-luvulta, se luo myönteistä ilmapiiriä. Ensimmäinen toiveeni haltijalle olisikin riittävät resurssit, niin fyysiset kuin henkisetkin siihen, että kaikki oppilaat huomataan, kukaan ei jää yksin.

Kun näen, että Maija ei taaskaan osallistu, ei itse asiassa ole viitannutkaan aikoihin, mistä kiikastaa? Tuntuvatko asiat liian vaikeilta? Heikkoja koetuloksia, läksyjen laiminlyöntiä. Yhteys kotiin, huoltajan tapaaminen. Ohjaus erityisopettajalle. Koululla on monet konstit. Viimekädessä HOJKS. Ne oppilaat, jotka eivät ole alun alkaenkaan olleet tunneillani, saatikka koulussani, ovat saaneet opetusta pienryhmissä tai erityiskouluissa, jokainen jostain erityisestä syystä. Hyvä niin. Vain siten turvataan kaikille oppijoille onnistumisen elämyksiä heidän omista lähtökohdistaan käsin. Toinen harras toiveeni olisikin, että tulevaisuudessakin olisi ymmärrystä siihen, että kaikki ei opi kaikkea eikä samaan tahtiin ja siksi erityisopetukseen panostaminen maamme kouluissa on ensisijaisen tärkeää.

Koulupäivä on usein hektinen. Tunnen ajoittain olevani myös sosiaalityöntekijän, poliisin ja papin roolissa. Jos jotain ikävää sattuu, työpäivä venyy pitkään iltaan. Väsyn itsekin, inhimillistä. Kaikkea vastuuta en minäkään voi kantaa, täytyy olla armollinen itseään kohden. Työn vastapainona luen, kävelen, uin, kalastelen, istun valtuustosalissa ja omassa lautakunnassa. Työpäivän aikana haluan antaa kollegoilleni parastani, olla yhteisön jäsen, joka on luomassa yhteishenkeä. Opehuoneen hyvä meininki on voimavara, josta ammentaa ja joka koituu myös oppilaiden hyödyksi. Kolmantena toiveena olisikin, että opettajien jaksaminen ja hyvinvointi työyhteisössä olisi eräs keskeinen arvo.

On ilta. Nukkumaan kirjan kanssa. Uni tulee ja vastaukset hyvälle haltijalle mietittynä.

Leea Oksiala
Uskonnon, historian ja äidinkielen aineenopettaja
Kuoppakankaan koulu 7-9 Varkaus
Kansanedustajaehdokas SDP/ Pohjois-Savo
www.leea.fi, leea.oksiala@varkaus.fi
....................................................................................

Markku Sistonen
MISTÄ ON KYSYMYS?

Vihje: viisi kirjainta, alkaa k:lla.
Missä tehdään huipputuloksia pienellä palkalla epäinhimillisissä olosuhteissa vanhoilla työvälineillä?

Suomen koululaitos paistattelee kunniassaan kansainvälisissä PISA-tutkimuksissa. Meidän on kuitenkin myönnettävä kansallinen häpeämme siitä, että nämä huipputulokset on usein saatu aikaan homekouluissa vanhoin ja vaillinaisin apuvälinein. Opetusvälineistö kierrätetään oppilailla niin kauan kuin sivut ja kannet kirjoissa kiinni pysyvät ja tietotekniikan käyttö jää vähäiseksi koneiden puutteen takia.

Suuret opetusryhmät ja laaja oppilaiden integrointi aiheuttavat omat paineensa opetustyön onnistumiselle. Erityisoppilaiden suuri määrä ei leikkaannu taikatempuilla. Tarvitsemme selkeän kriteeristön erityisopetuspäätöksien tekemistä varten sekä sen myötä riittävästi voimavaroja hyvän opetuksen järjestämiseen.

Opettaja tarvitsee työrauhan ja mahdollisuuden opettamiseen, oppilas mahdollisuuden oppimiseen. Suurissa integroiduissa ryhmissä koulunkäyntiavustajan työ auttaa luokassa juuri tähän päämäärään. Tämän vuoksi koulunkäyntiavustajien asian edistäminen on myös opettajien asia. Avustajien palkan saaminen kokopäiväiseksi on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus ja oikeus käydä kotia lähinnä olevaa koulua. Lasten pallottelu koulusta toiseen on saatava loppumaan. Kasvaminen yhteisöllisyyteen ja parhaimmillaan jopa lähialueensa vaikuttamiseen saa alkunsa siitä, että käydään ”omaa koulua”.

Kodin ja koulun yhteistyöstä on tullut tärkeä oppilaan eduksi toimiva työväline. Opettajat ja vanhemmat tekevät tätä tärkeää työtä omalla vapaa-ajallaan palkatta. Toiminnan kehittymisen paras tae on sen virallistaminen reilusti palkalliseksi työajaksi sekä opettajille että oppilaiden vanhemmille.

Kaikki edellä mainittu on toteutettavissa. Valtion toimenpiteenä on kuntien oppilaskohtaista osuutta lisättävä ja huolehdittava siitä, että kunnat myös ohjaavat varat opetukseen. Siellä missä nämä päätökset tehdään, tarvitaan näkemystä ja kokemusta nykykoulun tilasta ja kehittämisen tarpeista. Eduskunnan tulee huolehtia suomalaisen koululaitoksen tulevaisuudesta. Jokaisen äänestäjän päätettäväksi jää, millainen näkemys jatkossa saa jalansijaa. Olen käytettävissäsi.


Markku Sistonen
Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 2007-
opettajana vuodesta 1983
eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla
www.sistonen.fi
..................................................................................

Osku Pajamäki
PERUSKOULU

Kirjailija Erno Paasilinna on kuulemma sanonut aikoinaan, että peruskoulu on jumalasta. Valitettavasti en pääse enää häneltä kysymään, mitä Erno Paasilinna tällä tarkoitti. Pitää miettiä itse. Heti huomaa, ettei Paasilinnalle kaikki täällä maanpinnalla ole jumalallista, vaan peruskoulu on lähinnä poikkeus.
Poikkeus joka vahvistaa yleisesti ja yhtäläisesti hyväksytyn eriarvoisuussäännön: olemme erilaisia ja auttamattoman individualistisia markkinapellejä. Täällä tosiaan on hyväksytty eriarvoisuus.

Peruskoulu on tässä mielessä vieläkin divine, sillä siellä peruskoulussa lähdetään vielä ainakin teoriassa samalta viivalta.- ja oikeastaan vielä samalta aaltopituudeltakin. Näin voidaan sanoa, että Suomessa kaikki onnistuvat lähdössä, vaikka itse lähtökohdat ovat koko ajan eriarvoistumassa.

Lähdön lisäksi peruskoulu tarjoaa, ainakin minulle tarjosi, tähtihetkiä, joita ei oikeastaan voi saada muualta. Seuraavaksi luettelo omista peruskoulu-muistoisista tähtihetkistä: Päärooli näytelmässä Lintu sininen, kehut Nalle Karvatassu kirjaesitelmästä, selviytyminen luokan kuoroon arvosanalla 8-, häviön välttäminen yhdessä haasteellisessa pihatappelussa ja onnistuminen koulun diskossa ruutuhousuista huolimatta.

Ilman peruskoulua minä en olisi minä, etkä sinä sinä.

Osku Pajamäki (sd. Helsinki)
Kaupunginhallituksen jäsen
Kaupunginvaltuutettu
Tv-tuottaja (Filmiteollisuus)
36 v. perheellinen, jolla tokaluokkalainen poika
http://oskupajamaki.blogspot.com/

P.S. Nyt kun tätä maailmaa katselee, ei pelätty tasapäistäminen tunnu pahimmalta ongelmalta.
.......................................................


Marko Asell
PERUSKOULU- INSTITUUTION NYKYAIKAISTAMINEN/ 11.12.2006


Suomalainen peruskouluopetus on tutkitusti maailman parasta luokkaa. Opetus on yleisesti ottaen tasokasta ja oppilaat oppivaisia. Hyvä niin. Aina on kuitenkin parantamisen varaa ja pitää muistaa sanonta ”ketju on juuri niin vahva, kuin sen heikoin lenkki”. Koulumenestys kansainvälisillä areenoilla ei kerro sitä tosiasiaa, että oppilaamme eivät viihdy koulussa, koulupudokkaiden määrä on edelleen korkea ja opettajien työolosuhteet ovat huonontuneet liian suurten ryhmäkokojen takia. Lisäksi opettajien työn määrä on monen asian johdosta lisääntynyt ja jos opetusvelvollisuustuntien määrää vielä lisätään, niin ollaan samassa tilanteessa kuin hoiva-aloilla nykyään. Ylikuormittunut ja alipalkattu henkilöstö polttaa itsensä loppuun, asiakkaat (oppilaat) jäävät vaille hoitoa tai pidetään aisoissa lääkkeillä, hoitajia (opettajia) ei ole saatavilla, koska kukaan ei halua kouluttautua alalle, jossa on epäinhimilliset olosuhteet. On tärkeää puuttua ongelmakohtiin ajoissa, sillä jos heikkojen lenkkien määrä kasvaa tai sellaiseksi vajoaa opettaja itse, on ketju poikki. Epäkohdat on nostettava esille. On kuunneltava opettajien ja muiden asiantuntijoiden neuvot ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin asioiden parantamiseksi.

Seuraavaksi kommentoin kolmea ajankohtaista kysymystä peruskouluopetuksen sisällöstä.:

Liikunta on niistä hyvinvoinnin kannalta mielestäni tärkein teema. Liikuntatuntien määrää on vähennetty samaan aikaan kun koko kansakunnan terveydellinen taso ja kunto ovat heikentyneet. Elintasosairauksien määrä lisääntyy huimaa vauhtia. Tyypin 2 diabetes on esimerkiksi lähes kymmenkertaistunut parissa kymmenessä vuodessa ja sitä tavataan jo lapsilla. Tämä johtuu liikunnan vähyydestä, huonoista ruokailutottumuksista ja konsolipelien passivoittavasta vaikutuksesta. Yhteiskunnan tulee lisätä resursseja liikunnan ja terveiden elämäntapojen opettamiseen, jotta muutosta voidaan saada aikaan. Liikuntatunteja on lisättävä ja opettajien tulee määrätä myös ”liikuntaläksyjä”. Liikuntatarjontaa tulisi monipuolistaa, jotta jokainen löytäisi itselleen mieluisa lajin ja sitä kautta avaimet terveisiin elämäntapoihin. Tällä menolla suomalainen sairaanhoitojärjestelmä murtuu laajenevan diabeteksen ja lihavuuden kaksoisepidemian taakan alla ilman tehokkaita ehkäisevän kansanterveystyön toimia. Näen peruskoululla olevan tässä merkittävän roolin.

Kielipolitiikka vaatii tarkastelua myös. Nykyään kun tehokkuus, taloudellisuus ja globalisaatio sekä valinnan vapaus ovat usein tapetilla, niin peruskoulussa on jämähdetty menneisyyteen, Ruotsin vallan aikaan edellyttämällä toisena kielenä ruotsin opiskelua. On resurssien tuhlausta opettaa kieltä, jonka käyttö rajoittuu länsinaapuriin ja osin rannikkoa. Kannatan edelleen toisen pakollisen kielen opiskelua, kielen opetusta ei saa kaventaa, mutta sen pitäisi olla valinnainen. Suomen kilpailukyvyn kannalta järkevämpiä vaihtoehtoja olisivat saksa, ranska, venäjä, kiina, espanja jne. Tästä aiheesta olisin halukas kuulemaan kielenopettajien mielipiteitä.

Uskonnolliset asiat ovat myös olleet viime vuosina voimakkaasti esillä. Se on myös aiheena arka, koska monet kokevat uskonasiat erittäin vakavina ja henkilökohtaisina. Viime vuosina uskonto ja väkivalta on liitetty toisiinsa Lähi-idän tapahtumien vuoksi. On puhuttu myös yhteiskuntamme yhteisöllisyyden murenemisesta, ihmisten erkaantumisesta läheisistään ja välinpitämättömyyden lisääntymisestä. Ihmisten moraaliset ja eettiset arvot ovat väljähtyneet ja ”harmaan alueen” käyttö on pikemminkin viisasta kuin tuomittavaa. Siitä huolimatta, että uskontoa ja kymmentä käskyjä opiskellaan. Olen pohtinut, että pitäisikö uskontotunnit muuttaa etiikan tunneiksi, jossa opiskellaan kaikkien uskontojen merkityksiä ja mikä on oikein tai mikä väärin? Opiskellaan yhteisvastuun merkitystä ja uskontotuntien tapaan lähimmäisen rakkautta. Perusajatus on se, että voisiko uskontotunnit käyttää jotenkin tehokkaammin. Aiheesta kuulisin mielelläni uskonnonopettajien mielipiteitä ja perusteluja.

Ja joku historian ”ope” tai muu asiantuntija voisi kertoa, miksi suomalaislapsille pitää näillä pienillä resursseilla opettaa kreikkalaisen mytologian jumalat ja tarinat. Opiskeleeko kreikkalaisetkin Kalevalan ulkoa?

Hyvää loppuvuotta toivottaen

Marko Asell (sd)
Pirkanmaa
.........................................................................................


Harri Lehtonen
PERUSKOULU - SUOMALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN KIVIJALKA 12.12.2006

Monien mittareiden mukaan Suomea pidetään yleisesti ottaen koulutuksen mallimaana. Lähtökohtana kaikelle on suomalainen peruskoulujärjestelmä, joka tarjoaa jokaiselle tasapuolisesti mahdollisuudet tähdätä elämässä eteenpäin. Suomalaisen yhteiskuntaelämän ja ennen kaikkea kuntatalouden muutoksessa laadukas perusopetus ei ole enää itsestäänselvyys.

Kuntien talouskurimus säästöineen, leikkauksineen ja karsintoineen ei ole kaikkein vähiten vaikuttanut suomalaiseen perusopetukseen ja sen eri osa-alueisiin. Lähes vuosittain koulutoimi on joutunut karsimaan tuntikehystään, mikä yksinkertaisuudessaan tarkoittaa oppituntien karsimista jopa lähelle minimirajaa. On jouduttu kasvattamaan ryhmäkokoja ja on tingitty sijaisten palkkauksesta. Kaikki tämä vaikuttaa opetuksen tasoon ja tehokkuuteen.

Yllä mainitut seikat ovat vain osa siitä, millaisia ongelmia säästötoimenpiteet ovat aiheuttaneet jokapäiväiseen koulutyöhön. Paitsi, että nämä seikat vaikuttavat oppilaisiin, vaikuttavat ne myös opettajakuntaan. Opetustyön tekijöiden kuormitus kasvaa koko ajan. On tosiasia, että suomalainen korkeasti koulutettu opettajakuntakin väsyy ja on havaittavissa selkeää loppuunpalamista. Opettajakunnan väsyminen heijastuu suoraan oppilaisiin.

Peruskoulutuksessa työskentelevien, ennen kaikkea luokanopettajien, palkkataso on selkeästi jälkeenjäänyt yleisestä korkeakoulutettujen palkkatason kehityksestä. Enää ei riitä jaksamisen perustaksi tuo klassinen lause opettajien pitkästä kesälomasta. Havaittavissa onkin selkeää luokanopettajakoulutuksen saaneiden suuntautumista muille aloille. Perusopetuksessa toimivan henkilöstön hyvinvointi on asia, johon on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota.

Yksi tärkeä seikka perusopetuksen tason säilyttämisessä on opettajankoulutus ja sen taso. Meidän on pidettävä huoli siitä, että luokanopettajakoulutus on laadukasta ja tarkoituksenmukaista. Yhteiskuntamme murroksessa oppilasaines on hyvin moninaista. Opetustyön lisäksi opettajakunnalle on monen kodin taholta sälytetty myös kasvatustehtävä. Myös tämä seikka kasvattaa perusopetuksessa työskentelevien työtaakkaa.

Yllättävää on, että edellä mainitut todella tärkeät perusopetukseen vaikuttavat tekijät ovat jääneet suhteellisen vähälle huomiolle. Enemmänkin keskustellaan isoilla kirjaimilla esim. koulukuljetuksista ja kuntien kouluihinkin liittyvistä ruokahuoltopalveluista. Itse perusasia on päässyt osittain unohtumaan.
Huomionarvoista on ollut erityisopetuksen osuuden lisääntyminen perusopetuksen rinnalla. Selkeästi on ollut nähtävissä perusopetuksessa tehtyjen karsintojen korrelaatio erityisopetuksen tarpeen lisääntymiseen. Kaikki mikä otetaan pois perusopetuksesta, tulee ikään kuin kantapään kautta takaisin.

Nykyisin esiopetus aloittaa lapsen tutustuttamisen koulumaailmaan. Suomessa väki ikääntyy ja vanhushuolto vaatii ja tarvitsee lisää resursseja. Näenkin, että olisi tarkoituksenmukaista ja pitkäjänteistä siirtää esiopetus jokaisessa Suomen kunnassa koulutoimen alaisuuteen, selkeästi perusopetukseen. Näin selkeä linkki vahvistaisi perusopetuksen alkuvaiheita jokaisen yksilön kohdalla.

Kouluverkon karsiminen on myös asia joka on puhuttanut ja puhuttaa. Tarkoituksenmukainen ja järkevä kouluverkon muutos on asia, josta hyötyvät ennen kaikkea oppilaat. Päämääränä pitäisi mielestäni olla, ettei monikaan suomalainen lapsi joutuisi opiskelemaan yhdysluokassa, missä on oppilaita useammalta kuin kahdelta vuosiluokalta. Neljä vuosiluokkaa samassa opetustilanteessa ei voi olla oppimisen eikä opettamisen kannalta tehokasta.
Laadukas ja tasokas perusopetus antaa eväät matkalle loppuelämää varten. Jo perusopetuksessa luodaan kivijalka ja lähtökohdat tuleville opiskelusuuntauksille ja työuravalinnoille. Omalta osaltaan perusopetuksella tuetaan myös sosiaali- ja terveystyötä.

Suomalaisella hyvinvoinnilla ei ole varaa tinkiä peruskoulutuksen tasosta.

Harri Lehtonen Eura
Satakunnan vaalipiiri
Kansanedustajaehdokas (sdp)
Peruskoulun luokanopettaja
Euran kunta Kauttuan koulu
.........................................................................................


Matti Saarinen
KOULUSSA KAIKKI OPETTAVAT

Isoäitini oli opettajana Kerimäellä. Vaimoni on luokanopettaja. Veljeni on ala-asteen rehtori. Omalta osaltani olen ollut koulutusalan monitoimikuntayhtymän talousjohtajana Lohjalla yli kymmenen vuotta.

Koulu kulkee aina ajassa. Meidän koulujärjestelmäämme arvostetaan ympäri maailmaa. Monet vieraat ovat kysyneet, miten tasa-arvoinen peruskoulumme voi yltää maailman parhaisiin opiskelutuloksiin. Emme saa kuitenkaan pysähtyä aloillemme. Kaukana maailman markkinoista sijaitseva maamme joutuu väistämättä antamaan kilpailijamaillemme etumatkaa.

Kilpailukykymme kannalta meidän pitää olla monessa asiassa muita parempia. Pelkkä kansan ahkeruus ja korkea työmoraali eivät riitä. Tarvitsemme halpaa energiaa ja toimivan liikenneväyläverkoston. Nekään eivät vielä riitä, jos koulutus- ja osaamistasomme on heikkoa. Tätä kautta on helppo ymmärtää miten ratkaisevassa asemassa juuri koulutus ja tutkimus ovat maamme kilpailukykyä ajatellen. Jos emme pysy kilpailukunnossa, niin tulevaisuudessa meille on tarjolla vain EU:n hanttihommia.

Jokainen oppilaitos on oma maailmansa missä on oma henkensä. Opetusvälineet ovat kehittyneet, mutta edelleen ratkeisevin tekijä on opettaja. Nostan esiin myös koko kouluhenkilöstön tärkeän roolin. Jokainen aikuinen on omalla tavallaan opettaja. Hänen käytöksensä ja työtapansa on mallina nuorille.

Opiskelumotivaation ja oppimistulosten saavuttamisen kannalta pidän ensisijaisina työskentelyrauhaa, kodin ja koulun yhteistyötä, henkilöstön jaksamista sekä tavoitetta ryhmäkokojen pienentämiseksi.

Matti Saarinen
Kansanedustaja (sd) Uusimaa
........................................................................


Tuula Peltonen
JAKSAVA IHMEENTEKIJÄ?

Peruskouluamme kummastellaan ja ihannoidaan aina ulkomailta asti oppimistulostensa johdosta. Miten suomalainen peruskoulu onkaan saavuttanut niin mahtavia tuloksia ja niin tasapuolisesti? Miten tämä on aikaan saatu? Kuka on kaiken tämän takana?

Syyksi epäillään hyviä opetusmetodeja, joita on hiottu kaiken aikaa yhä paremmiksi ja oppilaskeskeisimmiksi. Opetusympäristöjä on muokattu tehokkaammiksi ja toimivimmiksi. On pohdittu erilaisia lähestymistapoja ja persoonallisia oppimismenetelmiä.

Varmasti on paljon tehty juuri näillä alueilla. Liian usein unohdamme kuitenkin tuon kaiken työn takana olevat raatajat. Ne todelliset ihmeentekijät. Ammattilaiset, jotka puurtavat 8-10 tunnin työpäiviä ja osittain siitä ajasta myös kotoa käsin puhelimeen vastaillen ja kokeita korjaillen. Ainoa arvonanto oppilaiden oppimisen tuoman kiitoksen lisäksi onkin varmasti ehkä korkeakoulututkinnon omaaminen ja opettajan nimen käytön mahdollisuus. Palkan suuruus ei ylemmyydestä tai ihmeentekijän suuruudesta kerro. Se on siitä suorastaan kaukana.

Mielestäni eduskunnan tulee seuraavalla vaalikaudella löytää koulutuksen alueelta kansallinen kehittämishanke. Meiltä suorastaan odotetaan sitä. Ehkä siinä voisi pääosassa ollakin opettajien ammatillinen osaaminen ja työssäjaksaminen. Se voisi tuoda mukanaan myös arvostusta opettamisen perustyötä eli sitä ruohonjuuritasoa kohtaan.

Mutta opettajahan on joka tapauksessa aina kiltti ja tunnollinen. Hänelle tärkeää on lapsen kirkkaat silmät ja onnellinen hymy tuloksena siitä, että on juuri voinut opettaa oppilaalle ihan uuden ja tärkeän asian. Niin kauan kuin tuon ilon huomaamme ja pystymme aikaansaamaan, on asiat hyvin. Siitä ilosta kertovat varmaan myös ne PISA-tuloksetkin.

Tuula Peltonen
erityisluokanopettaja, KM
SDP, Keski-Suomi
www.tuulapeltonen.net

Olen erityisluokanopettaja ja toista kautta myös OAJ-valtuutettu. OAJ:n valtuustossa olen pitänyt yhteyttä puolueemme koulutusyhdistykseen ja uskon, että eduskunnassa tulen puolustamaan koulutuksen ja oppimisen etuja kokonaisvaltaisesti. Suomalainen peruskoulu tarvitsee hyvistä tuloksistaan riippumatta vakavaa tarkastelua tulevaisuudessa. Asiat eivät koulussa ole välttämättä niin hyvin kuin PISA-tulokset väittävät. Lapset ja nuoret voivat tänä päivänä usein myös huonosti. Erityisopetuksen täytenä pullistelevat ryhmät kertovat tästä kipeästi. Omaa sydäntäni lähellä ovat juuri erityisopetuksen resurssit ja tulevaisuuden keinot. Valmistelen parhaillaan myös väitöskirjaa lahjakkuudesta ja sen huomioimisesta luokkamuotoisessa opetuksessa opetusohjelman turvin.
................................................................................................................


PERUSKOULUN PUOLESTA!


Peruskoulu ei ole syntynyt itsestään. Tasa-arvoinen ja maksuton koulu on
kovalla työllä aikaansaatu, pitkäaikainen tavoite.

Tänä päivänä peruskoulua on puolustettava.
Erityisesti heikommin menestyvien turvaksi on rakennettava toimiva
kouluverkko tukipalveluineen.

Monet kunnat teettävät edelleen tärkeän osan opetustyötä pätkätöinä.
Kunnon työsuhde on hyvän ja ammattitaitoisen opetustyön perusta.

Koulukiusaamiseen on puututtava nykyistä enemmän. Ihmisen haavoittaminen
nuoruudessa kostautuu ajan myötä. Käsitys jokaisen ihmisen ihmisarvo
syntyy kotona ja koulussa.

Yhteistyötä lastensuojelun, terveydenhuollon ja koulupuolen kanssa tulee
lisätä. Hallinto ei saa muodostua esteeksi rakentaa hyvää koulua, joka
ottaa jokaisen oppilaan tarpeet huomioon.


Antti Vuolanne
Cygnaeuksen koulun
Vanhempainyhdistyksen johtokunnan jäsen
SDP
Satakunta
antti.vuolanne@nic.fi